Kuinka voin fyysisesti?

Koska aiemmin kirjoitin postauksen siitä, kuinka voin henkisesti, ajattelin vastineeksi kirjoittaa hieman fyysisestä kunnostani. Kirjoitin vuoden 2017 alussa siitä, että halusin pudottaa painoa ja parantaa kuntoani. Henkisesti rankka kevät lopulta vei sen innostuksen mennessään, eivätkä asiat parantuneet vielä pitkään aikaan. Nyt on kuitenkin fysiikkakin vihdoin paljon paremmassa kunnossa.

Jo viime syksystä lähtien kiloja alkoi pikku hiljaa karista pois. Painoindeksi oli jossain vaiheessa jo ylipainon puolella, joten pudotettavaa oli. Rasvaa kertyi erityisesti suoraan vatsan alueelle, eli rasvamaksaa sun muuta ohessa varmasti syntyi. Onneksi syksyllä viimein alkoi tuloksia tulla ja paino tippui vähitellen alle 70 kilon. Tähän vaikutti eniten kaksi asiaa: toinen on se, että arkiliikunnan määrä moninkertaistui fyysisen työn myötä. Siivoaminen ei ole vain moppaamista, vaan työergonomian vuoksi esimerkiksi roskiksia tyhjentäessä ja uutta pussia laittaessa pitäisi aina kyykistyä, jotta rasitus menee jalkojen isoille lihaksille selän heikkojen lihasten sijaan. Kaikki se kyykistely ja muu aktiivinen liikkuminen kiireisellä työtahdilla sai rasvan palamaan.

Lenkillä on mukavaa käydä, kun maisemat näyttävät mukavan keväisiltä

 Toinen tärkeä seikka painon putoamisessa ovat olleet muutokset ruokavaliossa. Alun perin painoa alkoi kertyä, koska omaksuin huonoja ruokailutottumuksia mieheltäni. Mieheni on toisaalta tehnyt ruokailulle hyvää siinä, että hän on opettanut minua luopumaan nirsoilusta ja monipuolistamaan ruokavaliota. Mutta huonona puolena on se, että vaivihkaa annoskoot alkoivat kasvaa ja erityisesti rasvaisia ruokia alkoi tulla ruokavalioon enemmän. En esimerkiksi yksin asuessani ostanut melkein koskaan juustoa, mutta miehen tultua osaksi elämää aloin sitä jälleen ostaa ja käyttää. Meillä on myös ollut tapana tehdä toisillemme iltapalaa, ja mies ei oikein ymmärtänyt, kuinka paljon vähemmän minä oikeastaan söin. Niinpä vaivihkaa annoskoot sitten alkoivat kasvaa, ja jossain vaiheessa mukaan tuli vielä leipägrilli ja juustoa tursuavat grillileivät. Kesällä päätin alkaa pienentää annoskokoja, mikä on tuonut tuloksia.

Nyt paino on jo pudonnut noin 6-7 kiloa. Painan tällä hetkellä siis noin 67 kg ja painoindeksi 21,46 eli olen sen mukaan normaalipainoinen. Vatsakumpu on pienentynyt, reidet hiukan hoikistuneet ja kasvotkin tuntuvat kaventuneen hieman. Haluaisin kuitenkin saada painoa putoamaan vielä lisää. Itse asiassa olen aina tykännyt kurvikkaasta ruumiinrakenteesta. Ongelma on vain se, että minun ruumiinrakenteeni on ollut ja on edelleen kurvikkaan sijaan ylipainoisen näköinen. Olen nuorempana ollut ruumiinrakenteeltani todella hoikka ja siro ja pohjimmiltaan se ei ole muuttunut. Lähinnä sen siron rakenteen päälle on tullut rasvaa epäimarteleviin kohtiin. Rintani ovat esimerkiksi edelleen pienehköt, minkä vuoksi pömpöttävä maha erottuu todella selkeästi. Ja se korostuu vielä enemmän, koska äiti sukuvian perineenä minulla on notkoselkä. Käytännössä ruumiinrakenteeni näyttää siis siltä kuin olisin raskaana. Ja ei, tämä ei ole vain omaa mielikuvitustani, koska useampi - mielestäni aika tahditon - ihminen on kysynyt, että olenko pieniin päin. Se on ollut todella noloa ja saanut minut turvautumaan telttamaisiin paitoihin, jotta maha peittyy. Ulkonäkö ja parempi terveys ovat siis motivaattoreitani saada painoa alaspäin. Jos saavuttaisin 60-65 kg:n painon, niin siihen voisin olla jo ihan tyytyväinen. Tällä hetkellä tuo 65 kg on isoin tavoite.

Työ on vaikuttanut vahvasti siihenkin, että kuntoni on noussut. Aluksi työ oli todella raskasta, koska jalkapohjani kipeytyvät todella herkästi useamman tunnin seisomatyöstä. Minulla on ollut tätä ongelmaa jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Vieläkin on hieman epäselvää, mistä se johtuu, koska lääkäri on sanonut jalkojeni holvikaaren olevan hyvän eikä mitään rakenteellista vikaa varsinaisesti ole. Ilmeisesti jalkapohjan lihakseni ovat todella kireät tai vastaavaa. Tällä hetkellä ongelma ei ole enää yhtä paha. Luultavasti jalat ovat tottuneet seisomiseen jo jonkin verran. Pohjalliset ovat toinen hurjasti kipua helpottanut asia. Tällä hetkellä en oikeastaan tarvitse pohjallisia, koska hankin vuodenvaihteen tienoilla uudet lenkkarit, joiden pohjat ovat memoryfoamia, eli ne muotoutuvat helposti oman jalan mukaan. Ne ovat olleet hyvät jaloilleni. Jonkin verran kipeytymistä on edelleen, etenkin jos olen töiden lisäksi muutenkin paljon seisaallani. Kylmägeeli, jalkapohjien hieronta ja lepo auttavat yleensä silloin.

Fyysisen työn lisäksi olen yrittänyt kohottaa kuntoa erityisesti lisäämällä arkiliikuntaa, koska etenkin silloin kun oli koulua, aikaa ja energiaa liikuntaan ei oikein ollut. Niinpä olen pyrkinyt nousemaan portaita hissin sijaan ja kävelemään ja pyöräilemään lyhyitä matkoja. Etenkin nyt kun koulun takia minulla ei ole enää bussin kausilippua ja kevät on sulattanut tiet, kuljen töihin oikeastaan pelkästään kävellen tai pyörällä. Sen lisäksi käyn useimmiten viikonloppuisin pitemmillä kävelylenkeillä. Sainpa juuri tänään käytyä pitkästä aikaa uimassakin. Viime postauksessa mainitsin myös hankkineeni tasapainolaudan helppoa kotikuntoilua varten ja saatan kotona lisäksi jumppailla ja venytellä selkä- ja hartiakipujen lievittämiseksi.

Huonoja puolia työssä on se, että juurikin selkä kipeytyy, koska aina en malta olla ergonominen. Kiireessä roskat tuleekin noukittua nopeasti selän kustannuksella ja usein mopatessakaan en jaksa olla niin tarkka asennoista. Samoin kun pölyjä pyyhiessä ja mopatessa tuijottaa alaspäin, niska pääsee usein jäykistymään. Nämä ovat isoimmat ongelmani, joihin koetan töitä tehdessäni kiinnittää enemmän huomiota. Pienempiä krenkkoja on ollut myös oikean käden ranteessa ja olkapäässä. Erityisesti tuo olkapää pelottaa, koska se muutama vuosi sitten naksahti hassusti kun meinasin liukastua pyörää taluttaessa. Ja vielä enemmän siksi, koska äidilläni ja siskollani on molemmilla löystynyt olkapää niin, että se on mennyt toistuvasti sijoiltaan. Kauhistuttaa ajatus sijoiltaan menemisestä, koska olisin varmaan aivan paniikissa enkä uskaltaisi liikuttaa sitä tai yrittää muljauttaa sitä takaisin. Hyi hyi hyiii, ajatuskin on kamala! Täytyy toivoa, että sama geeni ei ole minulla. Ja opetella tekemään töistä vasemmalla kädellä.

Liikunta ja ruokavalion muutos ovat siis parantaneet fyysistä oloa todella paljon. Olo on paljon kevyempi ja jaksan paremmin. Kaikista isoin fyysiseen terveyteen vaikuttanut seikka on kuitenkin vielä yksi toinen asia. Nimittäin se, että aloin ottamaan alkuvuodesta D-vitamiinilisää. Todella nopeasti töissä tunnin jälkeen tuleva väsymys lähti ja jaksoin paljon paljon paremmin. Aiemmin olin jokseenkin skeptinen sen suhteen, että tarvitseeko sitä vitamiinilisää oikeasti. Kyllä muuten tarvitsee. Ei täällä Suomessa näköjään oikeasti saa D-vitamiinia talvella tarpeeksi. Se on luultavasti ollut fyysisen väsymykseni takana ennenkin, mutta en vain ole tajunnut sitä. Jatkossa aion kyllä käyttää D-vitamiinilisää talvisin. Minut on vakuutettu!

Edelleen aion syödä kesällä paljon jäätelöä, vaikka se painonpudotukseen hiukan vaikuttaisikin.

Kaiken kaikkiaan siis, fyysinen olo on verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen paljon paljon parempi. Ja olen ylpeä noista tiputetuista kiloista. Ne motivoivat tosi paljon liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Herkutkin jäävät nykyisin paljon helpommin kaupan hyllylle, kun tietää että ilman niitä paino lähtee vieläkin helpommin. Yritän kuitenkin välttää liian pakkomielteistä laihdutusta, koska edelleen haluan nauttia elämästä, hyvästä ruuasta ja siitä että välillä saan olla sohvaperunana. Paino on tähän mennessä tippunut hiljalleen, eikä se minua niin paljon haittaa. Tietysti olisi kivaa saada tuloksia nopeasti, mutta meiluummin muutan elämäntapojani parempaan suuntaan pikkuhiljaa, asia kerrallaan. Tähän mennessä se on toiminut hyvin.