Mitä meikkipussistani löytyy?

Hei taas! Ihan alkuun pieni kommentti viime kertaiseen Euroviisuveikkaukseen. Kolmatta vuotta peräkkäin voittaja pääsi yllättämään. Vaikka minä ennen semifinaaleja uumoilinkin, että tänä vuonna olisi pirteämmän ja hauskemman kappaleen vuoro voittaa. Silti olin ihan varma, että Kypros veisi voiton, mutta kakkoseksi se sitten jäi. Itävalta, Saksa ja Italia yllättivät kyllä myös todella paljon sijoituksillaan viiden parhaan joukossa. Todella vaikeaa näitä on ennustaa.

No niin, sitten itse asiaan. Päätin kirjoittaa vähän erilaisen postauksen, eli esitellä hiukan, mitä meikkipussini sisältää. Olen koko ikäni käyttänyt kohtuuhistaisia marketista löytyviä meikkejä. Vuosien varrella on tullut kokeiltua useita merkkejä, joista esittelen ne, jotka tällä hetkellä ovat päätyneet käyttööni. Yleisesti olen tykännyt suosia kotimaisuutensa vuoksi Lumenea. Olen kuitenkin nyt vähitellen siirtynyt muihin meikkeihin, koska en ole ollut Lumenen tuotteisiin kuitenkaan täysin tyytyväinen. Rimmeliä olen edullisuutensa vuoksi käyttänyt myös pitkään tietyissä tuotteissa ja edelleen se on käytössä. Maybelline on kolmas perinteisesti suosimani merkki, vaikka tällä hetkellä heiltä taitaa olla vain yksi tuote käytössä.

Meikkivoiteena olen tänä keväänä käyttänyt Essencen Camoflauge 2-1. Tämä ja ripsari ovat ensimmäiset hankkimani Essencen tuotteet. Meikit ovat todella edullisia ja siksi pitkään ajattelin, että ne eivät voi olla kovin laadukkaita. Siskoni kuitenkin joskus tuli maininneeksi, että tuotteet ovat todella hyviä halvasta hinnasta huolimatta. Googletin merkin, ja paljastui että saman mielipiteen jakoivat monet muutkin. Essencen tuotteita ei ole testattu eläinkokeilla, mikä oli sekin iso plussa merkin puolesta. Ja kannatti ostaa, koska tämä meikkivoide on yksi parhaimpia koskaan käyttämiäni. Pitkään suosikkini oli Lumenen CC-voide, mutta se oli rasvaiselle akneiholleni kuitenkin liian rasvainen eikä tarpeeksi peittävä. Essencen meikkivoide taas ei tunnu melkein lainkaan rasvaiselta ihollani levittäessä. Naama kyllä alkaa kiiltää päivän mittaan, mutta ei ihan niin nopeasti kuitenkaan. Tämä meikkivoide ei myöskään tunnu liian naamiomaiselta, vaikka sitä kerrostaisikin. Miinuksena on tosin se, että jos ihossa on pintakuivia alueita, meikkivoide helposti jää näkyviin. Eli kuivalle iholle tämä ei sovi.
Rimmelin BB-voide on tällä hetkellä tuon Essencen rinnalla käytössä, koska rusketuksen vuoksi Essence alkaa olla liian vaalea sävyltään. Bb-voide on vielä toisaalta aavistuksen liiankin tumma, joten olen sekoitellut iloisesti noita kahta. En tykkää heittää meikkejä pois, joten jos sävy on väärä, saatan useinkin sekoitella kahta eri sävyä. Noiden kahden yhdistelmä ei tosin ole ollut kauhean hyvä, joten olen yrittänyt nyt enemmän hyödyntää niitä contour-sävyinä. Eli vaaleaa korostuksena esimerkiksi silmien alle, poskipäihin, keskiotsaan, nenän keskelle ja leukaan ja tummaa kasvojen sivulle ja poskiluun alle. Toivon mukaan kyllä pystyn vähitellen siirtymään kokonaan tuohon BB-voiteeseen. Itse tuotteesta en kylläkään  kovinkaan paljon pidä, koska koostumus on melkoisen rasvainen ja huonosti pysyvä, eikä tuotteen haju miellytä minua. Mutta haluan kuitenkin käyttää sen loppuun asti, kun olen sen tullut ostaneeksi.

Puuteristakin näkee, kuinka haluan käyttää tuotteen loppuun asti. Tykkään tuosta Rimmelin rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitetusta puuterista, mutta huonona puolena on se, että loppua kohden se lähes aina hajoaa palasiksi. Minä sitkeästi käytän sitä silti, vaikka puuteripölyä ja -paloja on kyllä sen jälkeen joka paikassa. Tuotteena tämä toimii minulle melko hyvin, koska se hillitsee kiiltoa paremmin kuin moni muu puuteri eikä ole ainakaan ihan kamalan näköinen kasvoilla. Alhainen hinta on sen lisäksi plussa. Tämänkin läpi kiilto tosin loppupäivästä puskee läpi, joten lisäystä tarvitsee. Jatkossa saatan lähteä kokeilemaan Essencen puutereita tai palata yhteen suosikkiini Lumeneen. Toisaalta Lumene on nyt uudistanut tuotenimiään, niin en enää tiedä mikä se oma lemppari niistä on.

Poskipuna on kuulunut meikkipussiini lähes aina ja jokunen vuosi sitten päätin liittyä contour-villitykseen kun kertyneiden kilojen myötä naamakin oli ikävästi leventynyt. Olen tykännyt tästä Rimmelin Kate-paletista. Siitäkin harmi kyllä vastikään meni tuo tumma sävy rikki, kun pudotin pakkauksen vahingossa. Samaa tuotetta olen käyttänyt jonkin verran myös luomiin hyvällä menestyksellä. Nykyään en ole jaksanut arkimeikkiin kauhean usein käyttää luomiväriä, mutta jos sitä käytän, on yleisin valinta juurikin tämä Kate-paletti tai sitten samassa kuvassa näkyvä ikivanha halpisluomiväripaletti. Olen sen joskus hyvin kauan sitten saanut lahjaksi siskoilta, enkä ole viitsinyt kitsaana heittää sitä pois ja ostaa parempaa tilalle. Eihän tuo laadultaan kovin hyvä ole, vaan päivän päätteeksi väriä on kertynyt luomivakoon. Mutta koska aika harvoin luomiväriä käytän, niin tuo on ajanut tähän mennessä kohtalaisesti asiansa. Ja ihan mukavasti sävyvaihtoehtoja löytyy kuitenkin. On minulla ollut muitakin luomivärejä tämän rinnalla vuosien varrella, mutta ne ovat sitten niin pahasti menneet rikki, että olen heittänyt ne pois. Joku niistä saattaa tosin olla kaapin kätköissä tallessakin vielä.

Ripsiväreissä olen hyvin pitkään suosinut Lumenea. Välillä olen seikkaillut Maybellinen ripsareiden ja joskus hyvin köyhänä jopa Kone Helsingin kolmen euron kamalan ripsarin luo vaihtelunhaluissa, mutta aina lopulta olen palannut Lumeneen. Olen tykännyt Lumenessa siitä, että sen harjat erottelevat ripset kivasti. Nyt olen viimein joutunut luopumaan Lumenesta, koska sen ripsivärit ovat ärsyttäneet silmiäni liikaa. Se, mihin päätin kauneusblogien suosituksesta vaihtaa, on Essencen False Lashes Mascara. Vähän kyllä Lumenen luonnollisten rpsareiden jälkeen epäilytti vaihtaa muhkean tuloksen antavaan tuotteeseen, mutta melko pian tykästyin hiukan näyttävämpiin ripsiin. Tämä tuote toimii siis todella hyvin: pituutta ja tuuheutta tulee reilusti. Toisaalta en tykkää siitä, että ripsiin jää ihan kamalia paakkuja tuotetta levittäessä, mutta sitä varten olen säästänyt vanhan suosikkini Lumenen erottelevista harjoista (kuvassa). Sillä kun ripsarin levityksen jälkeen kampaan ripset, lähtevät pahimmat paakut ja isoimmat yhteenliimautuneet ripsikimput saan eroteltua. Essencen ripsarissa on toinenkin ikävä puoli: kuivuttuaan se karisee todella helposti jos ripsiin tulee koskettua. Itsekseen se pysyy ihan hyvin, mutta jos tulee hipaiseeksikin esimerkiksi silmää pyyhkiessä, niin iloisesti karisee poskille. Yleisesti kuitenkin tykkään tuloksesta.
Nyt pieni shokkipaljastus: en ole koskaan omistanut ripsentaivutinta. Olen joskus kyllä harkinnut sellaisen hankkimista, mutta jotenkin koko kapineen typeryys on ollut liian suuri syy jättää ostamatta. Ehkä se on virhe, mutta tällä hetkellä tuon Essencen ripsarin kanssa en ole sitä kaivannut. Sen verran hyvin se myös kaartaa ripsiä.

Tässä vähän mallia siitä, millaiset paakut Essencen ripsarista jää. Lumenen vanha ripsiharja kuitenkin pelastaa. Häiritsee kyllä enemmän nyppimättömät kulmakarvat...

Nykyään yksi must-tuotteistani on kulmakynä. Pitkään en sellaista käyttänyt, koska kulmakarvoissani on ihan hyvin väriä muutenkin. En kuitenkaan tajunnut, kuinka paljon kynällä saa siistittyä kulmakarvoja ja annettua ryhdikkäämpää ilmettä kasvoille. En ole varma, onko tämä nykyinen kynä Rimmeliltä vai Lumenelta, luultavasti Rimmeliltä. Tykkään tuosta mukana olevasta harjasta, vaikka olen kulmakarvojakin varten säästänyt yhden käytetyn ripsarin, jossa on pehmeä harja.
Essencen ripsarin myötä en ole kovin usein tehnyt enää rajauksia silmiin. Lumene-kaudella opettelin käyttämään nestemäistä rajauskynää. Halusin kynän, jolla saisi ohutta jälkeä, joten Maybellinen Master Precise on ollut hyvä valinta. Joskus tykkään palata myös vanhaan kunnon kajaliin, jolloin meikkipussista löytyy kauan kauan sitten ostamani Lumenen silmänrajauskynä. Se ei tosin taida olla musta, vaan jonkinlainen tummanharmaa sävyltään. Tuo kivasti vaihtelua mustaan meikkiin.

Siinä alkaa aika lailla olla meikkipussini sisältö, jota käytän arkisin. Hyvän huulipunan ostamisesta olen haaveillut pitkään, mutta en ole tullut hankkineeksi. Ongelmanani on todella helposti rohtuvat huulet, joten todella laadukkaan tuotteeen pitäisi olla kyseessä, jotta huulet pysyisivät pidemmän päälle hyvännököisinä. Ja sitä tutkimusta en ole vielä jaksanut aloittaa. Koulukaverit joskus puhuivat kestohuulipunista, jotka poistetään öljyllä eikä vedellä. Sellainen kuulemma estää paremmin myös huulien rohtumista. Eli ehkä sellainen tulisi sitten hankittua joskus.

Tällaisia tuotteita minun käytöstäni löytyy. Aika lailla on pääteltävissä, että yritän pihistellä meikeissä niin paljon kuin pystyn... Vaikka itse asiassa viime vuonna hankin syntymäpäivälahjarahoilla kerrankin testiin jonkun vloggaajan rasvaiselle iholle suositteleman L'orealin 20 e maksavan meikkivoiteen. Totesin, että ei se ollut niin hyvä kuin oletin. Tykkään itse asiassa enemmän tuosta nykyisestä Essencestä. Mutta jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä rasvoittuvalle akneiholle sopivista tuotteista, otan ne ilomielin vastaan!

Vihdoin lomaa!

Huhhuh, kevätlukukausi on ollut kiireinen ja väsyttävä. Onneksi edes aurinko on näyttänyt enemmän naamaansa ja päivät pidenneet. Ja juuri sopivaan saumaan tuli kaksi rennompaa viikkoa. Ensin otin viikon vapaata töistä, koska menimme luokan kanssa opintonmatkalle Tukholmaan ja sen jälkeen perään oli tällä viikolla talviloma. Eli voisi sanoa, että olen saanut kaksi ruhtinaallista viikkoa "lomaa". Kun reissun luento-osuudet olivat muutaman tunnin päivässä, niin kyllä se aika puhtaasti lomalta tuntui. Ja talviloma on tarkoittanut sitä, että olen saanut nukkua tarpeeksi pitkästä aikaa, ah. Tässä kuvapläjäys näiltä kahdelta viikolta. Kuvanlaatu on pikkuriikkisen parempi, koska kadotin vanhan puhelimeni ja jouduin siksi hankkimaan uuden. Tori.fi:n kautta minulle rantautui uudeksi luuriksi OnePlus 3 vanhan Samsung Galaxy S4:ni tilalle. Ei ole erityisemmin ollut vanhaa puhelinta ikävä... (paitsi kuvia, jotka hötäkässä menetin.)

Tukholmaan matkustimme laivalla, koska se tuli loppujen lopuksi halvimmaksi. Sunnuntai-iltapäivällä kokoonnuimme hyttikavereiden kanssa sovitusti terminaaliin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä - paitsi yksi meistä, jonka bussi oli ajanut ojaan ja hän joutui siksi tulemaan myöhemmällä bussilla, mikä sunnuntain takia sotki aikataulut täysin. Siellä sitten hermostuneina odottelimme ja toivoimme, että ehtiikö kaveri matkaan. Ehti! 5-10 minuuttia ennen lähtöselvityksen sulkeautumista vieläpä, vaikka aika hengästynyt kaveri oli juostuaan kauemmalta ratikalta terminaaliin. Helpottuneena sitten nauratti, kun laivaan mennessä taustalla soi sattumalta Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. Jännityksen jäljiltä olikin mukavaa viettää iltaa rennosti. Aluksi meininki tuntui hiukan kuolleelta, kun vaihtoehtoina oli iskelmämusiikkia, karsealta kuulostavaa karaokea tai venäläisiä viisuja (tosin innoissaan tanssivat venäläiset olivat piristävä näky). Loppuillasta onneksi esiintyi tosi hyvä bändi ja siellä tanssittiin sitten puolille öin.

Meillä oli Tukholmassa varattu viikoksi AirBnb:n kautta omakotitalo n. 8 kilometrin päästä keskustasta. Sinne oli kuitenkin mahdollista mennä vasta neljän aikoihin, joten jouduimme kulkemaan tavaroiden kanssa metrolle, josta ostimme viikoksi matkakortit. Sitten tavaroiden kanssa etsiydyttiin paikkaan, jossa pidettiin ensimmäisen päivän luennot. Ihan hyvin kaikki lopulta meni, kun viikoksi ei ollut kuitenkaan erityisen paljon tavaraa. Oli kuitenkin mukavaa, kun lopulta pääsimme talolle asti. Se oli melkoinen retrohelmi villeine tapetteineen ja värikkäine huonekaluineen. Talo oli todella tilava ja kaikki onneksi melko kivuttomasti löysivät itselleen mieluisan nukkumapaikan. Melko kivuttomasti viikko meni muutenkin, vaikka kokkasimme yhdessä monenlaisia ruokavalioita nuodattaville ihmisille. Tilaa onneksi oli reilusti sekä yhteiseen oleskeluun että omaan rauhaan vetäytymiseen. Mukavaa oli myös se, että viikon luennoista suurin osa pidettiin talolla, eli aamulla ei useimmiten tarvinnut nousta kovin aikaisin.

Metro tuli tutuksi viikon aikana

Tässä esimerkki majapaikkamme retrohenkisyydestä

Viikon aikana opintojen lisäksi vietimme aika paljon aikaa vanhassa kaupungissa, mistä suurin osa ottamistani kuvista on. En yleensä käy kovin usein kahviloissa, mutta tämän viikon mittaan tuli kyllä aika paljon niissä käytyä. Vanhassa kaupungissa oli todella ihania soppia, mutta hinnatkin olivat kyllä turistiluokkaa. Yksi lemppareistani oli Tukholman vanhin konditorio Sundbergs Konditori, jossa oli tosi hyvää teetä ja sitruunamarenkitorttua. Tuo vanha kaupunki on kyllä tosi tunnelmallinen paikka. En kauheasti välitä turistikrääsäkaupoista, mutta löytyi sieltä muutama aivan ihana erilainen putiikki, jotka olisi kyllä voinut ostaa tyhjiksi. Huvittavin hetki oli, kun viimeisenä päivänä meidän neljän hengen hyttiporukka jakautui kahtia muutamaksi tunniksi ja sattumalta löysimme toisemme jo ennen tapaamisaikaa scifi- ja fantasialiikkeestä. Vielä huvittavampaa oli, kun tajusin tuon liikkeen olleen suosikkini jo yli kymmenen vuotta sitten kun olin 15-vuotiaana luokkaretkellä Tukholmassa. Silloin mukaan tarttui Fullmetal Alchemist Conqueror of Shambala -leffa, tällä kertaa ei onneksi mitään, koska se liike on myös aivan älyttömän kallis. Vaikka siellä kyllä on myös kaikkea mahtavaa, mitä sitten kuolailtiin kilpaa.

Vanhan kaupungin lisäksi nautin viikon aikana museoista. Olin silloin 15-vuotiaana käynyt jo Vasa-laivaa katsomassa ja se oli jo silloin todella vaikuttava kokemus. Nyt hieman vanhempana kokemus oli vielä astetta kiinnostavampi, kun itse laivan lisäksi kiinnosti tutustua laivasta löydettyihin esineisiin ja niiden konservointiin. Samalle illalle innostuin vielä käväisemään Historiska Museetissa. Se oli ehkäpä vaikuttavin museokokemus matkalla. Ajattelin aluksi, että esineistö olisi sitä samaa, mitä Suomessakin jokaisessa kulttuurihistoriallisessa museossa näkee, mutta yllättäen eroja oli aika paljonkin ja todella mielenkiintoiset näyttelyt löytyivät. Ehdoton suosikkini oli viikinkiosasto, joka oli todella laaja. Tietoni viikingeistä ovat aika vähäiset, ja yllätyin todella paljon kun näin, miten rikasta esineistöä heillä oli. Erityisen hienosti siellä oli mielestäni rakennettu tarina esineiden ympärille. Esimerkiksi hautalöytöjen pohjalta oli rakennettu henkilökuva haudatusta henkilöstä. Oli vaikuttavaa myös nähdä ensimmäistä kertaa ihka oikea riimukivi. Viimeisenä päivänä käväisin vielä ilmaisessa Livrustkammarenissa, joka on Kuninkaanlinnan kellarissa. Ikävä kyllä näyttelyrakentamisen vuoksi muun muassa netissä lupailtu Kaarle XII:n mutainen uniformu ei ollut nähtävillä, mutta onneksi esillä oli edes kuninkaallisia vaunuja ja upeita pukuja ja Axel von Fersenin ja Marie Antoinetten traagisen rakkaustarinan kertova näyttely. Kyllä siellä melkein tunnin sai siltikin kulumaan, vaikkei nähtävää paljon ollutkaan.

Minua huvittaa todella paljon tämä keskiaikainen lasimaalaus, kun kaikki ovat niin zombien näköisiä

Tukholmasta tuliaisena lähti lähinnä karkkia ja flunssa, mutta oli se hyvä reissu. Tämä varsinainen talmilomaviikko onkin sitten aluksi toivuttu flunssasta, joka ei onneksi äitynyt lopulta kovin pahaksi, töitä tehden, kirjoja lukien, Netflixiä katsellen ja herkutellen. Luin vihdoin loppuun Anne Frankin päiväkirjan, joka kyllä menee ehdottomasti vaikuttavimpien lukemieni teosten listalle. Todella surullista, kun päiväkirjan ensin lukee ja oppii sen kautta tuntumaan kahdeksan piileskelijää ja sitten, juuri kun toivo alkaa herätä kun sodan läpimurto lähenee, joukko jää kiinni ja vain yksi heistä jää henkiin. Todella voimakas muistutus siitä, mitä rotuerottelu voi pahimmillaan saada aikaan. Tein lomalla myös pitkästä aikaa omatekoista jäätelöä, johon tuli tällä kertaa makuina kinuskipekaanipähkinöitä ja dominokeksimuruja ja minttutäytettä. Tällä kertaa piti nähdä hiukan enemmän vaivaa, koska paahdoin pähkinöitä pannulla kinuskissa (kinuskikastike oli tosin kaupasta ostettua eikä itse tehtyä) ja dominojen minttutäytteen sulatin ja sekoitin keksimurujäätelömassaan erikseen. Olivat muuten superhyviä nuo maut. Mieskin sanoi, että pekaaniversio oli ehkä hänen toiseksi parasta maistamaansa jäätelöä! Lomalla tuli tehtyä myös pizzaa ja jämäkekseistä ja -kinuskikastikkeesta tekaisin meille banoffee -pappilan hätävarat. Herkuttelu tosin näkyy hieman painonnousuna, eli nyt pitäisi taas skarpata ja syödä terveellisemmin.

Koko viikon on kyllä ihanasti aurinko paistanut

Sen verran laiskotti, että valmispohjilla mentiin. Ollaan kyllä oltu niin pettyneitä pääkaupunkiseudun pizzojen tasoon, että jopa nämä melkeinpä voittivat ne.

Tästä tulikin aika pitkä postaus, mutta korvatkoon se nyt sitä, että olen kirjoittanut niin harvoin, hehe. Huomenna pitää palata taas kouluun, mutta luultavasti se alkaa olla jo tältä keväältä vähitellen paketissa. Luokkakaverit aloittavat tässä kuukauden sisällä harjoittelun; minulla se on näillä näkymin vasta kesällä. Eli luultavasti loppukevään aikana saan kunnolla hengähtää. Mutta kirjoittelen kevään tunnelmista taas vähän myöhemmin. Hejdå!

Lomatunnelmiin palailua

Kolmen viikon joululoma sai maanantaina päätöksensä ja oli aika palata kouluun. Se tuntui taas aika tahmealta etenkin kun unirytmi oli uudenvuoden jäljiltä luiskahtanut siihen, että nukkumaan tuli mentyä vasta kolmen-viiden aikaan ja herättyä noin puoli kolmelta päivällä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä unta kertyikin sitten varastoon vain nelisen tuntia. No, selvisin siitä päivästä, ihme ja kumma. Sen jälkeen on ollut hieman helpompaa ja unirytmi on palannut arkiseen uomaansa.

Ajattelin vielä kuitenkin jälkitunnelmoida lomaa. Joulun jälkeen lähdin muutamaksi päiväksi vanhempieni luo, jossa meillä olikin koko perhe koolla. Vuodenvaihdetta sen sijaan juhlistimme isommalla kaveriporukalla meidän kotonamme. Loppuloman sitten rentouduimmekin mieheni kanssa pääasiassa kotona. Yllättävän nopeasti loma sitten meni, kun oli paljon puuhaa ja hyvää seuraa. Itse jouluaatostahan täällä blogissa kerroinkin, mutta päätin jakaa vielä joitakin kuvia muista joulunpyhistä, uudenvuoden vietosta ynnä muusta.

Vielä joulun valmisteluista täällä Vantaan päässä. Joulun postauksesta pääsi unohtumaan tämä kuva, jossa on juuri aloitettu kokiskinkun keitto. Juuri ja juuri se tosiaan mahtui kattilaan ja hyvää tuli!

Tämä kuva on joulunpyhiltä, kun lähdin Kajaaniin vanhempieni luo viettämään jälkeisjoulua perheen kanssa. Siellä sai onneksi nähdä oikean joulukuusenkin eikä vain minun tunnalmanluomisyritelmääni.

Kajaanin suunnalla pääsi onneksi myös tunnelmoimaan joulua vähän valkeammissa tunnelmissa.

Mieheni uudenvuoden viettoon on perinteisesti kuulunut olivier-salaatti, johon tulee perunaa, porkkanaa, kananmunaa, herneitä, suolakurkkua (tämän tosin jätimme pois, koska vihaan suolakurkkua), lauantaimakkaraa (jonka tässä vaiheessa olimme onnellisesti unohtaneet) ja majoneesia. Koska meillä ei ollut kunnollista majoneesia, jäi maku ikävä kyllä hieman köyhäksi. Tuli salaatti onneksi kuitenkin syötyä.

Emme jaksaneet lähteä merta edemmäs kalaan katselemaan uudenvuoden viettoa. Parvekkeeltamme näkyi tulitusta monelta suunnalta, joten sitä oli helppo seurata parvekkeelta vilttiin kääriytyneenä. Ei ihan vetänyt vertoja viime vuoden Thaimaan reissun kokemukselle, mutta mukavaa omalla tavallaan.

Uuttavuotta juhlittiin myös pelaamalla monenlaista. Tässä on menossa yksi suosikkipeleistäni, Bang, kaikilla lisäosilla tietenkin.

Olen jo pitkään halunnut lukea Harry Potterit uudelleen, tällä kertaa englanniksi. Päätin päätimme mieheni kanssa lukea ensimmäisen kirjan yhdessä, koska kyllähän se vain on äärettömän paljon parempi kuin elokuva. Olemme edenneet hyvin ja minä olen päässyt harjoittelemaan niin englannin ääntämystä kuin erilaisia murteitakin. Hankalaa, kun Hagridin repliikit on kirjoitettu siten, että pakko on alkaa yrittää skotlannin murteella vetämään (se on ainoa Britannian murteista, josta on edes jotakin hajua). Ainakin monet naurut olemme sen myötä saaneet, kun olen alkanut kuulostaa aivan Arnold Schwarzeneggeriltä...

Potterin lisäksi postissa tuli joululahjani: uuteen läppäriini liitettävä ulkoinen dvd-soitin. Paitsi että se olikin jokin kiinalainen huijaus, jossa ei ollut mitään dvd-asemaa. Muistakaa aina lukea kaikesta netistä ostamastanne ne pienet präntit! Etenkin jos tilaatte Kiinasta!

Lomalla tuli herkuteltua ennen kaikkea suklaalla, mutta silloin jaksoi myös aamupalaksi paistaa lettuja. Tuli vihdoin käytettyä loppuun edellisiltä asukkailta jäänyt pancakemix.

Mukavia muistoja jäi siis tästä lomasta. Vaikka joulun valmistelua, matkustusta ja vieraista huolehtimistakin lomaan sisältyi, oli se kuitenkin todella rentouttava ja kaivattu paussi. Onneksi olen melko pian päässyt myös opiskeluihin takaisin kiinni ja mukavaa on todeta, että tämä on todella ala josta nautin. Tämä kevät on onneksi myös suhteellisen kevyt erityisesti edellisistä opinnoista saamieni korvaavuuksien vuoksi. Se on mukavaa, koska en todellakaan halua uutta burn outia kiireisten ja stressaavien opintojen vuoksi.

Jääpähän myös enemmän aikaa löytää niitä liikuntaharrastuksia, joista puhuin viime postauksessa. Tällä viikolla en ole liikuntaa vielä ehtinyt harrastamaan juurikaan, koska olen tehnyt pitkiä koulupäiviä ja siksi aikaa ja energiaa ei ole juurikaan ollut. Tänään ja huomenna pitäisi vielä jaksaa siivota, koska anoppi tulee kylään. Viikonloppuna pitää myös hieman lipsua herkkulakosta, koska menemme lauantaina ystäväni häihin. Koska kyllähän nyt kakkua pitää häissä syödä! Mutta en ajatellutkaan olla mikään ihan kauhea natsi itselleni, vaan lähinnä pyrkiä yleisesti vähentämään herkkujen syöntiä.

Hyvä alkuviikko

Tämän viikon alkupuoli on ollut vähän rankka, koska meillä on ollut kemian labroja nyt kolmena päivänä noin 6 tuntia päivään. Toisaalta oli kiva, että ne sai nopeasti alta pois, mutta toisaalta yhteen pötköön se oli yllättävän rankkaa, erityisesti kun loppupäivästä olisi pitänyt kaivaa looginen päättelykyky aivojen perukoilta esiin ja laskea, kuinka 2-molaarisesta suolahaposta saadaan 0,1-molaarista. Ei riitä aivokapasiteetti, ei.

Onneksi näihin rankkoihin päiviin mahtui myös monta ilonaihetta. Maanantaina tulin kotiin väsyneenä, mutta mieli piristyi kummasti, kun huomasin graduni tulleen hyväksytyksi arvosanalla 4 (toiseksi paras)! On pitänyt pari päivää ihan sulatella sitä, että nyt se on ihan oikeasti ohi ja 24.11. minä valmistun Filosofian maisteriksi. Ja ihanaa, että kova työni palkittiin noin hyvällä arvosanalla. Viitosta en odottanutkaan saavani, koska gradusta sen saavat vain ne, jotka ovat tehneet aivan huippuhyvän gradun. Olen siis todella tyytyväinen neloseeni. Nyt on jäljellä enää se, että lähetän tutkintotodistushakemuksen yliopistolle ja sitten yliopisto olisi käyty. Aika hurjaa, kun jossain vaiheessa tuntui, että ei tämä lopu ikinä, mutta tässä sitä nyt ollaan!

Tiistain ilonaiheena oli se, että kävin hakemassa paketin, joka sisälsi uuden läppärini. Edellinen läppäri on melkein 6,5 vuotta vanha, ja sen kyllä huomaa. Näppäimet ovat toimineet kunnolla viimeksi kolme vuotta sitten, joten sen jälkeen olen käyttänyt erillistä näppäimistöä. Sen lisäksi netti on pätkinyt välillä todella häiritsevästi ja kaiken huippuna koneella on ollut käynnistymisvaikeuksia. Esimerkiksi kun kirjoitin viimeistä esseetä tutkintoa varten tuossa pari viikkoa sitten ja saunan jälkeen aioin tarkistaa sen loppuun ennen arvosteltavaksi lähettämistä, kone jäi hurraamaan ikään kuin valmiustilaan eikä käynnistynyt. Meinasi itku jo tulla, kun varmuuskopiointi oli unohtunut ja monen päivän työ oli menossa hukkaan. Onneksi kuitenkin vuodet ovat opettaneet koneen niksit ja vanha kunnon kikka antaa koneen ylikuumentua ja sammua siten itsekseen sai sen käynnistymään.

Vanha ja kovia kokenut vanha koneeni pääsee eläkkeelle

Ymmärrätte siis, että ei tuollaisella koneella voi enää jatkaa, kun se saattaa hajota milloin tahansa. Niinpä oli aika ostaa uusi. Onneksi miehelläni on ystäviä, joilla oli vinkata paikka, josta saa ostettua käytettyjä toimistoläppäreitä. Saimme siis hyvän koneen ostettua halvalla. Uusi koneeni on siis pieni ja näppärä Lenovon Thinkpad X230. Vaikka läppäri on käytetty, se vaikuttaa aivan uuden veroiselta. On ihanaa, kun voi kirjoittaa koneen omalla näppäimistöllä ja netin pätkiminen ei haittaa työskentelyä. Lisäksi vanha koneeni tosiaan ylikuumeni todella helposti ja päästi kauhean kovaa ääntä. Tämä taas on tosi hiljainen siihen verrattuna.

Uusi koneeni

Keskiviikkoa piristi se, että tänne pääkaupunkiseudullekin satoi reilu kerros lunta. En ole mikään kauhean innokas talvi-ihminen, mutta kyllä lumi mielestäni kuuluu marraskuuhun. Marraskuu on mielestäni kaikista ankein kuukausi ilman lunta: on pimeää, harmaata ja puut ovat paljaita. Sen sijaan heti kun lunta sataa vähänkin, valon määrä moninkertaistuu ja ankeus peittyy. Siksi olin lumisateesta iloinen. Onneksi ei tosin tarvinnut mennä junalla minnekään, koska koulusta lähtiessäni vilkaisin alikulkutunnelissa juna-aikatauluja ja kaikki junat olivat myöhässä. Joten kaikille lumen tulo ei varmaankaan ollut mieleen.

Ihanaa, kun lumi ei sulanut heti pois.

Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa tätä viikkoa eteenpäin. Hyvää loppuviikkoa myös teille, lukijat!

Muistoja kesältä

Syksy alkaa olla jo pitkällä. Syksy on ihan mukava vuodenaika, mutta kaikkein eniten pidän kesän valoisuudesta ja lämmöstä. Puhelimen kameraan kertyi kesän aikana kaikenlaista, mitä ei tullut blogin puolella julkaistua. Tässä pieni katsaus:

Tämä kuva on entisen kotimme pihalta. Kauniisti kukkivat tällaiset puut alkukesästä.

Tämä ja alempi kuva ovat Oulun Hietasaaresta. Ehdin vielä kesällä löytää tällaisenkin rauhan tyyssijan sieltä.

Sainpahan edes kerran kesän aikana käytyä torilla ostamassa metrilakuja ja mansikoita.

Oulujärven Ärjänsaari on upea paikka, jonne perheemme moottoriveneellä hurauttaa mukavasti.

Tulipa sanottua kesällä hyvästit myös lapsuudenkodilleni, jonka "pieni pintaremontti" paisui ensin näihin mittoihin ja lopulta päätyi purettavaksi.

Venäjän reissun kuvia aiemmin jo julkaisinkin vähän, tässä vielä muutama lisää. Pietarhovi.

Dasha on niin ihana, että pakko vielä laitta hänestä yksi kuva <3

Viipurin maisemia.