Lukutoukkana luokses möngin

Nyt kun häämatkapostaukset ovat vihdoinkin pois alta, voisin kertoa hieman kuulumisia. Loma oli todellakin rentouttava ja antoi kaivattua välimatkaa opiskeluihin. Uusin voimin oli hyvä taas palata koulun penkille ja alkaa palauttelemaan mieleen, että missäs vaiheessa se gradu olikaan. Minulla on tänä keväänä muutama kurssi ja jatkan muun muassa venäjän opintoja. Gradu on kuitenkin se suurin työsarka. Se etenee hyvää vauhtia ja valmistuu todennäköisesti kevään aikana. Suurin haaste on muistuttaa itselleni, että se on vain harjoitustyö eikä elämää suurempi asia, josta tulevaisuuteni riippuu. Olen nimittäin välillä liian perfektionisti ja vaadin itseltäni liikoja. Haluaisin kuitenkin tehdä hyvää työtä ja saada hyvän arvosanan, mutta väsyttämättä itseäni täysin.

Muu elämä pyörii paljolti kotielämän ja seurakunnan ympärillä. Juuri viime viikonloppuna olin mukana tarjoilemassa seurakunnassa järjestetyllä sapattiaterialla. Samalla saimme syödä aterian ilmaiseksi. Se oli hieman erkoinen, mutta maistui kyllä. Suurin työ oli se, että tiskasimme ruokailijoiden astiat, mikä ei ollutkaan ihan nopea homma. Ruokailijoita oli muistaakseni noin 200 ja joka ikinen haarukka rakennuksessa oli käytössä (jouduimme itse syömään muoviaterimilla). Tiskaamiseen meni siis useampi tunti. Lähdin itse polkemaan kotiin puolenyön aikoihin ja osa vielä jäi tiskaamaan. Oli kuitenkin antoisaa olla palvelemassa ja tuntui mukavalta kun vielä seuraavana päivänäkin seurakunnan vanhempi väki kiitteli meitä nuoria tarjoilusta.

Olen yrittänyt kevään aikana lisätä liikuntaa arkeeni, koska se antaa paljon enemmän voimia arkeen. Ja toki muutma kilokin voisi samalla tippua ja vyötärönympärys kaventua, etteivät housut kiristäisi niin paljon. Zumbaan ja uimaan olen selvinnyt ja olen myös käynyt kävelylenkeillä - samalla Ingressiä pelaillen. Level 5 alkaa olla jo lähellä... Jee! Eräällä kävelylenkillä joen rannassa huomasin joutsenia, jotka uiskentelivat sorsien keskellä kuin kotonaan. Ohessa kuva tästä hauskasta näystä.

Eniten vapaa-aikaa minulla on mennyt viime aikoina kaunokirjallisuuden lukemiseen. Luin Mma Ramotswe-sarjan Limpopon yksityisetsiväkoulu, joka oli yhtä hyvä kuin sarjan muutkin osat. Kekseliäs, hauska ja filosofinen. Sen jälkeen luin ensimmäisen Nälkäpeli-kirjan. Olin kyllä nähnyt elokuvan, joten tiesin juonen. Tykkään silti mieluummin lukea kirjan, koska tässäkin kirjassa henkilön ajatukset ja kokemukset tulevat elokuvaa paremmin esille, etenkin kun Katnissin hahmo on lähtökohtaisesti hyvin pokerinaamainen. Mieheni ei erityisemmin pitänyt elokuvasta, mutta minusta Panem vyöhykkeineen on mielenkiintoinen skenaario tulevaisuudesta. Siitä, että ehkä ihmiskunta ei kykenekään tasa-arvoisuuteen vaan ajautuu jälleen diktatuuriin. En ole nähnyt muita elokuvia, joten muut kirjat saan lukea vähän suuremmalla jännityksellä.

Viimeisimpänä luin Graeme Simsionin kirjan Vaimotesti. Lainasin sen jo kesällä, mutta hääjärjestelyjen, kesätöiden ja muuton tuoksinassa en ehtinytkään lukea sitä. Nyt viimein sain sen taas käsiini. Ja tykkäsin todella paljon. Romanttisen hömpän rajamailla se liikuskelee genreltään, mutta päähenkilö onkin mies, mikä tuo erilaista näkökulmaa. Se kertoo sosiaalisesti rajoittuneesta tiedemiehestä, joka tahtoisi löytää vaimon itselleen. Hän päättää kehittää testin, joka karsii pois epäsopivat kumppanit. Suunnitelma ei etenekään aivan mutkattomasti ja lopulta päähenkilö Don oppii paljon itsestään ja toisista. Kirja oli todella hauska ja mukaansatempaava. Pidin paljon päähenkilöstä. Hän toi alussa kovasti mieleen The Big Bang Theoryn Sheldonin. Don on hyvin sympaattinen ja suloinen hahmo ja ainakin itse paikoin samastuin häneen paljon, koska omat sosiaaliset taitonikin ovat vähän vajavaiset. Kirjassa on samantapaista nokkeluutta ja hulvattomia tilanteita kuin Sophie Kinsellan kirjoissa. Vaikka arvasinkin loppuratkaisun, kirja oli minusta erittäin nautittava ja yksi parhaista lukukokemuksista pitkään aikaan. Suosittelen! Tuskin maltan odottaa jatko-osaan kiinni pääsemistä.

Seuraavaksi aion lukea Mary Hoffmanin Stravaganza-kirjasarjan viimeisen teoksen. Kyseessä on nuorten fantasiakirjasarja, josta olen aikoinani ensimmäisen osan lukenut jo kuutosluokalla ja loput yläasteikäisenä. Muutama vuosi sitten huomasin, että trilogia olikin paisunut kolmella osalla lisää. Niinpä aloitin sarjan lukemisen uudelleen, koska en muistanut kirjoista kovinkaan paljon. Kirjat kertovat lontoolaisista nuorista, jotka päätyvät Italian kaltaiseen rinnakkaismaailmaan, salaperäiseen Taliaan. Taliassa eletään 1500-lukua ja kirjoissa päästäänkin niin ruhtinaiden palatseihin kuin talliinkin. Nuoret kohtaavat seikkailuja ja päätyvät täyttämään tehtävän, jonka kohtalo on heille antanut. Lukukokemukset ovat olleet yllättävänkin hyvä. Kirjat on taidolla kirjoitettu ja juoni monivivahteinen. Neljäs osa Salaisuuksien kaupunki tosin ei minua vakuuttanut, mutta seuraava kirja oli jälleen mielenkiintoisempi. Suosikkini tähän mennessä lukemistani osista on kuitenkin kolmas kirja, Kukkien kaupunki. Se on jännittävä eikä juonta arvaa ennalta. Jännityksellä odotan, millainen kokemus viimeinen osa, Miekkojen kaupunki, on.

Tästä postauksesta tulikin varsin kirjallisuuspitoinen. Mitä kirjoja te olette viime aikoina lukenut ja millaisia lukukokemuksia ne olivat?

Uusi harrastus - Ingress

Olemme mieheni kanssa pitkään harrastaneet geokätköilyä. Innostuin lajista, koska olen pienestä pitäen rakastanut aarteenetsintää ja suunnistusta. Äitini teki minulle monet monet suunnistuskartat pihapiiristämme vaatimuksestani. Geokätköily siis osui suoraan tähän, osittain unohduksiin jääneeseen, intohimoon. Ah, se voitonriemu, kun löytää kätkön! Sen lisäksi pidän siitä, että lajissa pääsee usein ulkoilemaan luonnossa ja usein sen myötä löytää uusia, hienoja paikkoja, joihin ei muuten tulisi ajatelleeksi mennä.

Jo jonkin aikaa sitten eräs ystäväni linkitti videon, jossa kerrottiin Ingress-nimisestä, mobiililaitteella pelattavasta maailmanlaajuisesta pelistä. Videossa mainostettiin sen yhdistävän videopelin, lipunryöstön ja geokätköilyn. Jo silloin peli vaikutti mielenkiintoiselta, mutta minulla ei ollut silloin vielä älypuhelinta, että olisin voinut alkaa sitä pelaamaan.

Kuva Wikipediasta

Mutta! Eilen selasin Play-Storea ja satuin löytämään tämän pelin. Innoissani latasin sen ja aloin opettelemaan pelaamista. Peli oli monimutkaisempi kuin oletin, ja edelleen olen vähän pihalla joistain asioista. Mutta vähitellen pelaaminen alkaa selvitä. Pelissä siis on kaksi joukkuetta, jotka kilpailevat ns. portaalien hallinnasta. Portaalit sijaitsevat yleensä erilaisten oikeiden kulttuurikohteiden, kuten patsaiden tai rakennusten kohdilla. Oulussa tosin kulttuurikohteen määritelmä vaikuttaa olevan melko laaja, koska aika monta graffitia kohteissa bongasin ja yhden sellaisen, joka vaikutti jonkinlaiselta pihakoristeelta... Mutta oli joukossa niitä oikeita taideteoksiakin. 

Taustatarinan mukaan portaaleissa vuotaa Exotic Matter -nimistä ainetta (tai näin olen käsittänyt, taustatarina on vähän sekava...), jota kerätään käytettäväksi oman puolen tarkoituksiin: toinen kehittääkseen ihmisrotua ja toinen suojellakseen sitä toisen puolen vääristyineiltä suunnitelmilta. Itse liityin jälkimmäisen kannattajiin eli Resistancen (sinisen joukkueen) riveihin, joten vastustajani on siis vihreä joukkue, Enlightened. Portaaleihin on tarkoitus asettaa resonaattoreita (jotka siis ilmeisesti keräävät Exotic Matteria), joiden avulla portaaleja voi linkittää toisiin. Kun kolme portaalia on linkitetty, muodostavat ne hallinta-alueen, joka tuottaa voittopisteitä omalle joukkueelle. Anteeksi monimutkainen selitys, en tiedä tajuaako tästä yhtään mitään. Toisaalta en kyllä aluksi itsekään tajunnut päätä enkä häntää. Perusidea siis on vallata noita portaaleja omalle joukkueelle ja linkittää niitä alueiksi ja tietenkin samalla estää toisen joukkueen voitto. Tuossa alla on johdantovideo, jolla luultavasti pääsee pelin sääntöihin vähän paremmin kiinni:

Alkupeli siis on vähän hämmentävää vielä. Näin alussa on aika vaikeaa tehdä mitään, kun on vielä ykköstasolla. Kävin tänään ensimmäistä kertaa noita portaaleja etsimässä ja "häkkäämässä", mistä saa kokemuspisteitä (auttavat pääsemään korkeammalle tasolle) ja uusia tavaroita. Oletin suurin piirtein kaikkien portaalien olevan vallattuja, mutta yllätteäen löysinkin yhden neutraalin portaalin, jonka valtasin itselleni, muhahahaa. Sain siitä jo melko hyvin pisteitä, täältä tullaan kakkostaso! Toiselta joukkueelta valtaaminen on siis minulle vielä aika lailla mahdotonta, ellen sitten löydä jostain todella heikkoja resonaattoreita ja onnistu saamaan häkkäämällä pommeja niiden tuhoamiseksi.

Mutta siis, kuten varmaan on nähtävissä, olen aika innoissani. Oli kyllä hauskaa mennä etsiskelemään portaaleja ja erityisesti valtaamattoman portaalin löytäminen oli kiva yllätys. Suosittelen kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. Sovelluksen saa ladattua ilmaiseksi Androidille.