Ajatuksia menneestä keväästä ja tulevasta kesästä

Olen viettänyt tämän kevään aika rennoissa tunnelmissa. Maaliskuussa kirjoitin postauksen henkisestä hyvinvoinnistani, jossa kerroin ajatuksistani keväästä. Tuolloin pohdin, kannattaisiko 19 h/vko työn lisäksi ottaa jotakin muita töitä, artikkelin kirjoitusta tai muuta vastaavaa rinnalle. Silloin jätin suunnitelmat vielä aika avoimiksi, koska halusin jättää tilaa levolle. Olihan takana nimittäin aika rankka syksy ja talvi, kun olin yhteensovittanut koulun ja työn.

Nyt tuosta postauksesta on kulunut yli kaksi kuukautta. Mitä olen siis tänä aikana tehnyt? No, en juurikaan mitään. Olisi ehkä kuitenkin voinut päättämällä päättää tehdä edes jotakin, koska laiskuuteen taipuvainen luontoni vain oleili einkä sitten saanut lopulta tehtyä mitään järkevää. Tuntuu, että olen sellainen ihminen, joka aivan hyvin voisi oleilla vapaalla loputtomiin. Tarvitsen jonkin pakon lähteä liikkeelle ja tarttua toimeen, koska muuten lykkään asioiden aloittamista ja oleilen. Tämä luonteenpiirre tuli hyvin tutuksi kandin ja gradun kirjoittamisen yhteydessä. Molemmissa oli ajanjaksoja, jolloin vain lykkäsin tutkielmien edistämistä ja se sitten kostautui myöhemmin, kun tuli kauhea kiire ja paine kaiken kanssa. Huoh, milloinhan sitä oppisi ottamaan itseään niskasta kiinni ajoissa.

Toisaalta nyt ei ollut kukaan tai mikään taho painostamassa tekemään mitään. Paitsi tietysti oma mieli. Ehkä vähän häpeissäni olen siitä, että olen antanut ajan vain kulua tekemättä paljon mitään. Toisaalta yritän kovasti vaientaa sen kaihertavan tunteen ja sen sijaan ajatella, että tarvitsin tällaisen ajan, koska olen saanut rauhassa latautua. Väsymys kyllä näkyi maalis-huhtikuussa. Töitä lukuun ottamatta löhösin kotona. Aluksi oli kyllä innostusta kirjoittamiseen ja muuhun, mutta sekin vähitellen haihtui. Kesäkelien tulon myötä olen vähitellen viimein toipunut henkisesti ja jaksanut oikeasti lähteäkin neljän seinän ulkopuolelle.

Roihuvuoren Hanamissa kirsikankukat olivat ehtineet jo suurimmaksi osaksi kukkia. Tämä oli niitä ainoita vielä kukassa olevia. Onneksi täällä Tikkurilassa on myös kirsikkapuita, joita kävin ihailemassa.

Kirsikankukkien lisäksi omenapuut kukkivat muutama viikko sitten ihanasti.

Rakastan kesää ja lämpöä ja olen halunnut nauttia täysillä näistä toukokuun säistä, koska loppukesähän voi olla jotain aivan muuta. Joka päivä olen sen vuoksi lähtenyt ulos ja nyt useana viikonloppuna lähtenyt ihmisten ilmoille. Parhaita tapahtumia ovat olleet Roihuvuoren Hanami, Semmarien konsertti Tikkurilassa, museokäynnit Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä ja Designmuseon Timo Sarpaneva -näyttelyssä, ystävän draamaryhmän esiintyminen ja tapaamiset ystävien kanssa. On oikeasti tuntunut siltä, että elän tätä elämää enkä vain anna sen lipua ohi. Olen niin pitkään halunnut jaksaa käydä tapahtumissa ja museoissa, mutta ei vain ole löytynyt voimavaroja. Ihan mahtavaa, kun nyt on oikeasti löytynyt sitä kauan kaivattua jaskamista.

Olen myös innostunut uudelleen asioista, joista olin innostunut joskus 10 vuotta sitten. Tällä tarkoitan lähinnä Fullmetal Alchemist -animesarjaa. Sarjasta on kaksi eri versiota, koska toinen on tehty ennen kuin sen perustana oleva mangasarja oli valmis ja toinen perustuu kokonaan mangaan. Tänä keväänä olen katsonut ne molemmat ja ollut yhtä innosta vääränä kuin silloin kun katsoin ne ensimmäisen kerran. Katsoin alkuperäisen sarjan siis 12 vuotta sitten ja toisen version 8 vuotta sitten. Ja vaikka se edelleen on pysynyt suosikkianimenani, silti ehdin jo unohtaa, miten hyvä se oikeastaan onkaan. Muutenkin kyllä Netflixiä on tullut käytettyä aika paljon. Jossain vaiheessa lopetin tilauksen, mutta lanko oli ilmeisesti saanut ilmaiseksi useamman kuukauden ja jakoi meillekin tunnuksen. Nyt katseluaika on päättymässä, mikä toisaalta surettaa, mutta on ehkä kuitenkin ihan hyväksi.

Todella paljon kuvia on tullut räpsittyä, kun olen käynyt viikonloppuisin kävelyillä fiilistelemässä kesää.

Nyt tämä vapaa kevät on päättymässä, sillä aloitin jo tämän viikon puolella kouluun liittyvän harjoittelun. Nuo pari päivää tein päällekkäin harjoittelua ja töitä. Onneksi harjoittelun alku oli todella rento ja lähinnä paikkaan, ihmisiin ja tuleviin työtehtäviin tutustumista. Siten työt eivät tuntuneet kovin raskailta sen päälle. Huomenna, maanantaina, palaan harjoitteluun tositoimissa eli luvassa on seuraavat kolme viikkoa oikeasti fyysisesti kuormittavaa työtä. Onneksi asia järjestyi nyt niin, että olen nuo kolme viikkoa palkallisella lomalla siivoustöistä. Saan siis keskittyä täysillä harjoitteluun. Kolmen viikon jälkeen harjoittelu jää tauolle elokuuhun asti, koska harjoittelupaikassa kaikki ohjaajani ovat lomalla. Sen ajan jatkan siis siivoojana ja tarkoitus olisi heinäkuun loppuun mennessä lopettaa tuossa työssä kokonaan. Nyt olen tosin kallistunut siihen, että lopettaisin jo 1,5 viikkoa ennen heinäkuun loppua, jotta saan edes vähän kokoaikaista lomaa, jolloin pystyn matkustelemaan pitkin Suomea perhettä ja kavereita tapaamassa. Harjoittelu jatkuu sitten vielä koko elokuun ja sen jälkeen palaan suoraan opiskelujen pariin.

Odotan kyllä tätä kesää innolla. Harjoittelupaikasta jäi kyllä ensimmäisten päivien perusteella hyvä fiilis, vaikka hiukan mokailinkin. Onneksi nykyään on itsetunto melko lailla kohdillaan ja osaan olla ottamatta mokia liian vakavasti. Varsinkin, kun tämä virhe oli helposti korjattavissa. Ainoa asia, mikä harjoittelussa mietityttää on se, että en vielä tiedä, pääsenkö kuitenkaan ihan niin paljon oppimaan uutta. Nämä ensimmäiset kolme viikkoa teen siis oikeastaan työtä, joka on jo tuttua ja johon minulla on pätevyys. Siihen oli tarkoitus yhdistää uutta opiskelualaani, mutta en kuitenkaan tiedä miten paljon se on mahdollista. Ehkä hiukan siis mietityttää oma harjoittelupaikan valinta. Onneksi ensi lukuvuonna on vielä toinenkin harjoittelu tulossa, joten sen kohdalla on ainakin mahdollista korjata asiaa, jos tässä harjoittelussa uuden oppiminen jää turhan vähäiseksi.

Olen ollut ihan ihmeissäni, kun kaikki kasvit ovat kukkineet niin nopealla aikataululla. Syreenitkin alkavat jo lopettaa kukintaansa pian.

Tänä viikonloppuna Tikkurilassa oli Kansainväliset suurmarkkinat, jossa tulin tilanneeksi suosikkigelatoani, Limonea.

Lopuksi vielä voisin listata hieman asioita, joita odotan tältä kesältä. Haluaisin viettää aikaa perheeni kanssa. Olisi todella hauskaa vaikkapa käydä huvipuistossa tai muussa mukavassa paikassa porukalla. Kovasti olen yrittänyt kutsua siskoja perheineen käymään täällä pääkaupunkiseudulla, jossa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. Haluan räjäyttää siskonpoikani tajunnan sillä, miten paljon Pokéstoppeja on Helsingin keskustassa, haha. Tänä kesänä haluan myös viettää paljon aikaa ulkona rennosti kirjan kanssa ja tapahtumissa käyden. Haluan syödä paljon jäätelöä ja varsinkin pehmistä nyt kun mansikan maku on palannut laajalti kioskeihin. Haluan syödä mansikoita ja käydä uimassa. Yksi iso tavoite olisi myös tutustua Vantaan eri alueisiin, kuten Kuusijärveen ja Helsingin pitäjän kirkonkylään. En ole siis vieläkään käynyt edes Vantaan keskiaikaisessa kivikirkossa, Pyhän Laurin kirkossa. Näihin haluaisin tutustua nimen omaan pyöräillen.

Tällaisia ajatuksia minulla on ollut tästä keväästä ja tulevsta kesästä. Laittakaa omat kesävinkkinne kommentteihin. Hyvää kesää kaikille lukijoille! Yritän jatkossakin kirjoitella useammin.

Vihdoin lomaa!

Huhhuh, kevätlukukausi on ollut kiireinen ja väsyttävä. Onneksi edes aurinko on näyttänyt enemmän naamaansa ja päivät pidenneet. Ja juuri sopivaan saumaan tuli kaksi rennompaa viikkoa. Ensin otin viikon vapaata töistä, koska menimme luokan kanssa opintonmatkalle Tukholmaan ja sen jälkeen perään oli tällä viikolla talviloma. Eli voisi sanoa, että olen saanut kaksi ruhtinaallista viikkoa "lomaa". Kun reissun luento-osuudet olivat muutaman tunnin päivässä, niin kyllä se aika puhtaasti lomalta tuntui. Ja talviloma on tarkoittanut sitä, että olen saanut nukkua tarpeeksi pitkästä aikaa, ah. Tässä kuvapläjäys näiltä kahdelta viikolta. Kuvanlaatu on pikkuriikkisen parempi, koska kadotin vanhan puhelimeni ja jouduin siksi hankkimaan uuden. Tori.fi:n kautta minulle rantautui uudeksi luuriksi OnePlus 3 vanhan Samsung Galaxy S4:ni tilalle. Ei ole erityisemmin ollut vanhaa puhelinta ikävä... (paitsi kuvia, jotka hötäkässä menetin.)

Tukholmaan matkustimme laivalla, koska se tuli loppujen lopuksi halvimmaksi. Sunnuntai-iltapäivällä kokoonnuimme hyttikavereiden kanssa sovitusti terminaaliin puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä - paitsi yksi meistä, jonka bussi oli ajanut ojaan ja hän joutui siksi tulemaan myöhemmällä bussilla, mikä sunnuntain takia sotki aikataulut täysin. Siellä sitten hermostuneina odottelimme ja toivoimme, että ehtiikö kaveri matkaan. Ehti! 5-10 minuuttia ennen lähtöselvityksen sulkeautumista vieläpä, vaikka aika hengästynyt kaveri oli juostuaan kauemmalta ratikalta terminaaliin. Helpottuneena sitten nauratti, kun laivaan mennessä taustalla soi sattumalta Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi. Jännityksen jäljiltä olikin mukavaa viettää iltaa rennosti. Aluksi meininki tuntui hiukan kuolleelta, kun vaihtoehtoina oli iskelmämusiikkia, karsealta kuulostavaa karaokea tai venäläisiä viisuja (tosin innoissaan tanssivat venäläiset olivat piristävä näky). Loppuillasta onneksi esiintyi tosi hyvä bändi ja siellä tanssittiin sitten puolille öin.

Meillä oli Tukholmassa varattu viikoksi AirBnb:n kautta omakotitalo n. 8 kilometrin päästä keskustasta. Sinne oli kuitenkin mahdollista mennä vasta neljän aikoihin, joten jouduimme kulkemaan tavaroiden kanssa metrolle, josta ostimme viikoksi matkakortit. Sitten tavaroiden kanssa etsiydyttiin paikkaan, jossa pidettiin ensimmäisen päivän luennot. Ihan hyvin kaikki lopulta meni, kun viikoksi ei ollut kuitenkaan erityisen paljon tavaraa. Oli kuitenkin mukavaa, kun lopulta pääsimme talolle asti. Se oli melkoinen retrohelmi villeine tapetteineen ja värikkäine huonekaluineen. Talo oli todella tilava ja kaikki onneksi melko kivuttomasti löysivät itselleen mieluisan nukkumapaikan. Melko kivuttomasti viikko meni muutenkin, vaikka kokkasimme yhdessä monenlaisia ruokavalioita nuodattaville ihmisille. Tilaa onneksi oli reilusti sekä yhteiseen oleskeluun että omaan rauhaan vetäytymiseen. Mukavaa oli myös se, että viikon luennoista suurin osa pidettiin talolla, eli aamulla ei useimmiten tarvinnut nousta kovin aikaisin.

Metro tuli tutuksi viikon aikana

Tässä esimerkki majapaikkamme retrohenkisyydestä

Viikon aikana opintojen lisäksi vietimme aika paljon aikaa vanhassa kaupungissa, mistä suurin osa ottamistani kuvista on. En yleensä käy kovin usein kahviloissa, mutta tämän viikon mittaan tuli kyllä aika paljon niissä käytyä. Vanhassa kaupungissa oli todella ihania soppia, mutta hinnatkin olivat kyllä turistiluokkaa. Yksi lemppareistani oli Tukholman vanhin konditorio Sundbergs Konditori, jossa oli tosi hyvää teetä ja sitruunamarenkitorttua. Tuo vanha kaupunki on kyllä tosi tunnelmallinen paikka. En kauheasti välitä turistikrääsäkaupoista, mutta löytyi sieltä muutama aivan ihana erilainen putiikki, jotka olisi kyllä voinut ostaa tyhjiksi. Huvittavin hetki oli, kun viimeisenä päivänä meidän neljän hengen hyttiporukka jakautui kahtia muutamaksi tunniksi ja sattumalta löysimme toisemme jo ennen tapaamisaikaa scifi- ja fantasialiikkeestä. Vielä huvittavampaa oli, kun tajusin tuon liikkeen olleen suosikkini jo yli kymmenen vuotta sitten kun olin 15-vuotiaana luokkaretkellä Tukholmassa. Silloin mukaan tarttui Fullmetal Alchemist Conqueror of Shambala -leffa, tällä kertaa ei onneksi mitään, koska se liike on myös aivan älyttömän kallis. Vaikka siellä kyllä on myös kaikkea mahtavaa, mitä sitten kuolailtiin kilpaa.

Vanhan kaupungin lisäksi nautin viikon aikana museoista. Olin silloin 15-vuotiaana käynyt jo Vasa-laivaa katsomassa ja se oli jo silloin todella vaikuttava kokemus. Nyt hieman vanhempana kokemus oli vielä astetta kiinnostavampi, kun itse laivan lisäksi kiinnosti tutustua laivasta löydettyihin esineisiin ja niiden konservointiin. Samalle illalle innostuin vielä käväisemään Historiska Museetissa. Se oli ehkäpä vaikuttavin museokokemus matkalla. Ajattelin aluksi, että esineistö olisi sitä samaa, mitä Suomessakin jokaisessa kulttuurihistoriallisessa museossa näkee, mutta yllättäen eroja oli aika paljonkin ja todella mielenkiintoiset näyttelyt löytyivät. Ehdoton suosikkini oli viikinkiosasto, joka oli todella laaja. Tietoni viikingeistä ovat aika vähäiset, ja yllätyin todella paljon kun näin, miten rikasta esineistöä heillä oli. Erityisen hienosti siellä oli mielestäni rakennettu tarina esineiden ympärille. Esimerkiksi hautalöytöjen pohjalta oli rakennettu henkilökuva haudatusta henkilöstä. Oli vaikuttavaa myös nähdä ensimmäistä kertaa ihka oikea riimukivi. Viimeisenä päivänä käväisin vielä ilmaisessa Livrustkammarenissa, joka on Kuninkaanlinnan kellarissa. Ikävä kyllä näyttelyrakentamisen vuoksi muun muassa netissä lupailtu Kaarle XII:n mutainen uniformu ei ollut nähtävillä, mutta onneksi esillä oli edes kuninkaallisia vaunuja ja upeita pukuja ja Axel von Fersenin ja Marie Antoinetten traagisen rakkaustarinan kertova näyttely. Kyllä siellä melkein tunnin sai siltikin kulumaan, vaikkei nähtävää paljon ollutkaan.

Minua huvittaa todella paljon tämä keskiaikainen lasimaalaus, kun kaikki ovat niin zombien näköisiä

Tukholmasta tuliaisena lähti lähinnä karkkia ja flunssa, mutta oli se hyvä reissu. Tämä varsinainen talmilomaviikko onkin sitten aluksi toivuttu flunssasta, joka ei onneksi äitynyt lopulta kovin pahaksi, töitä tehden, kirjoja lukien, Netflixiä katsellen ja herkutellen. Luin vihdoin loppuun Anne Frankin päiväkirjan, joka kyllä menee ehdottomasti vaikuttavimpien lukemieni teosten listalle. Todella surullista, kun päiväkirjan ensin lukee ja oppii sen kautta tuntumaan kahdeksan piileskelijää ja sitten, juuri kun toivo alkaa herätä kun sodan läpimurto lähenee, joukko jää kiinni ja vain yksi heistä jää henkiin. Todella voimakas muistutus siitä, mitä rotuerottelu voi pahimmillaan saada aikaan. Tein lomalla myös pitkästä aikaa omatekoista jäätelöä, johon tuli tällä kertaa makuina kinuskipekaanipähkinöitä ja dominokeksimuruja ja minttutäytettä. Tällä kertaa piti nähdä hiukan enemmän vaivaa, koska paahdoin pähkinöitä pannulla kinuskissa (kinuskikastike oli tosin kaupasta ostettua eikä itse tehtyä) ja dominojen minttutäytteen sulatin ja sekoitin keksimurujäätelömassaan erikseen. Olivat muuten superhyviä nuo maut. Mieskin sanoi, että pekaaniversio oli ehkä hänen toiseksi parasta maistamaansa jäätelöä! Lomalla tuli tehtyä myös pizzaa ja jämäkekseistä ja -kinuskikastikkeesta tekaisin meille banoffee -pappilan hätävarat. Herkuttelu tosin näkyy hieman painonnousuna, eli nyt pitäisi taas skarpata ja syödä terveellisemmin.

Koko viikon on kyllä ihanasti aurinko paistanut

Sen verran laiskotti, että valmispohjilla mentiin. Ollaan kyllä oltu niin pettyneitä pääkaupunkiseudun pizzojen tasoon, että jopa nämä melkeinpä voittivat ne.

Tästä tulikin aika pitkä postaus, mutta korvatkoon se nyt sitä, että olen kirjoittanut niin harvoin, hehe. Huomenna pitää palata taas kouluun, mutta luultavasti se alkaa olla jo tältä keväältä vähitellen paketissa. Luokkakaverit aloittavat tässä kuukauden sisällä harjoittelun; minulla se on näillä näkymin vasta kesällä. Eli luultavasti loppukevään aikana saan kunnolla hengähtää. Mutta kirjoittelen kevään tunnelmista taas vähän myöhemmin. Hejdå!

Kiirettä pitää edelleen

Hei! Taas kerran aikaa on päässyt vierähtämään reilusti. Minulla on ollut aika hektistä viimeiset puoli vuotta koulun ja töiden kanssa. Viikonloppuisin olenkin sitten ollut niin poikki, että blogin päivittäminen ei ole erityisemmin kiinnostanut. Anteeksi tästä. En halua ottaa bloggaamisesta paineita, koska haluan pitää sen mukavana harrastuksena ja lisäksi stressiä arjessa riittää ajoittain muutenkin tarpeeksi.

Syksy meni yllättävänkin hyvin koulun ja iltatöiden kombolla. Iltatöitä teen siis 19 tuntia viikossa, eli 3-4 tuntia illassa maanantaista perjantaihin. Viikonloppu jää siten vapaaksi. Loppujen lopuksi työmäärä on aika iso, kun olen kuitenkin koulussa yleensä sellaiset 6 tuntia tai jopa yli, eli päivässä olen jonkinlaisissa hommissa 10 tuntia. Rankinta oli jossain vaiheessa se, kun koulussa päivät venyivät niin, että ehdin käydä kotona kääntymässä tunnin ajan, eli juuri ja juuri ehdin syödä, hiukan hengähtää ja valmistautua töihin lähtöön. Siinä vaiheessa tosissani suunnittelin työtuntien vähentämistä viiteentoista, mutta lopulta kun vain päätin lähteä koulusta ajoissa aina kun mitään aivan välttämätöntä ei jäänyt kesken, olo alkoi taas helpottua. Huomaan, että minulle sopii paremmin tällainen järjestely, että teen arkisin kaiken ja viikonlopun otan täysin vapaaksi. Siten ehdin kunnolla levätä ja palautua. Tietenkin viikonloppuna tulee liikuttua ja tehtyä kotitöitä, koska viikolla niitä ei ehdi, mutta joka tapauksessa ei ole pakkoa lähteä minnekään.

Joululomaa minulla oli koulusta peräti kolme viikkoa. Se teki kyllä todella hyvää, vaikka työt tietenkin jatkuivat sen aikana. Joulunpyhinä oli onneksi hyvä tilaisuus lähteä Kajaaniin vanhempieni luo. Aika perinteinen perhejoulu meillä oli siis. Saimme appivanhempieni auton lainaan ja sitä palauttaessa söimme myös jouluisen aterian heidän kanssaan. Välissä oli muutama päivä töitä ja sitten uudenvuoden vapaa. Tänä vuonna olimme mieheni kanssa kahden kotona. Söimme unelmatorttua, katselimme ilotulituksia parvekkeelta puolenyön aikaan ja pelasimme tietokoneella Don't touch anything -nimistä peliä. Hieman harmitti, ettei yhteinen uusivuosi ystävien kanssa onnistunut tänä vuonna, mutta aina ei voi voittaa. Ainakin oli rento uusivuosi.

Yleisesti tämä puoli vuotta on mennyt hieman vaihtelevasti. Minun mielialani on ollut suhteellisen hyvä, vaikkakin välillä hyvin väsynyt. Miehelläni sen sijaan on mennyt melko huonosti, mikä tietenkin vaikuttaa minuunkin jonkin verran. Depressiohoitaja onneksi painotti minulle, ettei minun tarvitse lähteä mukaan toisen pahaan oloon, sillä se ei auta toista sen enempää. Työt ovat olleet tietyssä mielessä pelastus, koska niiden myötä on saanut kotiasioihin etäisyyttä, enkä ole ajautunut liikaa mukaan miehen ongelmiin. Tietenkin olen hänen tukenaan ja apunaan, mutta olen pyrkinyt pitämään mielessä että olen ennen kaikkea vaimo enkä mikään terapeutti. Minun tehtäväni ei ole kantaa miestäni eteenpäin, vain hän itse voi nousta lääkärien ja terapian tukemana. Minä olen vain siinä rinnalla kannustamassa häntä uhraamatta kuitenkaan omaa jaksamistani.

Kirjoitin jossain vaiheessa siitä, kuinka viime keväänä vastoinkäymisiä tuli yksi toisensa perään. Juuri kun olin toipunut edellisestä, hyppäsi seuraava niskaan. Tämän syksyn aikana vastoinkäymisiä on ollut ehkä hieman vähemmän, mutta kyllä niitä on ollut. Ovat ne olleet myös raskaita, mutta jotenkin nyt on ollut paremmat eväät käsitellä niitä. Lääkitys on selvästi auttanut siihen, ettei vointi ole täysin romahtanut niiden takia. Tietysti välillä tulee niitä hetkiä, kun on niin ylikuormittunut että tekee mieli vain itkeä. Onneksi niissä on saanut purkaa tunteensa, tehdä sitten jotain mukavaa ja rentoa ja lopulta asiat ovat palautuneet oikeisiin mittasuhteisiinsa. Vähitellen mennään kaiken kanssa eteenpäin. Päivä kerrallaan -ajattelu auttaa kyllä paljon.

Entä mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Koulusta olen edelleen innoissani. Lähdemme ensi kuussa viikon opintomatkalle Tukholmaan ja mielenkiintoisia oppilastöitä on luvassa. Kevään loppupuoli on varattu harjoittelulle. Itselläni harjoittelupaikka on vielä jokseenkin epävarma. Kesälle saisin mahdollisesti paikan, jonka alunperin halusin, mutta varmaa tietoa en ole vielä saanut. Pitäisikin seuraavaksi lähettää kyselyitä muihin paikkoihin. En ole suuremmin jaksanut asiaa vielä stressata, lähinnä on hiukan ärtynyt olo, kun tuossa yhdessä paikassa asiaa vielä jahkataan. Olisi mukavaa saada varmuus siihen, että saanko harjoittelupaikan, vai pitääkö tosissaan alkaa kysellä muualta. Minulle ei ole oikastaan väliä, onko harjoittelu keväällä vai kesällä. Toisaalta voisi olla ihan mukavaa hengähtää keväällä hieman koulusta ja vaikkapa kirjoittaa enemmän. Toisaalta kesälle olisi parempia mahdollisuuksia saada oman alan töitä vaihteeksi. No, toivon mukaan asia selviää pian, jotta voisi alkaa suunnittelemaan tarkemmin ja hakemaan kesätöitä jos tarvitsee.

Ehkä hieman tulevaan kevääseen ja kesään liittyy myös pelkoa. Viime kesä oli niin kamala, että pelottaa että se toistuu. Jonkinlaista toimintasuunnitelmaa olen yrittänyt itselleni kehitellä sen varalle, mutta tietysti kaikkeen ei vain voi varautua etukäteen. Helpottaa todella paljon onneksi se, millaista huolenpitoa sain perheeltä ja ystäviltä viime kesänä. Tiedän, että minulla on turvapaikka, johon mennä jos asiat menevät päin mäntyä. Se antaa lohtua ja turvaa kaiken keskellä.

Hyvää kevään jatkoa! Yritän jaksaa taas kirjoittaa!

Mistä olen kiitollinen

Yhdysvalloissa vietettiin pari päivää sitten kiitospäivää. Vaikka se ei kuulukaan suomalaiseen juhlakalenteriin, on aina silloin tällöin hyvä pysähtyä miettimään, mistä kaikesta olen tänään kiitollinen. Tässä muutamia asioista, joista olen valtavan kiitollinen.

Olen kiitollinen siitä, että valmistuin maisteriksi. Virallinen valmistumispäivä oli 24.11. ja eilen postiluukusta putkahti paketti, joka sisälsi tutkintotodistukseni. Olen ylpeä, että jaksoin tehdä töitä tutkinnon eteen. Välillä se oli hyvin epätoivoista, kuten olette kevään, kesän ja syksyn blogipostauksista nähneet. En olisi uskonut, että gradu vaatii niin paljon työtä, mutta olen ylpeä siitä, että jaksoin panostaa siihen ja sain siitä hyvän arvosanan.

Olen kiitollinen siitä, että kaikki on järjestynyt elämässäni taas niin hienosti. Saan opiskella kauan unelmoimaani alaa. Vaikka välillä omien kädentaitojen karkeus pelottaa, olen kuitenkin innoissani kun saan mahdollisuuden yrittää pärjätä tällä alalla. Saan asua tilavassa ja mukavassa asunnossa, joka on myös halpa. Ihmetyttää jo, miten ihmeessä mahduimme elämään aiemmassa 42 neliön kaksiossamme. Olen kiitollinen, että halvalla ostamamme astianpesukone toimii ja helpottaa arkea huomattavasti.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on upea aviomies, joka saa minut hyvälle mielelle ja tuntemaan itseni arvokkaaksi ja rakastetuksi. Olen kiitollinen siitä, että Jumala on auttanut minua toipumaan pahimmasta väsymyksestä niin, että jaksan huolehtia kodistamme edes kohtalaisen hyvin. Kun muistelee viime kevään väsymystä ja sitä, että en oikeasti jaksanut siivota moneen kuukauteen kunnolla, on oikein tyytyväinen tähän hetkeen, kun siivottua tulee yleensä useamman kerran kuukaudessa.

Olen kiitollinen myös perheestä, joka on kaukana mutta kuitenkin olemassa. Sen lisäksi minulla on myös mahtava uusi perhe miehen puolelta, joka saa minut tuntemaan itseni tervetulleeksi. Sen lisäksi olen valtavan kiitollinen ystävistä, jotka jaksavat pitää yhteyttä ja sopia tapaamisia, vaikka itselläni ei ole energia riittänyt siihen. He saavat minut rentoutumaan ja tuntemaan, ettei minun suorittamiseni määrittele arvoani, vaan minä itsessäni olen arvokas.

Olen kiitollinen toimivasta pienestä läppäristäni, jota voin pitää sylissäni juuri nyt ilman että se ylikuumenee tai sekoilee. Toimivat näppäimet eivät edeltävän kuuden vuoden jälkeen ole itsestäänselvyys, joten kiitän niistä. Olen kiitollinen tästä blogista, johon saan kirjoittaa tuntojani ja kehittää itseäni kirjoittajana. Toivon myös, että tämä blogi saa antaa lukijoillensa iloa ja ajateltavaa.

Ennen kaikkea olen kiitollinen anteeksiantavasta Jumalasta, joka kaikkien mokailujeni ja laiminlyömisteni jälkeenkin haluaa ottaa uudelleen kädestäni kiinni ja jatkaa matkaa yhdessä kanssani. Emme ole tämän syksyn aikana kovin montaa kertaa päässeet käymään seurakunnassa kaiken väsymyksen keskellä, mikä harmittaa. Olen kuitenkin kiitollinen, että saan ottaa aikaa levolle kun sitä tarvitsen. Toivon mukaan jossain vaiheessa voimia tulisi siihen, että seurakuntaan jaksaisi mennä ja myös harrastuksia aloittaa. Olen kiitollinen siitä, että huomenna on ensimmäinen adventti ja lämpöinen joulunaika saa alkaa siitä. Ja kolmen viikon päästä alkaa pitkä joululoma, jolloin ainakin saan levätä kunnolla, nähdä perhettä ja ystäviä ja tietenkin rauhoittua kunnolla joulun sanoman äärelle.

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Hyvä alkuviikko

Tämän viikon alkupuoli on ollut vähän rankka, koska meillä on ollut kemian labroja nyt kolmena päivänä noin 6 tuntia päivään. Toisaalta oli kiva, että ne sai nopeasti alta pois, mutta toisaalta yhteen pötköön se oli yllättävän rankkaa, erityisesti kun loppupäivästä olisi pitänyt kaivaa looginen päättelykyky aivojen perukoilta esiin ja laskea, kuinka 2-molaarisesta suolahaposta saadaan 0,1-molaarista. Ei riitä aivokapasiteetti, ei.

Onneksi näihin rankkoihin päiviin mahtui myös monta ilonaihetta. Maanantaina tulin kotiin väsyneenä, mutta mieli piristyi kummasti, kun huomasin graduni tulleen hyväksytyksi arvosanalla 4 (toiseksi paras)! On pitänyt pari päivää ihan sulatella sitä, että nyt se on ihan oikeasti ohi ja 24.11. minä valmistun Filosofian maisteriksi. Ja ihanaa, että kova työni palkittiin noin hyvällä arvosanalla. Viitosta en odottanutkaan saavani, koska gradusta sen saavat vain ne, jotka ovat tehneet aivan huippuhyvän gradun. Olen siis todella tyytyväinen neloseeni. Nyt on jäljellä enää se, että lähetän tutkintotodistushakemuksen yliopistolle ja sitten yliopisto olisi käyty. Aika hurjaa, kun jossain vaiheessa tuntui, että ei tämä lopu ikinä, mutta tässä sitä nyt ollaan!

Tiistain ilonaiheena oli se, että kävin hakemassa paketin, joka sisälsi uuden läppärini. Edellinen läppäri on melkein 6,5 vuotta vanha, ja sen kyllä huomaa. Näppäimet ovat toimineet kunnolla viimeksi kolme vuotta sitten, joten sen jälkeen olen käyttänyt erillistä näppäimistöä. Sen lisäksi netti on pätkinyt välillä todella häiritsevästi ja kaiken huippuna koneella on ollut käynnistymisvaikeuksia. Esimerkiksi kun kirjoitin viimeistä esseetä tutkintoa varten tuossa pari viikkoa sitten ja saunan jälkeen aioin tarkistaa sen loppuun ennen arvosteltavaksi lähettämistä, kone jäi hurraamaan ikään kuin valmiustilaan eikä käynnistynyt. Meinasi itku jo tulla, kun varmuuskopiointi oli unohtunut ja monen päivän työ oli menossa hukkaan. Onneksi kuitenkin vuodet ovat opettaneet koneen niksit ja vanha kunnon kikka antaa koneen ylikuumentua ja sammua siten itsekseen sai sen käynnistymään.

Vanha ja kovia kokenut vanha koneeni pääsee eläkkeelle

Ymmärrätte siis, että ei tuollaisella koneella voi enää jatkaa, kun se saattaa hajota milloin tahansa. Niinpä oli aika ostaa uusi. Onneksi miehelläni on ystäviä, joilla oli vinkata paikka, josta saa ostettua käytettyjä toimistoläppäreitä. Saimme siis hyvän koneen ostettua halvalla. Uusi koneeni on siis pieni ja näppärä Lenovon Thinkpad X230. Vaikka läppäri on käytetty, se vaikuttaa aivan uuden veroiselta. On ihanaa, kun voi kirjoittaa koneen omalla näppäimistöllä ja netin pätkiminen ei haittaa työskentelyä. Lisäksi vanha koneeni tosiaan ylikuumeni todella helposti ja päästi kauhean kovaa ääntä. Tämä taas on tosi hiljainen siihen verrattuna.

Uusi koneeni

Keskiviikkoa piristi se, että tänne pääkaupunkiseudullekin satoi reilu kerros lunta. En ole mikään kauhean innokas talvi-ihminen, mutta kyllä lumi mielestäni kuuluu marraskuuhun. Marraskuu on mielestäni kaikista ankein kuukausi ilman lunta: on pimeää, harmaata ja puut ovat paljaita. Sen sijaan heti kun lunta sataa vähänkin, valon määrä moninkertaistuu ja ankeus peittyy. Siksi olin lumisateesta iloinen. Onneksi ei tosin tarvinnut mennä junalla minnekään, koska koulusta lähtiessäni vilkaisin alikulkutunnelissa juna-aikatauluja ja kaikki junat olivat myöhässä. Joten kaikille lumen tulo ei varmaankaan ollut mieleen.

Ihanaa, kun lumi ei sulanut heti pois.

Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa tätä viikkoa eteenpäin. Hyvää loppuviikkoa myös teille, lukijat!

Uusi koti ja uusi elämä

Elämä Vantaalla alkoi jo noin kaksi kuukautta sitten, joten eiköhän vihdoin ole aika kertoa, kuinka täällä on sujunut. Elämä on asettunut uomiinsa ja tänne on ehtinyt jo hieman sopeutua.

Muutto itsessään sujui melko näppärästi täällä päässä. Päädyimme ottamaan käyttöömme muuttofirman, koska pakettiauton vuokra ja bensakulut olisivat tulleet aika lailla yhtä kalliiksi. Onneksi ystävä sattui suosittelemaan firmaa, joka kuljetti tavaramme edullisesti. Ainoa miinus oli siinä, että aikataulut heittivät aika paljon. Olimme ystävän luona Espoossa majailemassa, kun saimme puhelun firmalta. He sanoivat, että ovat uudella asunnollamme puolen tunnin-tunnin päästä. No, me tosiaan olimme Espoossa täysin valmistautumattomina lähtöön emmekä millään olisi ehtineet paikalle ajoissa. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät. Firman miehet olivat tullessamme kantaneet paljon tavaraa porrastasanteelle, josta he sitten kantoivat ne asuntoon. Olin hyvästä palvelusta kiitollinen, koska miehelläni oli selkä kipeänä ja minulla taas oli melko mojova flunssa. Eli aika hirveät olosuhteet muuttoon, jos olisimme joutuneet itse kantamaan tavarat.

Tältä näytti alun purkamisvaiheessa olohuone

Seuraavaksi tietenkin piti alkaa purkamaan tavaraa. Koska minulla oli kaksi koulua sen lisäksi samaan aikaan päällä, päädyin purkamaan välttämättömimmät, kuten keittiön tavarat, suurimman osan vaatteista ynnä muut jokapäiväiset tavarat. Sen lisäksi sain kirjahyllyn melko pian täytettyä. Pyykin- ja astianpesukoneiden kanssa piti hieman säätää, mutta nekin saimme onneksi pian paikalleen. Muutoin olen vähitellen purkanut tavaraa, kun olen ehtinyt ja jaksanut. Suurin osa alkaa olla purettuna ja tänä viikonloppuna luultavasti puran paljon lisää vielä. Ovensuussa vain odottaa valtava laatikkokasa, josta pitäisi alkaa viemään vähitellen varastoon.

Tämä kasa pitäisi saada rahdattua varastoon...

Ehkä senkään takia purkaminen ei ole innostanut eikä blogipäivityksen kirjoittaminen huvittanut, että aluksi epäilin pitkään asunnon sisäilmassa olevan ongelmia. Minulla nimittäin oli ainakin ensimmäisen kuukauden ajan melko pahat astmaoireet, erityisesti yskää ja ääni painuksissa. Koska minulla tosiaan oli flunssa silloin kun muutimme, ei aluksi voinut suoraan sanoa, johtuivatko oireet siitä vai jostain muusta. Kun flunssa muuten parani, mutta oireet eivät hävinneet, alkoi huolestuttaa. Ajatus uudesta muutosta ahdisti, mutta toisaalta pelotti myös tänne jääminen jos se tuhoaisi terveyteni. Yksi ystävä kuitenkin lopulta sanoi, että kyse voi olla ihan vain liiasta pölystä ja että kannattaa siivota kunnolla. En ollut viitsinyt kunnolla vielä nimittäin siivota purkamattomien laatikoiden ynnä muiden ollessa tiellä. Noudatin ystävän neuvoa ja ihme ja kumma - oireet alkoivat hävitä. On aivan valtavan huojentavaa, ettei taas tarvitse käydä läpi muuttoruljanssia! Olen niin kiitollinen siitä. Varsinkin kun tämä kämppä on todella hyväkuntoinen ja tilava ja sen lisäksi halpa, kiitos HOASin.

Valokuvauskurssilta saimme lainaan tehtäviä varten järjestelmäkamerat. Tuli nämä kolme kuvaa sisustusyksityskohdista napsaistua sillä.

Uudessa koulussakin kaikki on sujunut hyvin. Luokkakaverit ovat mukavia ja toivon mukaan meille tulee hyvä luokkahenki, kunhan pääsemme kunnolla hommiin. Nyt on ollut vasta johdantokursseja, kemiaa ja valokuvauskurssi eli ei varsinaisesti oman alamme erikoiskursseja vielä. Jonkun mielestä kemia voi kuulostaa aika kamalalta, mutta minusta se oli todella kivaa! Tykkäsin lukiossa kemiasta ja olisin halunnut lukea sitä enemmänkin kuin kaksi pakollista kurssia. En kuitenkaan keksinyt, miten se olisi sopinut selkeästi humanistiseen alaan viittaaviin muihin aineisiini. No, tässä sitä ollaan, kulttuurialalla, johon kuuluu keskeisesti myös kemiaa.

Valokuvauskurssia taas jännitin hieman etukäteen, koska en ollut käyttänyt järjestelmäkameraa paljon ollenkaan. Perusasioista lähdettiin kuitenkin liikkeelle ja loppujen lopuksi kurssi oli aivan mahtava. Suurin osa kurssista oli käytännön harjoitustöitä, joissa kyllä oppi todella hyvin erityisesti meidän alallemme tärkeää kuvaamista. Tykkäsin myös kurssin opettajasta todella paljon. Tähän mennessä siis on mennyt todella hyvin, mutta edelleen jännittää se, kun oikeasti pääsemme tekemään oman alamme harjoitustöitä. En ole vieläkään täysin luottavainen sen suhteen, olenko tarpeeksi pikkutarkka ja visuaalisesti lahjakas tälle alalle, mutta sen näkee myöhemmin.

Yleisesti elämä Vantaalla tuntuu varsin mukavalta. Asumme Jokiniemessä lähellä Tikkurilaa, ja täällä on mukavaa pikkukaupungin tunnelmaa. Iltaisin liikkuminen ei juurikaan pelota, metsää ja peltoakin löytyy läheltä ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Olemme käyneet kerran Vantaan Minttukirkossa, joka on tässä melko lähellä. Siellä oli mukava tunnelma, joten siellä voisimme käydä enemmänkin. Nyt vain on ollut liikaa kiireitä, joten emme ole ehtineet aikoihin käymään siellä. Tietenkin edelleen surettaa se, että perhettä ei pääse niin helposti tapaamaan. Ennen matkaan meni se pari tuntia, nyt junalla 6-8 tuntia ja halpoja lentojakin löytyy Ouluun harvoin. Onneksi täälää kuitenkin viihtyy hyvin ja elämässä on uusia jännittäviä haasteita, joihin on mukavaa tarttua.

Mihin sitä on oikein tultu, kun lähiympäristöstä löytyy samasta maisemasta peltoa ja tehdas...?

Kun koti jää taakse

Kirjoitin tämän tekstin bussimatkalla Oulusta kohti Helsinkiä 21.8. Tekniset ongelmat ja kiire ovat viivyttäneet sen julkaisua, mutta tässä hieman ajatuksia muutosta etelään.

Muutin Ouluun heti lukion jälkeen ja aloitin opinnot. Olin aiemmin jo asunut ystäväni kanssa kahdestaan vanhempieni omistamassa asunnossa. Silloin kuitenkin kävin vielä joka viikonloppu kotona. Niinpä Ouluun muutto oli vasta se varsinainen itsenäistymisprosessi. Ja kun nyt itseäni vertaan siihen 19-vuotiaaseen tyttöön, huomaan että on tapahtunut valtavaa henkistä kasvua. Oulun vuodet ovat olleet tärkeitä merkkipaaluja kasvuprosessissani.

Oulussa sain myös kuulua aivan upeaan seurakuntaan, joka oikeasti tuntui kuin toiselta kodilta välillä. Sain olla mukana palvelemassa eri tavoin ja oppimassa, mitkä ovat minun vahvuuksiani ja heikkouksiani. Olen saanut olla Jumalan johdatuksessa ja oppia uutta. Kaikkein antoisinta oli kuitenkin olla osana solua, jossa naisten pienryhmässä saimme jakaa elämämme iloja ja suruja toisillemme ja rukoilla yhdessä. Nimenomaan solu on ehkä eniten opettanut minulle Jumalasta ja rohkaissut ajattelemaan asioita omilla aivoilla. Ikävä tulee noita upeita naisia, mutta ystävyys onneksi jatkuu yli välimatkojen.

Pääsykokeiden aikaan oli oikeastaan aika hassua, että minulle tuli aika vahva ajatus siitä, että kyllä minä täällä pääkaupunkiseudulla voisin asua. Hassua se on siksi, koska aina aiemmin on Helsingin suunnilla käydessä tullut täysin päinvastainen reaktio: ihmispaljous on ahdistanut ja tullut sellainen olo, että en minä kuulu tänne. Niin se Jumala johdattaa ja valmistaa. Pitkä matka on tässäkin tultu, koska silloin kun muutin Ouluun, olin ihan pihalla miten bussissa tuli toimia, ja menin vaatekaupan pukukoppiin lukemaan rauhassa karttaa, kun en kadulla kehdannut (mutta löytyi samalla hyvät farkut!). Tässä sitä nyt mennään vielä suurempaan metropoliin ihan hyvillä mielin. Onneksi nykyään kartta löytyy tarpeen tullen puhelimesta, niin ei tarvitse piilotella karttaa...

Vaikka olen siis hyvillä mielin lähdössä uuteen opiskelupaikkaan, on se kuitenkin haikeaa. Vaikein asia on ehkä se, että perheenjäsenistäni asuvat kaikki pohjoisessa, eikä heitä enää voi nähdä yhtä usein kuin ennen. Aiemmin olen saanut olla sisarten lasten kanssa läheisissä väleissä, mutta nyt minusta tuleekin etäisempi Helsingin-täti. Onneksi kääntöpuolena on se, että useampi läheinen ystävä asuu pääkaupunkiseudulla, joten heitä pääsee näkemään paljon useammin kuin ennen. Myös miehen sukulaiset asuvat nyt huomattavasti lähempänä, joten myös heitä voi tavata useammin.

Bussi kulkee ja Oulu jää taakse

Onhan se aina omalla tavallaan surullista jättää yksi elämänvaihe taakse ja aloittaa uusi. Koska gradu on vielä vaiheessa, ei itse yliopisto-opintoja tule juurikaan ikävä. Ajan kanssa varmasti tulee kuitenkin haikeudella muisteltua aikaa Oulun yliopistossa, opiskelukavereita ja tunnelmaa siellä. Toisaalta uusi koulu ja se, miten sopeudun joukkoon jännittää myös. Ja nyt kun lähdin Oulusta, alkaa upota vähitellen tajuntaan sen, että tälle tielleni minä nyt sitten ainakin neljäksi vuodeksi jään. Enää ei ole kotia, minne palata Oulussa. Se tuntuu aika turvattomalta. Onneksi saan olla matkalla ystävien luokse, niin ei olo tunnu ehkä niin orvolta.

Tällä hetkellä on siis vähän alakuloiset tunnelmat, mutta toisaalta surun ja luopumisen tunteen täytyy antaa tulla. Täytyy käsitellä sitä tosiasiaa, että jostain täytyy aina välillä elämässä luopua ja jättää se vanha kunnon turvallinen kupla. Onneksi taustalla on myös innostus tulevista opinnoista ja kaikesta, mitä Jumalalla on tuleville vuosille varattuna. Varmasti mahtavia juttuja, mutta välillä vastoinkäymisiäkin. Onneksi minulla on nyt yhä selkeämmin ympäri Suomen ulottuva tukiverkosto, joka on aina vähintäänkin puhelinsoiton päässä.

Gradun viime metrit

Hei! Blogissa on ollut vähän hiljaista kesän aikana. Heinäkuu hujahti ohi hurjan nopeasti kesätöissä ja elokuun alku onkin sitten mennyt tehokkaasti gradun ja muuttovalmistelujen ynnä muiden asioiden parissa.

Mutta onneksi uurastus palkitaan! Gradu alkaa nimittäin vihdoin viimein olla loppusuoralla. Jihuu! Ajoittain on ollut aika epätoivoinen olo tässä kesän mittaan, kun on tuntunut ettei työ lopu ikinä. Tällä viikolla sitten vihdoin alkoi pilkottaa valo tunnelin päässä.

Kirjojen ja muistiinpanolappusten ympäröimänä tulee töitä tehtyä. Flunssa vielä päätti iskeä päälle, mutta tahdonvoimalla on puskettu.

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna koetan saada gradun siihen kuntoon, että voin lähettää sen ohjaajalle viimeisiä kommentteja varten (normaalisti se hoidettaisiin seminaarissa, mutta koska haluan saada paperit ulos mahdollisimman pian Kelan valitusten välttämiseksi, saan homman tällä tavalla hoidettua). Kommenttien pohjalta teen sitten vielä viimeiset korjaukset ja se on valmis!

Ja kyllä tässä välillä ehdittiin onneksi mun 25-vuotissynttäreiden ja ekan hääpäivän kunniaksi käydä Pietarin suunnilla vähän lomailemassa miehen perheen kanssa. Oli mukava reissu ja mukava irtiotto arjesta. Ja pääsin maistelemaan aitoja venäläisiä herkkuja lihahyytelöstä saslikkeihin (lihavartaisiin). Pääasiassa kaikki ruoka oli hyvää, paitsi juuri tuo lihahyytelö oli liian eksoottista. Aiotaan vielä sitten kahdestaan juhlia jälkikäteen ensi viikolla kun on aikaa ainakin hyvän ruuan merkeissä.

Pietarhovin komeita maisemia

Leppoisaa tunnelmaa venäläisellä mökillä. Ja ihana Dasha-kissa, joka vei sekä minun että mieheni sydämen.

Käytiin torilla ostoksilla. Mukaan tarttui muun muassa uudet kengät ja valtavan kokoisia ja makeita vesimeloneja. 

Yritän kirjoittaa lähiaikoina vielä liittyen muuttoon ja Oulusta lähtöön liittyvistä tunnelmista ja myös ajatuksista ekasta avioliittovuodesta. Pysykää kuulolla! ;)

Pääsykokeiden tulokset ja mitä seuraavaksi

Lupailin viimeksi palata blogin pariin heinäkuun alussa, ja tässä nyt vihdoin uusi postaus. Pääsykokeiden tulokset tulivar heti 1.7. Ja sain tietää, että pääsin suorilta sisään opiskelemaan! Edessä on siis muutto pääkaupunkiseudulle, jossa koulu alkaa 22.8. Olin kyllä aika hämilläni, sillä vaikka toivoinkin kovasti pääseväni, en uskaltanut laittaa liikaa toivoa sen varaan. Olin oikeastaan jättänyt kaikki suunnitelmat tulevaisuuden varalle vielä auki, joten nyt kun myönteinen päätös tuli, olen ollut aika pää pyörällä.

Vähitellen olen alkanut prosessoimaan sitä, että muutan kohta pois Oulusta, kaupungista jossa olen asunut melkein kuusi vuotta. Elämä täällä vaihtuu vieraaseen kaupunkiin, josta tunnen vain kourallisen ihmisiä. Muut ystävät ja sukulaiset jäävät tänne Oulun ja Kajaanin korkeudelle. Se tuntuu oudolta ja vähän haikealtakin. Toisaalta olen myös aika innoissani, koska nyt pääsee kokeilemaan jotain aivan erilaista, sukeltamaan ihkauuteen seikkailuun.

Kesäkuun puoella tuli käytyä Espoossa ystävien kauniissa häissä.

Myös opiskelusta olen innoissani, koska koulu on kehuttu ja antaa minulle todella hyvät valmiudet työelämään. Välillä vain huolettaa, että mitä jos en sovi ollenkaan kymmenen hengen ryhmäämme, joka seuraavat neljä vuotta tulee tiiviisti viettämään aikaa yhdessä ja tekemään ryhmätöitä. Yliopistosta en nimittäin saanut kovinkaan montaa hyvää ystävää. Mutta toisaalta kymmenen erilaisen ihmisen joukosta luulisi löytävän edes muutaman sellaisen ihmisen, jonka kanssa kemiat natsaavat, ja toisaalta siihen voi väistämättä sisältyä myös ihmisiä joiden kanssa vain ei tule kovin hyvin toimeen. Toivon, että luokallamme voisi olla hyvä ryhmähenki ja että yhteistyömme sujuisiilman suurempia ongelmia.

Jatkosuunnitelmana on siis muuttaa pk-seudulle ja mies nyt onneksi on lähdössä mukaan. Tämäkin kesä tulee olemaan hyvin kiireinen, kun taas pitää muuttaa ja sain vieläpä töitäkin heinäkuun ajaksi. Sen lisäksi gradu pitäisi saada tehtyä ennen kuin uudet opinnot alkavat. Onneksi pidämme Oulun asunnon vielä elokuun, niin silloin ehtii paremmin pakata ja painaa gradua eteenpäin.

Onneksi kesäkuun puolella oli ihania kesäisiä hetkiä. Ystävien häät olivat upeat ja Juhannuskonferenssissa oli kerrankin upeat ilmat. Vähän rusketusta sain hankittua jopa pintaan. Aika raskas viikko oli vessoja jynssäten ja välissä tilaisuuksissa käyden, mutta hyvä mieli jäi ja sain ainakin itse paljon irti. Ja tietysti tuttuja oli ihanaa nähdä, vaikkei heitä ollutkaan siellä yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Pitää jatkossakin kaikesta kiireestä huolimatta yrittää tehdä muutakin kuin käydä töissä, tehdä gradua, pakata ja maata reporankana kotona (työ on aika fyysistä, joten se imee mehut aika hyvin). Olisi mukavaa nimittäin viettää viimeiset ajat Oulussa kavereita ja sukulaisia tavaten. Ja tietenkin nauttia lemivuodenajastani täysin rinnoin.

Ainakin tähän mennessä on ollut tällaisia ihania hetkiä, kun on saanut pysähtyä ja ihailla kesäistä maisemaa.

Kiirettä pitää

Lysähdän sohvalle. Jalkoja särkee ja väsymyskin jo hieman painaa. Olen juuri saanut suurin piirtein kaiken pakatuksi. Pari tuntia on tullut käveltyä ympäri asuntoa tavaroita etsiskellen. "Ai niin, hyttysmyrkky pitää muistaa! Ja sateenvarjo ja missäs se minun pikkulaukkuni nyt olikaan..."

 Huomenna lähdemme kimppakyydillä kohti Espoota, jossa on ystäväni häät lauantaina. Sen jälkeen matka jatkuu jo sunnuntaina kohti Keuruuta, jossa järjestetään taas helluntailaisten Juhannuskonferenssi. Itse konferenssi alkaa vasta keskiviikkona, mutta menemme talkootyöläisiksi wc-huoltoon ja semmoinen 100-200 vessanpönttöä pitäisi talven jäljiltä kuurata puhumattakaan lavuaareista, wc-paperien paikoilleen laitosta ja lattioiden puhtaaksi harjaamisesta. Hommaa siis riittää. Mutta ainakin luvassa on siitä hyvästä sisämajoitus ja ilmaiset ruuat ja tietenkin hyvä mieli.

Nämä kesäkuun ensimmäiset viikot ovat olleet yllättävän kiireisiä. Arkipäivisin yritän saada gradua eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Erityisen paljon työtä on teettänyt se, että yliopiston kirjaston osastoista osa suljetaan koko kesäksi remontin vuoksi. Ja tietenkin niiden joukossa juuri se osasto, josta valtaosa tarvitsemistani kirjoista tulee. Niinpä minun piti pelastaa kaikki teokset, joita vaan voisin tarvita. Siinäpä oli hommaa ensin etsiä kaikki sellaiset kirjat ja sitten käydä lainaamassa ne.

Sen lisäksi on ollut kaikenlaista muutakin menoa: solutapaamisia, bänditreenejä, frisbeegolfia. Ja viikonloppuna oli myös uuden siskontyttöni ja nyt myös kummityttöni ristiäiset (ihana pieni <3). Ne ovat tietenkin olleet mukavia menoja, mutta yllättävän paljon vieneet mehuja minusta. Ja nyt sitten melkein puolitoista viikkoa poissa kotoa. No, pitää koettaa ottaa loman kannalta (emme siis koko aikaa siellä jynssää pönttöjä vaan on siellä tarkoitus myös käydä tilaisuuksissa ja nähdä kavereita. Ja syödä jäätelöä ja nauttia kesästä). Toivon mukaan ei vaan sataisi.

Tänään on kieltämättä ollut ehkä kiireisin päivä aikoihin. Ihan liikaa hommaa.jäänyt taas viime tippaan. Tuli tuossa päivän mittaan jo hienoinen paniikki, mutta ihmeellisesti sitä lopulta ehti kaiken (tai sitten olen vain unohtanut jotain...) Onneksi yhteen velvollisuuten oli helppoa liittää kävelylenkki ja kävinkin tuossa lähimetsikössä ihastelemassa vihreää luontoa. Sadekaan ei haitannut, vaan oli ihanan rauhallista. Siinä hermot saivat levätä hetken.

Palailen taas blogin pariin kunhan taas palaan Ouluun ja jaksan kirjoittaa. Viimeistään heinäkuun alussa tulee varmaankin päivitettyä tilannetta, kun pääsykokeen tulokset tulevat, kääk! Hyvää juhannusta siis teille, rakkaat lukijat ja nauttikaa kesästä!

Pääsykokeet ja kesäfiilis

Nyt saa huokaista helpotuksesta, sillä pääsykokeet ovat ohi. Huhhuijjaa, kyllä ne kovasti jännittivätkin, mikä näkyi myös yöunien vähäisyydessä. Adrenaliinin voimalla kuitenkin jaksoin. Näin jälkikäteen sen sijaan tuli aivan kaamea väsymys. Onneksi armahdin itseni jo etukäteen olemalla vapaalla loppuviikon. Vähitellen alkavat voimat palautua taas, niin että maanantaina jaksaa sitten aloittaa gradun kanssa.

Tarkoitukseni oli mennä pääkaupunkiseudulle jo perjantaina, jotta pääsisin samalla ystäväni polttareihin. Suunnitelmiin kuitenkin tuli muutos, kun torstaina yhtäkkiä valtasi kauhea heikkous, joka selvästi oli jonkin flunssapöpön aiheuttamaa. Vähän sitten ruumiinlämpökin nousi tavallista korkeammalle, joten päätin olevan parasta siirtää lähtöä parilla päivällä eteenpäin ja levätä. Onneksi sairastumisen oireet menivät ohi, ja ainoastaan kurkku oli hieman karhea pääsykoepäivinä.

"Isolla Kirkolla"

Kirkossa oli sisällä ihanan hiljaista. Mukava keidashetki museoissa kiertelyn välillä

Onneksi en ehtinyt varata matkoja ennen kuin sairausoireet iskivät. Niinpä sunnuntaina menin kimppakyydillä mukavassa seurassa Helsinkiin. Majoituin lapsuuteni parhaan ystävän luona. Oli tosi ihanaa nähdä ja pitkästä aikaa jutella ihan kunnolla. Whatsappin kautta kun ei yleensä tule kuin kuulumiset vaihdettua suuripiirteisesti.

Pääsykokeet etenivät siis niin, että ensimmäisenä päivänä oli kolme koetta, joiden perusteella sitten karsittiin osa hakijoista, ja jäljelle jääneet pääsivät vielä yhteen tehtävään ja haastatteluun. Ensimmäisen päivän tehtävissä oli väritystehtävä, kädentaitotehtävä ja kemian koe. Kemian koe oli niistä ehdoton vahvuuteni. Väritystehtäväkin meni ihan mukavasti, vaikka luulen kyllä että varmasti moni onnistui siinä minua paremmin. Kädentaitotehtävä oli kuitenkin kaikista vähiten minun osaamisalaani. Siinä piti nimittäin askarrella pahvimuki ilman mitään muita ohjeita kuin mukin korkeus ja suuaukon säde. Se meni minulta merkilliseksi räpeltämiseksi, mukiin tuli lyijykynätahroja pitkin poikin, ja pohjasta tuli aivan väärän kokoinen.

Juurikin mukitehtävän takia oletin, että en pääsisi toiselle päivälle. Yllätyksekseni nimi kuitenkin löytyi listasta. Seuraavana päivänä oli sitten suuntautumisalan mukainen tehtävä, joka mielestäni meni varsin hyvin. Haastattelu oli vasta kolmantena päivänä, ja se oli melko lyhyt, vain 10 minuuttia. Vaikeaa sanoa, miten se meni. Luulisin kuitenkin, että ainakin innostukseni alaa kohtaan ja toivon mukaan kypsyyteni näkyi läpi. Toki minulla on alaan sopivaa pohjakoulutusta, mikä toivon mukaan katsotaan edukseni. Kuitenkin jäi ihan hyvä mieli pääsykokeista, ja nyt sitten jännitetään, tuleeko tässä eteen muutto pääkaupunkiseudulle syksyllä.

Auringosta nauttimassa Vantaalla

Erityisesti kaksi viimeistä pääsykoepäivää olivat melko lyhyitä, joten minun piti keksiä itselleni tekemistä siksi aikaa, kun ystäväni oli töissä. Kävin toisena päivänä kolmessa museossa (Vantaan kaupunginmuseo, Yliopiston museo ja Museum of broken relationships). Kaikki olivat omalla tavallaan kiinnostavia ja tunnit kuluivat kuin siivillä. Jalat tosin alkoivat melko pian protestoimaan paljosta seisoskelusta. Jonkin verran tuli myös ulkona vietettyä aikaa, kuten joen varrella otetusta kuvasta näkyy. Oli tosi ihana sää koko pääsykokeen ajan, ja ihanan lämmintä. Tuli todellakin nautittua siitä. Kolmantena päivänä shoppailin muun muassa uuden uimapuvun ja kävimme ystäväni kanssa Suomenlinnassa. Samana iltana sitten lähdin yöbussilla kotia kohti.

Hyvä reissu oli siis, vaikka jännityksestä olinkin välillä melkein paniikkikohtauksen partaalla. Tuli mietittyä paljon sitä, että mitä jos sitten muuttaisinkin pääkaupunkiseudulle. Yllättävän mukavalta ajatus jopa tuntui. Löytyi paljon hyviä puolia, kuten kaunis Helsingin keskusta, useampien kasvilajien koristama luonto, paremmat palvelut ja kaupat, hyvät kulkuyhteydet, enemmän oman alan työpaikkoja tarjolla ja tietenkin lyhyemmät yhteydet etelässä asuviin ystäviin. Toisaalta olisi harmi muuttaa pois pohjoisesta, jossa perhe asuisi suhteellisen lähellä ja jossa tunnen oloni turvallisemmaksi ja kotoisammaksi. Sen lisäksi vähän kauhistuttaa se, että joutuisin kenties asumaan eri paikkakunnalla mieheni kanssa. Meillä on jo takana pari vuotta kestänyt kaukosuhde, joten kokemuksesta tiedän ettei erossaolo ole herkkua. Aika kuitenkin näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosi kivaa olisi kyllä päästä opiskelemaan, eli otan kyllä paikan vastaan mikäli sellainen tarjotaan.

Monta ovea on vielä edessä.

Tuolla reissulla tuli kyllä ihana kesäfiilis. Harmi vain, että lämpötilat nyt laskivat aika reilusti. Mutta ulkona onneksi näyttää ja tuoksuu ihanan kesäiseltä. Ajattelin viikonloppuna vielä lepäillä ja nautiskella, katsella kesäleffoja, lueskella ja siivoilla kun on aikaa. Maanantaina on sitten gradun pariin palaamisen aika.