Ajatuksia menneestä keväästä ja tulevasta kesästä

Olen viettänyt tämän kevään aika rennoissa tunnelmissa. Maaliskuussa kirjoitin postauksen henkisestä hyvinvoinnistani, jossa kerroin ajatuksistani keväästä. Tuolloin pohdin, kannattaisiko 19 h/vko työn lisäksi ottaa jotakin muita töitä, artikkelin kirjoitusta tai muuta vastaavaa rinnalle. Silloin jätin suunnitelmat vielä aika avoimiksi, koska halusin jättää tilaa levolle. Olihan takana nimittäin aika rankka syksy ja talvi, kun olin yhteensovittanut koulun ja työn.

Nyt tuosta postauksesta on kulunut yli kaksi kuukautta. Mitä olen siis tänä aikana tehnyt? No, en juurikaan mitään. Olisi ehkä kuitenkin voinut päättämällä päättää tehdä edes jotakin, koska laiskuuteen taipuvainen luontoni vain oleili einkä sitten saanut lopulta tehtyä mitään järkevää. Tuntuu, että olen sellainen ihminen, joka aivan hyvin voisi oleilla vapaalla loputtomiin. Tarvitsen jonkin pakon lähteä liikkeelle ja tarttua toimeen, koska muuten lykkään asioiden aloittamista ja oleilen. Tämä luonteenpiirre tuli hyvin tutuksi kandin ja gradun kirjoittamisen yhteydessä. Molemmissa oli ajanjaksoja, jolloin vain lykkäsin tutkielmien edistämistä ja se sitten kostautui myöhemmin, kun tuli kauhea kiire ja paine kaiken kanssa. Huoh, milloinhan sitä oppisi ottamaan itseään niskasta kiinni ajoissa.

Toisaalta nyt ei ollut kukaan tai mikään taho painostamassa tekemään mitään. Paitsi tietysti oma mieli. Ehkä vähän häpeissäni olen siitä, että olen antanut ajan vain kulua tekemättä paljon mitään. Toisaalta yritän kovasti vaientaa sen kaihertavan tunteen ja sen sijaan ajatella, että tarvitsin tällaisen ajan, koska olen saanut rauhassa latautua. Väsymys kyllä näkyi maalis-huhtikuussa. Töitä lukuun ottamatta löhösin kotona. Aluksi oli kyllä innostusta kirjoittamiseen ja muuhun, mutta sekin vähitellen haihtui. Kesäkelien tulon myötä olen vähitellen viimein toipunut henkisesti ja jaksanut oikeasti lähteäkin neljän seinän ulkopuolelle.

Roihuvuoren Hanamissa kirsikankukat olivat ehtineet jo suurimmaksi osaksi kukkia. Tämä oli niitä ainoita vielä kukassa olevia. Onneksi täällä Tikkurilassa on myös kirsikkapuita, joita kävin ihailemassa.

Kirsikankukkien lisäksi omenapuut kukkivat muutama viikko sitten ihanasti.

Rakastan kesää ja lämpöä ja olen halunnut nauttia täysillä näistä toukokuun säistä, koska loppukesähän voi olla jotain aivan muuta. Joka päivä olen sen vuoksi lähtenyt ulos ja nyt useana viikonloppuna lähtenyt ihmisten ilmoille. Parhaita tapahtumia ovat olleet Roihuvuoren Hanami, Semmarien konsertti Tikkurilassa, museokäynnit Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä ja Designmuseon Timo Sarpaneva -näyttelyssä, ystävän draamaryhmän esiintyminen ja tapaamiset ystävien kanssa. On oikeasti tuntunut siltä, että elän tätä elämää enkä vain anna sen lipua ohi. Olen niin pitkään halunnut jaksaa käydä tapahtumissa ja museoissa, mutta ei vain ole löytynyt voimavaroja. Ihan mahtavaa, kun nyt on oikeasti löytynyt sitä kauan kaivattua jaskamista.

Olen myös innostunut uudelleen asioista, joista olin innostunut joskus 10 vuotta sitten. Tällä tarkoitan lähinnä Fullmetal Alchemist -animesarjaa. Sarjasta on kaksi eri versiota, koska toinen on tehty ennen kuin sen perustana oleva mangasarja oli valmis ja toinen perustuu kokonaan mangaan. Tänä keväänä olen katsonut ne molemmat ja ollut yhtä innosta vääränä kuin silloin kun katsoin ne ensimmäisen kerran. Katsoin alkuperäisen sarjan siis 12 vuotta sitten ja toisen version 8 vuotta sitten. Ja vaikka se edelleen on pysynyt suosikkianimenani, silti ehdin jo unohtaa, miten hyvä se oikeastaan onkaan. Muutenkin kyllä Netflixiä on tullut käytettyä aika paljon. Jossain vaiheessa lopetin tilauksen, mutta lanko oli ilmeisesti saanut ilmaiseksi useamman kuukauden ja jakoi meillekin tunnuksen. Nyt katseluaika on päättymässä, mikä toisaalta surettaa, mutta on ehkä kuitenkin ihan hyväksi.

Todella paljon kuvia on tullut räpsittyä, kun olen käynyt viikonloppuisin kävelyillä fiilistelemässä kesää.

Nyt tämä vapaa kevät on päättymässä, sillä aloitin jo tämän viikon puolella kouluun liittyvän harjoittelun. Nuo pari päivää tein päällekkäin harjoittelua ja töitä. Onneksi harjoittelun alku oli todella rento ja lähinnä paikkaan, ihmisiin ja tuleviin työtehtäviin tutustumista. Siten työt eivät tuntuneet kovin raskailta sen päälle. Huomenna, maanantaina, palaan harjoitteluun tositoimissa eli luvassa on seuraavat kolme viikkoa oikeasti fyysisesti kuormittavaa työtä. Onneksi asia järjestyi nyt niin, että olen nuo kolme viikkoa palkallisella lomalla siivoustöistä. Saan siis keskittyä täysillä harjoitteluun. Kolmen viikon jälkeen harjoittelu jää tauolle elokuuhun asti, koska harjoittelupaikassa kaikki ohjaajani ovat lomalla. Sen ajan jatkan siis siivoojana ja tarkoitus olisi heinäkuun loppuun mennessä lopettaa tuossa työssä kokonaan. Nyt olen tosin kallistunut siihen, että lopettaisin jo 1,5 viikkoa ennen heinäkuun loppua, jotta saan edes vähän kokoaikaista lomaa, jolloin pystyn matkustelemaan pitkin Suomea perhettä ja kavereita tapaamassa. Harjoittelu jatkuu sitten vielä koko elokuun ja sen jälkeen palaan suoraan opiskelujen pariin.

Odotan kyllä tätä kesää innolla. Harjoittelupaikasta jäi kyllä ensimmäisten päivien perusteella hyvä fiilis, vaikka hiukan mokailinkin. Onneksi nykyään on itsetunto melko lailla kohdillaan ja osaan olla ottamatta mokia liian vakavasti. Varsinkin, kun tämä virhe oli helposti korjattavissa. Ainoa asia, mikä harjoittelussa mietityttää on se, että en vielä tiedä, pääsenkö kuitenkaan ihan niin paljon oppimaan uutta. Nämä ensimmäiset kolme viikkoa teen siis oikeastaan työtä, joka on jo tuttua ja johon minulla on pätevyys. Siihen oli tarkoitus yhdistää uutta opiskelualaani, mutta en kuitenkaan tiedä miten paljon se on mahdollista. Ehkä hiukan siis mietityttää oma harjoittelupaikan valinta. Onneksi ensi lukuvuonna on vielä toinenkin harjoittelu tulossa, joten sen kohdalla on ainakin mahdollista korjata asiaa, jos tässä harjoittelussa uuden oppiminen jää turhan vähäiseksi.

Olen ollut ihan ihmeissäni, kun kaikki kasvit ovat kukkineet niin nopealla aikataululla. Syreenitkin alkavat jo lopettaa kukintaansa pian.

Tänä viikonloppuna Tikkurilassa oli Kansainväliset suurmarkkinat, jossa tulin tilanneeksi suosikkigelatoani, Limonea.

Lopuksi vielä voisin listata hieman asioita, joita odotan tältä kesältä. Haluaisin viettää aikaa perheeni kanssa. Olisi todella hauskaa vaikkapa käydä huvipuistossa tai muussa mukavassa paikassa porukalla. Kovasti olen yrittänyt kutsua siskoja perheineen käymään täällä pääkaupunkiseudulla, jossa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. Haluan räjäyttää siskonpoikani tajunnan sillä, miten paljon Pokéstoppeja on Helsingin keskustassa, haha. Tänä kesänä haluan myös viettää paljon aikaa ulkona rennosti kirjan kanssa ja tapahtumissa käyden. Haluan syödä paljon jäätelöä ja varsinkin pehmistä nyt kun mansikan maku on palannut laajalti kioskeihin. Haluan syödä mansikoita ja käydä uimassa. Yksi iso tavoite olisi myös tutustua Vantaan eri alueisiin, kuten Kuusijärveen ja Helsingin pitäjän kirkonkylään. En ole siis vieläkään käynyt edes Vantaan keskiaikaisessa kivikirkossa, Pyhän Laurin kirkossa. Näihin haluaisin tutustua nimen omaan pyöräillen.

Tällaisia ajatuksia minulla on ollut tästä keväästä ja tulevsta kesästä. Laittakaa omat kesävinkkinne kommentteihin. Hyvää kesää kaikille lukijoille! Yritän jatkossakin kirjoitella useammin.

Mitä meikkipussistani löytyy?

Hei taas! Ihan alkuun pieni kommentti viime kertaiseen Euroviisuveikkaukseen. Kolmatta vuotta peräkkäin voittaja pääsi yllättämään. Vaikka minä ennen semifinaaleja uumoilinkin, että tänä vuonna olisi pirteämmän ja hauskemman kappaleen vuoro voittaa. Silti olin ihan varma, että Kypros veisi voiton, mutta kakkoseksi se sitten jäi. Itävalta, Saksa ja Italia yllättivät kyllä myös todella paljon sijoituksillaan viiden parhaan joukossa. Todella vaikeaa näitä on ennustaa.

No niin, sitten itse asiaan. Päätin kirjoittaa vähän erilaisen postauksen, eli esitellä hiukan, mitä meikkipussini sisältää. Olen koko ikäni käyttänyt kohtuuhistaisia marketista löytyviä meikkejä. Vuosien varrella on tullut kokeiltua useita merkkejä, joista esittelen ne, jotka tällä hetkellä ovat päätyneet käyttööni. Yleisesti olen tykännyt suosia kotimaisuutensa vuoksi Lumenea. Olen kuitenkin nyt vähitellen siirtynyt muihin meikkeihin, koska en ole ollut Lumenen tuotteisiin kuitenkaan täysin tyytyväinen. Rimmeliä olen edullisuutensa vuoksi käyttänyt myös pitkään tietyissä tuotteissa ja edelleen se on käytössä. Maybelline on kolmas perinteisesti suosimani merkki, vaikka tällä hetkellä heiltä taitaa olla vain yksi tuote käytössä.

Meikkivoiteena olen tänä keväänä käyttänyt Essencen Camoflauge 2-1. Tämä ja ripsari ovat ensimmäiset hankkimani Essencen tuotteet. Meikit ovat todella edullisia ja siksi pitkään ajattelin, että ne eivät voi olla kovin laadukkaita. Siskoni kuitenkin joskus tuli maininneeksi, että tuotteet ovat todella hyviä halvasta hinnasta huolimatta. Googletin merkin, ja paljastui että saman mielipiteen jakoivat monet muutkin. Essencen tuotteita ei ole testattu eläinkokeilla, mikä oli sekin iso plussa merkin puolesta. Ja kannatti ostaa, koska tämä meikkivoide on yksi parhaimpia koskaan käyttämiäni. Pitkään suosikkini oli Lumenen CC-voide, mutta se oli rasvaiselle akneiholleni kuitenkin liian rasvainen eikä tarpeeksi peittävä. Essencen meikkivoide taas ei tunnu melkein lainkaan rasvaiselta ihollani levittäessä. Naama kyllä alkaa kiiltää päivän mittaan, mutta ei ihan niin nopeasti kuitenkaan. Tämä meikkivoide ei myöskään tunnu liian naamiomaiselta, vaikka sitä kerrostaisikin. Miinuksena on tosin se, että jos ihossa on pintakuivia alueita, meikkivoide helposti jää näkyviin. Eli kuivalle iholle tämä ei sovi.
Rimmelin BB-voide on tällä hetkellä tuon Essencen rinnalla käytössä, koska rusketuksen vuoksi Essence alkaa olla liian vaalea sävyltään. Bb-voide on vielä toisaalta aavistuksen liiankin tumma, joten olen sekoitellut iloisesti noita kahta. En tykkää heittää meikkejä pois, joten jos sävy on väärä, saatan useinkin sekoitella kahta eri sävyä. Noiden kahden yhdistelmä ei tosin ole ollut kauhean hyvä, joten olen yrittänyt nyt enemmän hyödyntää niitä contour-sävyinä. Eli vaaleaa korostuksena esimerkiksi silmien alle, poskipäihin, keskiotsaan, nenän keskelle ja leukaan ja tummaa kasvojen sivulle ja poskiluun alle. Toivon mukaan kyllä pystyn vähitellen siirtymään kokonaan tuohon BB-voiteeseen. Itse tuotteesta en kylläkään  kovinkaan paljon pidä, koska koostumus on melkoisen rasvainen ja huonosti pysyvä, eikä tuotteen haju miellytä minua. Mutta haluan kuitenkin käyttää sen loppuun asti, kun olen sen tullut ostaneeksi.

Puuteristakin näkee, kuinka haluan käyttää tuotteen loppuun asti. Tykkään tuosta Rimmelin rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitetusta puuterista, mutta huonona puolena on se, että loppua kohden se lähes aina hajoaa palasiksi. Minä sitkeästi käytän sitä silti, vaikka puuteripölyä ja -paloja on kyllä sen jälkeen joka paikassa. Tuotteena tämä toimii minulle melko hyvin, koska se hillitsee kiiltoa paremmin kuin moni muu puuteri eikä ole ainakaan ihan kamalan näköinen kasvoilla. Alhainen hinta on sen lisäksi plussa. Tämänkin läpi kiilto tosin loppupäivästä puskee läpi, joten lisäystä tarvitsee. Jatkossa saatan lähteä kokeilemaan Essencen puutereita tai palata yhteen suosikkiini Lumeneen. Toisaalta Lumene on nyt uudistanut tuotenimiään, niin en enää tiedä mikä se oma lemppari niistä on.

Poskipuna on kuulunut meikkipussiini lähes aina ja jokunen vuosi sitten päätin liittyä contour-villitykseen kun kertyneiden kilojen myötä naamakin oli ikävästi leventynyt. Olen tykännyt tästä Rimmelin Kate-paletista. Siitäkin harmi kyllä vastikään meni tuo tumma sävy rikki, kun pudotin pakkauksen vahingossa. Samaa tuotetta olen käyttänyt jonkin verran myös luomiin hyvällä menestyksellä. Nykyään en ole jaksanut arkimeikkiin kauhean usein käyttää luomiväriä, mutta jos sitä käytän, on yleisin valinta juurikin tämä Kate-paletti tai sitten samassa kuvassa näkyvä ikivanha halpisluomiväripaletti. Olen sen joskus hyvin kauan sitten saanut lahjaksi siskoilta, enkä ole viitsinyt kitsaana heittää sitä pois ja ostaa parempaa tilalle. Eihän tuo laadultaan kovin hyvä ole, vaan päivän päätteeksi väriä on kertynyt luomivakoon. Mutta koska aika harvoin luomiväriä käytän, niin tuo on ajanut tähän mennessä kohtalaisesti asiansa. Ja ihan mukavasti sävyvaihtoehtoja löytyy kuitenkin. On minulla ollut muitakin luomivärejä tämän rinnalla vuosien varrella, mutta ne ovat sitten niin pahasti menneet rikki, että olen heittänyt ne pois. Joku niistä saattaa tosin olla kaapin kätköissä tallessakin vielä.

Ripsiväreissä olen hyvin pitkään suosinut Lumenea. Välillä olen seikkaillut Maybellinen ripsareiden ja joskus hyvin köyhänä jopa Kone Helsingin kolmen euron kamalan ripsarin luo vaihtelunhaluissa, mutta aina lopulta olen palannut Lumeneen. Olen tykännyt Lumenessa siitä, että sen harjat erottelevat ripset kivasti. Nyt olen viimein joutunut luopumaan Lumenesta, koska sen ripsivärit ovat ärsyttäneet silmiäni liikaa. Se, mihin päätin kauneusblogien suosituksesta vaihtaa, on Essencen False Lashes Mascara. Vähän kyllä Lumenen luonnollisten rpsareiden jälkeen epäilytti vaihtaa muhkean tuloksen antavaan tuotteeseen, mutta melko pian tykästyin hiukan näyttävämpiin ripsiin. Tämä tuote toimii siis todella hyvin: pituutta ja tuuheutta tulee reilusti. Toisaalta en tykkää siitä, että ripsiin jää ihan kamalia paakkuja tuotetta levittäessä, mutta sitä varten olen säästänyt vanhan suosikkini Lumenen erottelevista harjoista (kuvassa). Sillä kun ripsarin levityksen jälkeen kampaan ripset, lähtevät pahimmat paakut ja isoimmat yhteenliimautuneet ripsikimput saan eroteltua. Essencen ripsarissa on toinenkin ikävä puoli: kuivuttuaan se karisee todella helposti jos ripsiin tulee koskettua. Itsekseen se pysyy ihan hyvin, mutta jos tulee hipaiseeksikin esimerkiksi silmää pyyhkiessä, niin iloisesti karisee poskille. Yleisesti kuitenkin tykkään tuloksesta.
Nyt pieni shokkipaljastus: en ole koskaan omistanut ripsentaivutinta. Olen joskus kyllä harkinnut sellaisen hankkimista, mutta jotenkin koko kapineen typeryys on ollut liian suuri syy jättää ostamatta. Ehkä se on virhe, mutta tällä hetkellä tuon Essencen ripsarin kanssa en ole sitä kaivannut. Sen verran hyvin se myös kaartaa ripsiä.

Tässä vähän mallia siitä, millaiset paakut Essencen ripsarista jää. Lumenen vanha ripsiharja kuitenkin pelastaa. Häiritsee kyllä enemmän nyppimättömät kulmakarvat...

Nykyään yksi must-tuotteistani on kulmakynä. Pitkään en sellaista käyttänyt, koska kulmakarvoissani on ihan hyvin väriä muutenkin. En kuitenkaan tajunnut, kuinka paljon kynällä saa siistittyä kulmakarvoja ja annettua ryhdikkäämpää ilmettä kasvoille. En ole varma, onko tämä nykyinen kynä Rimmeliltä vai Lumenelta, luultavasti Rimmeliltä. Tykkään tuosta mukana olevasta harjasta, vaikka olen kulmakarvojakin varten säästänyt yhden käytetyn ripsarin, jossa on pehmeä harja.
Essencen ripsarin myötä en ole kovin usein tehnyt enää rajauksia silmiin. Lumene-kaudella opettelin käyttämään nestemäistä rajauskynää. Halusin kynän, jolla saisi ohutta jälkeä, joten Maybellinen Master Precise on ollut hyvä valinta. Joskus tykkään palata myös vanhaan kunnon kajaliin, jolloin meikkipussista löytyy kauan kauan sitten ostamani Lumenen silmänrajauskynä. Se ei tosin taida olla musta, vaan jonkinlainen tummanharmaa sävyltään. Tuo kivasti vaihtelua mustaan meikkiin.

Siinä alkaa aika lailla olla meikkipussini sisältö, jota käytän arkisin. Hyvän huulipunan ostamisesta olen haaveillut pitkään, mutta en ole tullut hankkineeksi. Ongelmanani on todella helposti rohtuvat huulet, joten todella laadukkaan tuotteeen pitäisi olla kyseessä, jotta huulet pysyisivät pidemmän päälle hyvännököisinä. Ja sitä tutkimusta en ole vielä jaksanut aloittaa. Koulukaverit joskus puhuivat kestohuulipunista, jotka poistetään öljyllä eikä vedellä. Sellainen kuulemma estää paremmin myös huulien rohtumista. Eli ehkä sellainen tulisi sitten hankittua joskus.

Tällaisia tuotteita minun käytöstäni löytyy. Aika lailla on pääteltävissä, että yritän pihistellä meikeissä niin paljon kuin pystyn... Vaikka itse asiassa viime vuonna hankin syntymäpäivälahjarahoilla kerrankin testiin jonkun vloggaajan rasvaiselle iholle suositteleman L'orealin 20 e maksavan meikkivoiteen. Totesin, että ei se ollut niin hyvä kuin oletin. Tykkään itse asiassa enemmän tuosta nykyisestä Essencestä. Mutta jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä rasvoittuvalle akneiholle sopivista tuotteista, otan ne ilomielin vastaan!

Euroviisut 2018 - minun suosikkini ja voittajaveikkaukset

Euroviisufinaali on muutaman tunnin päästä, mutta ajattelin kuitenkin pistää pienen arvailun pystyyn, kun se on tässä blogissa käynyt jo perinteeksi. Eli kerron omat suosikit ja sen lisäksi sen, kenen arvelen yltävän voittoon. Tänä vuonna on ollut taas upeita esityksiä ja kappaleita. Finaaliin päässeet ovat pääasiassa olleet aika lailla samoja esityksiä, jotka kiinnittivät oman huomioni tai joiden arvelin pääsevän finaaliin. Muutama pudonnut on harmittanut, esimerkiksi Sveitsin kipale oli minusta finaalipaikan arvoinen. Mutta ne omat lempparit kuitenkin löytyvät finaalista, eli yllättävän mukavasti on tämän vuoden viisukarsinnat menneet minun mielestäni.

Portugalin viime vuoden voitto on selvästi vaikuttanut siihen, että tosi paljon on eri kielillä laulettuja kappaleita. Niistä suosikkeihini kuuluvat Slovenian Hvala Ne ja Serbian etnisempi Nova Deca, Albanian upeaäänisen Eugent Bushbepan Mall ja yksi ihan lemppareistani: Unkarin oikeasti hyvä hevibiisi eli AWSin Niszlát Nyár. Vähän tosin epäilen, että ei-englanninkielinen biisi voittaisi toista kertaa peräkkäin. Jos näin kuitenkin kävisi, niin Albania ja Unkari ovat kyllä ne, jotka kullasta taistelisivat. Alla näiden biisien videot.

Kenties Portugalin viime vuoden numeron innoittamana mukana on myös paljon nuoria miesesiintyjiä. Näistä karismaattisimmat minun makuuni ovat Ukrainan Dracula Melovin, Norjan Alexander Rybak, jonka karisma on vain aivan käsittämätön, Tsekin reppuselkäinen Mikolas Josef, Ruotsin elävässä musiikkivideossa oleva Benjamin Ingrosso sekä Saksan tunnelmallinen Michael Schulte. Miehistä löytyivät myös inhokkini Tanskan viikinkikappale, joka oli liian lattea, ja Irlanti, koska liikaa falsettia. Irlanti tosin voi menestyä tunteisiin vetoavuutensa vuoksi. Ennustan kuitenkin, että miesten biiseistä menestyvät menevämmät, kuten Tsekki, Ruotsi ja Norja.

Enemmän kuin miesten voittoon, uskon että naisten hallitsevan tänä vuonna. Naisten biiseistä suosikkejani ovat Kyproksen Eleni Fuoreran räväkkä Fuego, Astralian supertähden Jessica Mauboyn We got love, Israelin hauska, irrotteleva ja erilainen Nettan Toy sekä tietysti Suomen superlahjakas Saara Monstersillaan. Näistä erityisesti alla olevat Kypros ja Australia olevat  on hyvin vahvoja arvauksia voittajiksi.

Viimeinen, myöskin hyvin potentiaalinen ryhmä on yhtyeet. Näistä Bulgarian varta vasten viisuja varten koottu Equinox ja pirteän retrohenkinen Moldovan DoReDos ovat suosikkejani. Tuo Moldova voisi kyllä menestyä, koska menevän kappaleen lisäksi heidän esityksensä on viihdyttävä. Tosin kappale itsessään ei välttämättä aivan voittotasoinen loppujen lopuksi ole, vaikka itse siitä pidänkin. DoReDos ei sekään ehkä erotu tarpeeksi paljon joukosta. Eli ei tämä kategoria sitten ollutkaan niin potentiaalinen, haha.

Ehkä jos pitäisi viisi todennäköisintä voittajaa summata, ne olisivat Kypros, Australia, Unkari, Albania ja Tsekki, jotka olen videoina liittänyt tähän postaukseen. Viime vuodet ovat kuitenkin onnistuneet molemmat yllättämään minut täysin (itse asiassa positiivisesti), joten voivat nämä minun arvaukseni hyvinkin mennä taas metsään. Kohta se nähdään, kivaa euroviisuiltaa kaikille!

Kuinka voin fyysisesti?

Koska aiemmin kirjoitin postauksen siitä, kuinka voin henkisesti, ajattelin vastineeksi kirjoittaa hieman fyysisestä kunnostani. Kirjoitin vuoden 2017 alussa siitä, että halusin pudottaa painoa ja parantaa kuntoani. Henkisesti rankka kevät lopulta vei sen innostuksen mennessään, eivätkä asiat parantuneet vielä pitkään aikaan. Nyt on kuitenkin fysiikkakin vihdoin paljon paremmassa kunnossa.

Jo viime syksystä lähtien kiloja alkoi pikku hiljaa karista pois. Painoindeksi oli jossain vaiheessa jo ylipainon puolella, joten pudotettavaa oli. Rasvaa kertyi erityisesti suoraan vatsan alueelle, eli rasvamaksaa sun muuta ohessa varmasti syntyi. Onneksi syksyllä viimein alkoi tuloksia tulla ja paino tippui vähitellen alle 70 kilon. Tähän vaikutti eniten kaksi asiaa: toinen on se, että arkiliikunnan määrä moninkertaistui fyysisen työn myötä. Siivoaminen ei ole vain moppaamista, vaan työergonomian vuoksi esimerkiksi roskiksia tyhjentäessä ja uutta pussia laittaessa pitäisi aina kyykistyä, jotta rasitus menee jalkojen isoille lihaksille selän heikkojen lihasten sijaan. Kaikki se kyykistely ja muu aktiivinen liikkuminen kiireisellä työtahdilla sai rasvan palamaan.

Lenkillä on mukavaa käydä, kun maisemat näyttävät mukavan keväisiltä

 Toinen tärkeä seikka painon putoamisessa ovat olleet muutokset ruokavaliossa. Alun perin painoa alkoi kertyä, koska omaksuin huonoja ruokailutottumuksia mieheltäni. Mieheni on toisaalta tehnyt ruokailulle hyvää siinä, että hän on opettanut minua luopumaan nirsoilusta ja monipuolistamaan ruokavaliota. Mutta huonona puolena on se, että vaivihkaa annoskoot alkoivat kasvaa ja erityisesti rasvaisia ruokia alkoi tulla ruokavalioon enemmän. En esimerkiksi yksin asuessani ostanut melkein koskaan juustoa, mutta miehen tultua osaksi elämää aloin sitä jälleen ostaa ja käyttää. Meillä on myös ollut tapana tehdä toisillemme iltapalaa, ja mies ei oikein ymmärtänyt, kuinka paljon vähemmän minä oikeastaan söin. Niinpä vaivihkaa annoskoot sitten alkoivat kasvaa, ja jossain vaiheessa mukaan tuli vielä leipägrilli ja juustoa tursuavat grillileivät. Kesällä päätin alkaa pienentää annoskokoja, mikä on tuonut tuloksia.

Nyt paino on jo pudonnut noin 6-7 kiloa. Painan tällä hetkellä siis noin 67 kg ja painoindeksi 21,46 eli olen sen mukaan normaalipainoinen. Vatsakumpu on pienentynyt, reidet hiukan hoikistuneet ja kasvotkin tuntuvat kaventuneen hieman. Haluaisin kuitenkin saada painoa putoamaan vielä lisää. Itse asiassa olen aina tykännyt kurvikkaasta ruumiinrakenteesta. Ongelma on vain se, että minun ruumiinrakenteeni on ollut ja on edelleen kurvikkaan sijaan ylipainoisen näköinen. Olen nuorempana ollut ruumiinrakenteeltani todella hoikka ja siro ja pohjimmiltaan se ei ole muuttunut. Lähinnä sen siron rakenteen päälle on tullut rasvaa epäimarteleviin kohtiin. Rintani ovat esimerkiksi edelleen pienehköt, minkä vuoksi pömpöttävä maha erottuu todella selkeästi. Ja se korostuu vielä enemmän, koska äiti sukuvian perineenä minulla on notkoselkä. Käytännössä ruumiinrakenteeni näyttää siis siltä kuin olisin raskaana. Ja ei, tämä ei ole vain omaa mielikuvitustani, koska useampi - mielestäni aika tahditon - ihminen on kysynyt, että olenko pieniin päin. Se on ollut todella noloa ja saanut minut turvautumaan telttamaisiin paitoihin, jotta maha peittyy. Ulkonäkö ja parempi terveys ovat siis motivaattoreitani saada painoa alaspäin. Jos saavuttaisin 60-65 kg:n painon, niin siihen voisin olla jo ihan tyytyväinen. Tällä hetkellä tuo 65 kg on isoin tavoite.

Työ on vaikuttanut vahvasti siihenkin, että kuntoni on noussut. Aluksi työ oli todella raskasta, koska jalkapohjani kipeytyvät todella herkästi useamman tunnin seisomatyöstä. Minulla on ollut tätä ongelmaa jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Vieläkin on hieman epäselvää, mistä se johtuu, koska lääkäri on sanonut jalkojeni holvikaaren olevan hyvän eikä mitään rakenteellista vikaa varsinaisesti ole. Ilmeisesti jalkapohjan lihakseni ovat todella kireät tai vastaavaa. Tällä hetkellä ongelma ei ole enää yhtä paha. Luultavasti jalat ovat tottuneet seisomiseen jo jonkin verran. Pohjalliset ovat toinen hurjasti kipua helpottanut asia. Tällä hetkellä en oikeastaan tarvitse pohjallisia, koska hankin vuodenvaihteen tienoilla uudet lenkkarit, joiden pohjat ovat memoryfoamia, eli ne muotoutuvat helposti oman jalan mukaan. Ne ovat olleet hyvät jaloilleni. Jonkin verran kipeytymistä on edelleen, etenkin jos olen töiden lisäksi muutenkin paljon seisaallani. Kylmägeeli, jalkapohjien hieronta ja lepo auttavat yleensä silloin.

Fyysisen työn lisäksi olen yrittänyt kohottaa kuntoa erityisesti lisäämällä arkiliikuntaa, koska etenkin silloin kun oli koulua, aikaa ja energiaa liikuntaan ei oikein ollut. Niinpä olen pyrkinyt nousemaan portaita hissin sijaan ja kävelemään ja pyöräilemään lyhyitä matkoja. Etenkin nyt kun koulun takia minulla ei ole enää bussin kausilippua ja kevät on sulattanut tiet, kuljen töihin oikeastaan pelkästään kävellen tai pyörällä. Sen lisäksi käyn useimmiten viikonloppuisin pitemmillä kävelylenkeillä. Sainpa juuri tänään käytyä pitkästä aikaa uimassakin. Viime postauksessa mainitsin myös hankkineeni tasapainolaudan helppoa kotikuntoilua varten ja saatan kotona lisäksi jumppailla ja venytellä selkä- ja hartiakipujen lievittämiseksi.

Huonoja puolia työssä on se, että juurikin selkä kipeytyy, koska aina en malta olla ergonominen. Kiireessä roskat tuleekin noukittua nopeasti selän kustannuksella ja usein mopatessakaan en jaksa olla niin tarkka asennoista. Samoin kun pölyjä pyyhiessä ja mopatessa tuijottaa alaspäin, niska pääsee usein jäykistymään. Nämä ovat isoimmat ongelmani, joihin koetan töitä tehdessäni kiinnittää enemmän huomiota. Pienempiä krenkkoja on ollut myös oikean käden ranteessa ja olkapäässä. Erityisesti tuo olkapää pelottaa, koska se muutama vuosi sitten naksahti hassusti kun meinasin liukastua pyörää taluttaessa. Ja vielä enemmän siksi, koska äidilläni ja siskollani on molemmilla löystynyt olkapää niin, että se on mennyt toistuvasti sijoiltaan. Kauhistuttaa ajatus sijoiltaan menemisestä, koska olisin varmaan aivan paniikissa enkä uskaltaisi liikuttaa sitä tai yrittää muljauttaa sitä takaisin. Hyi hyi hyiii, ajatuskin on kamala! Täytyy toivoa, että sama geeni ei ole minulla. Ja opetella tekemään töistä vasemmalla kädellä.

Liikunta ja ruokavalion muutos ovat siis parantaneet fyysistä oloa todella paljon. Olo on paljon kevyempi ja jaksan paremmin. Kaikista isoin fyysiseen terveyteen vaikuttanut seikka on kuitenkin vielä yksi toinen asia. Nimittäin se, että aloin ottamaan alkuvuodesta D-vitamiinilisää. Todella nopeasti töissä tunnin jälkeen tuleva väsymys lähti ja jaksoin paljon paljon paremmin. Aiemmin olin jokseenkin skeptinen sen suhteen, että tarvitseeko sitä vitamiinilisää oikeasti. Kyllä muuten tarvitsee. Ei täällä Suomessa näköjään oikeasti saa D-vitamiinia talvella tarpeeksi. Se on luultavasti ollut fyysisen väsymykseni takana ennenkin, mutta en vain ole tajunnut sitä. Jatkossa aion kyllä käyttää D-vitamiinilisää talvisin. Minut on vakuutettu!

Edelleen aion syödä kesällä paljon jäätelöä, vaikka se painonpudotukseen hiukan vaikuttaisikin.

Kaiken kaikkiaan siis, fyysinen olo on verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen paljon paljon parempi. Ja olen ylpeä noista tiputetuista kiloista. Ne motivoivat tosi paljon liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Herkutkin jäävät nykyisin paljon helpommin kaupan hyllylle, kun tietää että ilman niitä paino lähtee vieläkin helpommin. Yritän kuitenkin välttää liian pakkomielteistä laihdutusta, koska edelleen haluan nauttia elämästä, hyvästä ruuasta ja siitä että välillä saan olla sohvaperunana. Paino on tähän mennessä tippunut hiljalleen, eikä se minua niin paljon haittaa. Tietysti olisi kivaa saada tuloksia nopeasti, mutta meiluummin muutan elämäntapojani parempaan suuntaan pikkuhiljaa, asia kerrallaan. Tähän mennessä se on toiminut hyvin.

Mun viime aikojen lempparit

Nyt väliin vähän kevyempi postaus. Tällä kertaa kerron, mitkä ovat olleet viime aikoina lempparijuttujani.

Tummat suklaat
Olen tykännyt syödä paljon tummaa suklaata. Yhtenä syynä on se, että olen yrittänyt ohjata fyysisen työn sivuoireena (tai ehkä muutenkin arkipäiväistä...) karkinhimoa terveellisempään suuntaan. Mutta tykkään kyllä muutenkin tummasta suklaasta. Pandan tumma suklaa on ollut aiemmin pitkään suosikkini, koska se on ihanan ohutta eikä liian makeaa, toisin kuin Fazerin versio. Nyt vahvaksi suosikiksi on noussut Pirkan minttusuklaa. Siinä suklaa on unelmaohutta ja sisällä ihana minttutäyte. Sen lisäksi olen ihastunut 70 % suklaaseen, jossa on makuja. Maraboun 70 % minttukrokanteilla on ehkä lempparini juuri nyt.

Tuo 70 % minttu on niin hyvää. Lemon&Gingeriä en ole vielä päässyt maistelemaan, mutta kuulostaa jännittävältä!

Jauhemaiset salmiakkipastillit
Toinen lemppari karkeissa on ollut salmiakkipastillit, jotka hajoavat pureskellessa jauhemaiseksi. Tämä trendi on jatkunut syksystä asti. Tähän kategoriaan kuuluvat siis esimerkiksi Lakrisal-pötköt ja irtokarkkien ruosteiset autot. Yksi kaikkien aikojen lemppareitani on ollut ruosteisten autojen tekijöiltä veturin muotoiset samantapaiset salmiakit, mutta ne ovat ikävä kyllä kadonneet kaikista tutkimistani irtokarkkihyllyistä. Onneksi uutena tuttavuutena jauhesalmiakkipastilleista olen löytänyt Finlandia Candyn Pohjanmaan pastillien salmiakkiversion, joka tällä hetkellä on ehdoton suosikki niistä. Ja niitä onneksi löytyy läheltä Tikkurilan aseman Karkkitorilta.

Pari pastillipussin raatoa jäänyt pyörimään yöpöydän laatikkoon. Ihan parhaita!

Toffeet
Olen jo muutaman vuoden ollut hullantunut toffeisiin. Edelleen toffeekarkit ovat olleet viime aikojen lemppareissa. Omar-kermatoffeet, Dumlet ja Cloettan Rollo-toffeet ovat suosikkejani. Lidlistä tulen aina silloin tällöin ostaneeksi toffeesekoituksen, mutta vasta avattuani muistan, että en tykkää kyseisessä pussissa erityisen paljon mistään muusta kuin minttutoffeesta, joka onkin sitten superhyvää.

Valkosipuli
Valkosipuli on ruoanlaitossa yksi ykkösmauistani. Ennen käytin sitä enimmäkseen jauhemuodossa ja joskus ostin sitä myös säilöttynä purkissa. Nyt kuitenkin olen täysin koukkuuntunut ostamaan sen tuoreena vihanneshyllyltä. Koska vaikka säilöttyä versiota hehkutetaan mukamas yhtä hyvänä kuin tuoretta, ei se mielestäni yllä lähellekään. Aiemmin en ole tykännyt ostaa valkosipulia tuoreeltaan, koska sen pilkkominen on niin työlästä ja jos ostaa murskaajan, se on ärsyttävää puhdistaa. Nyt olen opetellut pilkkomaan valkosipulia paremmin, eikä se loppujen lopuksi ole niin työlästä. Ja se on niiiiin hyvää. Tykkään. Viime aikoina suosikkireseptini on ollut hunaja-valkosipulikana, jota tein itse asiassa juuri eilen.

Tuoretta sen pitää olla.

Taikakaura
Kaura on suosikkiviljani, joten Taikakaura on noussut ihan ykköseksi leivistä. En erityisemmin ole välittänyt Taikarukiista, vaan tykännyt enemmän Vaasan Ruispaloista. Siksi kesti varmaankin jonkin aikaa ennen kuin edes huomasin kauraversion. Aivan superhyvää.

Maustamaton jogurtti + banaani + hunaja
Tämä on ollut noin vuoden ykköstapani syödä maustamatonta jogurttia. Toimii edelleen. Nyt kun kiivit ovat olleet sesongissa, olen välillä korvannut hunajan kiiveillä. Sekin toimii tosi hyvin.

Tasapainolauta
Tulin kokeilleeksi tasapainolautaa tässä alkuvuodesta ja huomasin sen aktivoivan todella hyvin lihaksia. Facebookin roskalavaryhmästä sitten löytyi sellainen itsellenikin. Monesti saatan lueskella kirjaa ja tasapainoilla samalla. Tosi helppoa käyttää edes muutama minuutti päivästä sen päällä ja hiukan aktivoida kehon lihaksia. Pitäisi varmaan etsiä jostain vinkkejä, miten siitä voisi saada vielä enemmän irti.

Soundcloud
Olen viime aikoina kuunnellut paljon kaikenlaista Soundcloudista. Aluksi kuuntelin lähinnä esimerkiksi Suhen Ja Northwind Churchin saarnoja, mutta olen laajentanut myös muihin podcasteihin. Lempparini on Kertojan ääni -podcast, jossa on paljon hyviä vinkkejä kirjoittajille. Tykkään laittaa jotain soimaan Soundcloudista samalla kun esimerkiksi viikkaan pyykkejä tai meikkaan.

Bepanthen
Tämän talven suosikkituote on ollut Bepanthen-voide. Huuleni rohtuvat kauheasti talvisin, joten Bepanthen on ollut kovassa käytössä. Tosin edes se ei ole aina auttanut rohtumiin, mutta melko hyvin kuitenkin jos välillä kuorii rohtumat pois ja lisää uutta Bepanthenia tarpeeksi usein.

Tähän mennessä paras apu rohtuneisiin huuliin. Putkilosta näkee, että on ollut käytössä.

Latte
En juo kahvia vaan tykkään teestä. Kahvi on kitkerää ja pahaa. Se antaa kuitenkin tosi kivan sivumaun lievempänä, joten erilaiset kahvijuomat ovat olleet tosi hyviä todella laimeina (esimerkiksi Frezza Mocchiin tykkäsin nuorempana lisätä maitoa, koska ne olivat liian kahvisia). Vähitellen olen tottunut kahvin makuun enemmän ja nykyään tilaan kahvilassa useimmiten latten. Varsinkin erityislattet, kuten vanilja- tai kinuskilattet, ovat mieleeni, koska normaali latte on monessa paikassa vieläkin aavistuksen liian vahvaa. Mutta riippuu todella paljon kahvilastakin. Ihan lemppareita ovat Valion kylmät lattet, joissa on juuri sopivasti kahvia minun makuuni.


Tästä listasta tuli ehkä hiukan syömispainoitteinen, mutta sain sentään muutaman muunkin suosikkijutun listalle. Ruoka ja erityisesti karkit ovat kyllä niin lähellä sydäntä, että väistämättä lempparit liittyvät niihin. Kertokaa toki tekin, lukijat, mitkä ovat teidän lemppareitanne ja oliko listalla mitään mitä itse rakastatte/inhoatte.

Kuinka voin henkisesti?

Päätin talvilomaviikolla jättää vihdoin masennuslääkityksen pois. Sain sen siis viime kesänä, taisi olla heinäkuussa. Silloin lääkärin kanssa sovittiin, että koska minulla on ollut vuosien varrella lieviä masennuskausia toistuvasti, pidetään lääkitystä puoli vuotta ja samalla saisin keskusteluapua depressiohoitajalta. Lääkkeenä käytin siis 10 mg essitalopraamia, joka siis nostaa serotoniinitasoja. Kesällä kun oli akuutti tilanne, voimat oli suhteellisen lopussa ja ahdisti, niin silloin lääkityksen teho näkyi kyllä. Olo koheni niin paljon, että pystyin ottamaan osa-aikatyön siivoojana. Pitemmän päälle aloin kyllä epäillä, tarvitsinko lääkettä enää. Tuntui lähinnä todella ylipirteältä ja siltä että lääkkeillä minusta nyt pumpataan tuottava kansalainen. Päätin kuitenkin noudattaa lääkärin ohjetta ja jatkaa lääkitystä.

Puoli vuotta aloituksesta meni siis tammikuussa, mutta en uskaltanut lääkitystä vielä lopettaa, koska elämä oli niin hektistä enkä uskonut kestäväni, jos lopetuksesta seuraisi henkinen romahdus. Helmikuun lopussa talvilomaviikolla ajattelin sitten tulleen hyvän hetken, kun kaikki tärkeät projektit koulussa oli melko lailla tehty ja siksi tarvittaessa olisin voinut olla sieltä poissa. Onneksi omat fiilikset henkisen hyvnvoinnin kohentumisesta osuivat melko hyvin oikeaan, eikä pahempia vieroitusoireita tullut. Pahin hetki taisi olla loman jälkeisen viikon maanantaina töissä, kun yhtäkkiä tuli henkisesti todella tukala ja ahdistunut olo. Onneksi se meni melko nopeasti lopulta ohi ja sain työtkin tehtyä joten kuten loppuun, vaikkakin siivoustahti hidastui ja siksi meni reilusti ylitöiksi. Muutamana muunakin päivänä huomasin, että negatiiviset ajatukset jäivät helposti kiertämään päässä kehää. Onneksi olen jo hieman kehittynyt siinä, että osaan ottaa niistä irtiottoa ja pysäyttää negatiivisen kierteen. Jonkin verran huomasin myös huimaavaa tunnetta päässä, mutta onneksi sen osasi aika pian yhdistää lääkkeen lopettamiseen.

Nyt lopettamisesta on useampi viikko. Edelleen tuntuu, että henkisesti pärjään ihan hyvin. Mieliala on ehkä hieman alavireisempi kuin lääkityksen aikana, mutta ainakaan ei enää ole yhtä ylivirittynyt olo. Nyt on sellainen mukava normaali olo, johon kuuluvat sekä ilot että surut sopivissa määrin. Ehkä häiritsevin tunne edelleen on henkinen väsymys. Aluksi se liittyi aika vahvasti ihan fyysiseen väsymykseen. Töissä tuli puolen tunnin jälkeen fyysisesti heikottava olo. Rupesin asiaa tarkemmin pohtimaan ja tutkimaan ja silloin keksin. D-vitamiinin puutos. Aloin käyttämään omega-3- ja D-vitamiinivalmistetta ja ihme ja kumma - heikottava olo hävisi.

Henkinen väsymys kuitenkin oireilee edelleen. Ei sinällään ihme, koska olen oikeasti ollut aika tiukilla koulun ja töiden kanssa. Nyt olen ollut viikon täysin vapaalla koulusta ja se on ollut todella rentouttavaa. Ehkä tässä kun ottaa aikaa itselleen, niin henkiset voimavarat alkavat palatua. Tarkoituksena olisi myös lopettaa työt siihen, kun kesällä menen harjoitteluun. Syynä tähän on ennen kaikkea se, että työpäivä tulee olemaan kahdeksan tuntia koulun kuuden sijaan ja näillä näkymin se tulee sisältämään myös fyysisesti rasittavaa työtä. En siis usko millään jaksavani siivousta siinä ohessa. Aika näyttää, hankinko esimerkiksi harjoittelun jälkeen uuden osa-aikatyön koulun ohelle. Luultavasti en ainakaan ota työtä, jossa on näin paljon työtunteja.

Yks harmillinen seikka tässä kaikessa on ollut se, että keskusteluapu, joka masennuksen hoidossa on se tärkein apu, jäi jossain vaiheessa pois. Tarkoituksena oli aloittaa nettiterapia, mutta jotenkin tuntui etteivät henkiset voimavarat riittäneet siihen juuri silloin. Ehkä nyt keväällä saisin aloitettua senkin. Tällä hetkellä olen henkisen olon kanssa avoimilla mielin. Lepään nyt jonkin aikaa ja pohdin, kuinka edetä. Toisaalta olisi intoa kaikenlaisiin projekteihin tai lisätöihin, mutta hiukan epäilyttää että ajanko kuitenkin itseni sitten loppuun jos lähden harkitsemattomasti johonkin. Saattaahan olla, että innostus onkin oikeastaan suorituspaineita ja jokin osa minusta vastustaa ajatusta, että teen pelkästään 19 tuntia töitä viikossa ja olen muuten vapaalla. Joten ehkä paras idea on nyt ainakin tämän kuun loppuun asti on vain ottaa rennosti ja miettiä teenkö töiden ohella tänä keväänä jotakin ja millä motiiveilla. Sounds like a plan!

Vihdoin lomaa!

Huhhuh, kevätlukukausi on ollut kiireinen ja väsyttävä. Onneksi edes aurinko on näyttänyt enemmän naamaansa ja päivät pidenneet. Ja juuri sopivaan saumaan tuli kaksi rennompaa viikkoa. Ensin otin viikon vapaata töistä, koska menimme luokan kanssa opintonmatkalle Tukholmaan ja sen jälkeen perään oli tällä viikolla talviloma. Eli voisi sanoa, että olen saanut kaksi ruhtinaallista viikkoa "lomaa". Kun reissun luento-osuudet olivat muutaman tunnin päivässä, niin kyllä se aika puhtaasti lomalta tuntui. Ja talviloma on tarkoittanut sitä, että olen saanut nukkua tarpeeksi pitkästä aikaa, ah. Tässä kuvapläjäys näiltä kahdelta viikolta. Kuvanlaatu on pikkuriikkisen parempi, koska kadotin vanhan puhelimeni ja jouduin siksi hankkimaan uuden. Tori.fi:n kautta minulle rantautui uudeksi luuriksi OnePlus 3 vanhan Samsung Galaxy S4:ni tilalle. Ei ole erityisemmin ollut vanhaa puhelinta ikävä... (paitsi kuvia, jotka hötäkässä menetin.)

Tukholmaan matkustimme laivalla, koska se tuli loppujen lopuksi halvimmaksi. Sunnuntai-iltapäivällä kokoonnuimme hyttikavereiden kanssa sovitusti terminaaliin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä - paitsi yksi meistä, jonka bussi oli ajanut ojaan ja hän joutui siksi tulemaan myöhemmällä bussilla, mikä sunnuntain takia sotki aikataulut täysin. Siellä sitten hermostuneina odottelimme ja toivoimme, että ehtiikö kaveri matkaan. Ehti! 5-10 minuuttia ennen lähtöselvityksen sulkeautumista vieläpä, vaikka aika hengästynyt kaveri oli juostuaan kauemmalta ratikalta terminaaliin. Helpottuneena sitten nauratti, kun laivaan mennessä taustalla soi sattumalta Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. Jännityksen jäljiltä olikin mukavaa viettää iltaa rennosti. Aluksi meininki tuntui hiukan kuolleelta, kun vaihtoehtoina oli iskelmämusiikkia, karsealta kuulostavaa karaokea tai venäläisiä viisuja (tosin innoissaan tanssivat venäläiset olivat piristävä näky). Loppuillasta onneksi esiintyi tosi hyvä bändi ja siellä tanssittiin sitten puolille öin.

Meillä oli Tukholmassa varattu viikoksi AirBnb:n kautta omakotitalo n. 8 kilometrin päästä keskustasta. Sinne oli kuitenkin mahdollista mennä vasta neljän aikoihin, joten jouduimme kulkemaan tavaroiden kanssa metrolle, josta ostimme viikoksi matkakortit. Sitten tavaroiden kanssa etsiydyttiin paikkaan, jossa pidettiin ensimmäisen päivän luennot. Ihan hyvin kaikki lopulta meni, kun viikoksi ei ollut kuitenkaan erityisen paljon tavaraa. Oli kuitenkin mukavaa, kun lopulta pääsimme talolle asti. Se oli melkoinen retrohelmi villeine tapetteineen ja värikkäine huonekaluineen. Talo oli todella tilava ja kaikki onneksi melko kivuttomasti löysivät itselleen mieluisan nukkumapaikan. Melko kivuttomasti viikko meni muutenkin, vaikka kokkasimme yhdessä monenlaisia ruokavalioita nuodattaville ihmisille. Tilaa onneksi oli reilusti sekä yhteiseen oleskeluun että omaan rauhaan vetäytymiseen. Mukavaa oli myös se, että viikon luennoista suurin osa pidettiin talolla, eli aamulla ei useimmiten tarvinnut nousta kovin aikaisin.

Metro tuli tutuksi viikon aikana

Tässä esimerkki majapaikkamme retrohenkisyydestä

Viikon aikana opintojen lisäksi vietimme aika paljon aikaa vanhassa kaupungissa, mistä suurin osa ottamistani kuvista on. En yleensä käy kovin usein kahviloissa, mutta tämän viikon mittaan tuli kyllä aika paljon niissä käytyä. Vanhassa kaupungissa oli todella ihania soppia, mutta hinnatkin olivat kyllä turistiluokkaa. Yksi lemppareistani oli Tukholman vanhin konditorio Sundbergs Konditori, jossa oli tosi hyvää teetä ja sitruunamarenkitorttua. Tuo vanha kaupunki on kyllä tosi tunnelmallinen paikka. En kauheasti välitä turistikrääsäkaupoista, mutta löytyi sieltä muutama aivan ihana erilainen putiikki, jotka olisi kyllä voinut ostaa tyhjiksi. Huvittavin hetki oli, kun viimeisenä päivänä meidän neljän hengen hyttiporukka jakautui kahtia muutamaksi tunniksi ja sattumalta löysimme toisemme jo ennen tapaamisaikaa scifi- ja fantasialiikkeestä. Vielä huvittavampaa oli, kun tajusin tuon liikkeen olleen suosikkini jo yli kymmenen vuotta sitten kun olin 15-vuotiaana luokkaretkellä Tukholmassa. Silloin mukaan tarttui Fullmetal Alchemist Conqueror of Shambala -leffa, tällä kertaa ei onneksi mitään, koska se liike on myös aivan älyttömän kallis. Vaikka siellä kyllä on myös kaikkea mahtavaa, mitä sitten kuolailtiin kilpaa.

Vanhan kaupungin lisäksi nautin viikon aikana museoista. Olin silloin 15-vuotiaana käynyt jo Vasa-laivaa katsomassa ja se oli jo silloin todella vaikuttava kokemus. Nyt hieman vanhempana kokemus oli vielä astetta kiinnostavampi, kun itse laivan lisäksi kiinnosti tutustua laivasta löydettyihin esineisiin ja niiden konservointiin. Samalle illalle innostuin vielä käväisemään Historiska Museetissa. Se oli ehkäpä vaikuttavin museokokemus matkalla. Ajattelin aluksi, että esineistö olisi sitä samaa, mitä Suomessakin jokaisessa kulttuurihistoriallisessa museossa näkee, mutta yllättäen eroja oli aika paljonkin ja todella mielenkiintoiset näyttelyt löytyivät. Ehdoton suosikkini oli viikinkiosasto, joka oli todella laaja. Tietoni viikingeistä ovat aika vähäiset, ja yllätyin todella paljon kun näin, miten rikasta esineistöä heillä oli. Erityisen hienosti siellä oli mielestäni rakennettu tarina esineiden ympärille. Esimerkiksi hautalöytöjen pohjalta oli rakennettu henkilökuva haudatusta henkilöstä. Oli vaikuttavaa myös nähdä ensimmäistä kertaa ihka oikea riimukivi. Viimeisenä päivänä käväisin vielä ilmaisessa Livrustkammarenissa, joka on Kuninkaanlinnan kellarissa. Ikävä kyllä näyttelyrakentamisen vuoksi muun muassa netissä lupailtu Kaarle XII:n mutainen uniformu ei ollut nähtävillä, mutta onneksi esillä oli edes kuninkaallisia vaunuja ja upeita pukuja ja Axel von Fersenin ja Marie Antoinetten traagisen rakkaustarinan kertova näyttely. Kyllä siellä melkein tunnin sai siltikin kulumaan, vaikkei nähtävää paljon ollutkaan.

Minua huvittaa todella paljon tämä keskiaikainen lasimaalaus, kun kaikki ovat niin zombien näköisiä

Tukholmasta tuliaisena lähti lähinnä karkkia ja flunssa, mutta oli se hyvä reissu. Tämä varsinainen talmilomaviikko onkin sitten aluksi toivuttu flunssasta, joka ei onneksi äitynyt lopulta kovin pahaksi, töitä tehden, kirjoja lukien, Netflixiä katsellen ja herkutellen. Luin vihdoin loppuun Anne Frankin päiväkirjan, joka kyllä menee ehdottomasti vaikuttavimpien lukemieni teosten listalle. Todella surullista, kun päiväkirjan ensin lukee ja oppii sen kautta tuntumaan kahdeksan piileskelijää ja sitten, juuri kun toivo alkaa herätä kun sodan läpimurto lähenee, joukko jää kiinni ja vain yksi heistä jää henkiin. Todella voimakas muistutus siitä, mitä rotuerottelu voi pahimmillaan saada aikaan. Tein lomalla myös pitkästä aikaa omatekoista jäätelöä, johon tuli tällä kertaa makuina kinuskipekaanipähkinöitä ja dominokeksimuruja ja minttutäytettä. Tällä kertaa piti nähdä hiukan enemmän vaivaa, koska paahdoin pähkinöitä pannulla kinuskissa (kinuskikastike oli tosin kaupasta ostettua eikä itse tehtyä) ja dominojen minttutäytteen sulatin ja sekoitin keksimurujäätelömassaan erikseen. Olivat muuten superhyviä nuo maut. Mieskin sanoi, että pekaaniversio oli ehkä hänen toiseksi parasta maistamaansa jäätelöä! Lomalla tuli tehtyä myös pizzaa ja jämäkekseistä ja -kinuskikastikkeesta tekaisin meille banoffee -pappilan hätävarat. Herkuttelu tosin näkyy hieman painonnousuna, eli nyt pitäisi taas skarpata ja syödä terveellisemmin.

Koko viikon on kyllä ihanasti aurinko paistanut

Sen verran laiskotti, että valmispohjilla mentiin. Ollaan kyllä oltu niin pettyneitä pääkaupunkiseudun pizzojen tasoon, että jopa nämä melkeinpä voittivat ne.

Tästä tulikin aika pitkä postaus, mutta korvatkoon se nyt sitä, että olen kirjoittanut niin harvoin, hehe. Huomenna pitää palata taas kouluun, mutta luultavasti se alkaa olla jo tältä keväältä vähitellen paketissa. Luokkakaverit aloittavat tässä kuukauden sisällä harjoittelun; minulla se on näillä näkymin vasta kesällä. Eli luultavasti loppukevään aikana saan kunnolla hengähtää. Mutta kirjoittelen kevään tunnelmista taas vähän myöhemmin. Hejdå!