Euroviisufinaali on muutaman tunnin päästä, mutta ajattelin kuitenkin pistää pienen arvailun pystyyn, kun se on tässä blogissa käynyt jo perinteeksi. Eli kerron omat suosikit ja sen lisäksi sen, kenen arvelen yltävän voittoon. Tänä vuonna on ollut taas upeita esityksiä ja kappaleita. Finaaliin päässeet ovat pääasiassa olleet aika lailla samoja esityksiä, jotka kiinnittivät oman huomioni tai joiden arvelin pääsevän finaaliin. Muutama pudonnut on harmittanut, esimerkiksi Sveitsin kipale oli minusta finaalipaikan arvoinen. Mutta ne omat lempparit kuitenkin löytyvät finaalista, eli yllättävän mukavasti on tämän vuoden viisukarsinnat menneet minun mielestäni.
Portugalin viime vuoden voitto on selvästi vaikuttanut siihen, että tosi paljon on eri kielillä laulettuja kappaleita. Niistä suosikkeihini kuuluvat Slovenian Hvala Ne ja Serbian etnisempi Nova Deca, Albanian upeaäänisen Eugent Bushbepan Mall ja yksi ihan lemppareistani: Unkarin oikeasti hyvä hevibiisi eli AWSin Niszlát Nyár. Vähän tosin epäilen, että ei-englanninkielinen biisi voittaisi toista kertaa peräkkäin. Jos näin kuitenkin kävisi, niin Albania ja Unkari ovat kyllä ne, jotka kullasta taistelisivat. Alla näiden biisien videot.
Kenties Portugalin viime vuoden numeron innoittamana mukana on myös paljon nuoria miesesiintyjiä. Näistä karismaattisimmat minun makuuni ovat Ukrainan Dracula Melovin, Norjan Alexander Rybak, jonka karisma on vain aivan käsittämätön, Tsekin reppuselkäinen Mikolas Josef, Ruotsin elävässä musiikkivideossa oleva Benjamin Ingrosso sekä Saksan tunnelmallinen Michael Schulte. Miehistä löytyivät myös inhokkini Tanskan viikinkikappale, joka oli liian lattea, ja Irlanti, koska liikaa falsettia. Irlanti tosin voi menestyä tunteisiin vetoavuutensa vuoksi. Ennustan kuitenkin, että miesten biiseistä menestyvät menevämmät, kuten Tsekki, Ruotsi ja Norja.
Enemmän kuin miesten voittoon, uskon että naisten hallitsevan tänä vuonna. Naisten biiseistä suosikkejani ovat Kyproksen Eleni Fuoreran räväkkä Fuego, Astralian supertähden Jessica Mauboyn We got love, Israelin hauska, irrotteleva ja erilainen Nettan Toy sekä tietysti Suomen superlahjakas Saara Monstersillaan. Näistä erityisesti alla olevat Kypros ja Australia olevat on hyvin vahvoja arvauksia voittajiksi.
Viimeinen, myöskin hyvin potentiaalinen ryhmä on yhtyeet. Näistä Bulgarian varta vasten viisuja varten koottu Equinox ja pirteän retrohenkinen Moldovan DoReDos ovat suosikkejani. Tuo Moldova voisi kyllä menestyä, koska menevän kappaleen lisäksi heidän esityksensä on viihdyttävä. Tosin kappale itsessään ei välttämättä aivan voittotasoinen loppujen lopuksi ole, vaikka itse siitä pidänkin. DoReDos ei sekään ehkä erotu tarpeeksi paljon joukosta. Eli ei tämä kategoria sitten ollutkaan niin potentiaalinen, haha.
Ehkä jos pitäisi viisi todennäköisintä voittajaa summata, ne olisivat Kypros, Australia, Unkari, Albania ja Tsekki, jotka olen videoina liittänyt tähän postaukseen. Viime vuodet ovat kuitenkin onnistuneet molemmat yllättämään minut täysin (itse asiassa positiivisesti), joten voivat nämä minun arvaukseni hyvinkin mennä taas metsään. Kohta se nähdään, kivaa euroviisuiltaa kaikille!
Meillä ei ole televisiota, mutta tietokoneen kautta tulee katsottua paitsi tv:n nettikanavia, myös Youtuben kautta videoita. Youtube onkin varmasti eniten käyttämäni sosiaalinen media. Koska olen aiemmin tehnyt päivityksiä kuuntelemastani musiikista, lukemistani kirjoista ja suosikkitelevisiosarjoistani, luonnollisena jatkona on se, että jaan tänne blogiin eniten seuraamiani Youtube-kanavia.
Aiemmin musiikkipostauksessa kerroinkin, että haluan kuunnella musiikkia nimenomaan siten, että saan keskittyä siihen. Suurin osa musiikin kuuntelustani tapahtuukin nykyään Youtuben kautta. Pidän erityisesti siitä, että Youtubessa musiikki on musiikkivideoiden muodossa, jolloin samalla saa nähdä taidolla tehtyjä, kauniita videoita. Esimerkiksi Lindsey Stirlingin ja 2Cellosin musiikkivideot ovat aivan upeita visuaalisia teoksia. Instrumentaalia pianolla ja sellolla tehtyjä cover-kappaleita esittävä The Pianoguys on myös tilauksessa. Nykyään he tosin eivät ole julkaisseet paljonkaan uusia kappaleita, mikä on hieman harmi. Ohessa on 2Cellosin viimeisin musiikkivideo Queenin kappaleesta The Show Must Go On.
Musiikkikanavista seuraan tällä hetkellä eniten Evynne ja Peter Hollensia. Peter on erikoistunut acapellacovereihin, jotka ovat todella taitavasti tehtyjä. Juuri nyt hän julkaisee viikottain uuden version jostakin joululaulusta, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Peterin vaimo Evynne on hänkin upea laulaja, ja hänen erikoisuutenaan on ollut viime aikoina versiot Disneyprinsessojen kappaleista. Eniten nautin kuitenkin Peterin ja Evynnen lumoavan kauniista duetoista. He ovat todella suloinen pariskunta ja heillä on myös hirmuisen suloinen pieni poika, Ashland. Ohessa Peter Hollensin viimeisin joululauluvideo, Carol of the Bells, sekä Evynnen ja Peterin duetto Beauty and the Beast elokuvasta Kaunotar ja Hirviö.
Musiikin lisäksi katselen useita eri kanavia liittyen eri aiheisiin. Yksi pisimpään seuraamiani kanavia on Fine Brothers EntertainmentinReact-kanava. Kanavalla on eri ikäryhmiä, joille näytetään esimerkiksi suosittuja Youtube-videoita, pelejä, puhelinsovelluksia ynnä muuta, ja ryhmän reaktiot ja kommentit näytetään katsojille. Lopuksi kysytään vielä kysymyksiä liittyen aiheeseen. Videot ovat usein todella hauskoja ja nostalgisia. Yleiseksi on tullut myös se, että jos reaktiovideo liittyy tiettyyn tubettajaan, kuvataan vielä vastareaktiovideo jossa kyseinen tubettaja vastaa ryhmän reaktioihin. Kanavalla on lisäksi alkanut olla enemmän erilaisia haastevideoita, joissa pitää arvata elokuvia tai musiikkia ääniraidan perusteella sekä sarja, jossa ryhmälle näytetään hauskoja videoita, mutta heidän on oltava nauramatta tai hymyilemättä pysyäkseen pelissä. Ohessa on yksi näistä videoista.
Myös erilaiset elokuviin liittyvät kanavat ovat mieleeni. Screen Junkies -kanavalla on Honest Trailers -sarja, jossa elokuvista tehdään elokuvaa todenmukaisesti analysoivat trailer-pätkät. Lopputulos on yleensä hulvattoman hauska sisältäen teräviä huomioita elokuvista. Toinen elokuviin paljon keskittyvä kanava on WatchMojo.com, joka tekee erilaisia Top10-listoja. Toplistoja löytyy esimerkiksi huonoimmista näyteltyistä aksenteista elokuvissa, hauskimmista elokuvasankareista ja huonoimmista elokuvan loppuratkaisuista. Elokuvien lisäksi listoja on tehty musiikista, peleistä, julkkiksista ja mitä kummallisimmista aiheista, kuten vaarallisimmista lasten leluista. WatchMojolla on myös sisarkanava MsMojo, jossa on erityisesti naisille suunnattuja listoja.
Rehellinen traileri Yksin kotona -elokuvasta
Tykkään myös todella paljon Youtube-persoonista, jotka tuovat arkielämänsä vlogien muodossa näkyville. Aloin vastikään seuraamaan kokonaista perhettä, jossa jokainen jäsen on mukana Youtubessa. Tubettaminen alkoi heillä Matthias-nimisen tubettajan huumorivideoilla saamasta suosiosta. Yhdessä veljensä ja lankonsa kanssa Matthias perusti Team Edge -kanavan, joka julkaisee yksinomaan erilaisia haastevideoita. Matthiaksen lisäksi muilla Team Edgen muilla jäsenillä, Matthiaksen veljellä J-Fredillä ja langon Bryanin perheellä, joka käyttää nimeä The Crazie Crew, on omat pääosin vlog-kanavat. Myös Matthiaksen vaimolla Amanda Fayella on oma muun muassa kauneudenhoitoon, muotiin ja hyvinvointiin keskittyvä kanava ja lisäksi heillä on yhteinen Matt&Amanda vlog-kanava, joka esittelee heidän normaalia elämäänsä, johon nykyään kuuluu myös pieni vauva Luna. Tykkään näistä kanavista erityisesti sen takia, koska ne eivät sisällä kiroilua eivätkä kovin likaista huumoria. Lisäksi ainakin osa perheestä ovat kristittyjä, mikä näkyy henkilökohtaisissa vlogeissa jonkin verran. Lisäksi koko perhe vaikuttaa todella hyvissä väleissä olevalta ja hauskalta, joten heitä on mukava seurata.
Tämä on loistava esimerkki siitä, miten hulluja ideoita Team Edgellä on haasteissa, Whack-a-mole challenge.
Tässä vielä koko perheen haaste Crazie Crewn kanavalta
Tässä oli pieni katsaus siihen, mitä laitan yleisimmin Youtubesta pyörimään. Anteeksi, että ne olivat kaikki englanniksi, en juurikaan seuraa kotimaisia tubettajia. Jos tiedätte hyviä kanavia, jakakaa ihmeessä kommenteissa niitä!
Euroviisujen semifinaalit on käyty ja finaalipaikan saaneet maat ovat selvillä. Ajattelin täällä blogissa purkaa euroviisuinnostustani ja esitellä omat suosikkini sekä veikkaukseni voittajaksi.
Ensimmäinen semifinaali oli todella kovatasoinen. Suomella oli tiukka paikka esiintyessään aivan ensimmäisenä. Lopulta Sandhja ei ikävä kyllä yltänyt jatkoon, vaikka tykkäsin kappaleesta. Pidin lähestulkoon kaikista ensimmäisen semifinaalin kappaleista jossain määrin, ainoastaan San Marinon kappale ei miellyttänyt juurikaan. Silti muutama suosikki muotoutui. Ne olivat Venäjä, Azerbaijan ja Alankomaat (linkitän kappaleet alle videoina).
Venäjän kappale on mielestäni mukavan rytmikäs ja sopivan dramaattinen: täydellinen euroviisukappale. Toki komea teknologiaa hyödyntävä esityskin on vaikuttava, vaikka yleensä en tykkää kovinkaan paljon liiasta kikkailusta. Komeetalla ratsastavaa Sergeitä vain on mahdotonta vastustaa!
Venäjän kappale You are the only one
Voimakkaita naisääniä oli tänäkin vuonna kummassakin semifinaalissa useita. Jostain syystä Azerbaijanin Samran esitys kuitenkin erityisesti jäi mieleeni. Itse kappale on sopivan menevä ja dramaattinen, mutta erityisesti Samran kaunis lauluääni teki minuun vaikutuksen.
Tässä Azerbaijanin kappale Miracle
Kolmas suosikkini ensimmäisestä semifinaalista oli Alankomaiden kappale. Tämä ei ollut sinällään yllätys, sillä kuten musiikkimakupostauksessani kerroin, kantrivivahteet uppoavat minuun todella vahvasti. Niinpä tämä päähän soimaan jäävä kappale valloitti minut. Tykkään myös siitä, että tämä on vähän eri tyyppinen kappale kuin muut, ei perinteinen euroviisuralli. Myös laulun kiireisen elämäntahdin välissä pysähtymisestä kertova sanoma on mielestäni hyvä. Ainoa mikä minua tässä hiukan rassaa on tuo keskellä tuleva lyhyt tauko, joka mielestäni menee vähän liikaa erikoisuudentavoittelun puolelle. Mutta mainio vaihtoehto joka tapauksessa.
Tässä Alankomaiden kappale Slow Down
Nämä suosikkini tulivat kaikki heti ensimmäisenä jatkoon menijöiden listalle, joten minun ei tarvinnut pitkään jännittää muita kuin Suomen kohtaloa.
Toinen semifinaali herätti ensimmäistä enemmän ristiriitaisia tunteita. En pitänyt ensimmäisistä kolmesta kappaleesta ja muutenkin mielipiteeni jakautuivat melko vahvasti eri kappaleiden kesken. Todella moni kappale oli lisäksi ihan hyvä, mutta usein oli jokin tietty asia, joka mätti. Esittelen kuitenkin joitakin suosikkejani.
Ehdottomat suosikkini olivat Liettua ja Slovenia. Liettuan Donny hurmasi minut aivan täysin. Samassa semifinaalissa oli pari muutakin poikabändityylistä kappaletta, mutta ne jäivät jotenkin laimeiksi. Tämä sen sijaan oli aivan loistava. Ehdottomasti yksi minun suosikeistani. Toisen ykkössuosikkini Slovenian kappale oli todella kaunis ja tietenkin ne banjot valloittivat minut... Ja tietenkään miespuolinen tankotanssija ei esitystä pahenna. ;D Ikävä kyllä Slovenia ei päässyt jatkoon. Linkitän senkin videon kuitenkin alle, jos haluatte palautella sen mieleen.
Tässä Liettuan ihana Donny ja I've been waiting for this night
Slovenian upea Blue and Red
Muita toisesta semifinaalista jatkoon päässeitä hyviä kappaleita olivat muun muassa Israelin, Serbian ja Belgian kappaleet. Myös Ukrainan Krimin tataareista kertova kappale oli mystisen kaunis, mutta ei ehkä aivan yltänyt suosikkeihini. Israel oli muuten varsin täydellinen paketti, mutta minua vain hieman häiritsi, että laulun nimeä Made of stars toistettiin vähän liikaa ja kappale oli ehkä vähän liian siirappinen tyyliltään minun makuuni. Mutta upea laulaja, kauniit sanat ja kaunis tulkinta. Serbian laulajan lähes adelemainen ääni tulkitsi dramaattista kappaletta kauniisti ja jäi mieleeni. Belgian kasarimainen kappale taas oli ihanan pirteä ja menevä. Nämä eivät kuitenkaan aivan lemppareihini yltäneet, mutta jos jokin näistä sattuisi voittamaan, en pahastuisi.
Tutustuin myös suoraan jatkoon menevien maiden, eli Ruotsin, Ranskan, Iso-Britannian, Saksan, Italian ja Espanjan viisuvaihtoehtoihin. Näistä erityisesti Espanjan kappale kuulostaa aivan radiohitiltä, joka voisi pärjätä kisassa. Mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän tykkään!
Espanjan kappale Say yay!
Vaikeaa sanoa, mikä maa tänä vuonna voittaa. Näistä suosikeistani erityisen vahva fiilis on Venäjän kappaleesta. Uskon, että se ainakin sijoittuu todella korkealle. Suosikkilistaltani ulkopuolelle jättämistäni vahvimmat hunchit on Australiasta ja Kroatiasta näin äkkiseltään muisteltuna. Mutta huomenna se nähdään! Kertokaa ihmeessä omia suosikkejanne ja ketä veikkaatte voittajaksi.
Jotkut sanovat, etteivät voi elää ilman musiikkia. Minulle se ei oikeastaan tuota ongelmia, koska kuuntelen musiikkia yllättävän harvoin. Sanoisin silti, että se on minulle tärkeä asia ja ennen kaikkea se rentouttaa ja tuottaa nautintoa. Joskus vain saattaa mennä esimerkiksi viikko kuuntelematta oikeastaan ollenkaan mitään, mutta jonain iltana saatankin kuunnella tuntitolkulla musiikkia. Syynä on ehkä se, että kun kuuntelen musiikkia, haluan usein todella keskittyä siihen. Sen takia kuunteleminen itsessään vie aikaa. Toisaalta nautin hiljaisuudesta hyvin paljon. Minusta on ihanaa, kun ajatukset saavat mennä omia ratojaan ilman että mikään häiriötekijä katkoo niitä. Ja toisaalta musiikki on läsnä joka päivä - minun päässäni. Välillä tuntuu kuin mieleni olisi elävä jukeboksi, jossa soi aina milloin mikäkin kappale.
Tässä blogitekstissä jaan teille hieman sitä, millainen musiikki saa minut syttymään ja innostumaan. Kyllä, jos kuulen hyvää musiikkia, se saa minut oikeasti innostumaan niin että haluaisin vain tanssia ympäriinsä. Kerron vähän yleisemmin musiikkimaustani ja annan joitain esimerkkejä (voih, valinnan vaikeus)
Musiikkimakuni on hyvin laaja. Ehkä sen vuoksi, että kyllästyn nopeasti jos kuuntelen vain tietyn tyyppistä musiikkia. Lapsena ensimmäiset lempparit olivat muun muassa Smurffit, Princessa (jolla isoin hitti oli Anyone But You), Spice Girls ja eritoten Backstreet Boys. Poikabändit ovat vieläkin melko mukavia, mutta yleensä en niitä enää jaksa kovinkaan kauan kuunnella, koska kappaleet ovat usein melko yksitoikkoisia. Titanicin myötä monien suosikki oli Celine Dionin My heart will go on, mutta minuun teki sitä suuremman vaikutuksen Whitney Houstonin I will always love you. Vieläkin naisen laulutaito saa ihon kananlihalle. Vanhempana sitten Idols-tähdet Hanna Pakarinen ja Antti Tuisku olivat suursuosikkeja. Nykyään oikeastaan ihmettelen sitä, koska enää ei edes Antin uudempi tuotanto kauheammin uppoa.
Hieman yllättävämpiä suosikkeja lapsuudessa oli kantripuolelta J. Karjalainen. Menin usein lämmittämättömään saunaan istuskelemaan ja löylysaavia rummuttaen laulelin Väinö-kappaletta aina milloin kenenkin perheenjäsenen tai pehmolelun nimellä. Nykyäänkin kantrityylinen musiikki on minulle mieleen, mutta pääasiassa modernimpana versiona. Muun muassa Third Day uppoaa minuun sen kantrivivahteiden vuoksi. Laitan tähän esimerkiksi kantrirakkaudestani Alankomaiden vuoden 2014 euroviisukappaleen, joka oli ehdoton suosikkini tuona vuonna. Se kipusikin kilpailussa kakkossijalle, mutta Conchita Wurst vei lopulta voiton. Olkoon tämä myös esimerkki rakkaudestani euroviisuihin.
Eli siis, The Common Linnets - Calm after the storm. Tässä esityksessäkin oli jotenkin niin rauhallinen ja ihana tunnelma.
90-luvun musiikin lisäksi 80-luvun musiikki uppoaa minuun. A-Han Take On Me oli jo lapsena suosikki, mutta suurimpaan osaan 80-luvun helmistä olen vasta vanhempana tutustunut. Erityisesti Michael Jackson on vasta yliopistoikäisenä iskenyt. Yksi zumba-ohjaaja sai minut täpinöihini, kun laittoi meidät tanssimaan Thrillerin tahtiin. Oli tosi hauskaa! Rock-puoli tosin on kasarista vieläkin vähän pimennossa, pitäisi enemmänkin kuunnella.
Rickrollina tunnettu Rick Astleyn kappale Never gonna give you up on melkoinen korvamato, mutta minulle juuri sellainen kappale, joka saa kyllä jalan heilumaan pään nyökkäilemään.
Teini-iässä poikabändit ja pehmeät soundit alkoivat korvautua yhä enemmän rockilla ja metallilla. Näistä genreistä kuuntelemani bändit ovat pitkälti kristilliseltä puolelta, koska samoihin aikoihin tein uskonratkaisuni ja maallisen musiikin kuunteluni vähentyi sen myötä. The Rain oli ehdoton lempibändini, joka vastasi lähes täydellisesti musiikkimakuani. Melodinen metalli ja Sami Haverin ääni hurmasivat. Maalliselta puolelta samaan sarjaan lukeutunee Stratovarius, jota en aktiivisesti ole kuunnellut, mutta mistä hyvin paljon pidän. Muita kuuntelemiani bändejä olivat/ovat mm. HB, Skillet, Tera ja Kls. Myös punkista tykkään paljon. Pop-punkia soittava Relient K onkin yksi lempibändejäni. Erityisesti The Rainin ja Relient K:n sanoitukset ovat myös aivan upeita.
Tässä on ehkäpä lempikappaleeni The Rainin tuotannosta, Tie 316. Vinkuvissa kitaroissa on kyllä vain sitä jotain! Tämä tosin on vähän sitä pehmeämpää Rainin soundia.
Nykyään musiikkimakuni on hieman rauhoittunut. Tykkään paljon muun muassa folk-musiikista, kuten Idän ihmeistä, Outi&Leestä ja Mustarastaasta. Myös aiemmin mainittu kantrin paluu liittyy tähän. Myös pop-musiikista olen tykästynyt musiikkimakuni entisen miesvaltaisuuden sijaan naisartisteihin. Sen lisäksi olen mielistynyt yhä enemmän klassiseen ja instrumentaaliin musiikkiin. Sen vuoksi häämarssin valinta oli minulle haastava tehtävä. Lopulta päädyin aivan ihanaan sellistien painajaiseen Canon in D:hen, vaikka listalla olivat myös mm. Myrskyluodon Maija, Jesu Joy of Man's Desiring ja repäisyä miettiessä myös Star wars- ja Indiana Jones -teemat, joista jälkimmäinen päätyi sitten soimaan kun lähdimme hääpaikalta. Lindsay Stirling, The Piano Guys ja muut Youtubessa suosiota niittäneet artistit ovat massakulutuksessa erityisesti opiskelun taustalla.
The Piano Guysin Arwen's Vigil on niin kaunis! Menee aina kylmät väreet, kun kuuntelen tätä.
Ja koska jopa Sheldon Cooper rakastaa Taylor Swiftiä, pitää minunkin laittaa tähän vielä hänen kappaleensa. Tämä on Nälkäpelien lukemisen ja katsomisen myötä soinut mieleni soittolistalla melkoisen paljon. Ylimaallisen kaunis minusta ja ajattelen aina Rue-rukkaa... Taylor Swift feat. The Civil Wars - Safe & sound
Millaista musiikkia te kuuntelette? Kuunteletteko päivittäin vai ajoittain?
