Mun viime aikojen lempparit

Nyt väliin vähän kevyempi postaus. Tällä kertaa kerron, mitkä ovat olleet viime aikoina lempparijuttujani.

Tummat suklaat
Olen tykännyt syödä paljon tummaa suklaata. Yhtenä syynä on se, että olen yrittänyt ohjata fyysisen työn sivuoireena (tai ehkä muutenkin arkipäiväistä...) karkinhimoa terveellisempään suuntaan. Mutta tykkään kyllä muutenkin tummasta suklaasta. Pandan tumma suklaa on ollut aiemmin pitkään suosikkini, koska se on ihanan ohutta eikä liian makeaa, toisin kuin Fazerin versio. Nyt vahvaksi suosikiksi on noussut Pirkan minttusuklaa. Siinä suklaa on unelmaohutta ja sisällä ihana minttutäyte. Sen lisäksi olen ihastunut 70 % suklaaseen, jossa on makuja. Maraboun 70 % minttukrokanteilla on ehkä lempparini juuri nyt.

Tuo 70 % minttu on niin hyvää. Lemon&Gingeriä en ole vielä päässyt maistelemaan, mutta kuulostaa jännittävältä!

Jauhemaiset salmiakkipastillit
Toinen lemppari karkeissa on ollut salmiakkipastillit, jotka hajoavat pureskellessa jauhemaiseksi. Tämä trendi on jatkunut syksystä asti. Tähän kategoriaan kuuluvat siis esimerkiksi Lakrisal-pötköt ja irtokarkkien ruosteiset autot. Yksi kaikkien aikojen lemppareitani on ollut ruosteisten autojen tekijöiltä veturin muotoiset samantapaiset salmiakit, mutta ne ovat ikävä kyllä kadonneet kaikista tutkimistani irtokarkkihyllyistä. Onneksi uutena tuttavuutena jauhesalmiakkipastilleista olen löytänyt Finlandia Candyn Pohjanmaan pastillien salmiakkiversion, joka tällä hetkellä on ehdoton suosikki niistä. Ja niitä onneksi löytyy läheltä Tikkurilan aseman Karkkitorilta.

Pari pastillipussin raatoa jäänyt pyörimään yöpöydän laatikkoon. Ihan parhaita!

Toffeet
Olen jo muutaman vuoden ollut hullantunut toffeisiin. Edelleen toffeekarkit ovat olleet viime aikojen lemppareissa. Omar-kermatoffeet, Dumlet ja Cloettan Rollo-toffeet ovat suosikkejani. Lidlistä tulen aina silloin tällöin ostaneeksi toffeesekoituksen, mutta vasta avattuani muistan, että en tykkää kyseisessä pussissa erityisen paljon mistään muusta kuin minttutoffeesta, joka onkin sitten superhyvää.

Valkosipuli
Valkosipuli on ruoanlaitossa yksi ykkösmauistani. Ennen käytin sitä enimmäkseen jauhemuodossa ja joskus ostin sitä myös säilöttynä purkissa. Nyt kuitenkin olen täysin koukkuuntunut ostamaan sen tuoreena vihanneshyllyltä. Koska vaikka säilöttyä versiota hehkutetaan mukamas yhtä hyvänä kuin tuoretta, ei se mielestäni yllä lähellekään. Aiemmin en ole tykännyt ostaa valkosipulia tuoreeltaan, koska sen pilkkominen on niin työlästä ja jos ostaa murskaajan, se on ärsyttävää puhdistaa. Nyt olen opetellut pilkkomaan valkosipulia paremmin, eikä se loppujen lopuksi ole niin työlästä. Ja se on niiiiin hyvää. Tykkään. Viime aikoina suosikkireseptini on ollut hunaja-valkosipulikana, jota tein itse asiassa juuri eilen.

Tuoretta sen pitää olla.

Taikakaura
Kaura on suosikkiviljani, joten Taikakaura on noussut ihan ykköseksi leivistä. En erityisemmin ole välittänyt Taikarukiista, vaan tykännyt enemmän Vaasan Ruispaloista. Siksi kesti varmaankin jonkin aikaa ennen kuin edes huomasin kauraversion. Aivan superhyvää.

Maustamaton jogurtti + banaani + hunaja
Tämä on ollut noin vuoden ykköstapani syödä maustamatonta jogurttia. Toimii edelleen. Nyt kun kiivit ovat olleet sesongissa, olen välillä korvannut hunajan kiiveillä. Sekin toimii tosi hyvin.

Tasapainolauta
Tulin kokeilleeksi tasapainolautaa tässä alkuvuodesta ja huomasin sen aktivoivan todella hyvin lihaksia. Facebookin roskalavaryhmästä sitten löytyi sellainen itsellenikin. Monesti saatan lueskella kirjaa ja tasapainoilla samalla. Tosi helppoa käyttää edes muutama minuutti päivästä sen päällä ja hiukan aktivoida kehon lihaksia. Pitäisi varmaan etsiä jostain vinkkejä, miten siitä voisi saada vielä enemmän irti.

Soundcloud
Olen viime aikoina kuunnellut paljon kaikenlaista Soundcloudista. Aluksi kuuntelin lähinnä esimerkiksi Suhen Ja Northwind Churchin saarnoja, mutta olen laajentanut myös muihin podcasteihin. Lempparini on Kertojan ääni -podcast, jossa on paljon hyviä vinkkejä kirjoittajille. Tykkään laittaa jotain soimaan Soundcloudista samalla kun esimerkiksi viikkaan pyykkejä tai meikkaan.

Bepanthen
Tämän talven suosikkituote on ollut Bepanthen-voide. Huuleni rohtuvat kauheasti talvisin, joten Bepanthen on ollut kovassa käytössä. Tosin edes se ei ole aina auttanut rohtumiin, mutta melko hyvin kuitenkin jos välillä kuorii rohtumat pois ja lisää uutta Bepanthenia tarpeeksi usein.

Tähän mennessä paras apu rohtuneisiin huuliin. Putkilosta näkee, että on ollut käytössä.

Latte
En juo kahvia vaan tykkään teestä. Kahvi on kitkerää ja pahaa. Se antaa kuitenkin tosi kivan sivumaun lievempänä, joten erilaiset kahvijuomat ovat olleet tosi hyviä todella laimeina (esimerkiksi Frezza Mocchiin tykkäsin nuorempana lisätä maitoa, koska ne olivat liian kahvisia). Vähitellen olen tottunut kahvin makuun enemmän ja nykyään tilaan kahvilassa useimmiten latten. Varsinkin erityislattet, kuten vanilja- tai kinuskilattet, ovat mieleeni, koska normaali latte on monessa paikassa vieläkin aavistuksen liian vahvaa. Mutta riippuu todella paljon kahvilastakin. Ihan lemppareita ovat Valion kylmät lattet, joissa on juuri sopivasti kahvia minun makuuni.


Tästä listasta tuli ehkä hiukan syömispainoitteinen, mutta sain sentään muutaman muunkin suosikkijutun listalle. Ruoka ja erityisesti karkit ovat kyllä niin lähellä sydäntä, että väistämättä lempparit liittyvät niihin. Kertokaa toki tekin, lukijat, mitkä ovat teidän lemppareitanne ja oliko listalla mitään mitä itse rakastatte/inhoatte.

Selviytymisrunoja

Tässä muutamia tämän kesän aikana syntyneitä runoja. Aika monet niistä ovat olleet myrskyaiheisia tai eksymiseen liittyviä. Ne ovat olleet minulle keino sanoittaa tunteitani ja toisaalta löytää toivo kaiken takaa. Ja synkät elämäntilanteet voi ainakin kääntää inspiraatioksi, jotta syntyy runoja hiukan eri näkökulmasta. Runoja on enemmänkin, mutta nämä olivat niistä onnistuneimpia.

*

Vaikka tiesinkin

kivun kuuluvan elämään,

ei mikään valmistanut minua

näihin tuskan vaahtopäihin,

jotka huuhtovat minua

uudelleen

ja uudelleen

Ei pimeisiin ja kylmiin pelon syvyyksiin,

jotka loputtomuudellaan kangistavat minut,

vaikka toivo kelluu lauttana

suoraan edessäni

Eikä tähän kaipuuseen,

joka vyöryy ylle ukkosmyrskynä

väläytellen muistoja salamoina

eikä entiseen ole paluuta

Tämä viluinen ja tyhjä yksinäisyys

melkein hukuttaa minut alleen:

en saa happea ja voimani hupenevat.

Epätoivon vimmalla koetan löytää pinnan,

vetää henkeä ja odottaa apua.

Liekin lailla toivoni lepattaa tuulessa,

hätärakettini valo himmenee taivaantantaan

Jumala, en tiedä suuntaa,

etkö jo auta minua?

Pidä liekkini elossa.

Älä anna tämän myrskyn voittaa minua.

*

Tuuli nousee

Nostan purjeen

Katselen kun se pullistuu

Annan Herran henkäysten

kuljettaa minne tahtovat

tämän pienen hauraan

kaarnalaivani

Kurimuksesta selvinneen

*

Kun olen väsynyt ja voimaton,

pettynyt itseeni ja saamattomuuteeni,

siivoan yhden puolen keittiöstä,

käännän selkäni törylle ja sekamelskalle,

katselen puhtautta ja iloitsen:

"Jaksoin tänään tehdä jotain hyvää!"

Sillä niinhän se on.

Muutos alkaa yhdestä askeleesta.

Se ei tarkoita,

että kaikki sotku häviää heti,

mutta kun katseen kiinnittää

siihen yhteen hyvään nurkkaan,

saa taas vähän voimaa jatkaa.

Keveämpi kevät 2017

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia. En ota vuoden vaihtumista niin uudistavana tai suurena muutoksena. Pitää vain jatkossa muistaa kirjoittaa 2017 2016 sijaan, siinä kaikki. Nyt kuitenkin  suurimmasta väsymyksestä toipuminen sattui juuri tähän loppuvuoteen ja se on inspiroinut tekemään minua suunnitelmia ensi vuoden varalle. Kyllä niitä voisi jopa uudenvuodenlupauksiksi nimittää.

Olen todella iloinen siitä, että energiaa todella tuntuu olevan nykyään enemmän. Kotitöiden tekeminen ei tunnu yhtä raskaalta ja ystävien näkeminen tuntuu mukavalta eikä ahdistavalta tai väsyttävältä. Haluaisin kuitenkin karsia lopunkin "plösöytymisen" elämästäni. Plösöytymisellä tarkoitan toimettomuutta, laiskuutta, passiivisuutta. Sen vuoksi olenkin suunnitellut palauttavani liikunnan harrastamisen elämääni. Syksyllä kävin silloin tällöin lenkillä ja yritin myös pitää tanssiharrastusta yllä improvisaation avulla. Satunnainen kotona ja sen lähettyvillä heiluminen ei selkeästi kuitenkaan ole tarpeeksi, koska kiloja on kertynyt syksyn aikana hieman lisää.

Liikuntaharrastusta aion palauttaa elämääni ennen kaikkea säännöllistämällä sitä. Ostin korkeakoululiikunnan liikuntapassin, jolla pääsen ilmaiseksi tanssitunneille. Uimisharrastusta aion myös herätellä eloon ja houkutella mahdollisimman usein myös mieheni mukaan. Jos sen lisäksi vielä jotakin mukavaa löytyy, voin lähteä mukaan. Esimerkiksi hydrobiciä voisin kokeilla. Olisi mukavaa, jos edes pari kertaa viikossa tulisi jotakin rankempaa liikuntaa harrastettua. Tämän lisäksi olen suunnitellut palauttavani lihaskuntotreeniä viikko-ohjelmaan. En hirveästi tykkää ohjatusta jumpasta enkä kuntosalitreenistä, joten luultavasti toteutan tätä ihan vain kotona. Olen jopa vannottanut itseäni treenaamaan lankkua, jota vihaan yli kaiken. Pitää varmaan ottaa se haasteena; katsoa kuinka kauan kevään lopulla jaksan pitää asentoa yllä.

Tännekin päin saapui tällä viikolla talvi. Pakkasta on ollut lähes -20 astetta.

Liikunnan lisäämisen ensisijainen tarkoitus on tuoda enemmän energiaa arkeeni, mutta tietenkin myös paino olisi mukavaa saada putoamaan hiukan. Olen huomannut, että painon nousu on alkanut vaikuttaa muun muassa siten, että selkä saattaa kipeytyä helpommin ja astmaoireet ovat pahentuneet. Sen lisäksi ei ole tietenkään mukavaa, kun vaatekoko kasvaa eikä tiukkoja vaatteita kehtaa käyttää pömppiksen takia. Viimeinen masentava fakta tuli ilmi terveydenhoitajalla käydessäni, sillä hän totesi painoindeksini ylittäneen ylipainon rajan. Olen suurimman osan elämästäni kuullut terkkareilta olevani hoikka ja että painoni voisi vähän nousta. Siksi ylipainon puolelle joutuminen oli aika rankka paukku, joka todellakin laittoi minäkuvaa uusiksi. En kuitenkaan aio aloittaa mitään himorääkkiä. Minua ei haittaa, vaikka muotoni olisikin hiukan kurvikkaampi kuin ennen, vaan ennen kaikkea toivon että yleinen hyvinvointini paranisi.

Painonnousuun lienee vaikuttanut myös se, että syksyllä tuli syötyä karkkia aika paljon enemmän kuin ennen. Suurin syy tähän oli todennäköisesti stressi, mutta makeanhimo jäi kyllä päälle. Etenkin joulunaikaan kun tuli paljon syötyä konvehteja, alkoi huomata suoranaisia vieroitusoireita kun sitten tulikin suklaaton päivä. Tämän vuoksi päätin haastaa itseäni myös karkinsyönnin vähentämiseksi. Aloitan ensi viikon alusta karkkilakon, joka kestää pääsiäiseen asti. Karkit ja muu makea naposteltava saa jäädä. Sen verran ainoastaan armahdin itseäni, että kerran kuukaudessa sallin itselleni miehen kanssa jaetun sipsipussin.

Tällaisilla eväillä olen siis lähdössä uuteen vuoteen. Toivottavasti projekti tuottaa tulosta ja olo kohenisi entisestään. Teittekö te uudenvuodenlupauksia?

Kevään iloja

Kevät etenee etenemistään ja tuntuu kyllä, että voimat ehtyvät sitä myötä. Väsymystä lisää myös viime viikolla iskenyt flunssa. Tällä hetkellä yskä vaivaa eniten, ja yölläkään ei meinaa saada sen vuoksi nukutuksi. Mutta uskon, että tauti alkaa olla jo paranemaan päin, koska kaamea kurkkukipu ei enää yhtä lailla vaivaa.

Sairastuminen ja ylipäätään väsyminen on hidastanut gradun valmistumistahtia. Todennäköisesti maisterin paperit saavat odottaa syyslukukauden puolelle, mutta toivon että saisin ennen kesää kuitenkin kaiken tarpeellisen tehtyä. Graduntekoon pitäisi kuitenkin saada reilusti vauhtia, joten paniikki alkaa pikku hiljaa hiipiä mieleen. Niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa - ja sen päälle vielä kaikki muutkin kiireet.

Yliopiston kirjastossa

Onneksi elämän surkeutta lievittää moni mukava asia. Edessä on paljon kivoja arjen piristysruiskeita: vihdoin järjestynyt tapaaminen kauempana asuvien ystävien kanssa, Elliots-tanssikoulun kevätesitys, jota aion mennä katsomaan ja osallistuminen Amazing Oulu -kilpailuun. Ja toki myös kevään perinteiset eli jääkiekon MM-kisat ja Euroviisut. Erityisesti kuitenkin odotan tuota Amazing Oulua. Rakastan rastiratoja, joten tämähän on kuin minulle tehty. Tarkoituksena on siis neljän hengen joukkueessa suunnistaa polkupyörillä vihjeiden perusteella rastilta toiselle ja kerätä mahdollisimman paljon pisteitä. Viime vuonna meinasimme jo osallistua kisaan, mutta ikävä kyllä joukkueen kasaamiseen meni niin paljon aikaa, ettemme mahtuneet mukaan. Tänä vuonna olimme hyvissä ajoin liikenteessä ja saimme varmistettua kisapaikan.

Uskaltauduin tänään jo pyörällä kouluun yskästä huolimatta. Hissukseen kun ajeli, niin hyvin se meni.

Kevättäni on kovasti piristänyt myös se, että kirjoitusharrastus on saanut tekohengitystä. Osallistuin nimittäin mukaan erääseen kirjoituskilpailuun, jossa piti kirjoittaa uskoon liittyvistä kokemuksista. Olen joskus aiemminkin aikonut osallistua muutamaan kirjoituskilpailuun, mutta lopulta en ole jaksanut hioa tekstiä valmiiksi asti. Ajattelin, että jos kesällä aikaa riittää, voisin osallistua useampaankin kisaan. Se voisi olla hyvä tapa herätellä tätä luovaa puolta. Toki myöskin elinikäiset kirjailijahaaveeni ovat heränneet eloon, joten jos aikaa ja tahdonvoimaa riittää, voisi myös omia projekteja edistää.

Vielä viimeisenä tähän kevääseen tuo jännitystä se, että hain opiskelemaan alaa, josta olen ollut kiinnostunut jo pitkään. Se olisi hyvä jatkokoulutus nykyiselle alalleni ja nyt piti ottaa tilaisuudesta vaari, kun kyseiseen paikkaan ei joka vuosi oteta opiskelijoita. Siihenkin pitäisi siis alkaa valmistautua. Onneksi pääsykoe ei kuitenkaan vaadi pänttäämistä, vaan kyseessä on hieman luovempi ala. Toisaalta juuri se minua huolettaakin, sillä pääsykokeissa mitataan todennäköisesti tarkkuutta ja huolellisuutta - jotka eivät ole vahvuuksiani. Jos ensimmäisen vaiheen tehtävistä kuitenkin jotenkin selviäisin, luulen olevani vahvoilla sen jälkeen. En ole kuitenkaan ottanut asiasta liikaa paineita. Aion tehdä parhaani ja katsoa, mihin se riittää.

Kävin rannalla katselemassa jäätilannetta.

Vähän satoi, mutta ei se haittaa kun on kevät.

Vuodet runoina

Nuoresta asti minulle hyvin tärkeä tapa käsitellä asioita ja tunteita on ollut kirjoittaminen. Erityisesti runot ovat suhteellisen lyhyt ja helppo tapa laittaa tunteet ja ajatukset paperille. Selailin tässä muistikirjaani, jota olen alkanut täyttää vuodesta 2011 lähtien, ja huomasin, että runot kertovat hyvin selvästi siitä, millainen elämänvaihe on milloinkin ollut meneillään. Päätin valikoida niistä parhaat ja jakaa ne tänne blogiin pienellä saatetekstillä.

2011:

Tämä runo kertoo ehkä eniten muutoksesta ja siitä, että jotain on jätettävä taakse. En ole varma, kirjoitinko tämän tietoisena tästä sanomasta, mutta se kertoo kyllä jonkin verran elämäntilanteestani. Olin tuolloin asunut noin kahdeksan kuukautta Oulussa ja opiskellut ensimmäistä vuotta yliopistossa. Kotona vanhempieni luona kävin entistä harvemmin eli noin kerran kuussa. Samoihin aikoihin myös hyvä ystäväni oli menossa naimisiin, mikä ehkä vahvisti sitä tunnetta, että tässä ollaan aikuistumassa. Se tuntui aika pelottavalta. Yhtä lailla tämä runo voisi kertoa masennuksesta, mutta en tosin muista olleeni tuolloin erityisen masentunut. Eniten tämä oli sellainen tuokiokuva.

Syksy

Kesä kuoli.

Se kävi pitkän taistelun,

mutta sen vahvuus muuttui hiljalleen

hauraaksi, ja tuuli

lehti lehdeltä riisui sitä elämänvoimasta.

Vilu tunki sisään

pienen pienistä rakosista ikkunanpielissä.

Oli aika kaivaa villasukat

kaapin perukoilta esille.

Lopulta jäi pimeys ja tyhjyys,

mutta kesän hautajaisissa todettiin:

"Sen kuolema oli kaunis".

2012:

Vuonna 2012 kirjoitin melko paljon runoja. On paljon tuokiokuvauksia asunnostani, tulevaisuuden suunnitelmien pohtimista, opiskelija-arjen raskautta. Joukossa oli useampikin kiva runo, mutta lopulta valitsemani tuntui kuvaavimmalta. Vuotta leimasi hyvin vahvasti se, että vaikka elämäni oli hyvää, kaipasin hyvin vahvasti elämänkumppania vierelleni. Se oli ärsyttävää, koska olisin halunnut nauttia sinkkupäivistäni niin paljon kuin pystyin, mutta kaipuu ei vain suostunut väistymään. Saman vuoden kesällä sitten aloinkin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa.

Kai jokaisen täytyy oppia

pärjäämään omillaan.

Niin monesti oon saanut tuntea

ollaan Sinä ja minä vaan.

Se lohduttaa, etten oo yksin,

mut samalla kaihertaa,

kun ihminen vierelleen toista

samanlaista aina kaipaa.

Mutta tiedän oppia täytyy

ensin itsensä tuntemaan,

että kaikkensa antaen voisi

toista ihmistä rakastaa.

2013:

Olimme seurustelleet jo jonkin aikaa nykyisen mieheni kanssa ja mietimme paljon tulevaisuutta. Se tuntui minusta pelottavalta. Niin paljon ihmisiä eroaa ja naimisiin meneminen varmasti tarkoittaisi myös tuskallisia hetkiä ja uhrauksia. Niinpä vuodelta 2013 on paljon tätä asiaa pohdiskelevia runoja. Samaan aikaan niissä on pohjalla luottamus Jumalan johdatukseen. Valitsin kaksi lyhyttä runoa, koska en osannut valita niistä.

Maalaat rakkautesi

auringonlaskun väreihin.

Olen sylissäsi,

tiedän, että viet minut

parhaalle tielle,

vaikkei se ehkä ole helpoin.

Kun koko maa on vaiennut

eikä kuulu ääntäkään

tunnen selvimmin

lähelläni hengität

suojaat edestä ja takaa

joskus lempeästi kosketat

 ohjaat suuntaa

2014:

Vuonna 2014 koin jonkinlaista luovuuskatoa. Muistikirjaani on tallentunut lukuisten hoidettavien asioiden muistilistojeni lisäksi ainoastaan yksi runo. Se kertoo jälleen luopumisesta, sillä aloin ehkä irtautua nuoruuden muistoista, jotka ennen olivat olleet minulle kaikki kaikessa, onnellisinta aikaa elämässäni. Henkisesti taisin jo tuolloin alkaa tehdä tilaa uudelle. Ja huom. tämä runo on totta, sillä sisäpelikenkien pussini on vieläkin peräisin ehkä vuodelta 2005 ja se on jo aika hirveän näköinen jos totta puhutaan. Välillä kiinnyn todella hassuihin asioihin.

Luopumisen tuska

Toiset sanovat olevansa hamstraajia,

minä vaalin jopa muovipusseja.

"Ei, ei Conadia!

Se on Italiasta!"

Sisäpelikenkien pussikin

on jo melko retro.

Olen siitä vähän ylpeäkin.

(ei pari reikää mitään haittaa)

Tiedän.

Joskus pitää luopuakin.

Aina ei voi vain olla

kaapit täynnä muovipusseja.

2015:

Luovuuskato jatkui viime vuoden kevääseen. Yhtenä osatekijänä oli kiire: piti suunnitella häitä, käydä koulua, etsiä kesätöitä ja uutta asuntoa, olla töissä ja muuttaa. Minua harmitti jo silloin, etten ehtinyt nauttia tarpeeksi häitä edeltävästä ajasta. Erityisesti kesällä kiire oli aivan valtava enkä ihan oikeasti ehtinyt ottaa sitä aikaa, jonka olisin halunnut pohtiakseni avioliittoa ja elämää. Sen vuoksi runoja syntyi lähinnä syksyn puolella, kun asiat vähän rauhoittuivat. 

Sitä aikaa leimasivat jälleen pintaan nousevat itsetunnon ongelmat ja yllättävä yksinäisyyden tunne. Sosiaalinen kanssakäyminen tuntui vaikealta ja näin itsessäni vain vikoja. Tuosta kuopasta on jo vähän noustu, itsetunto vahvistuu edelleen vähä vähältä. Seuraavaan runoon olen yrittänyt selittää ainaista ongelmaani eli sitä, miltä tuntuu kun on vaikeaa saada sanojaan kuuluviin ja mitä ehkä toivoisin toisilta. Onneksi lähipiiriini on siunaantunut paljon niitä, joilla riittää kärsivällisyyttä antaa minulle suunvuoro ja jotka huomaavat, vaikka ääneni olisi liian hiljainen kuultavaksi.

Kun ei tule kuulluksi,

näen kun sanani hukkuvat

toisiin, voimakkaampiin virtoihin

Kun ei tule kuulluksi,

oma ääni vaimenee.

Ehkä muut haluavat,

ettei minua olisi.

Tilaa sanoa oma sanoma,

sopiva tauko puhua.

Se, että sinua kiinnostaa,

mitä minä ajattelen.

Sitä toivon.

Vain pieni ero on sen välillä,

tuleeko kuulluksi,

tunteeko itsensä arvostetuksi,

hukkuvatko sanat,

unohtuuko.

Autuaita ovat kärsivälliset,

he perivät maan.

Esittäytyminen

Hei!

Aloittaminen on aina vaikeaa. Mutta "hei" on aina hyvä alku. Se viestii ystävällisyydestä. 

Pidin aiemmin blogia, jossa kerroin kokkauksesta (enimmäkseen epäonnistumisistani siinä) sekä lukemistani kirjoista. Se kuitenkin alkoi tuntua aikansa eläneeltä, kun noin neljä ja puoli vuotta olin sitä kirjoitellut. Kaipasin uutta blogia, jossa voisin kertoa vapaammin elämästäni ja ajatuksistani.

No. Tässä se vihdoin on, kun tänään yliopistolta iltaluennon jälkeen kotiin pyöräillesäni innostuin sen luomaan. Ajatus tästä blogista on muhinut päässäni jo jonkin aikaa, mutta kysymys sen toteuttamistavasta sekä ajanpuute viivyttivät sen perustamista. Tänään tuli kuitenkin vihdoin olo, että nyt on tämän blogin aika. 

Ehkäpä kerron hieman itsestäni, esittäytyminen on aina kohteliasta. Opiskelen kuudetta vuotta yliopistossa (anonymiteetin vuoksi kerron vain, että humanistista alaa) ja teen tänä lukuvuonna viimeisiä opintojani sekä gradua. Menin vähän päälle kuukausi sitten naimisiin ja olemme nyt aloitelleet mieheni kanssa yhteistä arkea ensimmäisessä yhteisessä kodissamme. Kuulun helluntaiseurakuntaan ja blogiin kirjoittelenkin varmasti paljon ajatuksia uskosta. Erityisesti nuortenillat ja nuorten aikuisten naisten solu kuuluvat arkeeni. 

Rakkaimpia harrastuksiani on pienestä pitäen ollut lukeminen. Sen lisäksi luonnossa liikkuminen muun muassa minun ja mieheni yhteisten harrastusten geokätköilyn ja frisbeegolfin parissa on minulle tärkeää. Sen lisäksi musiikki ja tanssi ovat lähellä sydäntäni, vaikken tanssia enää vakituisesti harrastakaan. Lisäksi säännöllisen epäsäännöllisesti innostun erilaisista asioista, kuten bloggaamisesta, askartelusta, liikuntaharrastuksista ynnä muusta. Toivon mukaan innostus tämän blogin parissa kestää pidemmän aikaa ja saisin tätä kautta heräteltyä opinto- ja muiden elämän kiireiden myötä kuollutta kirjoitusharrastustani eloon.

Toivon mukaan tämä blogi on voimavara ja ajatusten käsittelyn paikka opintokiireiden ja stressin keskellä. Kun kirjoittaa ja lukee paljon akateemista tekstiä, on luovuus joutunut vuosien varrella riutumaan, vaikka se ennen oli suuri voimavara elämässäni. Toivon kuitenkin myös, että tämä blogi voisi olla antoisa myös teille lukijoille ja saisitte tästä paitsi huvia, myös ajatuksen aihetta.

...Olen huono myös lopettamisessa. Puheluiden lopussakin jään himmailemaan ja ihmettelemään, että mitähän tässä sanoisi loppuun ilman että kuulostaa teeskentelevältä. Sanotaan vaikka, että näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Palaillaan. Adiós. Kirjoittelemisiin. Äh.