Puolitoistavuotiskatsaus

Minulla oli syksyllä suunnitelmissa tehdä blogin vuosikatsaus, koska syyskuussa tuli tämän blogin aloittamisesta vuosi. No, se sitten syksyn kiireissä jäi ja niinpä päädyin lopulta ratkaisuun, että se voi toimia samalla eräänlaisena vuosikatsauksena näin vuoden lopussa. Olkoon tämä sitten vähän laajempi versio vuosikatsauksesta - puolitoistavuotiskatsaus.

Aloitin blogin sillä ajatuksella, että saisin kirjoitella kaikenlaisia mieltäni askarruttaneita asioita tänne sekä ihan vain arkisia kuulumisiakin. Kaikkea mikä minua kiinnostaa. Erityisesti alkuun pohdiskelin paljon oman elämäni ongelmia ja muutoksia, niitä kun puolitoista vuotta - vuosi sitten tapahtui melko runsaasti: naimisiin meno, sen myötä muutto yhteen, oma aikuistumisprosessi, itsetunto-ongelmat ja identiteetin rakentuminen. Sen lisäksi mukaan on mahtunut kevyempiä ruoanlaittokokemuksia, erilaisia mun suosikit -listoja sekä tietenkin kuulumispostauksia. Eniten viimeisen vuoden aikana on tietenkin tullut kirjoitettua gradusta, pääsykokeista ja uusista opinnoista sekä muutosta Vantaalle.

Nyt onkin hyvä palata blogin aloittaneeseen minuun ja katsoa, millaista kehitystä puolessatoista vuodessa on tapahtunut. Toisessa postauksessani Minua etsimässä kirjoitin siitä, että haluaisin löytää todellisen minäni sen sijaan että olisin se, jonka haluaisin itseni olevan. Välillä olen kertonutkin edistyneeni tässä asiassa ja tällä hetkellä koen olevani jo melko tasapainoinen ihminen. Erityisesti uusien opintojeni aloituksessa olen kokenut pystyneeni olemaan oma itseni. Itsetuntonikin on nykyään paljon paljon parempi. Toki vieläkin osaan omista heikkouksistani tuntea syvää alemmuudentunnetta, mutta toisaalta se tuntuu vaikuttavan minuun nykyisin varsin pinnallisesti. Osaan yhä enemmän nähdä, kuinka paljon esimerkiksi väsymys, huonotuulisuus ynnä muut vaikuttavat negatiivisten ajatusten taustalla. Olen oppinut ehkä hieman enemmän tunteidenhallintaa, minkä vuoksi osaan yhä paremmin tulkita tunteitani ja ymmärtää niiden taustoja.

Tämä ei tarkoita ettenkö nykyäänkin osaisi olla hyvin lapsellinen toisinaan. Omalle miehelle on tullut kiukuteltua hormonihuuruissa tai väsyneenä maailman typerimmistä aiheista. Syksyn huippuhetkiin kuului se, kun olin koko päivän yrittänyt kärsivällisesti kestää sen, että kaikki tuntui kurjalta ja gradun teko takkusi ja olin vieläpä syönytkin huonosti. Illalla mieheni teki meille iltapalaleipiä, mutta tulikin sitten pursottaneeksi myös minun leipieni päälle ketsuppia. En itse kauheasti pidä ketsupista, joten siinä vaiheessa sitten nälkäisenä, väsyneenä ja lannistuneena purskahdin itkuun, kun iltapala menikin pilalle. Eli välillä tulee näitäkin hetkiä, mutta ne kuulunevat elämään iästä riippumatta.

Olen esimerkiksi Ihkaoma identiteetti -postauksessa sanonut, että haluan pystyä olemaan oma itseni muiden mielipiteistä riippumatta. Ajatukseni tähän liittyen on hakenut muotoaan. Sosiaalisessa mediassa olen nähnyt paljon erilaisia inspiroivia lauseita. Kuinka vain paras on sinulle kyllin hyvää, ihmissuhteet jotka eivät anna mitään pitäisi lopettaa ja sinun pitäisi tehdä vain asioita, jotka sopivat elämäntyyliisi. Ymmärrän, että monesti tällaiset lauseet pyrkivät olemaan voimaannuttavia ja tietyissä elämäntilanteissa voivat olla hyödyllisiä, mutta suhtaudun niihin silti vähän kriittisesti. Koska minusta toinen puoli terveessä ihmisyydessä on se, että tiedostaa omat heikot puolensa, myöntää ne ja pyrkii kehittymään niissä. Olen sitä mieltä, että välillä pitää pyrkiä laajentamaan omia horistontteja tekemällä asioita eri tavalla, tutustumalla erilaisiin ihmisiin ja sietämällä välillä myös epämukavia tilanteita ja ihmisiä. Koska joskus ne voivat avata ihan uudenlaisia näköaloja. Olen päätynyt siihen, että turha on ruikuttaa ettei kukaan ymmärrä minua tai edes yritä, jos en itse yritä ymmärtää toisia. Tällaisia asioita olen paljon miettinyt, ja niihin yritän panostaa sen ohella että parhaani mukaan olen tinkimättömästi oma itseni.

Vaikka blogissa on erityisesti kesän ja kevään aikana ollut näkyvissä se, että olen ollut hyvin väsynyt elämäntilanteeni takia, minusta tuntuu että virkeys alkaa palata. Juuri ennen joulua aloin huomata, että ahdistus väheni, mieli oli iloisempi ja virkeämpi ja koulussa jaksoin paremmin. Kolmen viikon joululoma antaa vielä hieman lisää aikaa palautumiseen. Niinpä toivon, että keväällä jaksan panostaa blogiinkin enemmän. Suunnitelmissa olisi ainakin tehdä enemmän pohdiskelutyyppisiä postauksia, sekä ainakin yksi my day -postaus, jossa kerron tarkemmin miten mun arki kuluu. Jos luovuutta riittää, voisin jälleen julkaista runoja tai muita tekstejä.

Katsellaanpa näitä meininkejä enemmän ensi vuonna. Hyvää uutta vuotta!

Minun jouluni

Jostain syystä minusta tuntuu, että joulukuu menee vuosi vuodelta nopeammin. Viikot kuluvat vilkkaasti ja yhtäkkiä huomaan, että on aaton aatto, kaikki joulutouhut ovat kesken ja hädin tuskin jää aikaa nauttia.

Tänä jouluna suurin osa joulutunnelmoinnista jäi jouluviikolle, koska minulla oli lomaa. Maanantaina kävin lahjaostoksilla,  torstaina kävimme miehen kanssa ostamassa tuhottoman määrän jouluruokaa sekä kauneimmissa joululauluissa ja perjantai kului siivoukseen ja kinkkuvalmisteluihin. Eli melko lahjakkaasti onnistuin taas aliarvioimaan työmäärän ja raatamaan perjantain ja osan lauantaistakin  selkä vääränä. Mutta onneksi oli silti mukavaa!

Hyasintin tuoksu on minulle kuusentuoksun ohella kaikkein jouluisin tuoksu.

Lahjojenkin paketointi jäi viime tippaan. Aattoillan lomassa samalla rupatellen ne kuitenkin tuli käärittyä paperiin.

Vietimme tänä vuonna aaton siis ihan vain kotona. Mieheni veli tuli meille aatoksi ja oli meillä yötä. Siksi siis ensimmäistä kertaa elämässäni sain valmistella joulun ihan itse (mies tietty auttoi minkä pystyi, mutta päävastuu oli minulla). Menimme kuitenkin melko helpolla stressin minimoimiseksi. Ostimme laatikot valmiina ja tuunasimme niitä vain vähän lisäämällä mausteita ja kermaa. Samoin rosollin ostin valmiina.

Isoin projekti olikin se, että päätimme ostaa kaksi kinkkua: toisen perinteiseksi uunissa paistettavaksi ja toisen testataksemme tv-kokki Nigellan Coca-colassa keitettävää kinkkua. Alun perin oli tarkoitus valmistaa molemmat kinkut jo perjantaina, mutta koska nukkuminenkin on ennen aattopäivää mukavaa, paistettu kinkku jäi seuraavalle päivälle. Kokiskinkku sen sijaan valmistui perjantaina ilman ongelmia. Noudatan Snellmanin sivulta löytynyttä ohjetta. Kinkku oli kolmisen kiloa painava, ja se mahtui juuri ja juuri isoimpaan kattilaamme. Laitoin vain yhden suuren punasipulin lohkottuna kattilaan, kinkun päälle ja kattilan piripintaan täyteen kokista. Kolmisen tuntia se sitten porisi siinä. Kuorrutteeseen tuli siirappia, fariinisokeria ja sinappijauhetta. Ja täytyy sanoa, että maistui ihan kinkulta. Paras osuus oli se kuorrutus ehdottomasti ja ainakin heti paiston jälkeen kinkku oli todella mehevää. Minusta ero normaaliin kinkkuun ei ollut suuri, mutta mieheni ja lankoni kehuivat kinkkua maasta taivaaseen. Joten saattaahan siitä tulla vaikka perinneresepti.

Yllättäen paistokinkun kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia. Kinkun sisälämpötila oli paiston alkuvaiheessa melko alhainen, mutta aloin paistamaan kinkkua Snellmanin ohjeiden mukaisesti ensin puoli tuntia 200 asteessa ja sitten 100 asteessa. No, olisi se lämpötila ehkä voinut olla korkeampi koska oletetun 3,5 tunnin sijaan paistoon meni 6 tuntia! Siinäpä sitten nälkäisinä odotellaan, että saadaan ensin se halvatun kinkku ulos ha sen jälkeen riisipiirakat, laatikot ja joulutortut. Onneksi kaikki lopulta onnistui hyvin ja maistui hyvältä. Loppuillasta otettiin sitten rennosti hääräilyn jälkeen.

Herkkua on siinä monenlaista...

Kaikesta härdellistä huolimatta meillä oli todella mukava aattoilta. Voisin kuvitella valmistelevani joulun toistekin. Nyt olen matkalla kohti pohjoista viettämään jälkeisjoulua perheeni kanssa. En ole käynyt siellä puoleen vuoteen, joten on mukavaa päästä näkemään omaa perhettä. 

Hyvää joulun jatkoa teille, lukijat!

Kehittelin meille "kuusenkorvikkeen"

Mitä katselen Youtubesta?

Meillä ei ole televisiota, mutta tietokoneen kautta tulee katsottua paitsi tv:n nettikanavia, myös Youtuben kautta videoita. Youtube onkin varmasti eniten käyttämäni sosiaalinen media. Koska olen aiemmin tehnyt päivityksiä kuuntelemastani musiikista, lukemistani kirjoista ja suosikkitelevisiosarjoistani, luonnollisena jatkona on se, että jaan tänne blogiin eniten seuraamiani Youtube-kanavia.

Aiemmin musiikkipostauksessa kerroinkin, että haluan kuunnella musiikkia nimenomaan siten, että saan keskittyä siihen. Suurin osa musiikin kuuntelustani tapahtuukin nykyään Youtuben kautta. Pidän erityisesti siitä, että Youtubessa musiikki on musiikkivideoiden muodossa, jolloin samalla saa nähdä taidolla tehtyjä, kauniita videoita. Esimerkiksi Lindsey Stirlingin ja 2Cellosin musiikkivideot ovat aivan upeita visuaalisia teoksia. Instrumentaalia pianolla ja sellolla tehtyjä cover-kappaleita esittävä The Pianoguys on myös tilauksessa. Nykyään he tosin eivät ole julkaisseet paljonkaan uusia kappaleita, mikä on hieman harmi. Ohessa on 2Cellosin viimeisin musiikkivideo Queenin kappaleesta The Show Must Go On.

Musiikkikanavista seuraan tällä hetkellä eniten Evynne ja Peter Hollensia. Peter on erikoistunut acapellacovereihin, jotka ovat todella taitavasti tehtyjä. Juuri nyt hän julkaisee viikottain uuden version jostakin joululaulusta, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Peterin vaimo Evynne on hänkin upea laulaja, ja hänen erikoisuutenaan on ollut viime aikoina versiot Disneyprinsessojen kappaleista. Eniten nautin kuitenkin Peterin ja Evynnen lumoavan kauniista duetoista. He ovat todella suloinen pariskunta ja heillä on myös hirmuisen suloinen pieni poika, Ashland. Ohessa Peter Hollensin viimeisin joululauluvideo, Carol of the Bells, sekä Evynnen ja Peterin duetto Beauty and the Beast elokuvasta Kaunotar ja Hirviö.

 

 

Musiikin lisäksi katselen useita eri kanavia liittyen eri aiheisiin. Yksi pisimpään seuraamiani kanavia on Fine Brothers Entertainmentin React-kanava. Kanavalla on eri ikäryhmiä, joille näytetään esimerkiksi suosittuja Youtube-videoita, pelejä, puhelinsovelluksia ynnä muuta, ja ryhmän reaktiot ja kommentit näytetään katsojille. Lopuksi kysytään vielä kysymyksiä liittyen aiheeseen. Videot ovat usein todella hauskoja ja nostalgisia. Yleiseksi on tullut myös se, että jos reaktiovideo liittyy tiettyyn tubettajaan, kuvataan vielä vastareaktiovideo jossa kyseinen tubettaja vastaa ryhmän reaktioihin. Kanavalla on lisäksi alkanut olla enemmän erilaisia haastevideoita, joissa pitää arvata elokuvia tai musiikkia ääniraidan perusteella sekä sarja, jossa ryhmälle näytetään hauskoja videoita, mutta heidän on oltava nauramatta tai hymyilemättä pysyäkseen pelissä. Ohessa on yksi näistä videoista.

Myös erilaiset elokuviin liittyvät kanavat ovat mieleeni. Screen Junkies -kanavalla on Honest Trailers -sarja, jossa elokuvista tehdään elokuvaa todenmukaisesti analysoivat trailer-pätkät. Lopputulos on yleensä hulvattoman hauska sisältäen teräviä huomioita elokuvista. Toinen elokuviin paljon keskittyvä kanava on WatchMojo.com, joka tekee erilaisia Top10-listoja. Toplistoja löytyy esimerkiksi huonoimmista näyteltyistä aksenteista elokuvissa, hauskimmista elokuvasankareista ja huonoimmista elokuvan loppuratkaisuista. Elokuvien lisäksi listoja on tehty musiikista, peleistä, julkkiksista ja mitä kummallisimmista aiheista, kuten vaarallisimmista lasten leluista. WatchMojolla on myös sisarkanava MsMojo, jossa on erityisesti naisille suunnattuja listoja.

Rehellinen traileri Yksin kotona -elokuvasta

Tykkään myös todella paljon Youtube-persoonista, jotka tuovat arkielämänsä vlogien muodossa näkyville. Aloin vastikään seuraamaan kokonaista perhettä, jossa jokainen jäsen on mukana Youtubessa. Tubettaminen alkoi heillä Matthias-nimisen tubettajan huumorivideoilla saamasta suosiosta. Yhdessä veljensä ja lankonsa kanssa Matthias perusti Team Edge -kanavan, joka julkaisee yksinomaan erilaisia haastevideoita. Matthiaksen lisäksi muilla Team Edgen muilla jäsenillä, Matthiaksen veljellä J-Fredillä ja langon Bryanin perheellä, joka käyttää nimeä The Crazie Crew, on omat pääosin vlog-kanavat. Myös Matthiaksen vaimolla Amanda Fayella on oma muun muassa kauneudenhoitoon, muotiin ja hyvinvointiin keskittyvä kanava ja lisäksi heillä on yhteinen Matt&Amanda vlog-kanava, joka esittelee heidän normaalia elämäänsä, johon nykyään kuuluu myös pieni vauva Luna. Tykkään näistä kanavista erityisesti sen takia, koska ne eivät sisällä kiroilua eivätkä kovin likaista huumoria. Lisäksi ainakin osa perheestä ovat kristittyjä, mikä näkyy henkilökohtaisissa vlogeissa jonkin verran. Lisäksi koko perhe vaikuttaa todella hyvissä väleissä olevalta ja hauskalta, joten heitä on mukava seurata.

Tämä on loistava esimerkki siitä, miten hulluja ideoita Team Edgellä on haasteissa, Whack-a-mole challenge.

Tässä vielä koko perheen haaste Crazie Crewn kanavalta

Tässä oli pieni katsaus siihen, mitä laitan yleisimmin Youtubesta pyörimään. Anteeksi, että ne olivat kaikki englanniksi, en juurikaan seuraa kotimaisia tubettajia. Jos tiedätte hyviä kanavia, jakakaa ihmeessä kommenteissa niitä!