Hyvä alkuviikko

Tämän viikon alkupuoli on ollut vähän rankka, koska meillä on ollut kemian labroja nyt kolmena päivänä noin 6 tuntia päivään. Toisaalta oli kiva, että ne sai nopeasti alta pois, mutta toisaalta yhteen pötköön se oli yllättävän rankkaa, erityisesti kun loppupäivästä olisi pitänyt kaivaa looginen päättelykyky aivojen perukoilta esiin ja laskea, kuinka 2-molaarisesta suolahaposta saadaan 0,1-molaarista. Ei riitä aivokapasiteetti, ei.

Onneksi näihin rankkoihin päiviin mahtui myös monta ilonaihetta. Maanantaina tulin kotiin väsyneenä, mutta mieli piristyi kummasti, kun huomasin graduni tulleen hyväksytyksi arvosanalla 4 (toiseksi paras)! On pitänyt pari päivää ihan sulatella sitä, että nyt se on ihan oikeasti ohi ja 24.11. minä valmistun Filosofian maisteriksi. Ja ihanaa, että kova työni palkittiin noin hyvällä arvosanalla. Viitosta en odottanutkaan saavani, koska gradusta sen saavat vain ne, jotka ovat tehneet aivan huippuhyvän gradun. Olen siis todella tyytyväinen neloseeni. Nyt on jäljellä enää se, että lähetän tutkintotodistushakemuksen yliopistolle ja sitten yliopisto olisi käyty. Aika hurjaa, kun jossain vaiheessa tuntui, että ei tämä lopu ikinä, mutta tässä sitä nyt ollaan!

Tiistain ilonaiheena oli se, että kävin hakemassa paketin, joka sisälsi uuden läppärini. Edellinen läppäri on melkein 6,5 vuotta vanha, ja sen kyllä huomaa. Näppäimet ovat toimineet kunnolla viimeksi kolme vuotta sitten, joten sen jälkeen olen käyttänyt erillistä näppäimistöä. Sen lisäksi netti on pätkinyt välillä todella häiritsevästi ja kaiken huippuna koneella on ollut käynnistymisvaikeuksia. Esimerkiksi kun kirjoitin viimeistä esseetä tutkintoa varten tuossa pari viikkoa sitten ja saunan jälkeen aioin tarkistaa sen loppuun ennen arvosteltavaksi lähettämistä, kone jäi hurraamaan ikään kuin valmiustilaan eikä käynnistynyt. Meinasi itku jo tulla, kun varmuuskopiointi oli unohtunut ja monen päivän työ oli menossa hukkaan. Onneksi kuitenkin vuodet ovat opettaneet koneen niksit ja vanha kunnon kikka antaa koneen ylikuumentua ja sammua siten itsekseen sai sen käynnistymään.

Vanha ja kovia kokenut vanha koneeni pääsee eläkkeelle

Ymmärrätte siis, että ei tuollaisella koneella voi enää jatkaa, kun se saattaa hajota milloin tahansa. Niinpä oli aika ostaa uusi. Onneksi miehelläni on ystäviä, joilla oli vinkata paikka, josta saa ostettua käytettyjä toimistoläppäreitä. Saimme siis hyvän koneen ostettua halvalla. Uusi koneeni on siis pieni ja näppärä Lenovon Thinkpad X230. Vaikka läppäri on käytetty, se vaikuttaa aivan uuden veroiselta. On ihanaa, kun voi kirjoittaa koneen omalla näppäimistöllä ja netin pätkiminen ei haittaa työskentelyä. Lisäksi vanha koneeni tosiaan ylikuumeni todella helposti ja päästi kauhean kovaa ääntä. Tämä taas on tosi hiljainen siihen verrattuna.

Uusi koneeni

Keskiviikkoa piristi se, että tänne pääkaupunkiseudullekin satoi reilu kerros lunta. En ole mikään kauhean innokas talvi-ihminen, mutta kyllä lumi mielestäni kuuluu marraskuuhun. Marraskuu on mielestäni kaikista ankein kuukausi ilman lunta: on pimeää, harmaata ja puut ovat paljaita. Sen sijaan heti kun lunta sataa vähänkin, valon määrä moninkertaistuu ja ankeus peittyy. Siksi olin lumisateesta iloinen. Onneksi ei tosin tarvinnut mennä junalla minnekään, koska koulusta lähtiessäni vilkaisin alikulkutunnelissa juna-aikatauluja ja kaikki junat olivat myöhässä. Joten kaikille lumen tulo ei varmaankaan ollut mieleen.

Ihanaa, kun lumi ei sulanut heti pois.

Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa tätä viikkoa eteenpäin. Hyvää loppuviikkoa myös teille, lukijat!