Mitä meikkipussistani löytyy?

Hei taas! Ihan alkuun pieni kommentti viime kertaiseen Euroviisuveikkaukseen. Kolmatta vuotta peräkkäin voittaja pääsi yllättämään. Vaikka minä ennen semifinaaleja uumoilinkin, että tänä vuonna olisi pirteämmän ja hauskemman kappaleen vuoro voittaa. Silti olin ihan varma, että Kypros veisi voiton, mutta kakkoseksi se sitten jäi. Itävalta, Saksa ja Italia yllättivät kyllä myös todella paljon sijoituksillaan viiden parhaan joukossa. Todella vaikeaa näitä on ennustaa.

No niin, sitten itse asiaan. Päätin kirjoittaa vähän erilaisen postauksen, eli esitellä hiukan, mitä meikkipussini sisältää. Olen koko ikäni käyttänyt kohtuuhistaisia marketista löytyviä meikkejä. Vuosien varrella on tullut kokeiltua useita merkkejä, joista esittelen ne, jotka tällä hetkellä ovat päätyneet käyttööni. Yleisesti olen tykännyt suosia kotimaisuutensa vuoksi Lumenea. Olen kuitenkin nyt vähitellen siirtynyt muihin meikkeihin, koska en ole ollut Lumenen tuotteisiin kuitenkaan täysin tyytyväinen. Rimmeliä olen edullisuutensa vuoksi käyttänyt myös pitkään tietyissä tuotteissa ja edelleen se on käytössä. Maybelline on kolmas perinteisesti suosimani merkki, vaikka tällä hetkellä heiltä taitaa olla vain yksi tuote käytössä.

Meikkivoiteena olen tänä keväänä käyttänyt Essencen Camoflauge 2-1. Tämä ja ripsari ovat ensimmäiset hankkimani Essencen tuotteet. Meikit ovat todella edullisia ja siksi pitkään ajattelin, että ne eivät voi olla kovin laadukkaita. Siskoni kuitenkin joskus tuli maininneeksi, että tuotteet ovat todella hyviä halvasta hinnasta huolimatta. Googletin merkin, ja paljastui että saman mielipiteen jakoivat monet muutkin. Essencen tuotteita ei ole testattu eläinkokeilla, mikä oli sekin iso plussa merkin puolesta. Ja kannatti ostaa, koska tämä meikkivoide on yksi parhaimpia koskaan käyttämiäni. Pitkään suosikkini oli Lumenen CC-voide, mutta se oli rasvaiselle akneiholleni kuitenkin liian rasvainen eikä tarpeeksi peittävä. Essencen meikkivoide taas ei tunnu melkein lainkaan rasvaiselta ihollani levittäessä. Naama kyllä alkaa kiiltää päivän mittaan, mutta ei ihan niin nopeasti kuitenkaan. Tämä meikkivoide ei myöskään tunnu liian naamiomaiselta, vaikka sitä kerrostaisikin. Miinuksena on tosin se, että jos ihossa on pintakuivia alueita, meikkivoide helposti jää näkyviin. Eli kuivalle iholle tämä ei sovi.
Rimmelin BB-voide on tällä hetkellä tuon Essencen rinnalla käytössä, koska rusketuksen vuoksi Essence alkaa olla liian vaalea sävyltään. Bb-voide on vielä toisaalta aavistuksen liiankin tumma, joten olen sekoitellut iloisesti noita kahta. En tykkää heittää meikkejä pois, joten jos sävy on väärä, saatan useinkin sekoitella kahta eri sävyä. Noiden kahden yhdistelmä ei tosin ole ollut kauhean hyvä, joten olen yrittänyt nyt enemmän hyödyntää niitä contour-sävyinä. Eli vaaleaa korostuksena esimerkiksi silmien alle, poskipäihin, keskiotsaan, nenän keskelle ja leukaan ja tummaa kasvojen sivulle ja poskiluun alle. Toivon mukaan kyllä pystyn vähitellen siirtymään kokonaan tuohon BB-voiteeseen. Itse tuotteesta en kylläkään  kovinkaan paljon pidä, koska koostumus on melkoisen rasvainen ja huonosti pysyvä, eikä tuotteen haju miellytä minua. Mutta haluan kuitenkin käyttää sen loppuun asti, kun olen sen tullut ostaneeksi.

Puuteristakin näkee, kuinka haluan käyttää tuotteen loppuun asti. Tykkään tuosta Rimmelin rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitetusta puuterista, mutta huonona puolena on se, että loppua kohden se lähes aina hajoaa palasiksi. Minä sitkeästi käytän sitä silti, vaikka puuteripölyä ja -paloja on kyllä sen jälkeen joka paikassa. Tuotteena tämä toimii minulle melko hyvin, koska se hillitsee kiiltoa paremmin kuin moni muu puuteri eikä ole ainakaan ihan kamalan näköinen kasvoilla. Alhainen hinta on sen lisäksi plussa. Tämänkin läpi kiilto tosin loppupäivästä puskee läpi, joten lisäystä tarvitsee. Jatkossa saatan lähteä kokeilemaan Essencen puutereita tai palata yhteen suosikkiini Lumeneen. Toisaalta Lumene on nyt uudistanut tuotenimiään, niin en enää tiedä mikä se oma lemppari niistä on.

Poskipuna on kuulunut meikkipussiini lähes aina ja jokunen vuosi sitten päätin liittyä contour-villitykseen kun kertyneiden kilojen myötä naamakin oli ikävästi leventynyt. Olen tykännyt tästä Rimmelin Kate-paletista. Siitäkin harmi kyllä vastikään meni tuo tumma sävy rikki, kun pudotin pakkauksen vahingossa. Samaa tuotetta olen käyttänyt jonkin verran myös luomiin hyvällä menestyksellä. Nykyään en ole jaksanut arkimeikkiin kauhean usein käyttää luomiväriä, mutta jos sitä käytän, on yleisin valinta juurikin tämä Kate-paletti tai sitten samassa kuvassa näkyvä ikivanha halpisluomiväripaletti. Olen sen joskus hyvin kauan sitten saanut lahjaksi siskoilta, enkä ole viitsinyt kitsaana heittää sitä pois ja ostaa parempaa tilalle. Eihän tuo laadultaan kovin hyvä ole, vaan päivän päätteeksi väriä on kertynyt luomivakoon. Mutta koska aika harvoin luomiväriä käytän, niin tuo on ajanut tähän mennessä kohtalaisesti asiansa. Ja ihan mukavasti sävyvaihtoehtoja löytyy kuitenkin. On minulla ollut muitakin luomivärejä tämän rinnalla vuosien varrella, mutta ne ovat sitten niin pahasti menneet rikki, että olen heittänyt ne pois. Joku niistä saattaa tosin olla kaapin kätköissä tallessakin vielä.

Ripsiväreissä olen hyvin pitkään suosinut Lumenea. Välillä olen seikkaillut Maybellinen ripsareiden ja joskus hyvin köyhänä jopa Kone Helsingin kolmen euron kamalan ripsarin luo vaihtelunhaluissa, mutta aina lopulta olen palannut Lumeneen. Olen tykännyt Lumenessa siitä, että sen harjat erottelevat ripset kivasti. Nyt olen viimein joutunut luopumaan Lumenesta, koska sen ripsivärit ovat ärsyttäneet silmiäni liikaa. Se, mihin päätin kauneusblogien suosituksesta vaihtaa, on Essencen False Lashes Mascara. Vähän kyllä Lumenen luonnollisten rpsareiden jälkeen epäilytti vaihtaa muhkean tuloksen antavaan tuotteeseen, mutta melko pian tykästyin hiukan näyttävämpiin ripsiin. Tämä tuote toimii siis todella hyvin: pituutta ja tuuheutta tulee reilusti. Toisaalta en tykkää siitä, että ripsiin jää ihan kamalia paakkuja tuotetta levittäessä, mutta sitä varten olen säästänyt vanhan suosikkini Lumenen erottelevista harjoista (kuvassa). Sillä kun ripsarin levityksen jälkeen kampaan ripset, lähtevät pahimmat paakut ja isoimmat yhteenliimautuneet ripsikimput saan eroteltua. Essencen ripsarissa on toinenkin ikävä puoli: kuivuttuaan se karisee todella helposti jos ripsiin tulee koskettua. Itsekseen se pysyy ihan hyvin, mutta jos tulee hipaiseeksikin esimerkiksi silmää pyyhkiessä, niin iloisesti karisee poskille. Yleisesti kuitenkin tykkään tuloksesta.
Nyt pieni shokkipaljastus: en ole koskaan omistanut ripsentaivutinta. Olen joskus kyllä harkinnut sellaisen hankkimista, mutta jotenkin koko kapineen typeryys on ollut liian suuri syy jättää ostamatta. Ehkä se on virhe, mutta tällä hetkellä tuon Essencen ripsarin kanssa en ole sitä kaivannut. Sen verran hyvin se myös kaartaa ripsiä.

Tässä vähän mallia siitä, millaiset paakut Essencen ripsarista jää. Lumenen vanha ripsiharja kuitenkin pelastaa. Häiritsee kyllä enemmän nyppimättömät kulmakarvat...

Nykyään yksi must-tuotteistani on kulmakynä. Pitkään en sellaista käyttänyt, koska kulmakarvoissani on ihan hyvin väriä muutenkin. En kuitenkaan tajunnut, kuinka paljon kynällä saa siistittyä kulmakarvoja ja annettua ryhdikkäämpää ilmettä kasvoille. En ole varma, onko tämä nykyinen kynä Rimmeliltä vai Lumenelta, luultavasti Rimmeliltä. Tykkään tuosta mukana olevasta harjasta, vaikka olen kulmakarvojakin varten säästänyt yhden käytetyn ripsarin, jossa on pehmeä harja.
Essencen ripsarin myötä en ole kovin usein tehnyt enää rajauksia silmiin. Lumene-kaudella opettelin käyttämään nestemäistä rajauskynää. Halusin kynän, jolla saisi ohutta jälkeä, joten Maybellinen Master Precise on ollut hyvä valinta. Joskus tykkään palata myös vanhaan kunnon kajaliin, jolloin meikkipussista löytyy kauan kauan sitten ostamani Lumenen silmänrajauskynä. Se ei tosin taida olla musta, vaan jonkinlainen tummanharmaa sävyltään. Tuo kivasti vaihtelua mustaan meikkiin.

Siinä alkaa aika lailla olla meikkipussini sisältö, jota käytän arkisin. Hyvän huulipunan ostamisesta olen haaveillut pitkään, mutta en ole tullut hankkineeksi. Ongelmanani on todella helposti rohtuvat huulet, joten todella laadukkaan tuotteeen pitäisi olla kyseessä, jotta huulet pysyisivät pidemmän päälle hyvännököisinä. Ja sitä tutkimusta en ole vielä jaksanut aloittaa. Koulukaverit joskus puhuivat kestohuulipunista, jotka poistetään öljyllä eikä vedellä. Sellainen kuulemma estää paremmin myös huulien rohtumista. Eli ehkä sellainen tulisi sitten hankittua joskus.

Tällaisia tuotteita minun käytöstäni löytyy. Aika lailla on pääteltävissä, että yritän pihistellä meikeissä niin paljon kuin pystyn... Vaikka itse asiassa viime vuonna hankin syntymäpäivälahjarahoilla kerrankin testiin jonkun vloggaajan rasvaiselle iholle suositteleman L'orealin 20 e maksavan meikkivoiteen. Totesin, että ei se ollut niin hyvä kuin oletin. Tykkään itse asiassa enemmän tuosta nykyisestä Essencestä. Mutta jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä rasvoittuvalle akneiholle sopivista tuotteista, otan ne ilomielin vastaan!

Mun viime aikojen lempparit

Nyt väliin vähän kevyempi postaus. Tällä kertaa kerron, mitkä ovat olleet viime aikoina lempparijuttujani.

Tummat suklaat
Olen tykännyt syödä paljon tummaa suklaata. Yhtenä syynä on se, että olen yrittänyt ohjata fyysisen työn sivuoireena (tai ehkä muutenkin arkipäiväistä...) karkinhimoa terveellisempään suuntaan. Mutta tykkään kyllä muutenkin tummasta suklaasta. Pandan tumma suklaa on ollut aiemmin pitkään suosikkini, koska se on ihanan ohutta eikä liian makeaa, toisin kuin Fazerin versio. Nyt vahvaksi suosikiksi on noussut Pirkan minttusuklaa. Siinä suklaa on unelmaohutta ja sisällä ihana minttutäyte. Sen lisäksi olen ihastunut 70 % suklaaseen, jossa on makuja. Maraboun 70 % minttukrokanteilla on ehkä lempparini juuri nyt.

Tuo 70 % minttu on niin hyvää. Lemon&Gingeriä en ole vielä päässyt maistelemaan, mutta kuulostaa jännittävältä!

Jauhemaiset salmiakkipastillit
Toinen lemppari karkeissa on ollut salmiakkipastillit, jotka hajoavat pureskellessa jauhemaiseksi. Tämä trendi on jatkunut syksystä asti. Tähän kategoriaan kuuluvat siis esimerkiksi Lakrisal-pötköt ja irtokarkkien ruosteiset autot. Yksi kaikkien aikojen lemppareitani on ollut ruosteisten autojen tekijöiltä veturin muotoiset samantapaiset salmiakit, mutta ne ovat ikävä kyllä kadonneet kaikista tutkimistani irtokarkkihyllyistä. Onneksi uutena tuttavuutena jauhesalmiakkipastilleista olen löytänyt Finlandia Candyn Pohjanmaan pastillien salmiakkiversion, joka tällä hetkellä on ehdoton suosikki niistä. Ja niitä onneksi löytyy läheltä Tikkurilan aseman Karkkitorilta.

Pari pastillipussin raatoa jäänyt pyörimään yöpöydän laatikkoon. Ihan parhaita!

Toffeet
Olen jo muutaman vuoden ollut hullantunut toffeisiin. Edelleen toffeekarkit ovat olleet viime aikojen lemppareissa. Omar-kermatoffeet, Dumlet ja Cloettan Rollo-toffeet ovat suosikkejani. Lidlistä tulen aina silloin tällöin ostaneeksi toffeesekoituksen, mutta vasta avattuani muistan, että en tykkää kyseisessä pussissa erityisen paljon mistään muusta kuin minttutoffeesta, joka onkin sitten superhyvää.

Valkosipuli
Valkosipuli on ruoanlaitossa yksi ykkösmauistani. Ennen käytin sitä enimmäkseen jauhemuodossa ja joskus ostin sitä myös säilöttynä purkissa. Nyt kuitenkin olen täysin koukkuuntunut ostamaan sen tuoreena vihanneshyllyltä. Koska vaikka säilöttyä versiota hehkutetaan mukamas yhtä hyvänä kuin tuoretta, ei se mielestäni yllä lähellekään. Aiemmin en ole tykännyt ostaa valkosipulia tuoreeltaan, koska sen pilkkominen on niin työlästä ja jos ostaa murskaajan, se on ärsyttävää puhdistaa. Nyt olen opetellut pilkkomaan valkosipulia paremmin, eikä se loppujen lopuksi ole niin työlästä. Ja se on niiiiin hyvää. Tykkään. Viime aikoina suosikkireseptini on ollut hunaja-valkosipulikana, jota tein itse asiassa juuri eilen.

Tuoretta sen pitää olla.

Taikakaura
Kaura on suosikkiviljani, joten Taikakaura on noussut ihan ykköseksi leivistä. En erityisemmin ole välittänyt Taikarukiista, vaan tykännyt enemmän Vaasan Ruispaloista. Siksi kesti varmaankin jonkin aikaa ennen kuin edes huomasin kauraversion. Aivan superhyvää.

Maustamaton jogurtti + banaani + hunaja
Tämä on ollut noin vuoden ykköstapani syödä maustamatonta jogurttia. Toimii edelleen. Nyt kun kiivit ovat olleet sesongissa, olen välillä korvannut hunajan kiiveillä. Sekin toimii tosi hyvin.

Tasapainolauta
Tulin kokeilleeksi tasapainolautaa tässä alkuvuodesta ja huomasin sen aktivoivan todella hyvin lihaksia. Facebookin roskalavaryhmästä sitten löytyi sellainen itsellenikin. Monesti saatan lueskella kirjaa ja tasapainoilla samalla. Tosi helppoa käyttää edes muutama minuutti päivästä sen päällä ja hiukan aktivoida kehon lihaksia. Pitäisi varmaan etsiä jostain vinkkejä, miten siitä voisi saada vielä enemmän irti.

Soundcloud
Olen viime aikoina kuunnellut paljon kaikenlaista Soundcloudista. Aluksi kuuntelin lähinnä esimerkiksi Suhen Ja Northwind Churchin saarnoja, mutta olen laajentanut myös muihin podcasteihin. Lempparini on Kertojan ääni -podcast, jossa on paljon hyviä vinkkejä kirjoittajille. Tykkään laittaa jotain soimaan Soundcloudista samalla kun esimerkiksi viikkaan pyykkejä tai meikkaan.

Bepanthen
Tämän talven suosikkituote on ollut Bepanthen-voide. Huuleni rohtuvat kauheasti talvisin, joten Bepanthen on ollut kovassa käytössä. Tosin edes se ei ole aina auttanut rohtumiin, mutta melko hyvin kuitenkin jos välillä kuorii rohtumat pois ja lisää uutta Bepanthenia tarpeeksi usein.

Tähän mennessä paras apu rohtuneisiin huuliin. Putkilosta näkee, että on ollut käytössä.

Latte
En juo kahvia vaan tykkään teestä. Kahvi on kitkerää ja pahaa. Se antaa kuitenkin tosi kivan sivumaun lievempänä, joten erilaiset kahvijuomat ovat olleet tosi hyviä todella laimeina (esimerkiksi Frezza Mocchiin tykkäsin nuorempana lisätä maitoa, koska ne olivat liian kahvisia). Vähitellen olen tottunut kahvin makuun enemmän ja nykyään tilaan kahvilassa useimmiten latten. Varsinkin erityislattet, kuten vanilja- tai kinuskilattet, ovat mieleeni, koska normaali latte on monessa paikassa vieläkin aavistuksen liian vahvaa. Mutta riippuu todella paljon kahvilastakin. Ihan lemppareita ovat Valion kylmät lattet, joissa on juuri sopivasti kahvia minun makuuni.


Tästä listasta tuli ehkä hiukan syömispainoitteinen, mutta sain sentään muutaman muunkin suosikkijutun listalle. Ruoka ja erityisesti karkit ovat kyllä niin lähellä sydäntä, että väistämättä lempparit liittyvät niihin. Kertokaa toki tekin, lukijat, mitkä ovat teidän lemppareitanne ja oliko listalla mitään mitä itse rakastatte/inhoatte.

Kuinka voin henkisesti?

Päätin talvilomaviikolla jättää vihdoin masennuslääkityksen pois. Sain sen siis viime kesänä, taisi olla heinäkuussa. Silloin lääkärin kanssa sovittiin, että koska minulla on ollut vuosien varrella lieviä masennuskausia toistuvasti, pidetään lääkitystä puoli vuotta ja samalla saisin keskusteluapua depressiohoitajalta. Lääkkeenä käytin siis 10 mg essitalopraamia, joka siis nostaa serotoniinitasoja. Kesällä kun oli akuutti tilanne, voimat oli suhteellisen lopussa ja ahdisti, niin silloin lääkityksen teho näkyi kyllä. Olo koheni niin paljon, että pystyin ottamaan osa-aikatyön siivoojana. Pitemmän päälle aloin kyllä epäillä, tarvitsinko lääkettä enää. Tuntui lähinnä todella ylipirteältä ja siltä että lääkkeillä minusta nyt pumpataan tuottava kansalainen. Päätin kuitenkin noudattaa lääkärin ohjetta ja jatkaa lääkitystä.

Puoli vuotta aloituksesta meni siis tammikuussa, mutta en uskaltanut lääkitystä vielä lopettaa, koska elämä oli niin hektistä enkä uskonut kestäväni, jos lopetuksesta seuraisi henkinen romahdus. Helmikuun lopussa talvilomaviikolla ajattelin sitten tulleen hyvän hetken, kun kaikki tärkeät projektit koulussa oli melko lailla tehty ja siksi tarvittaessa olisin voinut olla sieltä poissa. Onneksi omat fiilikset henkisen hyvnvoinnin kohentumisesta osuivat melko hyvin oikeaan, eikä pahempia vieroitusoireita tullut. Pahin hetki taisi olla loman jälkeisen viikon maanantaina töissä, kun yhtäkkiä tuli henkisesti todella tukala ja ahdistunut olo. Onneksi se meni melko nopeasti lopulta ohi ja sain työtkin tehtyä joten kuten loppuun, vaikkakin siivoustahti hidastui ja siksi meni reilusti ylitöiksi. Muutamana muunakin päivänä huomasin, että negatiiviset ajatukset jäivät helposti kiertämään päässä kehää. Onneksi olen jo hieman kehittynyt siinä, että osaan ottaa niistä irtiottoa ja pysäyttää negatiivisen kierteen. Jonkin verran huomasin myös huimaavaa tunnetta päässä, mutta onneksi sen osasi aika pian yhdistää lääkkeen lopettamiseen.

Nyt lopettamisesta on useampi viikko. Edelleen tuntuu, että henkisesti pärjään ihan hyvin. Mieliala on ehkä hieman alavireisempi kuin lääkityksen aikana, mutta ainakaan ei enää ole yhtä ylivirittynyt olo. Nyt on sellainen mukava normaali olo, johon kuuluvat sekä ilot että surut sopivissa määrin. Ehkä häiritsevin tunne edelleen on henkinen väsymys. Aluksi se liittyi aika vahvasti ihan fyysiseen väsymykseen. Töissä tuli puolen tunnin jälkeen fyysisesti heikottava olo. Rupesin asiaa tarkemmin pohtimaan ja tutkimaan ja silloin keksin. D-vitamiinin puutos. Aloin käyttämään omega-3- ja D-vitamiinivalmistetta ja ihme ja kumma - heikottava olo hävisi.

Henkinen väsymys kuitenkin oireilee edelleen. Ei sinällään ihme, koska olen oikeasti ollut aika tiukilla koulun ja töiden kanssa. Nyt olen ollut viikon täysin vapaalla koulusta ja se on ollut todella rentouttavaa. Ehkä tässä kun ottaa aikaa itselleen, niin henkiset voimavarat alkavat palatua. Tarkoituksena olisi myös lopettaa työt siihen, kun kesällä menen harjoitteluun. Syynä tähän on ennen kaikkea se, että työpäivä tulee olemaan kahdeksan tuntia koulun kuuden sijaan ja näillä näkymin se tulee sisältämään myös fyysisesti rasittavaa työtä. En siis usko millään jaksavani siivousta siinä ohessa. Aika näyttää, hankinko esimerkiksi harjoittelun jälkeen uuden osa-aikatyön koulun ohelle. Luultavasti en ainakaan ota työtä, jossa on näin paljon työtunteja.

Yks harmillinen seikka tässä kaikessa on ollut se, että keskusteluapu, joka masennuksen hoidossa on se tärkein apu, jäi jossain vaiheessa pois. Tarkoituksena oli aloittaa nettiterapia, mutta jotenkin tuntui etteivät henkiset voimavarat riittäneet siihen juuri silloin. Ehkä nyt keväällä saisin aloitettua senkin. Tällä hetkellä olen henkisen olon kanssa avoimilla mielin. Lepään nyt jonkin aikaa ja pohdin, kuinka edetä. Toisaalta olisi intoa kaikenlaisiin projekteihin tai lisätöihin, mutta hiukan epäilyttää että ajanko kuitenkin itseni sitten loppuun jos lähden harkitsemattomasti johonkin. Saattaahan olla, että innostus onkin oikeastaan suorituspaineita ja jokin osa minusta vastustaa ajatusta, että teen pelkästään 19 tuntia töitä viikossa ja olen muuten vapaalla. Joten ehkä paras idea on nyt ainakin tämän kuun loppuun asti on vain ottaa rennosti ja miettiä teenkö töiden ohella tänä keväänä jotakin ja millä motiiveilla. Sounds like a plan!

Vihdoin lomaa!

Huhhuh, kevätlukukausi on ollut kiireinen ja väsyttävä. Onneksi edes aurinko on näyttänyt enemmän naamaansa ja päivät pidenneet. Ja juuri sopivaan saumaan tuli kaksi rennompaa viikkoa. Ensin otin viikon vapaata töistä, koska menimme luokan kanssa opintonmatkalle Tukholmaan ja sen jälkeen perään oli tällä viikolla talviloma. Eli voisi sanoa, että olen saanut kaksi ruhtinaallista viikkoa "lomaa". Kun reissun luento-osuudet olivat muutaman tunnin päivässä, niin kyllä se aika puhtaasti lomalta tuntui. Ja talviloma on tarkoittanut sitä, että olen saanut nukkua tarpeeksi pitkästä aikaa, ah. Tässä kuvapläjäys näiltä kahdelta viikolta. Kuvanlaatu on pikkuriikkisen parempi, koska kadotin vanhan puhelimeni ja jouduin siksi hankkimaan uuden. Tori.fi:n kautta minulle rantautui uudeksi luuriksi OnePlus 3 vanhan Samsung Galaxy S4:ni tilalle. Ei ole erityisemmin ollut vanhaa puhelinta ikävä... (paitsi kuvia, jotka hötäkässä menetin.)

Tukholmaan matkustimme laivalla, koska se tuli loppujen lopuksi halvimmaksi. Sunnuntai-iltapäivällä kokoonnuimme hyttikavereiden kanssa sovitusti terminaaliin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä - paitsi yksi meistä, jonka bussi oli ajanut ojaan ja hän joutui siksi tulemaan myöhemmällä bussilla, mikä sunnuntain takia sotki aikataulut täysin. Siellä sitten hermostuneina odottelimme ja toivoimme, että ehtiikö kaveri matkaan. Ehti! 5-10 minuuttia ennen lähtöselvityksen sulkeautumista vieläpä, vaikka aika hengästynyt kaveri oli juostuaan kauemmalta ratikalta terminaaliin. Helpottuneena sitten nauratti, kun laivaan mennessä taustalla soi sattumalta Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. Jännityksen jäljiltä olikin mukavaa viettää iltaa rennosti. Aluksi meininki tuntui hiukan kuolleelta, kun vaihtoehtoina oli iskelmämusiikkia, karsealta kuulostavaa karaokea tai venäläisiä viisuja (tosin innoissaan tanssivat venäläiset olivat piristävä näky). Loppuillasta onneksi esiintyi tosi hyvä bändi ja siellä tanssittiin sitten puolille öin.

Meillä oli Tukholmassa varattu viikoksi AirBnb:n kautta omakotitalo n. 8 kilometrin päästä keskustasta. Sinne oli kuitenkin mahdollista mennä vasta neljän aikoihin, joten jouduimme kulkemaan tavaroiden kanssa metrolle, josta ostimme viikoksi matkakortit. Sitten tavaroiden kanssa etsiydyttiin paikkaan, jossa pidettiin ensimmäisen päivän luennot. Ihan hyvin kaikki lopulta meni, kun viikoksi ei ollut kuitenkaan erityisen paljon tavaraa. Oli kuitenkin mukavaa, kun lopulta pääsimme talolle asti. Se oli melkoinen retrohelmi villeine tapetteineen ja värikkäine huonekaluineen. Talo oli todella tilava ja kaikki onneksi melko kivuttomasti löysivät itselleen mieluisan nukkumapaikan. Melko kivuttomasti viikko meni muutenkin, vaikka kokkasimme yhdessä monenlaisia ruokavalioita nuodattaville ihmisille. Tilaa onneksi oli reilusti sekä yhteiseen oleskeluun että omaan rauhaan vetäytymiseen. Mukavaa oli myös se, että viikon luennoista suurin osa pidettiin talolla, eli aamulla ei useimmiten tarvinnut nousta kovin aikaisin.

Metro tuli tutuksi viikon aikana

Tässä esimerkki majapaikkamme retrohenkisyydestä

Viikon aikana opintojen lisäksi vietimme aika paljon aikaa vanhassa kaupungissa, mistä suurin osa ottamistani kuvista on. En yleensä käy kovin usein kahviloissa, mutta tämän viikon mittaan tuli kyllä aika paljon niissä käytyä. Vanhassa kaupungissa oli todella ihania soppia, mutta hinnatkin olivat kyllä turistiluokkaa. Yksi lemppareistani oli Tukholman vanhin konditorio Sundbergs Konditori, jossa oli tosi hyvää teetä ja sitruunamarenkitorttua. Tuo vanha kaupunki on kyllä tosi tunnelmallinen paikka. En kauheasti välitä turistikrääsäkaupoista, mutta löytyi sieltä muutama aivan ihana erilainen putiikki, jotka olisi kyllä voinut ostaa tyhjiksi. Huvittavin hetki oli, kun viimeisenä päivänä meidän neljän hengen hyttiporukka jakautui kahtia muutamaksi tunniksi ja sattumalta löysimme toisemme jo ennen tapaamisaikaa scifi- ja fantasialiikkeestä. Vielä huvittavampaa oli, kun tajusin tuon liikkeen olleen suosikkini jo yli kymmenen vuotta sitten kun olin 15-vuotiaana luokkaretkellä Tukholmassa. Silloin mukaan tarttui Fullmetal Alchemist Conqueror of Shambala -leffa, tällä kertaa ei onneksi mitään, koska se liike on myös aivan älyttömän kallis. Vaikka siellä kyllä on myös kaikkea mahtavaa, mitä sitten kuolailtiin kilpaa.

Vanhan kaupungin lisäksi nautin viikon aikana museoista. Olin silloin 15-vuotiaana käynyt jo Vasa-laivaa katsomassa ja se oli jo silloin todella vaikuttava kokemus. Nyt hieman vanhempana kokemus oli vielä astetta kiinnostavampi, kun itse laivan lisäksi kiinnosti tutustua laivasta löydettyihin esineisiin ja niiden konservointiin. Samalle illalle innostuin vielä käväisemään Historiska Museetissa. Se oli ehkäpä vaikuttavin museokokemus matkalla. Ajattelin aluksi, että esineistö olisi sitä samaa, mitä Suomessakin jokaisessa kulttuurihistoriallisessa museossa näkee, mutta yllättäen eroja oli aika paljonkin ja todella mielenkiintoiset näyttelyt löytyivät. Ehdoton suosikkini oli viikinkiosasto, joka oli todella laaja. Tietoni viikingeistä ovat aika vähäiset, ja yllätyin todella paljon kun näin, miten rikasta esineistöä heillä oli. Erityisen hienosti siellä oli mielestäni rakennettu tarina esineiden ympärille. Esimerkiksi hautalöytöjen pohjalta oli rakennettu henkilökuva haudatusta henkilöstä. Oli vaikuttavaa myös nähdä ensimmäistä kertaa ihka oikea riimukivi. Viimeisenä päivänä käväisin vielä ilmaisessa Livrustkammarenissa, joka on Kuninkaanlinnan kellarissa. Ikävä kyllä näyttelyrakentamisen vuoksi muun muassa netissä lupailtu Kaarle XII:n mutainen uniformu ei ollut nähtävillä, mutta onneksi esillä oli edes kuninkaallisia vaunuja ja upeita pukuja ja Axel von Fersenin ja Marie Antoinetten traagisen rakkaustarinan kertova näyttely. Kyllä siellä melkein tunnin sai siltikin kulumaan, vaikkei nähtävää paljon ollutkaan.

Minua huvittaa todella paljon tämä keskiaikainen lasimaalaus, kun kaikki ovat niin zombien näköisiä

Tukholmasta tuliaisena lähti lähinnä karkkia ja flunssa, mutta oli se hyvä reissu. Tämä varsinainen talmilomaviikko onkin sitten aluksi toivuttu flunssasta, joka ei onneksi äitynyt lopulta kovin pahaksi, töitä tehden, kirjoja lukien, Netflixiä katsellen ja herkutellen. Luin vihdoin loppuun Anne Frankin päiväkirjan, joka kyllä menee ehdottomasti vaikuttavimpien lukemieni teosten listalle. Todella surullista, kun päiväkirjan ensin lukee ja oppii sen kautta tuntumaan kahdeksan piileskelijää ja sitten, juuri kun toivo alkaa herätä kun sodan läpimurto lähenee, joukko jää kiinni ja vain yksi heistä jää henkiin. Todella voimakas muistutus siitä, mitä rotuerottelu voi pahimmillaan saada aikaan. Tein lomalla myös pitkästä aikaa omatekoista jäätelöä, johon tuli tällä kertaa makuina kinuskipekaanipähkinöitä ja dominokeksimuruja ja minttutäytettä. Tällä kertaa piti nähdä hiukan enemmän vaivaa, koska paahdoin pähkinöitä pannulla kinuskissa (kinuskikastike oli tosin kaupasta ostettua eikä itse tehtyä) ja dominojen minttutäytteen sulatin ja sekoitin keksimurujäätelömassaan erikseen. Olivat muuten superhyviä nuo maut. Mieskin sanoi, että pekaaniversio oli ehkä hänen toiseksi parasta maistamaansa jäätelöä! Lomalla tuli tehtyä myös pizzaa ja jämäkekseistä ja -kinuskikastikkeesta tekaisin meille banoffee -pappilan hätävarat. Herkuttelu tosin näkyy hieman painonnousuna, eli nyt pitäisi taas skarpata ja syödä terveellisemmin.

Koko viikon on kyllä ihanasti aurinko paistanut

Sen verran laiskotti, että valmispohjilla mentiin. Ollaan kyllä oltu niin pettyneitä pääkaupunkiseudun pizzojen tasoon, että jopa nämä melkeinpä voittivat ne.

Tästä tulikin aika pitkä postaus, mutta korvatkoon se nyt sitä, että olen kirjoittanut niin harvoin, hehe. Huomenna pitää palata taas kouluun, mutta luultavasti se alkaa olla jo tältä keväältä vähitellen paketissa. Luokkakaverit aloittavat tässä kuukauden sisällä harjoittelun; minulla se on näillä näkymin vasta kesällä. Eli luultavasti loppukevään aikana saan kunnolla hengähtää. Mutta kirjoittelen kevään tunnelmista taas vähän myöhemmin. Hejdå!

Selviytymisrunoja

Tässä muutamia tämän kesän aikana syntyneitä runoja. Aika monet niistä ovat olleet myrskyaiheisia tai eksymiseen liittyviä. Ne ovat olleet minulle keino sanoittaa tunteitani ja toisaalta löytää toivo kaiken takaa. Ja synkät elämäntilanteet voi ainakin kääntää inspiraatioksi, jotta syntyy runoja hiukan eri näkökulmasta. Runoja on enemmänkin, mutta nämä olivat niistä onnistuneimpia.

*

Vaikka tiesinkin

kivun kuuluvan elämään,

ei mikään valmistanut minua

näihin tuskan vaahtopäihin,

jotka huuhtovat minua

uudelleen

ja uudelleen

Ei pimeisiin ja kylmiin pelon syvyyksiin,

jotka loputtomuudellaan kangistavat minut,

vaikka toivo kelluu lauttana

suoraan edessäni

Eikä tähän kaipuuseen,

joka vyöryy ylle ukkosmyrskynä

väläytellen muistoja salamoina

eikä entiseen ole paluuta

Tämä viluinen ja tyhjä yksinäisyys

melkein hukuttaa minut alleen:

en saa happea ja voimani hupenevat.

Epätoivon vimmalla koetan löytää pinnan,

vetää henkeä ja odottaa apua.

Liekin lailla toivoni lepattaa tuulessa,

hätärakettini valo himmenee taivaantantaan

Jumala, en tiedä suuntaa,

etkö jo auta minua?

Pidä liekkini elossa.

Älä anna tämän myrskyn voittaa minua.

*

Tuuli nousee

Nostan purjeen

Katselen kun se pullistuu

Annan Herran henkäysten

kuljettaa minne tahtovat

tämän pienen hauraan

kaarnalaivani

Kurimuksesta selvinneen

*

Kun olen väsynyt ja voimaton,

pettynyt itseeni ja saamattomuuteeni,

siivoan yhden puolen keittiöstä,

käännän selkäni törylle ja sekamelskalle,

katselen puhtautta ja iloitsen:

"Jaksoin tänään tehdä jotain hyvää!"

Sillä niinhän se on.

Muutos alkaa yhdestä askeleesta.

Se ei tarkoita,

että kaikki sotku häviää heti,

mutta kun katseen kiinnittää

siihen yhteen hyvään nurkkaan,

saa taas vähän voimaa jatkaa.

Kun tie katoaa mutkan taakse

Hei! Minulla on ollut pitkä blogitauko, anteeksi siitä. Kun viimeksi kirjoitin, olin toiveikas siitä, että nyt elämä lähtee nousuun ja energiaa löytyy taas. No, eipä sitten käynyt niin. Kevät oli henkisesti raskas. Tuntui että aina kun tuntui että alkoi toipua vanhoista asioista, tuli jokin uusi asia joka painoi alas. Loppukeväästä sitten tuli elämään yksi hyvin vaikea asia, jonka seurauksena kulunut kesä oli ehkä elämäni rankin henkisesti. Kaiken tämän keskellä blogin kirjoittaminen ei ole oikein maistunut.

Liittyy kevääseen ja kesään positiivisiakin asioita. Yksi merkittävimpiä lienee se, että huolet alkoivat painaa niin kovasti, että päätin hakea tukea opintopsykologilta. Se oli hyvä ratkaisu, koska siellä sain purkaa omaa elämäntilannetta ja miettiä, mitä sen parantamiseksi voisi tehdä. Tapasimme viimeisen kerran toukokuun puolivälissä kun olin henkisesti aika romuna. Silloin psykologi onneksi painotti minulle, että haen kunnallisen terveydenhuollon puolelta tukea myös kesän ajalle. Tein niin ja yllättäen minulla todettiin keskivaikea masennus, johon sain lääkkeet. Alun epäilyn jälkeen huomasin että juuri sitä tarvitsin, koska lääkkeet ovat oikeasti auttaneet pääsemään paremmin elämään kiinni ja huomaan olevani enemmän oma itseni kuin pitkään aikaan.

Tällä kertaa siis omat voimat eivät riittäneet kaiken henkisen taakan alta ylös pääsemiseen. Lääkkeiden käyttö ei hävetä, vaan hyväksyn sen että tarvitsen juuri nyt niiden apua normaaliin elämään. Sen lisäksi käyn depressiohoitajalla saamassa keskusteluapua. Olen ollut tyytyväinen siihen, että sain juuri tämän kesän aikana tällaista tukea. Olisin varmaankin pärjännyt ilmankin sitä, mutta en todellakaan olisi näin hyvässä kunnossa henkisesti.

Tämä kesä on ollut hyvin vaikea syistä, joita en näin julkisesti voi avata. Olen kuitenkin joutunut hyvin paljon kamppailemaan sen kanssa, että en ole tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen joutunut miettimään isoja kysymyksiä ja päätöksiä samalla kun elämä on ollut täydessä myllerryksessä. Juuri nyt tilanne tuntuu vihdoinkin jonkin verran rauhoittuneen. Juuri nyt on hyvä ja suhteellisen varma olo. Silti edelleen tulevaisuudessa on monia avoimia kysymyksiä, jotka mietityttävät. Ne voivat merkitä sitä, että jotkin unelmat jäävät toteutumatta ja lisää vaikeita elämäntilanteita. En tiedä. En voi nähdä mutkan taakse ja tietää mitä tuleman pitää.

Edelleen kaiken keskellä on ollut helpottavaa kun kaikista isoimmatkin ongelmavyyhdet on saanut antaa isompiin käsiin. Jumala on pitänyt huolta kaiken keskellä. Olen saanut suunnatonta rohkaisua Häneltä. Sen lisäksi Hän on antanut minulle upean tukiverkon perhettä ja ystäviä. Monet heistä ovat kuunnelleet huoliani kesän aikana, kantaneet rukouksin ja rohkaisun sanoin ja järjestäneet aivan upeita juttuja, jotta olen saanut välillä pitää hauskaa ja ottaa taukoa huolista. Olen muun muassa käynyt tälle kesälle kahdessa kylpylässä, yhdessä huvipuistossa, saaripiknikillä, frisbeegolfaamassa, museoissa ja sen lisäksi olen saanut saunoa ja uida järvessä.

Tähän syksyyn lähden siis myös virkistyneenä kesän lomailusta, vaikkakin henkisesti hiukan väsyneenä vielä, uudella energialla ja askel kerrallaan. Koulu alkoi viime viikolla ja olen nyt kuukauden ollut lisäksi töissä iltasiivoojana. Aika iso pala on tullut haukattua siis työmäärällisesti. Ainakin vielä se on tuntunut hyvältä, mutta aika näyttää kuinka hyvin voimavarat riittävät. Tulevaisuus mietityttää, mutta koetan pysyä positiivisena ja muistaa myös hyvät asiat elämässäni.

Yritän kirjoittaa blogia taas aktiivisemmin, joten pysykää kuulolla!

20 kysymystä

Olen jonkin aikaa ajatellut, että voisi olla hauskaa tehdä tänne blogiin jonkinlainen "kymmenen faktaa minusta" -haaste tms. Joissakin seuraamissani blogeissa niitä on tehty, ja ne ovat kivasti avanneet bloggaajan persoonaa lisää. Minäkin siis halusin tehdä niin!

Halusin joitain hieman jännempiä kysymyksiä, ja Googlen kätköistä löytyi tällainen Puuduttaako tylsä pöytäkeskustelu? Kokeile näitä eriskummallisia kysymyksiä treffeillä! -kysymyslista. Works for me! Eli 20 kappaletta kysymyksiä ja vastaukset niihin. Tervetuloa treffeille kanssani, haha.

1. Mikä on sinun erikoisin tai kummallisin taitosi?
Hmm. Ei minulla kyllä ole kovin kummallisia taitoja. Kyky uppoutua syvälle omiin ajatuksiin ja unohtaa muut ihmiset ympäriltä? :D

2. Mikä oli lempilelusi lapsena?
Pehmolelukoira Roi, joka on minulla vieläkin. Se on rodultaan lapinporokoira.

3. Mikä on paras lahja, minkä olet ikinä antanut?
Hmm. Tykkään antaa lahjoja ja olen suhteellisen hyvä niitä ostamaankin. Mikähän olisi paras? Tein joskus yläasteella joululahjaksi poikaystävälleni itse satukirjan, joka kertoi kahden tontun rakkaustarinan (nimet olivat tietenkin meidän nimemme). Se oli aika siisti ja poikaystävä tykkäsi siitä. Ikävä kyllä suhde päättyi melko pian sen jälkeen, joten toisaalta se kirja on myös hiukan kiusallinen muisto...

4. Mikä on ollut kaikkein noloin tapahtuma, mitä sinulle on sattunut ala-asteella?
 Ei kai sitä enää muista tämmöisiä. Eskarista ja yläasteelta tulee heti pari tilannetta mieleen, mutta ala-asteelta? Olin todella pienellä ala-asteella, joten meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä. Eniten ehkä nolottaa nykyään se, kun joskus yksi luokan tytöistä pomotti vähän liikaa ja se ärsytti meitä muita. No, minä sain mukamas hauskan idean, että sanoisimme tytölle ettemme tahtoneet olla hänen kanssaan siten, että jokainen sanoisi yhden sanan kerrallaan. Tyttö keskeytti meidät kesken lauseen sanoen "Okei, tajuan kyllä" ja lähti pois. Siitä tuli itselle aika syyllinen olo, kun tajusi pahoittaneensa toisen mielen ja edelleen joskus mieleen tullessa kaduttaa tuo tapaus. Onneksi ala-asteella tämmöisiä ei-olla-ton-kaa tilanteita tuli usein, mutta sopu löytyi melko nopeasti uudelleen. Muita noloja tilanteita oli muun muassa ykkösluokalla se, kun aloin itkemään koska olin vahingossa tehnyt kotona "läksyinä" matematiikan tehtäviä, joita oli tarkoitus tehdä tunnilla. Haha, olin pienenä melkoinen itkupilli.

5. Jos asuntoosi syttyisi tulipalo, minkä tavaran/esineen ensimmäisenä pelastaisit?
Nykyään olen sen verran realisti, että vastaan karun käytännöllisesti lompakon (sisältää henkkarit ja rahaa). Joskus nuorempana olisin saattanut sanoa romanttisesti esimerkiksi päiväkirjat tai Roin (ks. kohta 2).

6. Minkä värinen hammasharjasi on?
Käytän mieheni perintönä tullutta sähköhammasharjaa, joka on sininen ja jossa on keltainen tunnistusrengas. Eli varmaan se keltainen olisi sitten lähin vaihtoehto, koska sen saa valita.

7. Mikä sinusta piti alun perin tulla isona – ja miksei sinusta tullut sitä?
 Äh, minulla oli todella monta haaveammattia. Otetaan vaikka se suosituin eli kirjailija/toimittaja. Kirjailija on edelleen haaveammattini, mutta aika näyttää tuleeko siitä ikinä mitään. Toimittajaksi en lopulta halunnut, koska ajatus haastattelujen tekemisestä ei innostanut. En ole sellainen ihminen, jota tekee mieli penkoa toisten asioita ja kysellä kysymyksiä. Joku nuorten naisten lehden toimittaja voisi olla vieläkin tavallaan hauska ammatti.

8. Jos sinun tulisi valita ainoastaan yksi kirja, jonka saisit lukea elämäsi aikana, mikä se olisi?
 Nyt on paha. Todella paha. Valitsisin ehkä L.M. Montgomeryn Pienen runotytön.

9. Mikä on ollut kaikista kaamein työpaikkasi?
Öö, olen tykännyt työpaikoistani tähän mennessä aika paljon. Ehkäpä siinä tapauksessa kesätyöt hautausmaalla, jossa olin useampana kesänä. Pääasiassa siellä oli ihan kivaa, mutta välillä se haravointi oli kyllä todella yksitoikkoista ja ärsyttävää. Ja toisaalta kukkien hoito, koska kykkiminen alkoi sattua jalkoihin ja selkään.

10. Mikä on paras neuvo, minkä olet ikinä saanut? Kuka sen antoi?
Ehkäpä se, kun mieheni seurusteluaikanamme sanoi, ettei ole olemassa huonoja tunteita eikä tunteita pitäisi siksi yrittää tukahduttaa. Se on auttanut aika paljon tunteidensäätelyn opettelussa.

11. Mikä oli (tai on!) mielestäsi paras lautapeli?
Lapsena Cluedo, nykyinen on todella vaikea valinta. Ehkäpä Black Stories -arvoituspeli, jossa siis pitää porukalla selvittää arvoitus kysymällä arvuuttelijalta kyllä-ei kysymyksiä (seuraavina Bang!, Alias ja (Disney) Trivial Pursuit). Selvästi mysteerit edelleen kiehtovat!

12. Jos voisit asua missä vain, missä se olisi?
Jossakin lämpimässä, esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa. Esimerkiksi Barcelonassa, jotta voisi käydä usein katselemassa Gaudín rakennuksia tai Roomassa, niin antiikin historia olisi ympärillä. Toisaalta mieluummin ehkä jossakin maaseudulla, jossa olisi hedelmätarhoja, meri ja luonnonrauhaa.

13. Millainen on ollut paras syntymäpäiväsi? Kerro yksityiskohtaisesti.
Lapsena syntymäpäivät olivat kyllä aina kivoja. Mutta ehkä kaikkein paras oli syntymäpäivä kesänä jona olimme aivan vasta alkaneet seurustella nykyisen mieheni kanssa ja täytin 21 vuotta. Mieheni oli kertonut ettei pääsisi paikalle, koska hänellä oli töitä. Olin lapsuudenkodissani, josta kävin kesätöissä ja muutamia sukulaisia oli kylässä juhlimassa. Äitini huhuili jossain vaiheessa, että tuli uusi vieras. Pohdin hieman, että kuka se voisi olla, koska kaikki kutsutut olivat jo tulleet. Hämmästyin siis suuresti, kun eteisessä seisoi poikaystäväni ruusu kädessään. Hän oli suunnitellut yllätyksen, koska olin tullut sanoneeksi, ettei minua ole helppoa yllättää. Hän oli jopa ottanut puhelimestani salaa nukkuessani isäni puhelinnumeron ja sopinut tulonsa. Sain häneltä lahjaksi ruusun lisäksi todella kalliin tanssimaton. Se oli lisäksi ensimmäinen kerta kun hän tapasi vanhempani. Se oli aika loistava syntymäpäivä, koska se oli minulle täydellinen yllätys.

14. Mikä on ollut kaikista rohkein tekosi?
 Lähettää nykyiselle miehelleni ensimmäinen tekstiviesti. Se jännitti minua ihan hirveästi, koska olin ollut hänestä todella kiinnostunut jo kauan. Lähetin sen lopulta juuri ennen saunaan menoa ja juoksin sitten äkkiä saunaan pakoon. En tiedä, onko se oikeasti ollut rohkein tekoni, mutta se tuli ensimmäisenä mieleen. Ja se myös kannatti, koska nyt minulla on mahtava aviomies. <3

15. Mikä on ollut kaikista onnellisin tapahtuma elämässäsi?
Hmm. Kun sain kielillä puhumisen armolahjan kun olin mennyt kaappiin laulamaan ylistyslauluja ettei kämppäkaveri häiriintyisi. :'D Tietty myös naimisiin meneminen tuon miehen kanssa. <3 Ja unohtumattomat hetket kissojen kanssa. Sekä gradun hyväksyminen. Näitä on liikaa!

16. Kuvittele, että voisit lähettää ajassa taaksepäin jonkin esineen. Minkä esineen lähettäisit, kenelle sen lähettäisit ja mihin tilanteeseen?
Vaikea kysymys. Varmaankin pommin Hitlerille ennen toista maailmansotaa.

17. Kuvittele, että voisit tuoda jonkun ihmisen menneisyydestä tähän hetkeen tunniksi. Kenet toisit ja mitä tekisit hänen kanssaan?
Jeesuksen tai jonkun hänen opetuslapsistaan. Kyselisin kaiken mahdollisen.

18. Jos saisit pitää vain yhden aisteistasi – näkö, kuulo, maku, etc. – minkä aistin pitäisit?
Tunnon. Koska halaukset on parhaita. <3 Ja ilman muita pystyisi ehkä pärjäämään, koska pistekirjaimet voi opetella ja toisaalta kommunikoida voi myös kirjoittamalla selkään.

19. Jos voisit olla tunnin ajan joku historiallinen henkilö, kuka olisit?
Opetuslapsi Johannes. Olisi siistiä olla Jeesuksen bestis ja seurata Hänen elämäänsä läheltä.

20. Jos voisit muuttua eläimeksi, mikä eläin olisit loppuelämäsi?
Kissa, koska niiden elämä vaikuttaa mukavalta.


Tässä olivat minun vastaukseni. Toivottavasti ne olivat hauskoja ja mielenkiintoisia lukea ja avasivat hiukan uusia puolia minusta.

Lomatunnelmiin palailua

Kolmen viikon joululoma sai maanantaina päätöksensä ja oli aika palata kouluun. Se tuntui taas aika tahmealta etenkin kun unirytmi oli uudenvuoden jäljiltä luiskahtanut siihen, että nukkumaan tuli mentyä vasta kolmen-viiden aikaan ja herättyä noin puoli kolmelta päivällä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä unta kertyikin sitten varastoon vain nelisen tuntia. No, selvisin siitä päivästä, ihme ja kumma. Sen jälkeen on ollut hieman helpompaa ja unirytmi on palannut arkiseen uomaansa.

Ajattelin vielä kuitenkin jälkitunnelmoida lomaa. Joulun jälkeen lähdin muutamaksi päiväksi vanhempieni luo, jossa meillä olikin koko perhe koolla. Vuodenvaihdetta sen sijaan juhlistimme isommalla kaveriporukalla meidän kotonamme. Loppuloman sitten rentouduimmekin mieheni kanssa pääasiassa kotona. Yllättävän nopeasti loma sitten meni, kun oli paljon puuhaa ja hyvää seuraa. Itse jouluaatostahan täällä blogissa kerroinkin, mutta päätin jakaa vielä joitakin kuvia muista joulunpyhistä, uudenvuoden vietosta ynnä muusta.

Vielä joulun valmisteluista täällä Vantaan päässä. Joulun postauksesta pääsi unohtumaan tämä kuva, jossa on juuri aloitettu kokiskinkun keitto. Juuri ja juuri se tosiaan mahtui kattilaan ja hyvää tuli!

Tämä kuva on joulunpyhiltä, kun lähdin Kajaaniin vanhempieni luo viettämään jälkeisjoulua perheen kanssa. Siellä sai onneksi nähdä oikean joulukuusenkin eikä vain minun tunnalmanluomisyritelmääni.

Kajaanin suunnalla pääsi onneksi myös tunnelmoimaan joulua vähän valkeammissa tunnelmissa.

Mieheni uudenvuoden viettoon on perinteisesti kuulunut olivier-salaatti, johon tulee perunaa, porkkanaa, kananmunaa, herneitä, suolakurkkua (tämän tosin jätimme pois, koska vihaan suolakurkkua), lauantaimakkaraa (jonka tässä vaiheessa olimme onnellisesti unohtaneet) ja majoneesia. Koska meillä ei ollut kunnollista majoneesia, jäi maku ikävä kyllä hieman köyhäksi. Tuli salaatti onneksi kuitenkin syötyä.

Emme jaksaneet lähteä merta edemmäs kalaan katselemaan uudenvuoden viettoa. Parvekkeeltamme näkyi tulitusta monelta suunnalta, joten sitä oli helppo seurata parvekkeelta vilttiin kääriytyneenä. Ei ihan vetänyt vertoja viime vuoden Thaimaan reissun kokemukselle, mutta mukavaa omalla tavallaan.

Uuttavuotta juhlittiin myös pelaamalla monenlaista. Tässä on menossa yksi suosikkipeleistäni, Bang, kaikilla lisäosilla tietenkin.

Olen jo pitkään halunnut lukea Harry Potterit uudelleen, tällä kertaa englanniksi. Päätin päätimme mieheni kanssa lukea ensimmäisen kirjan yhdessä, koska kyllähän se vain on äärettömän paljon parempi kuin elokuva. Olemme edenneet hyvin ja minä olen päässyt harjoittelemaan niin englannin ääntämystä kuin erilaisia murteitakin. Hankalaa, kun Hagridin repliikit on kirjoitettu siten, että pakko on alkaa yrittää skotlannin murteella vetämään (se on ainoa Britannian murteista, josta on edes jotakin hajua). Ainakin monet naurut olemme sen myötä saaneet, kun olen alkanut kuulostaa aivan Arnold Schwarzeneggeriltä...

Potterin lisäksi postissa tuli joululahjani: uuteen läppäriini liitettävä ulkoinen dvd-soitin. Paitsi että se olikin jokin kiinalainen huijaus, jossa ei ollut mitään dvd-asemaa. Muistakaa aina lukea kaikesta netistä ostamastanne ne pienet präntit! Etenkin jos tilaatte Kiinasta!

Lomalla tuli herkuteltua ennen kaikkea suklaalla, mutta silloin jaksoi myös aamupalaksi paistaa lettuja. Tuli vihdoin käytettyä loppuun edellisiltä asukkailta jäänyt pancakemix.

Mukavia muistoja jäi siis tästä lomasta. Vaikka joulun valmistelua, matkustusta ja vieraista huolehtimistakin lomaan sisältyi, oli se kuitenkin todella rentouttava ja kaivattu paussi. Onneksi olen melko pian päässyt myös opiskeluihin takaisin kiinni ja mukavaa on todeta, että tämä on todella ala josta nautin. Tämä kevät on onneksi myös suhteellisen kevyt erityisesti edellisistä opinnoista saamieni korvaavuuksien vuoksi. Se on mukavaa, koska en todellakaan halua uutta burn outia kiireisten ja stressaavien opintojen vuoksi.

Jääpähän myös enemmän aikaa löytää niitä liikuntaharrastuksia, joista puhuin viime postauksessa. Tällä viikolla en ole liikuntaa vielä ehtinyt harrastamaan juurikaan, koska olen tehnyt pitkiä koulupäiviä ja siksi aikaa ja energiaa ei ole juurikaan ollut. Tänään ja huomenna pitäisi vielä jaksaa siivota, koska anoppi tulee kylään. Viikonloppuna pitää myös hieman lipsua herkkulakosta, koska menemme lauantaina ystäväni häihin. Koska kyllähän nyt kakkua pitää häissä syödä! Mutta en ajatellutkaan olla mikään ihan kauhea natsi itselleni, vaan lähinnä pyrkiä yleisesti vähentämään herkkujen syöntiä.