Uusi koti ja uusi elämä

Elämä Vantaalla alkoi jo noin kaksi kuukautta sitten, joten eiköhän vihdoin ole aika kertoa, kuinka täällä on sujunut. Elämä on asettunut uomiinsa ja tänne on ehtinyt jo hieman sopeutua.

Muutto itsessään sujui melko näppärästi täällä päässä. Päädyimme ottamaan käyttöömme muuttofirman, koska pakettiauton vuokra ja bensakulut olisivat tulleet aika lailla yhtä kalliiksi. Onneksi ystävä sattui suosittelemaan firmaa, joka kuljetti tavaramme edullisesti. Ainoa miinus oli siinä, että aikataulut heittivät aika paljon. Olimme ystävän luona Espoossa majailemassa, kun saimme puhelun firmalta. He sanoivat, että ovat uudella asunnollamme puolen tunnin-tunnin päästä. No, me tosiaan olimme Espoossa täysin valmistautumattomina lähtöön emmekä millään olisi ehtineet paikalle ajoissa. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät. Firman miehet olivat tullessamme kantaneet paljon tavaraa porrastasanteelle, josta he sitten kantoivat ne asuntoon. Olin hyvästä palvelusta kiitollinen, koska miehelläni oli selkä kipeänä ja minulla taas oli melko mojova flunssa. Eli aika hirveät olosuhteet muuttoon, jos olisimme joutuneet itse kantamaan tavarat.

Tältä näytti alun purkamisvaiheessa olohuone

Seuraavaksi tietenkin piti alkaa purkamaan tavaraa. Koska minulla oli kaksi koulua sen lisäksi samaan aikaan päällä, päädyin purkamaan välttämättömimmät, kuten keittiön tavarat, suurimman osan vaatteista ynnä muut jokapäiväiset tavarat. Sen lisäksi sain kirjahyllyn melko pian täytettyä. Pyykin- ja astianpesukoneiden kanssa piti hieman säätää, mutta nekin saimme onneksi pian paikalleen. Muutoin olen vähitellen purkanut tavaraa, kun olen ehtinyt ja jaksanut. Suurin osa alkaa olla purettuna ja tänä viikonloppuna luultavasti puran paljon lisää vielä. Ovensuussa vain odottaa valtava laatikkokasa, josta pitäisi alkaa viemään vähitellen varastoon.

Tämä kasa pitäisi saada rahdattua varastoon...

Ehkä senkään takia purkaminen ei ole innostanut eikä blogipäivityksen kirjoittaminen huvittanut, että aluksi epäilin pitkään asunnon sisäilmassa olevan ongelmia. Minulla nimittäin oli ainakin ensimmäisen kuukauden ajan melko pahat astmaoireet, erityisesti yskää ja ääni painuksissa. Koska minulla tosiaan oli flunssa silloin kun muutimme, ei aluksi voinut suoraan sanoa, johtuivatko oireet siitä vai jostain muusta. Kun flunssa muuten parani, mutta oireet eivät hävinneet, alkoi huolestuttaa. Ajatus uudesta muutosta ahdisti, mutta toisaalta pelotti myös tänne jääminen jos se tuhoaisi terveyteni. Yksi ystävä kuitenkin lopulta sanoi, että kyse voi olla ihan vain liiasta pölystä ja että kannattaa siivota kunnolla. En ollut viitsinyt kunnolla vielä nimittäin siivota purkamattomien laatikoiden ynnä muiden ollessa tiellä. Noudatin ystävän neuvoa ja ihme ja kumma - oireet alkoivat hävitä. On aivan valtavan huojentavaa, ettei taas tarvitse käydä läpi muuttoruljanssia! Olen niin kiitollinen siitä. Varsinkin kun tämä kämppä on todella hyväkuntoinen ja tilava ja sen lisäksi halpa, kiitos HOASin.

Valokuvauskurssilta saimme lainaan tehtäviä varten järjestelmäkamerat. Tuli nämä kolme kuvaa sisustusyksityskohdista napsaistua sillä.

Uudessa koulussakin kaikki on sujunut hyvin. Luokkakaverit ovat mukavia ja toivon mukaan meille tulee hyvä luokkahenki, kunhan pääsemme kunnolla hommiin. Nyt on ollut vasta johdantokursseja, kemiaa ja valokuvauskurssi eli ei varsinaisesti oman alamme erikoiskursseja vielä. Jonkun mielestä kemia voi kuulostaa aika kamalalta, mutta minusta se oli todella kivaa! Tykkäsin lukiossa kemiasta ja olisin halunnut lukea sitä enemmänkin kuin kaksi pakollista kurssia. En kuitenkaan keksinyt, miten se olisi sopinut selkeästi humanistiseen alaan viittaaviin muihin aineisiini. No, tässä sitä ollaan, kulttuurialalla, johon kuuluu keskeisesti myös kemiaa.

Valokuvauskurssia taas jännitin hieman etukäteen, koska en ollut käyttänyt järjestelmäkameraa paljon ollenkaan. Perusasioista lähdettiin kuitenkin liikkeelle ja loppujen lopuksi kurssi oli aivan mahtava. Suurin osa kurssista oli käytännön harjoitustöitä, joissa kyllä oppi todella hyvin erityisesti meidän alallemme tärkeää kuvaamista. Tykkäsin myös kurssin opettajasta todella paljon. Tähän mennessä siis on mennyt todella hyvin, mutta edelleen jännittää se, kun oikeasti pääsemme tekemään oman alamme harjoitustöitä. En ole vieläkään täysin luottavainen sen suhteen, olenko tarpeeksi pikkutarkka ja visuaalisesti lahjakas tälle alalle, mutta sen näkee myöhemmin.

Yleisesti elämä Vantaalla tuntuu varsin mukavalta. Asumme Jokiniemessä lähellä Tikkurilaa, ja täällä on mukavaa pikkukaupungin tunnelmaa. Iltaisin liikkuminen ei juurikaan pelota, metsää ja peltoakin löytyy läheltä ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Olemme käyneet kerran Vantaan Minttukirkossa, joka on tässä melko lähellä. Siellä oli mukava tunnelma, joten siellä voisimme käydä enemmänkin. Nyt vain on ollut liikaa kiireitä, joten emme ole ehtineet aikoihin käymään siellä. Tietenkin edelleen surettaa se, että perhettä ei pääse niin helposti tapaamaan. Ennen matkaan meni se pari tuntia, nyt junalla 6-8 tuntia ja halpoja lentojakin löytyy Ouluun harvoin. Onneksi täälää kuitenkin viihtyy hyvin ja elämässä on uusia jännittäviä haasteita, joihin on mukavaa tarttua.

Mihin sitä on oikein tultu, kun lähiympäristöstä löytyy samasta maisemasta peltoa ja tehdas...?

Loma täynnä kokkausta

Tällä viikolla on täällä etelässä ollut syyslomaa. Puolet siitä tosin meni loppujen yliopisto-opintojen kanssa, mutta on tässä onneksi ehtinyt ihan vain lomaillakin vähän. Unirytmi on ainakin päässyt pahasti sekoamaan. Maanantaista tulee raskas päivä, huoh.

En tiedä, onko minulla vihdoin aktivoituneet jotkin emäntägeenit, kun loman aikana on tullut erityisen paljon testailtua erilaisia ruoka- ja leivontaohjeita. Kymmenen vuotta sitten olisin nauranut ajatukselle siitä, että käytän lomallani aikaa ruoanlaittoon. Haha, niin sitä aikuistuessa muuttuu. Jaan joka tapauksessa näitä kokemuksia teille lukijoillekin.

Jonkin aikaa sitten osallistuin tutkimukseen, jossa aiheena oli perunan käyttö. Tutkimuksen lopuksi annettiin itsetekoisten perunalastujen ohje. Resepti on pitkään ollut minulla tallessa valmiina kokeiltavaksi, mutta vasta viiime viikonloppuna herkkuhimossa päätin sitä kokeilla kun jääkaappiin unohtunut 2 kg perunasäkin neljäsosa oli päässyt jo osittain pilaantumaan. Tuli siis pelastettua vielä kunnossa olevat perunayksilöt tätä varten

Sipsit tehtiin siten, että esimerkiksi juustöhöylällä leikattiin ohuita lastuja. Niihin lisättiin öljyä ja haluamiaan mausteita. Sitten ne laitettiin uunipellille ja uuniin pastumaan n. 10 minuutiksi. Saamani ohje oli melko suuripiirteinen ja olisinkin kaivannut vähän tarkempia ohjeita siitä, millaisia valmiit lastut olisivat. Googletin paistovaiheessa vielä ohjeita ja huomasinkin, että omatekoisia sipsejä olisi voinut tehdä paljon helpommin mikrossa. Voi olla, että joskus vielä kokeilen, sillä uunissa paistetut lastut olivat pettymys. Niissä jäi joko keskikohta löysäksi tai sitten koko hoito meni ylikypsäksi. Jotain mätää oli siis paistolämpötiloissa tai muissa. Toki lastut saattoivat myös olla liian paksuja, koska juustohöylällämme niistä ei saanut kovin ohuita. Voisi siis kokeilla esimerkiksi kuorimaveitsellä tehdä ensi kerralla ohuempia.

Toinen kokeilu oli paljon kehuttu corn flakes -leivitys kanafileille. Itse rakastan kananugetteja, joten olin aika innoissani tästä. Kanafileet siis kieritellään ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja vielä corn flakes -murskassa. Kuulostaa helpolta, ja varmasti sitä onkin kunhan ensi kerralla muistaisi ottaa ne kanafileet hyvissä ajoin pakastimesta sulamaan. Nyt meni varmaan puoli tuntia siihen, että lämmitin kanoja miedolla lämmöllä mikrossa, jotta sain ne irti toisistaan... Sitten valitsin vielä työläämmän vaihtoehdon paistamiseen eli päätin paistaa kanat pannulla. Ajattelin, että lopputulos olisi siten ehkä rapeampi. No, siinpäpä yrität saada vielä sisältä vähän kohmeisia kanoja kypsäksi polttamatta leivitystä... Mutta lopputulos oli ihan hyvä kuitenkin. Ainoa haitta oli vain lievän kärtsääntymisen lisäksi se, että leivitys irtoili aika paljon, koska kääntelin kanoja pannulla niin paljon palamisen minimoimiseksi. Ensi kerralla voisi kokeilla uunissa. Ja sulaneilla kanoilla. Mutta suosittelen testaamaan. Ainakin tuo vähän vaihtelua.

Kanoja pannulla. Vähän se pinta irtoili, mutta hyvää oli silti.

Kanojen kanssa samana päivänä tuli myös tehtyä kinkkupiirakkaa kaupan lehtitaikinapohjalla. Olen siis aina ennen tehnyt pohjan itse, koska siitä vaan tulee tosi hyvää niin. Olin aikonut tehdä piirakan jo viikkoa aiemmin, kun ystäviä oli tulossa meillä käymään, mutta en sitten ehtinytkään silloin. Nyt kinkkusuikaleista oli menossa päiväys, joten piirakka oli lopulta tehtävä. Mukaan pääsi kinkkujen lisäksi sipulia ja rutkasti juustoa. Mokasin homman ensin, koska en esipaistanut taikinaa. Umpiraa'aksihan se sitten jäi. Laitoin piirakan vielä uudestaan uuniin alatasolla ja se kypsytti taikinaa vielä mukavasti polttamatta pintaa. Ihan hyvä piiras siitä tuli, mies ainakin kehui paljon. Itse tosin edelleen pidän itsetehdystä taikinasta enemmän. Mutta mukava tietää, että jos ei jaksa joka kerta sitä tehdä, niin aina voi ostaa valmistaikinaa ja se kelpaa ihan hyvin.

Moni piirakka päältä kaunis... Muuten näyttää hyvältä, mutta pohja aivan raaka.

Kolmas kokeilu syntyi siitä, että meillä oli muutama banaani jäänyt syömättä ja ne olivat jo kauttaaltaan ruskeita. Muistin yhden tuttuni jakaneen blogissaan banaanileivän reseptin ja kertoneen, että mitä mustempi banaani, sen parempi. Niinpä laitoin reseptin kokeiluun. Ikävä kyllä resepti on nyt kadonnut johonkin, joten en voi sitä jakaa tähän. Mutta tosi hyvää siitä tuli, vaikka vähän sovelsimmekin muun muassa fariini- ja vaniljasokerin puutetta lisäämällä vaaherasiirappia ja kanelia. Tulos oli kuivakakkumainen ja se maistui todella ihanasti banaanille. Todellakin suosittelen kokeilemaan, netistä varmasti löytyy monenlaisia ohjeita, joista voi valikoida omaan käyttöön sopivan.

Ennen uuniin menoa. Meillä ei ollut leipävuokaa, joten laitoimme tuollaiseen pyöreään.

Valmis banaanileipä.

Mmmm. Oli se vaan herkkua. Tuossa oli muuten sekä sisällä että päällä mantelirouhetta. Oli namia.

Melkoista kohellusta olivat taas nämä ruokakokeilut, mutta ensi kerralla sitten osaa ottaa oppia ensikokeilun virheistä. Ja pääasia tietysti, että oli hauskaa!

Muistoja kesältä

Syksy alkaa olla jo pitkällä. Syksy on ihan mukava vuodenaika, mutta kaikkein eniten pidän kesän valoisuudesta ja lämmöstä. Puhelimen kameraan kertyi kesän aikana kaikenlaista, mitä ei tullut blogin puolella julkaistua. Tässä pieni katsaus:

Tämä kuva on entisen kotimme pihalta. Kauniisti kukkivat tällaiset puut alkukesästä.

Tämä ja alempi kuva ovat Oulun Hietasaaresta. Ehdin vielä kesällä löytää tällaisenkin rauhan tyyssijan sieltä.

Sainpahan edes kerran kesän aikana käytyä torilla ostamassa metrilakuja ja mansikoita.

Oulujärven Ärjänsaari on upea paikka, jonne perheemme moottoriveneellä hurauttaa mukavasti.

Tulipa sanottua kesällä hyvästit myös lapsuudenkodilleni, jonka "pieni pintaremontti" paisui ensin näihin mittoihin ja lopulta päätyi purettavaksi.

Venäjän reissun kuvia aiemmin jo julkaisinkin vähän, tässä vielä muutama lisää. Pietarhovi.

Dasha on niin ihana, että pakko vielä laitta hänestä yksi kuva <3

Viipurin maisemia.