Vihdoin lomaa!

Huhhuh, kevätlukukausi on ollut kiireinen ja väsyttävä. Onneksi edes aurinko on näyttänyt enemmän naamaansa ja päivät pidenneet. Ja juuri sopivaan saumaan tuli kaksi rennompaa viikkoa. Ensin otin viikon vapaata töistä, koska menimme luokan kanssa opintonmatkalle Tukholmaan ja sen jälkeen perään oli tällä viikolla talviloma. Eli voisi sanoa, että olen saanut kaksi ruhtinaallista viikkoa "lomaa". Kun reissun luento-osuudet olivat muutaman tunnin päivässä, niin kyllä se aika puhtaasti lomalta tuntui. Ja talviloma on tarkoittanut sitä, että olen saanut nukkua tarpeeksi pitkästä aikaa, ah. Tässä kuvapläjäys näiltä kahdelta viikolta. Kuvanlaatu on pikkuriikkisen parempi, koska kadotin vanhan puhelimeni ja jouduin siksi hankkimaan uuden. Tori.fi:n kautta minulle rantautui uudeksi luuriksi OnePlus 3 vanhan Samsung Galaxy S4:ni tilalle. Ei ole erityisemmin ollut vanhaa puhelinta ikävä... (paitsi kuvia, jotka hötäkässä menetin.)

Tukholmaan matkustimme laivalla, koska se tuli loppujen lopuksi halvimmaksi. Sunnuntai-iltapäivällä kokoonnuimme hyttikavereiden kanssa sovitusti terminaaliin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä - paitsi yksi meistä, jonka bussi oli ajanut ojaan ja hän joutui siksi tulemaan myöhemmällä bussilla, mikä sunnuntain takia sotki aikataulut täysin. Siellä sitten hermostuneina odottelimme ja toivoimme, että ehtiikö kaveri matkaan. Ehti! 5-10 minuuttia ennen lähtöselvityksen sulkeautumista vieläpä, vaikka aika hengästynyt kaveri oli juostuaan kauemmalta ratikalta terminaaliin. Helpottuneena sitten nauratti, kun laivaan mennessä taustalla soi sattumalta Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. Jännityksen jäljiltä olikin mukavaa viettää iltaa rennosti. Aluksi meininki tuntui hiukan kuolleelta, kun vaihtoehtoina oli iskelmämusiikkia, karsealta kuulostavaa karaokea tai venäläisiä viisuja (tosin innoissaan tanssivat venäläiset olivat piristävä näky). Loppuillasta onneksi esiintyi tosi hyvä bändi ja siellä tanssittiin sitten puolille öin.

Meillä oli Tukholmassa varattu viikoksi AirBnb:n kautta omakotitalo n. 8 kilometrin päästä keskustasta. Sinne oli kuitenkin mahdollista mennä vasta neljän aikoihin, joten jouduimme kulkemaan tavaroiden kanssa metrolle, josta ostimme viikoksi matkakortit. Sitten tavaroiden kanssa etsiydyttiin paikkaan, jossa pidettiin ensimmäisen päivän luennot. Ihan hyvin kaikki lopulta meni, kun viikoksi ei ollut kuitenkaan erityisen paljon tavaraa. Oli kuitenkin mukavaa, kun lopulta pääsimme talolle asti. Se oli melkoinen retrohelmi villeine tapetteineen ja värikkäine huonekaluineen. Talo oli todella tilava ja kaikki onneksi melko kivuttomasti löysivät itselleen mieluisan nukkumapaikan. Melko kivuttomasti viikko meni muutenkin, vaikka kokkasimme yhdessä monenlaisia ruokavalioita nuodattaville ihmisille. Tilaa onneksi oli reilusti sekä yhteiseen oleskeluun että omaan rauhaan vetäytymiseen. Mukavaa oli myös se, että viikon luennoista suurin osa pidettiin talolla, eli aamulla ei useimmiten tarvinnut nousta kovin aikaisin.

Metro tuli tutuksi viikon aikana

Tässä esimerkki majapaikkamme retrohenkisyydestä

Viikon aikana opintojen lisäksi vietimme aika paljon aikaa vanhassa kaupungissa, mistä suurin osa ottamistani kuvista on. En yleensä käy kovin usein kahviloissa, mutta tämän viikon mittaan tuli kyllä aika paljon niissä käytyä. Vanhassa kaupungissa oli todella ihania soppia, mutta hinnatkin olivat kyllä turistiluokkaa. Yksi lemppareistani oli Tukholman vanhin konditorio Sundbergs Konditori, jossa oli tosi hyvää teetä ja sitruunamarenkitorttua. Tuo vanha kaupunki on kyllä tosi tunnelmallinen paikka. En kauheasti välitä turistikrääsäkaupoista, mutta löytyi sieltä muutama aivan ihana erilainen putiikki, jotka olisi kyllä voinut ostaa tyhjiksi. Huvittavin hetki oli, kun viimeisenä päivänä meidän neljän hengen hyttiporukka jakautui kahtia muutamaksi tunniksi ja sattumalta löysimme toisemme jo ennen tapaamisaikaa scifi- ja fantasialiikkeestä. Vielä huvittavampaa oli, kun tajusin tuon liikkeen olleen suosikkini jo yli kymmenen vuotta sitten kun olin 15-vuotiaana luokkaretkellä Tukholmassa. Silloin mukaan tarttui Fullmetal Alchemist Conqueror of Shambala -leffa, tällä kertaa ei onneksi mitään, koska se liike on myös aivan älyttömän kallis. Vaikka siellä kyllä on myös kaikkea mahtavaa, mitä sitten kuolailtiin kilpaa.

Vanhan kaupungin lisäksi nautin viikon aikana museoista. Olin silloin 15-vuotiaana käynyt jo Vasa-laivaa katsomassa ja se oli jo silloin todella vaikuttava kokemus. Nyt hieman vanhempana kokemus oli vielä astetta kiinnostavampi, kun itse laivan lisäksi kiinnosti tutustua laivasta löydettyihin esineisiin ja niiden konservointiin. Samalle illalle innostuin vielä käväisemään Historiska Museetissa. Se oli ehkäpä vaikuttavin museokokemus matkalla. Ajattelin aluksi, että esineistö olisi sitä samaa, mitä Suomessakin jokaisessa kulttuurihistoriallisessa museossa näkee, mutta yllättäen eroja oli aika paljonkin ja todella mielenkiintoiset näyttelyt löytyivät. Ehdoton suosikkini oli viikinkiosasto, joka oli todella laaja. Tietoni viikingeistä ovat aika vähäiset, ja yllätyin todella paljon kun näin, miten rikasta esineistöä heillä oli. Erityisen hienosti siellä oli mielestäni rakennettu tarina esineiden ympärille. Esimerkiksi hautalöytöjen pohjalta oli rakennettu henkilökuva haudatusta henkilöstä. Oli vaikuttavaa myös nähdä ensimmäistä kertaa ihka oikea riimukivi. Viimeisenä päivänä käväisin vielä ilmaisessa Livrustkammarenissa, joka on Kuninkaanlinnan kellarissa. Ikävä kyllä näyttelyrakentamisen vuoksi muun muassa netissä lupailtu Kaarle XII:n mutainen uniformu ei ollut nähtävillä, mutta onneksi esillä oli edes kuninkaallisia vaunuja ja upeita pukuja ja Axel von Fersenin ja Marie Antoinetten traagisen rakkaustarinan kertova näyttely. Kyllä siellä melkein tunnin sai siltikin kulumaan, vaikkei nähtävää paljon ollutkaan.

Minua huvittaa todella paljon tämä keskiaikainen lasimaalaus, kun kaikki ovat niin zombien näköisiä

Tukholmasta tuliaisena lähti lähinnä karkkia ja flunssa, mutta oli se hyvä reissu. Tämä varsinainen talmilomaviikko onkin sitten aluksi toivuttu flunssasta, joka ei onneksi äitynyt lopulta kovin pahaksi, töitä tehden, kirjoja lukien, Netflixiä katsellen ja herkutellen. Luin vihdoin loppuun Anne Frankin päiväkirjan, joka kyllä menee ehdottomasti vaikuttavimpien lukemieni teosten listalle. Todella surullista, kun päiväkirjan ensin lukee ja oppii sen kautta tuntumaan kahdeksan piileskelijää ja sitten, juuri kun toivo alkaa herätä kun sodan läpimurto lähenee, joukko jää kiinni ja vain yksi heistä jää henkiin. Todella voimakas muistutus siitä, mitä rotuerottelu voi pahimmillaan saada aikaan. Tein lomalla myös pitkästä aikaa omatekoista jäätelöä, johon tuli tällä kertaa makuina kinuskipekaanipähkinöitä ja dominokeksimuruja ja minttutäytettä. Tällä kertaa piti nähdä hiukan enemmän vaivaa, koska paahdoin pähkinöitä pannulla kinuskissa (kinuskikastike oli tosin kaupasta ostettua eikä itse tehtyä) ja dominojen minttutäytteen sulatin ja sekoitin keksimurujäätelömassaan erikseen. Olivat muuten superhyviä nuo maut. Mieskin sanoi, että pekaaniversio oli ehkä hänen toiseksi parasta maistamaansa jäätelöä! Lomalla tuli tehtyä myös pizzaa ja jämäkekseistä ja -kinuskikastikkeesta tekaisin meille banoffee -pappilan hätävarat. Herkuttelu tosin näkyy hieman painonnousuna, eli nyt pitäisi taas skarpata ja syödä terveellisemmin.

Koko viikon on kyllä ihanasti aurinko paistanut

Sen verran laiskotti, että valmispohjilla mentiin. Ollaan kyllä oltu niin pettyneitä pääkaupunkiseudun pizzojen tasoon, että jopa nämä melkeinpä voittivat ne.

Tästä tulikin aika pitkä postaus, mutta korvatkoon se nyt sitä, että olen kirjoittanut niin harvoin, hehe. Huomenna pitää palata taas kouluun, mutta luultavasti se alkaa olla jo tältä keväältä vähitellen paketissa. Luokkakaverit aloittavat tässä kuukauden sisällä harjoittelun; minulla se on näillä näkymin vasta kesällä. Eli luultavasti loppukevään aikana saan kunnolla hengähtää. Mutta kirjoittelen kevään tunnelmista taas vähän myöhemmin. Hejdå!

Lomatunnelmiin palailua

Kolmen viikon joululoma sai maanantaina päätöksensä ja oli aika palata kouluun. Se tuntui taas aika tahmealta etenkin kun unirytmi oli uudenvuoden jäljiltä luiskahtanut siihen, että nukkumaan tuli mentyä vasta kolmen-viiden aikaan ja herättyä noin puoli kolmelta päivällä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä unta kertyikin sitten varastoon vain nelisen tuntia. No, selvisin siitä päivästä, ihme ja kumma. Sen jälkeen on ollut hieman helpompaa ja unirytmi on palannut arkiseen uomaansa.

Ajattelin vielä kuitenkin jälkitunnelmoida lomaa. Joulun jälkeen lähdin muutamaksi päiväksi vanhempieni luo, jossa meillä olikin koko perhe koolla. Vuodenvaihdetta sen sijaan juhlistimme isommalla kaveriporukalla meidän kotonamme. Loppuloman sitten rentouduimmekin mieheni kanssa pääasiassa kotona. Yllättävän nopeasti loma sitten meni, kun oli paljon puuhaa ja hyvää seuraa. Itse jouluaatostahan täällä blogissa kerroinkin, mutta päätin jakaa vielä joitakin kuvia muista joulunpyhistä, uudenvuoden vietosta ynnä muusta.

Vielä joulun valmisteluista täällä Vantaan päässä. Joulun postauksesta pääsi unohtumaan tämä kuva, jossa on juuri aloitettu kokiskinkun keitto. Juuri ja juuri se tosiaan mahtui kattilaan ja hyvää tuli!

Tämä kuva on joulunpyhiltä, kun lähdin Kajaaniin vanhempieni luo viettämään jälkeisjoulua perheen kanssa. Siellä sai onneksi nähdä oikean joulukuusenkin eikä vain minun tunnalmanluomisyritelmääni.

Kajaanin suunnalla pääsi onneksi myös tunnelmoimaan joulua vähän valkeammissa tunnelmissa.

Mieheni uudenvuoden viettoon on perinteisesti kuulunut olivier-salaatti, johon tulee perunaa, porkkanaa, kananmunaa, herneitä, suolakurkkua (tämän tosin jätimme pois, koska vihaan suolakurkkua), lauantaimakkaraa (jonka tässä vaiheessa olimme onnellisesti unohtaneet) ja majoneesia. Koska meillä ei ollut kunnollista majoneesia, jäi maku ikävä kyllä hieman köyhäksi. Tuli salaatti onneksi kuitenkin syötyä.

Emme jaksaneet lähteä merta edemmäs kalaan katselemaan uudenvuoden viettoa. Parvekkeeltamme näkyi tulitusta monelta suunnalta, joten sitä oli helppo seurata parvekkeelta vilttiin kääriytyneenä. Ei ihan vetänyt vertoja viime vuoden Thaimaan reissun kokemukselle, mutta mukavaa omalla tavallaan.

Uuttavuotta juhlittiin myös pelaamalla monenlaista. Tässä on menossa yksi suosikkipeleistäni, Bang, kaikilla lisäosilla tietenkin.

Olen jo pitkään halunnut lukea Harry Potterit uudelleen, tällä kertaa englanniksi. Päätin päätimme mieheni kanssa lukea ensimmäisen kirjan yhdessä, koska kyllähän se vain on äärettömän paljon parempi kuin elokuva. Olemme edenneet hyvin ja minä olen päässyt harjoittelemaan niin englannin ääntämystä kuin erilaisia murteitakin. Hankalaa, kun Hagridin repliikit on kirjoitettu siten, että pakko on alkaa yrittää skotlannin murteella vetämään (se on ainoa Britannian murteista, josta on edes jotakin hajua). Ainakin monet naurut olemme sen myötä saaneet, kun olen alkanut kuulostaa aivan Arnold Schwarzeneggeriltä...

Potterin lisäksi postissa tuli joululahjani: uuteen läppäriini liitettävä ulkoinen dvd-soitin. Paitsi että se olikin jokin kiinalainen huijaus, jossa ei ollut mitään dvd-asemaa. Muistakaa aina lukea kaikesta netistä ostamastanne ne pienet präntit! Etenkin jos tilaatte Kiinasta!

Lomalla tuli herkuteltua ennen kaikkea suklaalla, mutta silloin jaksoi myös aamupalaksi paistaa lettuja. Tuli vihdoin käytettyä loppuun edellisiltä asukkailta jäänyt pancakemix.

Mukavia muistoja jäi siis tästä lomasta. Vaikka joulun valmistelua, matkustusta ja vieraista huolehtimistakin lomaan sisältyi, oli se kuitenkin todella rentouttava ja kaivattu paussi. Onneksi olen melko pian päässyt myös opiskeluihin takaisin kiinni ja mukavaa on todeta, että tämä on todella ala josta nautin. Tämä kevät on onneksi myös suhteellisen kevyt erityisesti edellisistä opinnoista saamieni korvaavuuksien vuoksi. Se on mukavaa, koska en todellakaan halua uutta burn outia kiireisten ja stressaavien opintojen vuoksi.

Jääpähän myös enemmän aikaa löytää niitä liikuntaharrastuksia, joista puhuin viime postauksessa. Tällä viikolla en ole liikuntaa vielä ehtinyt harrastamaan juurikaan, koska olen tehnyt pitkiä koulupäiviä ja siksi aikaa ja energiaa ei ole juurikaan ollut. Tänään ja huomenna pitäisi vielä jaksaa siivota, koska anoppi tulee kylään. Viikonloppuna pitää myös hieman lipsua herkkulakosta, koska menemme lauantaina ystäväni häihin. Koska kyllähän nyt kakkua pitää häissä syödä! Mutta en ajatellutkaan olla mikään ihan kauhea natsi itselleni, vaan lähinnä pyrkiä yleisesti vähentämään herkkujen syöntiä.

Minun jouluni

Jostain syystä minusta tuntuu, että joulukuu menee vuosi vuodelta nopeammin. Viikot kuluvat vilkkaasti ja yhtäkkiä huomaan, että on aaton aatto, kaikki joulutouhut ovat kesken ja hädin tuskin jää aikaa nauttia.

Tänä jouluna suurin osa joulutunnelmoinnista jäi jouluviikolle, koska minulla oli lomaa. Maanantaina kävin lahjaostoksilla,  torstaina kävimme miehen kanssa ostamassa tuhottoman määrän jouluruokaa sekä kauneimmissa joululauluissa ja perjantai kului siivoukseen ja kinkkuvalmisteluihin. Eli melko lahjakkaasti onnistuin taas aliarvioimaan työmäärän ja raatamaan perjantain ja osan lauantaistakin  selkä vääränä. Mutta onneksi oli silti mukavaa!

Hyasintin tuoksu on minulle kuusentuoksun ohella kaikkein jouluisin tuoksu.

Lahjojenkin paketointi jäi viime tippaan. Aattoillan lomassa samalla rupatellen ne kuitenkin tuli käärittyä paperiin.

Vietimme tänä vuonna aaton siis ihan vain kotona. Mieheni veli tuli meille aatoksi ja oli meillä yötä. Siksi siis ensimmäistä kertaa elämässäni sain valmistella joulun ihan itse (mies tietty auttoi minkä pystyi, mutta päävastuu oli minulla). Menimme kuitenkin melko helpolla stressin minimoimiseksi. Ostimme laatikot valmiina ja tuunasimme niitä vain vähän lisäämällä mausteita ja kermaa. Samoin rosollin ostin valmiina.

Isoin projekti olikin se, että päätimme ostaa kaksi kinkkua: toisen perinteiseksi uunissa paistettavaksi ja toisen testataksemme tv-kokki Nigellan Coca-colassa keitettävää kinkkua. Alun perin oli tarkoitus valmistaa molemmat kinkut jo perjantaina, mutta koska nukkuminenkin on ennen aattopäivää mukavaa, paistettu kinkku jäi seuraavalle päivälle. Kokiskinkku sen sijaan valmistui perjantaina ilman ongelmia. Noudatan Snellmanin sivulta löytynyttä ohjetta. Kinkku oli kolmisen kiloa painava, ja se mahtui juuri ja juuri isoimpaan kattilaamme. Laitoin vain yhden suuren punasipulin lohkottuna kattilaan, kinkun päälle ja kattilan piripintaan täyteen kokista. Kolmisen tuntia se sitten porisi siinä. Kuorrutteeseen tuli siirappia, fariinisokeria ja sinappijauhetta. Ja täytyy sanoa, että maistui ihan kinkulta. Paras osuus oli se kuorrutus ehdottomasti ja ainakin heti paiston jälkeen kinkku oli todella mehevää. Minusta ero normaaliin kinkkuun ei ollut suuri, mutta mieheni ja lankoni kehuivat kinkkua maasta taivaaseen. Joten saattaahan siitä tulla vaikka perinneresepti.

Yllättäen paistokinkun kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia. Kinkun sisälämpötila oli paiston alkuvaiheessa melko alhainen, mutta aloin paistamaan kinkkua Snellmanin ohjeiden mukaisesti ensin puoli tuntia 200 asteessa ja sitten 100 asteessa. No, olisi se lämpötila ehkä voinut olla korkeampi koska oletetun 3,5 tunnin sijaan paistoon meni 6 tuntia! Siinäpä sitten nälkäisinä odotellaan, että saadaan ensin se halvatun kinkku ulos ha sen jälkeen riisipiirakat, laatikot ja joulutortut. Onneksi kaikki lopulta onnistui hyvin ja maistui hyvältä. Loppuillasta otettiin sitten rennosti hääräilyn jälkeen.

Herkkua on siinä monenlaista...

Kaikesta härdellistä huolimatta meillä oli todella mukava aattoilta. Voisin kuvitella valmistelevani joulun toistekin. Nyt olen matkalla kohti pohjoista viettämään jälkeisjoulua perheeni kanssa. En ole käynyt siellä puoleen vuoteen, joten on mukavaa päästä näkemään omaa perhettä. 

Hyvää joulun jatkoa teille, lukijat!

Kehittelin meille "kuusenkorvikkeen"

Loma täynnä kokkausta

Tällä viikolla on täällä etelässä ollut syyslomaa. Puolet siitä tosin meni loppujen yliopisto-opintojen kanssa, mutta on tässä onneksi ehtinyt ihan vain lomaillakin vähän. Unirytmi on ainakin päässyt pahasti sekoamaan. Maanantaista tulee raskas päivä, huoh.

En tiedä, onko minulla vihdoin aktivoituneet jotkin emäntägeenit, kun loman aikana on tullut erityisen paljon testailtua erilaisia ruoka- ja leivontaohjeita. Kymmenen vuotta sitten olisin nauranut ajatukselle siitä, että käytän lomallani aikaa ruoanlaittoon. Haha, niin sitä aikuistuessa muuttuu. Jaan joka tapauksessa näitä kokemuksia teille lukijoillekin.

Jonkin aikaa sitten osallistuin tutkimukseen, jossa aiheena oli perunan käyttö. Tutkimuksen lopuksi annettiin itsetekoisten perunalastujen ohje. Resepti on pitkään ollut minulla tallessa valmiina kokeiltavaksi, mutta vasta viiime viikonloppuna herkkuhimossa päätin sitä kokeilla kun jääkaappiin unohtunut 2 kg perunasäkin neljäsosa oli päässyt jo osittain pilaantumaan. Tuli siis pelastettua vielä kunnossa olevat perunayksilöt tätä varten

Sipsit tehtiin siten, että esimerkiksi juustöhöylällä leikattiin ohuita lastuja. Niihin lisättiin öljyä ja haluamiaan mausteita. Sitten ne laitettiin uunipellille ja uuniin pastumaan n. 10 minuutiksi. Saamani ohje oli melko suuripiirteinen ja olisinkin kaivannut vähän tarkempia ohjeita siitä, millaisia valmiit lastut olisivat. Googletin paistovaiheessa vielä ohjeita ja huomasinkin, että omatekoisia sipsejä olisi voinut tehdä paljon helpommin mikrossa. Voi olla, että joskus vielä kokeilen, sillä uunissa paistetut lastut olivat pettymys. Niissä jäi joko keskikohta löysäksi tai sitten koko hoito meni ylikypsäksi. Jotain mätää oli siis paistolämpötiloissa tai muissa. Toki lastut saattoivat myös olla liian paksuja, koska juustohöylällämme niistä ei saanut kovin ohuita. Voisi siis kokeilla esimerkiksi kuorimaveitsellä tehdä ensi kerralla ohuempia.

Toinen kokeilu oli paljon kehuttu corn flakes -leivitys kanafileille. Itse rakastan kananugetteja, joten olin aika innoissani tästä. Kanafileet siis kieritellään ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja vielä corn flakes -murskassa. Kuulostaa helpolta, ja varmasti sitä onkin kunhan ensi kerralla muistaisi ottaa ne kanafileet hyvissä ajoin pakastimesta sulamaan. Nyt meni varmaan puoli tuntia siihen, että lämmitin kanoja miedolla lämmöllä mikrossa, jotta sain ne irti toisistaan... Sitten valitsin vielä työläämmän vaihtoehdon paistamiseen eli päätin paistaa kanat pannulla. Ajattelin, että lopputulos olisi siten ehkä rapeampi. No, siinpäpä yrität saada vielä sisältä vähän kohmeisia kanoja kypsäksi polttamatta leivitystä... Mutta lopputulos oli ihan hyvä kuitenkin. Ainoa haitta oli vain lievän kärtsääntymisen lisäksi se, että leivitys irtoili aika paljon, koska kääntelin kanoja pannulla niin paljon palamisen minimoimiseksi. Ensi kerralla voisi kokeilla uunissa. Ja sulaneilla kanoilla. Mutta suosittelen testaamaan. Ainakin tuo vähän vaihtelua.

Kanoja pannulla. Vähän se pinta irtoili, mutta hyvää oli silti.

Kanojen kanssa samana päivänä tuli myös tehtyä kinkkupiirakkaa kaupan lehtitaikinapohjalla. Olen siis aina ennen tehnyt pohjan itse, koska siitä vaan tulee tosi hyvää niin. Olin aikonut tehdä piirakan jo viikkoa aiemmin, kun ystäviä oli tulossa meillä käymään, mutta en sitten ehtinytkään silloin. Nyt kinkkusuikaleista oli menossa päiväys, joten piirakka oli lopulta tehtävä. Mukaan pääsi kinkkujen lisäksi sipulia ja rutkasti juustoa. Mokasin homman ensin, koska en esipaistanut taikinaa. Umpiraa'aksihan se sitten jäi. Laitoin piirakan vielä uudestaan uuniin alatasolla ja se kypsytti taikinaa vielä mukavasti polttamatta pintaa. Ihan hyvä piiras siitä tuli, mies ainakin kehui paljon. Itse tosin edelleen pidän itsetehdystä taikinasta enemmän. Mutta mukava tietää, että jos ei jaksa joka kerta sitä tehdä, niin aina voi ostaa valmistaikinaa ja se kelpaa ihan hyvin.

Moni piirakka päältä kaunis... Muuten näyttää hyvältä, mutta pohja aivan raaka.

Kolmas kokeilu syntyi siitä, että meillä oli muutama banaani jäänyt syömättä ja ne olivat jo kauttaaltaan ruskeita. Muistin yhden tuttuni jakaneen blogissaan banaanileivän reseptin ja kertoneen, että mitä mustempi banaani, sen parempi. Niinpä laitoin reseptin kokeiluun. Ikävä kyllä resepti on nyt kadonnut johonkin, joten en voi sitä jakaa tähän. Mutta tosi hyvää siitä tuli, vaikka vähän sovelsimmekin muun muassa fariini- ja vaniljasokerin puutetta lisäämällä vaaherasiirappia ja kanelia. Tulos oli kuivakakkumainen ja se maistui todella ihanasti banaanille. Todellakin suosittelen kokeilemaan, netistä varmasti löytyy monenlaisia ohjeita, joista voi valikoida omaan käyttöön sopivan.

Ennen uuniin menoa. Meillä ei ollut leipävuokaa, joten laitoimme tuollaiseen pyöreään.

Valmis banaanileipä.

Mmmm. Oli se vaan herkkua. Tuossa oli muuten sekä sisällä että päällä mantelirouhetta. Oli namia.

Melkoista kohellusta olivat taas nämä ruokakokeilut, mutta ensi kerralla sitten osaa ottaa oppia ensikokeilun virheistä. Ja pääasia tietysti, että oli hauskaa!

Uusia ruokakuvioita (ja mokailuja)

Koska aiemmin pidin pitkään blogia, jossa kerroin keittiössä kokemistani onnistumisista ja ennen kaikkea epäonnistumisista, kunnioitan sen muistoa kirjoittamalla viimeisimmistä tuulista kokkauksen saralla.

Taustoituksena siis, en ole mikään ruoanlaiton virtuoosi, koska pitkään koin olevani siinä huono ja osaamaton. Vasta kun muutin yksiöön vuonna 2011, uskalsin alkaa kehittämään taitojani. Ei nimittäin enää tarvinnut pelätä, että kukaan tulee pilkkaamaan epäonnistumisiani. Näinä neljänä vuotena olen jo jonkin verran kehittynyt, joten jokainen uusi ruokaohje ei enää herätä loputtomia kysymysmerkkejä. Mokailuja tosin edelleen sattuu jonkin verran (kellepä ei sattuisi...). Nykyyän ivailu ei onneksi enää pelota vaan ystävien (ja blogin lukijoiden) kanssa on hauska jakaa näitä töppäilyjä.

Ensimmäiseksi tosin tahdon jakaa erään onnistumisen. Löysin aika kauan sitten sattumalta ihanan leivontablogin nimeltä Wicked Sweet Kitchen. Bongasin sieltä moniakin ihanan oloisia ohjeita, mutta päällimmäisenä mieleeni jäi sitruuna- ja valkosuklaamutakakun ohje. Tämä sen vuoksi, että mieheni ei pidä tummasta suklaasta leivonnaisissa (joskus venäläisten mummojen vieraanvaraisuus menee yli - kun lapset oksentavat syötyään liikaa tummaa suklaata). Valkosuklaa sen sijaan miehelleni maistuu ja niinpä talletin tämän erikoiselta, mutta herkulliselta kuulostavan ohjeen kirjanmerkkeihin.

Vaikka ohjeen löytämisestä on jo aikaa, päätin viimein kokeilla sitä soluemännöinnin yhteydessä (solu on siis kerran viikossa kokoontuva rukous- ja raamattupiiri). Vähän kyllä jännitti, sillä tein mutakakkua ilman ennakkokokeiluja ja suoraan gluteenittomana. Vähän hyytymisvaikeuksia oli, minkä vuoksi pidin kakkua vähän kauemmin uunissa kuin ohjeessa kehotettiin. Siitä tuli kuitenkin tosi kivasti reunoilta paistunut ja keskeltä löysähkö, kuten mutakakun kuuluu ollakin. Ja itse kakun maku oli tosi hyvä. Sitruuna tasapainotti valkosuklaan makeutta ihanasti ja solukaverit kehuivatkin kakkua paljon. Tuli hyvä mieli, kun kakku heti ensimmäisellä kokeilulla onnistui. Aion kyllä tehdä toistekin, koska rakastan sitruunaa leivonnaisissa ja samoin valkosuklaata.

Sitten niihin mokailuihin. Olen viime aikoina mieheni pyynnöstä opetellut tekemään kastikkeita ruoan lisukkeeksi. Itse olen siis aika laiska ruuanlaittajana ja siksi en ole kastikkeita ennen jaksanut juuri laittaa. Yleensä olen tehnyt perus ruskeakastikkeen ihan onnistuneesti. Tässä yksi päivä kuitenkaan kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mikä osittain johtui ehkä laiskuudestani ja siitä, että oli nälkä ja piti saada ruokaa aikaan nopeasti.

Laitoin ensinnäkin voita aika lailla summassa, kuten myös jauhoja suurin piirtein mätsäämään määrässä. En kuitenkaan jaksanut niitä jauhoja ilmeisesti tarpeeksi kauan ruskistella, koska kastike jäi melko vaaleaksi. Toisekseen, lisäsin ilmeisesti vettä liian ripeään tahtiin, koska jauhot eivät liuenneetkaan siihen, vaan jäivät oikeasti aika isoiksi klimpeiksi kastikkeeseen. Yritin niitä epätoivoisesti murskailla pienemmiksi, mutta silti kastike oli täynnä pikku paakkuja. Lopulta kaivoin järeämmät aseet esiin ja kun kastiketta vispilällä sekoittelin rivakasti, liukenivat jauhopaakut vihdoin nesteeseen. Jes!

Kaiken kukkuraksi sain idean tunkea sekaan juustoa. Aluksi suunnitelma sujuikin ihan mukavasti, mutta sitten lisäsin tavan mukaan ketsuppia kastikkeeseen. Vaaleahko kastike muuttui vaaleanpunertavaksi eikä makukaan ollut hirveän hyvä. Epätoivoissani tungin sekaan vielä hieman lisää juustoa ketsupin makua peittämään. Tämä suunnitelma onneksi onnistui ja kastikkeesta tuli lopulta ihan hyvää. Mieskin kehui (toisaalta olin kovasti pitkin projektin etenemistä varoitellut epäonnisesta kastikkeesta, joten odotukset ylittyivät melko helposti). Huh, läheltä piti.

Ikävä kyllä en näistä kahdesta ensimmäisestä projektista saanut kuvamateriaalia, mutta kolmannesta kokeilusekoilusta onneksi sain.

Eilen illalla aioin nälissäni laittaa itselleni leipää iltapalaksi, kun huomasin että kauppareissu olikin siltä paivältä unohtunut eikä leipää ollut lainkaan jäljellä. No, minäpä näppäränä tyttönä päätin pyöräyttää sampylät sille illalle ja seuraavalle aamulle. Niinpä aloin googlettelemaan ohjeita hakusanoilla "helpot sämpylät" ja "nopeat sämpylät". Löysin useammankin ohjeen, joissa neuvottiin miten tehdä hiivattomia sämpylöitä. Tämä sopi minulle, koska nälkä kurni vatsassa, eikä huvittanut odotella puoli tuntia taikinan kohoamista. Tällaiset ainekset sekoittelin kokoon (sovelsin siis ohjeita ja tein tuplana):

8 dl vehnäjauhoja

summittainen määrä kaurahiutaleita

2 rkl leivinjauhetta

2 tl suolaa

summittainen määrä sokeria (ehkä 3-4 tl, ajattelin kaurahiutaleiden antavan myös makeutta)

 6 dl vettä 

Sämpylätaikina jäi aika löysäksi, mutta toisaalta olin lukenut erään blogista löydetyn ohjeen kommenteista, että vähän löysää sen kuului ollakin. Niinpä lusikoin siitä ensimmäisen pellillisen. Ajattelin, että jos ensimmäinen satsi ei olisikaan niin onnistunut, voisin aina lisätä jauhoja ja kaurahiutaleita toiseen. Ja liian löysää se kyllä olikin, minkä huomasin jo ennen uuniin laittoa. Taikina ei jäänyt "kököiksi" niin kuin olisi pitänyt vaan lähti leviämään. Ja jollain oudolla logiikalla ajattelin, että ehkä korkeutta tulisi, jos lusikoisin levinneiden lammikkojen päälle lisää taikinaa. Ei, tietysti lammikot vain laajenivat, vaikka koetin niitä tiivistää. Siihen menikin sitten suurin osa taikinasta. Satsi lähti uuniin sellaisenaan ja toivoin vain, että leivinjauhe edes vähän kohottaisi niitä.

Lättänät uunissa, tässä vaiheessa toivoin niiden kohoavan vielä vähän.

 

Mutta lättänöiksi ne jäivät.

Kuten kuvista näkyy, eivät ne juuri kohonneet. Niinpä tein hieman lisää taikinaa seuraavaan satsiin ja tiivistin sitä lisäämällä kaurahiutaleita ja jauhoja. Toisesta pellillisestä tulikin hieman enemmän sämpylän näköisiä, vaikka eivät nekään mitään hirmuisen kuohkeita olleet. Toisaalta hiivattomista sämpylöistä harvoin tuleekaan mitään muhkuja, joten olin toisesta pellillisestäni kyllä ylpeä. Ikävä kyllä näistä paremmin onnistuneista yksilöistä en tullut napanneeksi kuvaa. Erona oli kuitenkiin se, että ne jopa kannatti puolittaa, kun taas ensimmäisen satsin sämpylöihin löimme päälliset vain suoraan päälle.

Mutta jälleen kerran, makuhan on aina tärkein. Ja kyllä nämä oikeasti olivat hyviä, vaikka hunajan sijaan menikin sokeria ja lisäsin kaurahiutaleita ihan omasta inspiraatiosta. Hyviä ja nopeita sämpylöitä siis, tulee varmaan toistekin tehtyä kun olivat niin nopeita pyöräyttää. Ja lisäksi mies vaikuttui kodinhengettäryydestäni niin paljon, että tuli kiitellen pussailemaan poskelle. Hihii! Loppupeleissä kannattava projekti siis monessakin mielessä ja perhe pysyi tyytyväisenä.

Loppuun vielä mielipidekysymys blogin lukijoille:

Kuuluuko makkara laittaa leivälle ennen juustoa vai toisin päin? (Kuvissa kuvattuna molemmat vaihtoehdot)

Kyllä se sämpylä siellä alla on...