Selviytymisrunoja

Tässä muutamia tämän kesän aikana syntyneitä runoja. Aika monet niistä ovat olleet myrskyaiheisia tai eksymiseen liittyviä. Ne ovat olleet minulle keino sanoittaa tunteitani ja toisaalta löytää toivo kaiken takaa. Ja synkät elämäntilanteet voi ainakin kääntää inspiraatioksi, jotta syntyy runoja hiukan eri näkökulmasta. Runoja on enemmänkin, mutta nämä olivat niistä onnistuneimpia.

*

Vaikka tiesinkin

kivun kuuluvan elämään,

ei mikään valmistanut minua

näihin tuskan vaahtopäihin,

jotka huuhtovat minua

uudelleen

ja uudelleen

Ei pimeisiin ja kylmiin pelon syvyyksiin,

jotka loputtomuudellaan kangistavat minut,

vaikka toivo kelluu lauttana

suoraan edessäni

Eikä tähän kaipuuseen,

joka vyöryy ylle ukkosmyrskynä

väläytellen muistoja salamoina

eikä entiseen ole paluuta

Tämä viluinen ja tyhjä yksinäisyys

melkein hukuttaa minut alleen:

en saa happea ja voimani hupenevat.

Epätoivon vimmalla koetan löytää pinnan,

vetää henkeä ja odottaa apua.

Liekin lailla toivoni lepattaa tuulessa,

hätärakettini valo himmenee taivaantantaan

Jumala, en tiedä suuntaa,

etkö jo auta minua?

Pidä liekkini elossa.

Älä anna tämän myrskyn voittaa minua.

*

Tuuli nousee

Nostan purjeen

Katselen kun se pullistuu

Annan Herran henkäysten

kuljettaa minne tahtovat

tämän pienen hauraan

kaarnalaivani

Kurimuksesta selvinneen

*

Kun olen väsynyt ja voimaton,

pettynyt itseeni ja saamattomuuteeni,

siivoan yhden puolen keittiöstä,

käännän selkäni törylle ja sekamelskalle,

katselen puhtautta ja iloitsen:

"Jaksoin tänään tehdä jotain hyvää!"

Sillä niinhän se on.

Muutos alkaa yhdestä askeleesta.

Se ei tarkoita,

että kaikki sotku häviää heti,

mutta kun katseen kiinnittää

siihen yhteen hyvään nurkkaan,

saa taas vähän voimaa jatkaa.

Kun tie katoaa mutkan taakse

Hei! Minulla on ollut pitkä blogitauko, anteeksi siitä. Kun viimeksi kirjoitin, olin toiveikas siitä, että nyt elämä lähtee nousuun ja energiaa löytyy taas. No, eipä sitten käynyt niin. Kevät oli henkisesti raskas. Tuntui että aina kun tuntui että alkoi toipua vanhoista asioista, tuli jokin uusi asia joka painoi alas. Loppukeväästä sitten tuli elämään yksi hyvin vaikea asia, jonka seurauksena kulunut kesä oli ehkä elämäni rankin henkisesti. Kaiken tämän keskellä blogin kirjoittaminen ei ole oikein maistunut.

Liittyy kevääseen ja kesään positiivisiakin asioita. Yksi merkittävimpiä lienee se, että huolet alkoivat painaa niin kovasti, että päätin hakea tukea opintopsykologilta. Se oli hyvä ratkaisu, koska siellä sain purkaa omaa elämäntilannetta ja miettiä, mitä sen parantamiseksi voisi tehdä. Tapasimme viimeisen kerran toukokuun puolivälissä kun olin henkisesti aika romuna. Silloin psykologi onneksi painotti minulle, että haen kunnallisen terveydenhuollon puolelta tukea myös kesän ajalle. Tein niin ja yllättäen minulla todettiin keskivaikea masennus, johon sain lääkkeet. Alun epäilyn jälkeen huomasin että juuri sitä tarvitsin, koska lääkkeet ovat oikeasti auttaneet pääsemään paremmin elämään kiinni ja huomaan olevani enemmän oma itseni kuin pitkään aikaan.

Tällä kertaa siis omat voimat eivät riittäneet kaiken henkisen taakan alta ylös pääsemiseen. Lääkkeiden käyttö ei hävetä, vaan hyväksyn sen että tarvitsen juuri nyt niiden apua normaaliin elämään. Sen lisäksi käyn depressiohoitajalla saamassa keskusteluapua. Olen ollut tyytyväinen siihen, että sain juuri tämän kesän aikana tällaista tukea. Olisin varmaankin pärjännyt ilmankin sitä, mutta en todellakaan olisi näin hyvässä kunnossa henkisesti.

Tämä kesä on ollut hyvin vaikea syistä, joita en näin julkisesti voi avata. Olen kuitenkin joutunut hyvin paljon kamppailemaan sen kanssa, että en ole tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen joutunut miettimään isoja kysymyksiä ja päätöksiä samalla kun elämä on ollut täydessä myllerryksessä. Juuri nyt tilanne tuntuu vihdoinkin jonkin verran rauhoittuneen. Juuri nyt on hyvä ja suhteellisen varma olo. Silti edelleen tulevaisuudessa on monia avoimia kysymyksiä, jotka mietityttävät. Ne voivat merkitä sitä, että jotkin unelmat jäävät toteutumatta ja lisää vaikeita elämäntilanteita. En tiedä. En voi nähdä mutkan taakse ja tietää mitä tuleman pitää.

Edelleen kaiken keskellä on ollut helpottavaa kun kaikista isoimmatkin ongelmavyyhdet on saanut antaa isompiin käsiin. Jumala on pitänyt huolta kaiken keskellä. Olen saanut suunnatonta rohkaisua Häneltä. Sen lisäksi Hän on antanut minulle upean tukiverkon perhettä ja ystäviä. Monet heistä ovat kuunnelleet huoliani kesän aikana, kantaneet rukouksin ja rohkaisun sanoin ja järjestäneet aivan upeita juttuja, jotta olen saanut välillä pitää hauskaa ja ottaa taukoa huolista. Olen muun muassa käynyt tälle kesälle kahdessa kylpylässä, yhdessä huvipuistossa, saaripiknikillä, frisbeegolfaamassa, museoissa ja sen lisäksi olen saanut saunoa ja uida järvessä.

Tähän syksyyn lähden siis myös virkistyneenä kesän lomailusta, vaikkakin henkisesti hiukan väsyneenä vielä, uudella energialla ja askel kerrallaan. Koulu alkoi viime viikolla ja olen nyt kuukauden ollut lisäksi töissä iltasiivoojana. Aika iso pala on tullut haukattua siis työmäärällisesti. Ainakin vielä se on tuntunut hyvältä, mutta aika näyttää kuinka hyvin voimavarat riittävät. Tulevaisuus mietityttää, mutta koetan pysyä positiivisena ja muistaa myös hyvät asiat elämässäni.

Yritän kirjoittaa blogia taas aktiivisemmin, joten pysykää kuulolla!

20 kysymystä

Olen jonkin aikaa ajatellut, että voisi olla hauskaa tehdä tänne blogiin jonkinlainen "kymmenen faktaa minusta" -haaste tms. Joissakin seuraamissani blogeissa niitä on tehty, ja ne ovat kivasti avanneet bloggaajan persoonaa lisää. Minäkin siis halusin tehdä niin!

Halusin joitain hieman jännempiä kysymyksiä, ja Googlen kätköistä löytyi tällainen Puuduttaako tylsä pöytäkeskustelu? Kokeile näitä eriskummallisia kysymyksiä treffeillä! -kysymyslista. Works for me! Eli 20 kappaletta kysymyksiä ja vastaukset niihin. Tervetuloa treffeille kanssani, haha.

1. Mikä on sinun erikoisin tai kummallisin taitosi?
Hmm. Ei minulla kyllä ole kovin kummallisia taitoja. Kyky uppoutua syvälle omiin ajatuksiin ja unohtaa muut ihmiset ympäriltä? :D

2. Mikä oli lempilelusi lapsena?
Pehmolelukoira Roi, joka on minulla vieläkin. Se on rodultaan lapinporokoira.

3. Mikä on paras lahja, minkä olet ikinä antanut?
Hmm. Tykkään antaa lahjoja ja olen suhteellisen hyvä niitä ostamaankin. Mikähän olisi paras? Tein joskus yläasteella joululahjaksi poikaystävälleni itse satukirjan, joka kertoi kahden tontun rakkaustarinan (nimet olivat tietenkin meidän nimemme). Se oli aika siisti ja poikaystävä tykkäsi siitä. Ikävä kyllä suhde päättyi melko pian sen jälkeen, joten toisaalta se kirja on myös hiukan kiusallinen muisto...

4. Mikä on ollut kaikkein noloin tapahtuma, mitä sinulle on sattunut ala-asteella?
 Ei kai sitä enää muista tämmöisiä. Eskarista ja yläasteelta tulee heti pari tilannetta mieleen, mutta ala-asteelta? Olin todella pienellä ala-asteella, joten meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä. Eniten ehkä nolottaa nykyään se, kun joskus yksi luokan tytöistä pomotti vähän liikaa ja se ärsytti meitä muita. No, minä sain mukamas hauskan idean, että sanoisimme tytölle ettemme tahtoneet olla hänen kanssaan siten, että jokainen sanoisi yhden sanan kerrallaan. Tyttö keskeytti meidät kesken lauseen sanoen "Okei, tajuan kyllä" ja lähti pois. Siitä tuli itselle aika syyllinen olo, kun tajusi pahoittaneensa toisen mielen ja edelleen joskus mieleen tullessa kaduttaa tuo tapaus. Onneksi ala-asteella tämmöisiä ei-olla-ton-kaa tilanteita tuli usein, mutta sopu löytyi melko nopeasti uudelleen. Muita noloja tilanteita oli muun muassa ykkösluokalla se, kun aloin itkemään koska olin vahingossa tehnyt kotona "läksyinä" matematiikan tehtäviä, joita oli tarkoitus tehdä tunnilla. Haha, olin pienenä melkoinen itkupilli.

5. Jos asuntoosi syttyisi tulipalo, minkä tavaran/esineen ensimmäisenä pelastaisit?
Nykyään olen sen verran realisti, että vastaan karun käytännöllisesti lompakon (sisältää henkkarit ja rahaa). Joskus nuorempana olisin saattanut sanoa romanttisesti esimerkiksi päiväkirjat tai Roin (ks. kohta 2).

6. Minkä värinen hammasharjasi on?
Käytän mieheni perintönä tullutta sähköhammasharjaa, joka on sininen ja jossa on keltainen tunnistusrengas. Eli varmaan se keltainen olisi sitten lähin vaihtoehto, koska sen saa valita.

7. Mikä sinusta piti alun perin tulla isona – ja miksei sinusta tullut sitä?
 Äh, minulla oli todella monta haaveammattia. Otetaan vaikka se suosituin eli kirjailija/toimittaja. Kirjailija on edelleen haaveammattini, mutta aika näyttää tuleeko siitä ikinä mitään. Toimittajaksi en lopulta halunnut, koska ajatus haastattelujen tekemisestä ei innostanut. En ole sellainen ihminen, jota tekee mieli penkoa toisten asioita ja kysellä kysymyksiä. Joku nuorten naisten lehden toimittaja voisi olla vieläkin tavallaan hauska ammatti.

8. Jos sinun tulisi valita ainoastaan yksi kirja, jonka saisit lukea elämäsi aikana, mikä se olisi?
 Nyt on paha. Todella paha. Valitsisin ehkä L.M. Montgomeryn Pienen runotytön.

9. Mikä on ollut kaikista kaamein työpaikkasi?
Öö, olen tykännyt työpaikoistani tähän mennessä aika paljon. Ehkäpä siinä tapauksessa kesätyöt hautausmaalla, jossa olin useampana kesänä. Pääasiassa siellä oli ihan kivaa, mutta välillä se haravointi oli kyllä todella yksitoikkoista ja ärsyttävää. Ja toisaalta kukkien hoito, koska kykkiminen alkoi sattua jalkoihin ja selkään.

10. Mikä on paras neuvo, minkä olet ikinä saanut? Kuka sen antoi?
Ehkäpä se, kun mieheni seurusteluaikanamme sanoi, ettei ole olemassa huonoja tunteita eikä tunteita pitäisi siksi yrittää tukahduttaa. Se on auttanut aika paljon tunteidensäätelyn opettelussa.

11. Mikä oli (tai on!) mielestäsi paras lautapeli?
Lapsena Cluedo, nykyinen on todella vaikea valinta. Ehkäpä Black Stories -arvoituspeli, jossa siis pitää porukalla selvittää arvoitus kysymällä arvuuttelijalta kyllä-ei kysymyksiä (seuraavina Bang!, Alias ja (Disney) Trivial Pursuit). Selvästi mysteerit edelleen kiehtovat!

12. Jos voisit asua missä vain, missä se olisi?
Jossakin lämpimässä, esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa. Esimerkiksi Barcelonassa, jotta voisi käydä usein katselemassa Gaudín rakennuksia tai Roomassa, niin antiikin historia olisi ympärillä. Toisaalta mieluummin ehkä jossakin maaseudulla, jossa olisi hedelmätarhoja, meri ja luonnonrauhaa.

13. Millainen on ollut paras syntymäpäiväsi? Kerro yksityiskohtaisesti.
Lapsena syntymäpäivät olivat kyllä aina kivoja. Mutta ehkä kaikkein paras oli syntymäpäivä kesänä jona olimme aivan vasta alkaneet seurustella nykyisen mieheni kanssa ja täytin 21 vuotta. Mieheni oli kertonut ettei pääsisi paikalle, koska hänellä oli töitä. Olin lapsuudenkodissani, josta kävin kesätöissä ja muutamia sukulaisia oli kylässä juhlimassa. Äitini huhuili jossain vaiheessa, että tuli uusi vieras. Pohdin hieman, että kuka se voisi olla, koska kaikki kutsutut olivat jo tulleet. Hämmästyin siis suuresti, kun eteisessä seisoi poikaystäväni ruusu kädessään. Hän oli suunnitellut yllätyksen, koska olin tullut sanoneeksi, ettei minua ole helppoa yllättää. Hän oli jopa ottanut puhelimestani salaa nukkuessani isäni puhelinnumeron ja sopinut tulonsa. Sain häneltä lahjaksi ruusun lisäksi todella kalliin tanssimaton. Se oli lisäksi ensimmäinen kerta kun hän tapasi vanhempani. Se oli aika loistava syntymäpäivä, koska se oli minulle täydellinen yllätys.

14. Mikä on ollut kaikista rohkein tekosi?
 Lähettää nykyiselle miehelleni ensimmäinen tekstiviesti. Se jännitti minua ihan hirveästi, koska olin ollut hänestä todella kiinnostunut jo kauan. Lähetin sen lopulta juuri ennen saunaan menoa ja juoksin sitten äkkiä saunaan pakoon. En tiedä, onko se oikeasti ollut rohkein tekoni, mutta se tuli ensimmäisenä mieleen. Ja se myös kannatti, koska nyt minulla on mahtava aviomies. <3

15. Mikä on ollut kaikista onnellisin tapahtuma elämässäsi?
Hmm. Kun sain kielillä puhumisen armolahjan kun olin mennyt kaappiin laulamaan ylistyslauluja ettei kämppäkaveri häiriintyisi. :'D Tietty myös naimisiin meneminen tuon miehen kanssa. <3 Ja unohtumattomat hetket kissojen kanssa. Sekä gradun hyväksyminen. Näitä on liikaa!

16. Kuvittele, että voisit lähettää ajassa taaksepäin jonkin esineen. Minkä esineen lähettäisit, kenelle sen lähettäisit ja mihin tilanteeseen?
Vaikea kysymys. Varmaankin pommin Hitlerille ennen toista maailmansotaa.

17. Kuvittele, että voisit tuoda jonkun ihmisen menneisyydestä tähän hetkeen tunniksi. Kenet toisit ja mitä tekisit hänen kanssaan?
Jeesuksen tai jonkun hänen opetuslapsistaan. Kyselisin kaiken mahdollisen.

18. Jos saisit pitää vain yhden aisteistasi – näkö, kuulo, maku, etc. – minkä aistin pitäisit?
Tunnon. Koska halaukset on parhaita. <3 Ja ilman muita pystyisi ehkä pärjäämään, koska pistekirjaimet voi opetella ja toisaalta kommunikoida voi myös kirjoittamalla selkään.

19. Jos voisit olla tunnin ajan joku historiallinen henkilö, kuka olisit?
Opetuslapsi Johannes. Olisi siistiä olla Jeesuksen bestis ja seurata Hänen elämäänsä läheltä.

20. Jos voisit muuttua eläimeksi, mikä eläin olisit loppuelämäsi?
Kissa, koska niiden elämä vaikuttaa mukavalta.


Tässä olivat minun vastaukseni. Toivottavasti ne olivat hauskoja ja mielenkiintoisia lukea ja avasivat hiukan uusia puolia minusta.

101 suomalaista kirjaa

Julkaisin aiemmin blogissa BBC:n keräämän sadan kirjan listan, jotka jokaisen tulisi heidän mielestään lukea elinaikanaan. Laskin itse, montako olin tullut lukeneeksi ja sain tulokseksi 21. Tämä postaus löytyy täältä.

Huomasin, että Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi Yle on listannut 101 kirjaa jokaiselta itsenäisyyden vuodelta. Sain siitä idean, jolla voin juhlistaa Suomen juhlavuotta lukemalla. Listaan nyt ne kirjat, jotka olen lukenut ja vuoden lopulla teen uuden postauksen, jossa katsastan montako kirjaa lisää olen saanut luettua. Tässä hyvä haaste myös muille lukutoukille tai ihan vain niillekin, jotka tahtovat sivistää itseään kotimaisella kirjallisuudella. Koko lista löytyy täältä, ja jokaiseen kirjaan liittyy myös lyhyt kuvaus, johon pääsee kirjan nimeen liitetystä linkistä.

Olen merkinnyt punaisella kaikki lukemani kirjat.

2010-luku

2016 Ilkka Remeksen Kiirastuli

2015 Elina Hirvosen Kun aika loppuu

2014 Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia

2013 Pauliina Rauhalan Taivaslaulu

2012 Juha Seppälän Mr. Smith

2011 Rosa Liksomin Hytti nro 6

2010 Markus Nummen Karkkipäivä

2000-luku

2009 Maarit Verrosen Normaalia elämää

2008 Sofi Oksasen Puhdistus

2007 Risto Isomäen Litium 6

2006 Leena Krohnin Mehiläispaviljonki

2005 Arto Salmisen Kalavale

2004 Reko Lundánin Rinnakkain

2003 Lars Sundin Erikin kirja

2002 Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie

2001 Jari Tervon Suomemme heimo

2000 Jusa Peltoniemen Jäähyväiset sukuromaanille

1990-luku

1999 Veronica Pimenoffin Maa ilman vettä

1998 Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu

1997 Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko

1996 Kreetta Onkelin Ilonen talo

1995 Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki

1994 Matti Paloheimon Valkoinen Mandela

1993 Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rakkauden nälkä

1992 Daniel Katzin Saksalainen sikakoira

1991 Erno Paasilinnan Kauppamiehet isänmaan asialla

1990 Olli Jalosen Isäksi ja tyttäreksi

1980-luku

1989 Annika Idströmin Kirjeitä Trinidadiin

1988 Kari Kontion ja Tuomas Nevanlinnan Kirjava lehmä

1987 Eeva Kilven Animalia

1986 Antti Tuurin Ameriikan raitti

1985 Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema

1984 Pirkko Saision Kainin tytär

1983 Joni Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja

1982 Kaari Utrion Ruusulaakso

1981 Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä

1980 Kauko Röyhkän Tien laidalla Waterloo

1970-luku

1979 Asikaisen, Mellerin ja Vuennon Pete Q

1978 Juhani Peltosen Elmo

1977 Paavo Haavikon Kansakunnan linja

1976 Risto Rasan Kaksi seppää

1975 Jussi Kylätaskun Revari

1974 Veijo Meren Kuviteltu kuolema

1973 Heikki Turusen Simpauttaja

1972 Arto Paasilinnan Operaatio Finlandia

1971 Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä

1970 Lassi Sinkkosen Solveigin laulu

1960-luku

1969 Jarkko Laineen Niin kulki Kolumbus

1968 Tytti Parraksen Jojo

1967 Hannu Salaman Minä, Olli ja Orvokki

1966 Arvo Salon Lapualaisooppera

1965 Timo K. Mukan Tabu

1964 Marja-Leena Mikkolan Tyttö kuin kitara

1963 Paavo Rintalan Sissiluutnantti

1962 Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella?

1961 Anni Polvan Tiinalla on hyvä sydän

1960 Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia

1950-luku

1959 Anders Cleven Katukiviä

1958 Aapelin Pikku Pietarin piha

1957 Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tarinoita

1956 Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia

1955 Rauha S. Virtasen Seljan tytöt

1954 Väinö Linnan Tuntematon sotilas

1953 Aino Räsäsen Näkemiin, Helena!

1952 Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija

1951 Yrjö Kokon Sudenhampainen kaulanauha

1950 Tove Janssonin Muumipapan urotyöt

1940-luku

1949 Valentinin Ruma Elsa

1948 Elvi Sinervon Vuorelle nousu

1947 Outsiderin Kilroy oli täällä

1946 Jussi Talven Tällaista oli palata

1945 Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen

1944 Armas J. Pullan "Jees, leskiyli-insinöörskä!" sanoi vääpeli Ryhmy

1943 Matti Hällin Suopursu kukkii

1942 Eila Pennasen Ennen sotaa oli nuoruus

1941 Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä

1940 Erkki Palolammen Kollaa kestää

1930-luku

1939 Hella Wuolijoen Niskavuoren leipä

1938 Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi

1937 Martti Laineen Kuilu

1936 Sally Salmisen Katriina

1935 Saima Harmajan Sateen jälkeen

1934 Katri Valan Paluu

1933 Joel Lehtosen Henkien taistelu

1932 Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa

1931 Pentti Haanpään Noitaympyrä

1930 Iris Uurron Ruumiin ikävä

1920-luku

1929 Aarno Karimon Kumpujen yöstä

1928 Aino Kallaksen Sudenmorsian

1927 Unto Seppäsen Taakankantajat

1926 Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili

1925 Edith Södergranin Maa jota ei ole

1924 Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva

1923 Kaarlo Hännisen Kiveliön karkurit

1922 Anni Swanin Pikkupappilassa

1921 Ollin Mustapartainen mies herättää pahennusta

1920 Juhani Ahon Muistatko?

1910-luku

1919 Frans Emil Sillanpään Hurskas kurjuus

1918 Eino Leinon Vapauden kirja

1917 Konrad Lehtimäen Ylös helvetistä

Kotimainen kirjallisuus on selvästi kansainvälistä huonommin hallussa, kun luettuja kirjoja kertyi vain neljä. Toisaalta todella moni kirjailija oli tuttu ja olin lukenut heiltä muita teoksia kuin tässä mainitut, mukaan lukien Tove Jansson, Mika Waltari, Anni Swan, Anni Polva, Saima Harmaja ja Edith Södergran. Täytyy kyllä tutustua näihin listalla oleviin teoksiinkin. Ja tietenkin minulla on ainakin kaksi valtavaa Sinuhe Egyptiläisen ja Tuntemattoman Sotilaan muotoista aukkoa sivistyksessä. Erityisen iloinen olin siitä, että mukaan oli otettu myös runoteoksia, klassikkolastenkirjoja ja vuoden kristilliseksi kirjaksi vuonna 2013 valittu Pauliina Rauhasen Taivaslaulu, joka on loistava kirja.

Montako kirjaa te saitte listalta? Jäikö jokin teos ulkopuolelle? Mitä suosittelette?

Minulla on tässä vuodeksi urakkaa. Eipähän ainakaan ideat lopu kesken. Katsotaan sitten joulukuussa, montako tuli luettua!

Lomatunnelmiin palailua

Kolmen viikon joululoma sai maanantaina päätöksensä ja oli aika palata kouluun. Se tuntui taas aika tahmealta etenkin kun unirytmi oli uudenvuoden jäljiltä luiskahtanut siihen, että nukkumaan tuli mentyä vasta kolmen-viiden aikaan ja herättyä noin puoli kolmelta päivällä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä unta kertyikin sitten varastoon vain nelisen tuntia. No, selvisin siitä päivästä, ihme ja kumma. Sen jälkeen on ollut hieman helpompaa ja unirytmi on palannut arkiseen uomaansa.

Ajattelin vielä kuitenkin jälkitunnelmoida lomaa. Joulun jälkeen lähdin muutamaksi päiväksi vanhempieni luo, jossa meillä olikin koko perhe koolla. Vuodenvaihdetta sen sijaan juhlistimme isommalla kaveriporukalla meidän kotonamme. Loppuloman sitten rentouduimmekin mieheni kanssa pääasiassa kotona. Yllättävän nopeasti loma sitten meni, kun oli paljon puuhaa ja hyvää seuraa. Itse jouluaatostahan täällä blogissa kerroinkin, mutta päätin jakaa vielä joitakin kuvia muista joulunpyhistä, uudenvuoden vietosta ynnä muusta.

Vielä joulun valmisteluista täällä Vantaan päässä. Joulun postauksesta pääsi unohtumaan tämä kuva, jossa on juuri aloitettu kokiskinkun keitto. Juuri ja juuri se tosiaan mahtui kattilaan ja hyvää tuli!

Tämä kuva on joulunpyhiltä, kun lähdin Kajaaniin vanhempieni luo viettämään jälkeisjoulua perheen kanssa. Siellä sai onneksi nähdä oikean joulukuusenkin eikä vain minun tunnalmanluomisyritelmääni.

Kajaanin suunnalla pääsi onneksi myös tunnelmoimaan joulua vähän valkeammissa tunnelmissa.

Mieheni uudenvuoden viettoon on perinteisesti kuulunut olivier-salaatti, johon tulee perunaa, porkkanaa, kananmunaa, herneitä, suolakurkkua (tämän tosin jätimme pois, koska vihaan suolakurkkua), lauantaimakkaraa (jonka tässä vaiheessa olimme onnellisesti unohtaneet) ja majoneesia. Koska meillä ei ollut kunnollista majoneesia, jäi maku ikävä kyllä hieman köyhäksi. Tuli salaatti onneksi kuitenkin syötyä.

Emme jaksaneet lähteä merta edemmäs kalaan katselemaan uudenvuoden viettoa. Parvekkeeltamme näkyi tulitusta monelta suunnalta, joten sitä oli helppo seurata parvekkeelta vilttiin kääriytyneenä. Ei ihan vetänyt vertoja viime vuoden Thaimaan reissun kokemukselle, mutta mukavaa omalla tavallaan.

Uuttavuotta juhlittiin myös pelaamalla monenlaista. Tässä on menossa yksi suosikkipeleistäni, Bang, kaikilla lisäosilla tietenkin.

Olen jo pitkään halunnut lukea Harry Potterit uudelleen, tällä kertaa englanniksi. Päätin päätimme mieheni kanssa lukea ensimmäisen kirjan yhdessä, koska kyllähän se vain on äärettömän paljon parempi kuin elokuva. Olemme edenneet hyvin ja minä olen päässyt harjoittelemaan niin englannin ääntämystä kuin erilaisia murteitakin. Hankalaa, kun Hagridin repliikit on kirjoitettu siten, että pakko on alkaa yrittää skotlannin murteella vetämään (se on ainoa Britannian murteista, josta on edes jotakin hajua). Ainakin monet naurut olemme sen myötä saaneet, kun olen alkanut kuulostaa aivan Arnold Schwarzeneggeriltä...

Potterin lisäksi postissa tuli joululahjani: uuteen läppäriini liitettävä ulkoinen dvd-soitin. Paitsi että se olikin jokin kiinalainen huijaus, jossa ei ollut mitään dvd-asemaa. Muistakaa aina lukea kaikesta netistä ostamastanne ne pienet präntit! Etenkin jos tilaatte Kiinasta!

Lomalla tuli herkuteltua ennen kaikkea suklaalla, mutta silloin jaksoi myös aamupalaksi paistaa lettuja. Tuli vihdoin käytettyä loppuun edellisiltä asukkailta jäänyt pancakemix.

Mukavia muistoja jäi siis tästä lomasta. Vaikka joulun valmistelua, matkustusta ja vieraista huolehtimistakin lomaan sisältyi, oli se kuitenkin todella rentouttava ja kaivattu paussi. Onneksi olen melko pian päässyt myös opiskeluihin takaisin kiinni ja mukavaa on todeta, että tämä on todella ala josta nautin. Tämä kevät on onneksi myös suhteellisen kevyt erityisesti edellisistä opinnoista saamieni korvaavuuksien vuoksi. Se on mukavaa, koska en todellakaan halua uutta burn outia kiireisten ja stressaavien opintojen vuoksi.

Jääpähän myös enemmän aikaa löytää niitä liikuntaharrastuksia, joista puhuin viime postauksessa. Tällä viikolla en ole liikuntaa vielä ehtinyt harrastamaan juurikaan, koska olen tehnyt pitkiä koulupäiviä ja siksi aikaa ja energiaa ei ole juurikaan ollut. Tänään ja huomenna pitäisi vielä jaksaa siivota, koska anoppi tulee kylään. Viikonloppuna pitää myös hieman lipsua herkkulakosta, koska menemme lauantaina ystäväni häihin. Koska kyllähän nyt kakkua pitää häissä syödä! Mutta en ajatellutkaan olla mikään ihan kauhea natsi itselleni, vaan lähinnä pyrkiä yleisesti vähentämään herkkujen syöntiä.