Mitä meikkipussistani löytyy?

Hei taas! Ihan alkuun pieni kommentti viime kertaiseen Euroviisuveikkaukseen. Kolmatta vuotta peräkkäin voittaja pääsi yllättämään. Vaikka minä ennen semifinaaleja uumoilinkin, että tänä vuonna olisi pirteämmän ja hauskemman kappaleen vuoro voittaa. Silti olin ihan varma, että Kypros veisi voiton, mutta kakkoseksi se sitten jäi. Itävalta, Saksa ja Italia yllättivät kyllä myös todella paljon sijoituksillaan viiden parhaan joukossa. Todella vaikeaa näitä on ennustaa.

No niin, sitten itse asiaan. Päätin kirjoittaa vähän erilaisen postauksen, eli esitellä hiukan, mitä meikkipussini sisältää. Olen koko ikäni käyttänyt kohtuuhistaisia marketista löytyviä meikkejä. Vuosien varrella on tullut kokeiltua useita merkkejä, joista esittelen ne, jotka tällä hetkellä ovat päätyneet käyttööni. Yleisesti olen tykännyt suosia kotimaisuutensa vuoksi Lumenea. Olen kuitenkin nyt vähitellen siirtynyt muihin meikkeihin, koska en ole ollut Lumenen tuotteisiin kuitenkaan täysin tyytyväinen. Rimmeliä olen edullisuutensa vuoksi käyttänyt myös pitkään tietyissä tuotteissa ja edelleen se on käytössä. Maybelline on kolmas perinteisesti suosimani merkki, vaikka tällä hetkellä heiltä taitaa olla vain yksi tuote käytössä.

Meikkivoiteena olen tänä keväänä käyttänyt Essencen Camoflauge 2-1. Tämä ja ripsari ovat ensimmäiset hankkimani Essencen tuotteet. Meikit ovat todella edullisia ja siksi pitkään ajattelin, että ne eivät voi olla kovin laadukkaita. Siskoni kuitenkin joskus tuli maininneeksi, että tuotteet ovat todella hyviä halvasta hinnasta huolimatta. Googletin merkin, ja paljastui että saman mielipiteen jakoivat monet muutkin. Essencen tuotteita ei ole testattu eläinkokeilla, mikä oli sekin iso plussa merkin puolesta. Ja kannatti ostaa, koska tämä meikkivoide on yksi parhaimpia koskaan käyttämiäni. Pitkään suosikkini oli Lumenen CC-voide, mutta se oli rasvaiselle akneiholleni kuitenkin liian rasvainen eikä tarpeeksi peittävä. Essencen meikkivoide taas ei tunnu melkein lainkaan rasvaiselta ihollani levittäessä. Naama kyllä alkaa kiiltää päivän mittaan, mutta ei ihan niin nopeasti kuitenkaan. Tämä meikkivoide ei myöskään tunnu liian naamiomaiselta, vaikka sitä kerrostaisikin. Miinuksena on tosin se, että jos ihossa on pintakuivia alueita, meikkivoide helposti jää näkyviin. Eli kuivalle iholle tämä ei sovi.
Rimmelin BB-voide on tällä hetkellä tuon Essencen rinnalla käytössä, koska rusketuksen vuoksi Essence alkaa olla liian vaalea sävyltään. Bb-voide on vielä toisaalta aavistuksen liiankin tumma, joten olen sekoitellut iloisesti noita kahta. En tykkää heittää meikkejä pois, joten jos sävy on väärä, saatan useinkin sekoitella kahta eri sävyä. Noiden kahden yhdistelmä ei tosin ole ollut kauhean hyvä, joten olen yrittänyt nyt enemmän hyödyntää niitä contour-sävyinä. Eli vaaleaa korostuksena esimerkiksi silmien alle, poskipäihin, keskiotsaan, nenän keskelle ja leukaan ja tummaa kasvojen sivulle ja poskiluun alle. Toivon mukaan kyllä pystyn vähitellen siirtymään kokonaan tuohon BB-voiteeseen. Itse tuotteesta en kylläkään  kovinkaan paljon pidä, koska koostumus on melkoisen rasvainen ja huonosti pysyvä, eikä tuotteen haju miellytä minua. Mutta haluan kuitenkin käyttää sen loppuun asti, kun olen sen tullut ostaneeksi.

Puuteristakin näkee, kuinka haluan käyttää tuotteen loppuun asti. Tykkään tuosta Rimmelin rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle tarkoitetusta puuterista, mutta huonona puolena on se, että loppua kohden se lähes aina hajoaa palasiksi. Minä sitkeästi käytän sitä silti, vaikka puuteripölyä ja -paloja on kyllä sen jälkeen joka paikassa. Tuotteena tämä toimii minulle melko hyvin, koska se hillitsee kiiltoa paremmin kuin moni muu puuteri eikä ole ainakaan ihan kamalan näköinen kasvoilla. Alhainen hinta on sen lisäksi plussa. Tämänkin läpi kiilto tosin loppupäivästä puskee läpi, joten lisäystä tarvitsee. Jatkossa saatan lähteä kokeilemaan Essencen puutereita tai palata yhteen suosikkiini Lumeneen. Toisaalta Lumene on nyt uudistanut tuotenimiään, niin en enää tiedä mikä se oma lemppari niistä on.

Poskipuna on kuulunut meikkipussiini lähes aina ja jokunen vuosi sitten päätin liittyä contour-villitykseen kun kertyneiden kilojen myötä naamakin oli ikävästi leventynyt. Olen tykännyt tästä Rimmelin Kate-paletista. Siitäkin harmi kyllä vastikään meni tuo tumma sävy rikki, kun pudotin pakkauksen vahingossa. Samaa tuotetta olen käyttänyt jonkin verran myös luomiin hyvällä menestyksellä. Nykyään en ole jaksanut arkimeikkiin kauhean usein käyttää luomiväriä, mutta jos sitä käytän, on yleisin valinta juurikin tämä Kate-paletti tai sitten samassa kuvassa näkyvä ikivanha halpisluomiväripaletti. Olen sen joskus hyvin kauan sitten saanut lahjaksi siskoilta, enkä ole viitsinyt kitsaana heittää sitä pois ja ostaa parempaa tilalle. Eihän tuo laadultaan kovin hyvä ole, vaan päivän päätteeksi väriä on kertynyt luomivakoon. Mutta koska aika harvoin luomiväriä käytän, niin tuo on ajanut tähän mennessä kohtalaisesti asiansa. Ja ihan mukavasti sävyvaihtoehtoja löytyy kuitenkin. On minulla ollut muitakin luomivärejä tämän rinnalla vuosien varrella, mutta ne ovat sitten niin pahasti menneet rikki, että olen heittänyt ne pois. Joku niistä saattaa tosin olla kaapin kätköissä tallessakin vielä.

Ripsiväreissä olen hyvin pitkään suosinut Lumenea. Välillä olen seikkaillut Maybellinen ripsareiden ja joskus hyvin köyhänä jopa Kone Helsingin kolmen euron kamalan ripsarin luo vaihtelunhaluissa, mutta aina lopulta olen palannut Lumeneen. Olen tykännyt Lumenessa siitä, että sen harjat erottelevat ripset kivasti. Nyt olen viimein joutunut luopumaan Lumenesta, koska sen ripsivärit ovat ärsyttäneet silmiäni liikaa. Se, mihin päätin kauneusblogien suosituksesta vaihtaa, on Essencen False Lashes Mascara. Vähän kyllä Lumenen luonnollisten rpsareiden jälkeen epäilytti vaihtaa muhkean tuloksen antavaan tuotteeseen, mutta melko pian tykästyin hiukan näyttävämpiin ripsiin. Tämä tuote toimii siis todella hyvin: pituutta ja tuuheutta tulee reilusti. Toisaalta en tykkää siitä, että ripsiin jää ihan kamalia paakkuja tuotetta levittäessä, mutta sitä varten olen säästänyt vanhan suosikkini Lumenen erottelevista harjoista (kuvassa). Sillä kun ripsarin levityksen jälkeen kampaan ripset, lähtevät pahimmat paakut ja isoimmat yhteenliimautuneet ripsikimput saan eroteltua. Essencen ripsarissa on toinenkin ikävä puoli: kuivuttuaan se karisee todella helposti jos ripsiin tulee koskettua. Itsekseen se pysyy ihan hyvin, mutta jos tulee hipaiseeksikin esimerkiksi silmää pyyhkiessä, niin iloisesti karisee poskille. Yleisesti kuitenkin tykkään tuloksesta.
Nyt pieni shokkipaljastus: en ole koskaan omistanut ripsentaivutinta. Olen joskus kyllä harkinnut sellaisen hankkimista, mutta jotenkin koko kapineen typeryys on ollut liian suuri syy jättää ostamatta. Ehkä se on virhe, mutta tällä hetkellä tuon Essencen ripsarin kanssa en ole sitä kaivannut. Sen verran hyvin se myös kaartaa ripsiä.

Tässä vähän mallia siitä, millaiset paakut Essencen ripsarista jää. Lumenen vanha ripsiharja kuitenkin pelastaa. Häiritsee kyllä enemmän nyppimättömät kulmakarvat...

Nykyään yksi must-tuotteistani on kulmakynä. Pitkään en sellaista käyttänyt, koska kulmakarvoissani on ihan hyvin väriä muutenkin. En kuitenkaan tajunnut, kuinka paljon kynällä saa siistittyä kulmakarvoja ja annettua ryhdikkäämpää ilmettä kasvoille. En ole varma, onko tämä nykyinen kynä Rimmeliltä vai Lumenelta, luultavasti Rimmeliltä. Tykkään tuosta mukana olevasta harjasta, vaikka olen kulmakarvojakin varten säästänyt yhden käytetyn ripsarin, jossa on pehmeä harja.
Essencen ripsarin myötä en ole kovin usein tehnyt enää rajauksia silmiin. Lumene-kaudella opettelin käyttämään nestemäistä rajauskynää. Halusin kynän, jolla saisi ohutta jälkeä, joten Maybellinen Master Precise on ollut hyvä valinta. Joskus tykkään palata myös vanhaan kunnon kajaliin, jolloin meikkipussista löytyy kauan kauan sitten ostamani Lumenen silmänrajauskynä. Se ei tosin taida olla musta, vaan jonkinlainen tummanharmaa sävyltään. Tuo kivasti vaihtelua mustaan meikkiin.

Siinä alkaa aika lailla olla meikkipussini sisältö, jota käytän arkisin. Hyvän huulipunan ostamisesta olen haaveillut pitkään, mutta en ole tullut hankkineeksi. Ongelmanani on todella helposti rohtuvat huulet, joten todella laadukkaan tuotteeen pitäisi olla kyseessä, jotta huulet pysyisivät pidemmän päälle hyvännököisinä. Ja sitä tutkimusta en ole vielä jaksanut aloittaa. Koulukaverit joskus puhuivat kestohuulipunista, jotka poistetään öljyllä eikä vedellä. Sellainen kuulemma estää paremmin myös huulien rohtumista. Eli ehkä sellainen tulisi sitten hankittua joskus.

Tällaisia tuotteita minun käytöstäni löytyy. Aika lailla on pääteltävissä, että yritän pihistellä meikeissä niin paljon kuin pystyn... Vaikka itse asiassa viime vuonna hankin syntymäpäivälahjarahoilla kerrankin testiin jonkun vloggaajan rasvaiselle iholle suositteleman L'orealin 20 e maksavan meikkivoiteen. Totesin, että ei se ollut niin hyvä kuin oletin. Tykkään itse asiassa enemmän tuosta nykyisestä Essencestä. Mutta jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä rasvoittuvalle akneiholle sopivista tuotteista, otan ne ilomielin vastaan!

Euroviisut 2018 - minun suosikkini ja voittajaveikkaukset

Euroviisufinaali on muutaman tunnin päästä, mutta ajattelin kuitenkin pistää pienen arvailun pystyyn, kun se on tässä blogissa käynyt jo perinteeksi. Eli kerron omat suosikit ja sen lisäksi sen, kenen arvelen yltävän voittoon. Tänä vuonna on ollut taas upeita esityksiä ja kappaleita. Finaaliin päässeet ovat pääasiassa olleet aika lailla samoja esityksiä, jotka kiinnittivät oman huomioni tai joiden arvelin pääsevän finaaliin. Muutama pudonnut on harmittanut, esimerkiksi Sveitsin kipale oli minusta finaalipaikan arvoinen. Mutta ne omat lempparit kuitenkin löytyvät finaalista, eli yllättävän mukavasti on tämän vuoden viisukarsinnat menneet minun mielestäni.

Portugalin viime vuoden voitto on selvästi vaikuttanut siihen, että tosi paljon on eri kielillä laulettuja kappaleita. Niistä suosikkeihini kuuluvat Slovenian Hvala Ne ja Serbian etnisempi Nova Deca, Albanian upeaäänisen Eugent Bushbepan Mall ja yksi ihan lemppareistani: Unkarin oikeasti hyvä hevibiisi eli AWSin Niszlát Nyár. Vähän tosin epäilen, että ei-englanninkielinen biisi voittaisi toista kertaa peräkkäin. Jos näin kuitenkin kävisi, niin Albania ja Unkari ovat kyllä ne, jotka kullasta taistelisivat. Alla näiden biisien videot.

Kenties Portugalin viime vuoden numeron innoittamana mukana on myös paljon nuoria miesesiintyjiä. Näistä karismaattisimmat minun makuuni ovat Ukrainan Dracula Melovin, Norjan Alexander Rybak, jonka karisma on vain aivan käsittämätön, Tsekin reppuselkäinen Mikolas Josef, Ruotsin elävässä musiikkivideossa oleva Benjamin Ingrosso sekä Saksan tunnelmallinen Michael Schulte. Miehistä löytyivät myös inhokkini Tanskan viikinkikappale, joka oli liian lattea, ja Irlanti, koska liikaa falsettia. Irlanti tosin voi menestyä tunteisiin vetoavuutensa vuoksi. Ennustan kuitenkin, että miesten biiseistä menestyvät menevämmät, kuten Tsekki, Ruotsi ja Norja.

Enemmän kuin miesten voittoon, uskon että naisten hallitsevan tänä vuonna. Naisten biiseistä suosikkejani ovat Kyproksen Eleni Fuoreran räväkkä Fuego, Astralian supertähden Jessica Mauboyn We got love, Israelin hauska, irrotteleva ja erilainen Nettan Toy sekä tietysti Suomen superlahjakas Saara Monstersillaan. Näistä erityisesti alla olevat Kypros ja Australia olevat  on hyvin vahvoja arvauksia voittajiksi.

Viimeinen, myöskin hyvin potentiaalinen ryhmä on yhtyeet. Näistä Bulgarian varta vasten viisuja varten koottu Equinox ja pirteän retrohenkinen Moldovan DoReDos ovat suosikkejani. Tuo Moldova voisi kyllä menestyä, koska menevän kappaleen lisäksi heidän esityksensä on viihdyttävä. Tosin kappale itsessään ei välttämättä aivan voittotasoinen loppujen lopuksi ole, vaikka itse siitä pidänkin. DoReDos ei sekään ehkä erotu tarpeeksi paljon joukosta. Eli ei tämä kategoria sitten ollutkaan niin potentiaalinen, haha.

Ehkä jos pitäisi viisi todennäköisintä voittajaa summata, ne olisivat Kypros, Australia, Unkari, Albania ja Tsekki, jotka olen videoina liittänyt tähän postaukseen. Viime vuodet ovat kuitenkin onnistuneet molemmat yllättämään minut täysin (itse asiassa positiivisesti), joten voivat nämä minun arvaukseni hyvinkin mennä taas metsään. Kohta se nähdään, kivaa euroviisuiltaa kaikille!

Mun viime aikojen lempparit

Nyt väliin vähän kevyempi postaus. Tällä kertaa kerron, mitkä ovat olleet viime aikoina lempparijuttujani.

Tummat suklaat
Olen tykännyt syödä paljon tummaa suklaata. Yhtenä syynä on se, että olen yrittänyt ohjata fyysisen työn sivuoireena (tai ehkä muutenkin arkipäiväistä...) karkinhimoa terveellisempään suuntaan. Mutta tykkään kyllä muutenkin tummasta suklaasta. Pandan tumma suklaa on ollut aiemmin pitkään suosikkini, koska se on ihanan ohutta eikä liian makeaa, toisin kuin Fazerin versio. Nyt vahvaksi suosikiksi on noussut Pirkan minttusuklaa. Siinä suklaa on unelmaohutta ja sisällä ihana minttutäyte. Sen lisäksi olen ihastunut 70 % suklaaseen, jossa on makuja. Maraboun 70 % minttukrokanteilla on ehkä lempparini juuri nyt.

Tuo 70 % minttu on niin hyvää. Lemon&Gingeriä en ole vielä päässyt maistelemaan, mutta kuulostaa jännittävältä!

Jauhemaiset salmiakkipastillit
Toinen lemppari karkeissa on ollut salmiakkipastillit, jotka hajoavat pureskellessa jauhemaiseksi. Tämä trendi on jatkunut syksystä asti. Tähän kategoriaan kuuluvat siis esimerkiksi Lakrisal-pötköt ja irtokarkkien ruosteiset autot. Yksi kaikkien aikojen lemppareitani on ollut ruosteisten autojen tekijöiltä veturin muotoiset samantapaiset salmiakit, mutta ne ovat ikävä kyllä kadonneet kaikista tutkimistani irtokarkkihyllyistä. Onneksi uutena tuttavuutena jauhesalmiakkipastilleista olen löytänyt Finlandia Candyn Pohjanmaan pastillien salmiakkiversion, joka tällä hetkellä on ehdoton suosikki niistä. Ja niitä onneksi löytyy läheltä Tikkurilan aseman Karkkitorilta.

Pari pastillipussin raatoa jäänyt pyörimään yöpöydän laatikkoon. Ihan parhaita!

Toffeet
Olen jo muutaman vuoden ollut hullantunut toffeisiin. Edelleen toffeekarkit ovat olleet viime aikojen lemppareissa. Omar-kermatoffeet, Dumlet ja Cloettan Rollo-toffeet ovat suosikkejani. Lidlistä tulen aina silloin tällöin ostaneeksi toffeesekoituksen, mutta vasta avattuani muistan, että en tykkää kyseisessä pussissa erityisen paljon mistään muusta kuin minttutoffeesta, joka onkin sitten superhyvää.

Valkosipuli
Valkosipuli on ruoanlaitossa yksi ykkösmauistani. Ennen käytin sitä enimmäkseen jauhemuodossa ja joskus ostin sitä myös säilöttynä purkissa. Nyt kuitenkin olen täysin koukkuuntunut ostamaan sen tuoreena vihanneshyllyltä. Koska vaikka säilöttyä versiota hehkutetaan mukamas yhtä hyvänä kuin tuoretta, ei se mielestäni yllä lähellekään. Aiemmin en ole tykännyt ostaa valkosipulia tuoreeltaan, koska sen pilkkominen on niin työlästä ja jos ostaa murskaajan, se on ärsyttävää puhdistaa. Nyt olen opetellut pilkkomaan valkosipulia paremmin, eikä se loppujen lopuksi ole niin työlästä. Ja se on niiiiin hyvää. Tykkään. Viime aikoina suosikkireseptini on ollut hunaja-valkosipulikana, jota tein itse asiassa juuri eilen.

Tuoretta sen pitää olla.

Taikakaura
Kaura on suosikkiviljani, joten Taikakaura on noussut ihan ykköseksi leivistä. En erityisemmin ole välittänyt Taikarukiista, vaan tykännyt enemmän Vaasan Ruispaloista. Siksi kesti varmaankin jonkin aikaa ennen kuin edes huomasin kauraversion. Aivan superhyvää.

Maustamaton jogurtti + banaani + hunaja
Tämä on ollut noin vuoden ykköstapani syödä maustamatonta jogurttia. Toimii edelleen. Nyt kun kiivit ovat olleet sesongissa, olen välillä korvannut hunajan kiiveillä. Sekin toimii tosi hyvin.

Tasapainolauta
Tulin kokeilleeksi tasapainolautaa tässä alkuvuodesta ja huomasin sen aktivoivan todella hyvin lihaksia. Facebookin roskalavaryhmästä sitten löytyi sellainen itsellenikin. Monesti saatan lueskella kirjaa ja tasapainoilla samalla. Tosi helppoa käyttää edes muutama minuutti päivästä sen päällä ja hiukan aktivoida kehon lihaksia. Pitäisi varmaan etsiä jostain vinkkejä, miten siitä voisi saada vielä enemmän irti.

Soundcloud
Olen viime aikoina kuunnellut paljon kaikenlaista Soundcloudista. Aluksi kuuntelin lähinnä esimerkiksi Suhen Ja Northwind Churchin saarnoja, mutta olen laajentanut myös muihin podcasteihin. Lempparini on Kertojan ääni -podcast, jossa on paljon hyviä vinkkejä kirjoittajille. Tykkään laittaa jotain soimaan Soundcloudista samalla kun esimerkiksi viikkaan pyykkejä tai meikkaan.

Bepanthen
Tämän talven suosikkituote on ollut Bepanthen-voide. Huuleni rohtuvat kauheasti talvisin, joten Bepanthen on ollut kovassa käytössä. Tosin edes se ei ole aina auttanut rohtumiin, mutta melko hyvin kuitenkin jos välillä kuorii rohtumat pois ja lisää uutta Bepanthenia tarpeeksi usein.

Tähän mennessä paras apu rohtuneisiin huuliin. Putkilosta näkee, että on ollut käytössä.

Latte
En juo kahvia vaan tykkään teestä. Kahvi on kitkerää ja pahaa. Se antaa kuitenkin tosi kivan sivumaun lievempänä, joten erilaiset kahvijuomat ovat olleet tosi hyviä todella laimeina (esimerkiksi Frezza Mocchiin tykkäsin nuorempana lisätä maitoa, koska ne olivat liian kahvisia). Vähitellen olen tottunut kahvin makuun enemmän ja nykyään tilaan kahvilassa useimmiten latten. Varsinkin erityislattet, kuten vanilja- tai kinuskilattet, ovat mieleeni, koska normaali latte on monessa paikassa vieläkin aavistuksen liian vahvaa. Mutta riippuu todella paljon kahvilastakin. Ihan lemppareita ovat Valion kylmät lattet, joissa on juuri sopivasti kahvia minun makuuni.


Tästä listasta tuli ehkä hiukan syömispainoitteinen, mutta sain sentään muutaman muunkin suosikkijutun listalle. Ruoka ja erityisesti karkit ovat kyllä niin lähellä sydäntä, että väistämättä lempparit liittyvät niihin. Kertokaa toki tekin, lukijat, mitkä ovat teidän lemppareitanne ja oliko listalla mitään mitä itse rakastatte/inhoatte.

Mitä katselen Youtubesta?

Meillä ei ole televisiota, mutta tietokoneen kautta tulee katsottua paitsi tv:n nettikanavia, myös Youtuben kautta videoita. Youtube onkin varmasti eniten käyttämäni sosiaalinen media. Koska olen aiemmin tehnyt päivityksiä kuuntelemastani musiikista, lukemistani kirjoista ja suosikkitelevisiosarjoistani, luonnollisena jatkona on se, että jaan tänne blogiin eniten seuraamiani Youtube-kanavia.

Aiemmin musiikkipostauksessa kerroinkin, että haluan kuunnella musiikkia nimenomaan siten, että saan keskittyä siihen. Suurin osa musiikin kuuntelustani tapahtuukin nykyään Youtuben kautta. Pidän erityisesti siitä, että Youtubessa musiikki on musiikkivideoiden muodossa, jolloin samalla saa nähdä taidolla tehtyjä, kauniita videoita. Esimerkiksi Lindsey Stirlingin ja 2Cellosin musiikkivideot ovat aivan upeita visuaalisia teoksia. Instrumentaalia pianolla ja sellolla tehtyjä cover-kappaleita esittävä The Pianoguys on myös tilauksessa. Nykyään he tosin eivät ole julkaisseet paljonkaan uusia kappaleita, mikä on hieman harmi. Ohessa on 2Cellosin viimeisin musiikkivideo Queenin kappaleesta The Show Must Go On.

Musiikkikanavista seuraan tällä hetkellä eniten Evynne ja Peter Hollensia. Peter on erikoistunut acapellacovereihin, jotka ovat todella taitavasti tehtyjä. Juuri nyt hän julkaisee viikottain uuden version jostakin joululaulusta, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Peterin vaimo Evynne on hänkin upea laulaja, ja hänen erikoisuutenaan on ollut viime aikoina versiot Disneyprinsessojen kappaleista. Eniten nautin kuitenkin Peterin ja Evynnen lumoavan kauniista duetoista. He ovat todella suloinen pariskunta ja heillä on myös hirmuisen suloinen pieni poika, Ashland. Ohessa Peter Hollensin viimeisin joululauluvideo, Carol of the Bells, sekä Evynnen ja Peterin duetto Beauty and the Beast elokuvasta Kaunotar ja Hirviö.

 

 

Musiikin lisäksi katselen useita eri kanavia liittyen eri aiheisiin. Yksi pisimpään seuraamiani kanavia on Fine Brothers Entertainmentin React-kanava. Kanavalla on eri ikäryhmiä, joille näytetään esimerkiksi suosittuja Youtube-videoita, pelejä, puhelinsovelluksia ynnä muuta, ja ryhmän reaktiot ja kommentit näytetään katsojille. Lopuksi kysytään vielä kysymyksiä liittyen aiheeseen. Videot ovat usein todella hauskoja ja nostalgisia. Yleiseksi on tullut myös se, että jos reaktiovideo liittyy tiettyyn tubettajaan, kuvataan vielä vastareaktiovideo jossa kyseinen tubettaja vastaa ryhmän reaktioihin. Kanavalla on lisäksi alkanut olla enemmän erilaisia haastevideoita, joissa pitää arvata elokuvia tai musiikkia ääniraidan perusteella sekä sarja, jossa ryhmälle näytetään hauskoja videoita, mutta heidän on oltava nauramatta tai hymyilemättä pysyäkseen pelissä. Ohessa on yksi näistä videoista.

Myös erilaiset elokuviin liittyvät kanavat ovat mieleeni. Screen Junkies -kanavalla on Honest Trailers -sarja, jossa elokuvista tehdään elokuvaa todenmukaisesti analysoivat trailer-pätkät. Lopputulos on yleensä hulvattoman hauska sisältäen teräviä huomioita elokuvista. Toinen elokuviin paljon keskittyvä kanava on WatchMojo.com, joka tekee erilaisia Top10-listoja. Toplistoja löytyy esimerkiksi huonoimmista näyteltyistä aksenteista elokuvissa, hauskimmista elokuvasankareista ja huonoimmista elokuvan loppuratkaisuista. Elokuvien lisäksi listoja on tehty musiikista, peleistä, julkkiksista ja mitä kummallisimmista aiheista, kuten vaarallisimmista lasten leluista. WatchMojolla on myös sisarkanava MsMojo, jossa on erityisesti naisille suunnattuja listoja.

Rehellinen traileri Yksin kotona -elokuvasta

Tykkään myös todella paljon Youtube-persoonista, jotka tuovat arkielämänsä vlogien muodossa näkyville. Aloin vastikään seuraamaan kokonaista perhettä, jossa jokainen jäsen on mukana Youtubessa. Tubettaminen alkoi heillä Matthias-nimisen tubettajan huumorivideoilla saamasta suosiosta. Yhdessä veljensä ja lankonsa kanssa Matthias perusti Team Edge -kanavan, joka julkaisee yksinomaan erilaisia haastevideoita. Matthiaksen lisäksi muilla Team Edgen muilla jäsenillä, Matthiaksen veljellä J-Fredillä ja langon Bryanin perheellä, joka käyttää nimeä The Crazie Crew, on omat pääosin vlog-kanavat. Myös Matthiaksen vaimolla Amanda Fayella on oma muun muassa kauneudenhoitoon, muotiin ja hyvinvointiin keskittyvä kanava ja lisäksi heillä on yhteinen Matt&Amanda vlog-kanava, joka esittelee heidän normaalia elämäänsä, johon nykyään kuuluu myös pieni vauva Luna. Tykkään näistä kanavista erityisesti sen takia, koska ne eivät sisällä kiroilua eivätkä kovin likaista huumoria. Lisäksi ainakin osa perheestä ovat kristittyjä, mikä näkyy henkilökohtaisissa vlogeissa jonkin verran. Lisäksi koko perhe vaikuttaa todella hyvissä väleissä olevalta ja hauskalta, joten heitä on mukava seurata.

Tämä on loistava esimerkki siitä, miten hulluja ideoita Team Edgellä on haasteissa, Whack-a-mole challenge.

Tässä vielä koko perheen haaste Crazie Crewn kanavalta

Tässä oli pieni katsaus siihen, mitä laitan yleisimmin Youtubesta pyörimään. Anteeksi, että ne olivat kaikki englanniksi, en juurikaan seuraa kotimaisia tubettajia. Jos tiedätte hyviä kanavia, jakakaa ihmeessä kommenteissa niitä!

Kuulumisia + suosikkisarjani

Hei! Kevät etenee ja minulla on kiva viikko edessä: tällä viikolla nimittäin on Euroviisut! Huomenna on ensimmäinen semifinaali ja koska en ole vielä lainkaan perehtynyt muihin kuin Suomen edustajaan, jännittää nähdä millaisia esityksiä tänä vuonna on luvassa ja millaista lavaloistoa Tukholma tarjoaa. Myös MM-jääkiekkokausi on alkanut, mutta vielä en ole yhtäkään peliä katsonut. Yleensä en jaksa katsoa alkupään pelejä ja loppupäästäkin oikeastaan kiinnostavat vain Suomen pelit. Tykkään kuitenkin jännityksestä ja tunnelmasta, mikä jääkiekossa on.

Viime viikon kohokohta oli ehdottomasti Amazing Oulu -kilpailu. Vaikka kisa olikin aika rankka, oli se kuitenkin huikea kokemus. Pääsimme kokeilemaan muun muassa amerikkalaisen jalkapallon harjoitteita, tutustumaan Roller Derbyyn, käymään suppailemassa ja yrittämään tankotanssiliikkeitä. Voittoa emme kylläkään ikävä kyllä saavuttaneet, mutta kymmenen parhaan joukkoon sentään ylsimme (ilmeisesti parikymmentä joukkuetta osallistui). Ei voiton meno sivu suun kuitenkaan haitannut, riitti että oli hauskaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille oululaisille, joita kiinnostaa kokeilla uusia lajeja ja seikkailla.



Lyhyen kuulumiskatsauksen jälkeen itse asiaan. Ajattelin tällä kertaa jatkaa musiikkimakupostauksen kaltaisella katsauksella siihen, mitä sarjoja tykkään katsoa. Meillä ei ole televisiota, joten katson sarjoja yleensä esimerkiksi Yle Areenasta tai Katsomosta. Netflixkin olisi kivaa hankkia, mutta jäänyt tähän mennessä aikomukseksi. Liitän mainitsemiini sarjoihin linkit Imdb-sivustolle tai vastaavalle, jos haluatte tutustua niihin tarkemmin.

Olen joskus blogissa maininnutkin viittauksia esimerkiksi The Big Bang theorysta (suom. Rillit huurussa) ja How I met your motherista (Ensisilmäyksellä). Tämän tyyppiset komediasarjat ovat mukavaa viihdettä. Erityisesti näissä kahdessa on vieläpä onnistuttu mielestäni luomaan hyvät hahmot, joiden välinen kemia toimii, ja hyvä tarina. Ehkä vähän minua tökkii se, että esimerkiksi irtosuhteita korostetaan niissä, mutta kaipa sitä on oppinut näkemään sen ohi hyvät asiat. Onneksi sarjoissa usein on monentyyppisiä hahmoja, joista voi valita suosikkinsa.

Draamasarjoja seuraan myös paljon. Tosin ylidramaattiset ihmissuhdesopat, kuten Salkkarit, eivät uppoa enää yhtään. En vain jaksa sitä, että mikään pari ei pysy yhdessä vaan aina pitää jostakin repiä mehukkaita juonenkäänteitä lisää. Eniten pidän periodidraamoista, joista suosikkejani ovat Hakekaa kätilö (engl. Call the Midwife) ja Candlefordin postineiti (Lark rise to Candleford). Ne ovat hauskoja, mutta niissä on myös todella paljon syvyyttä. Erityisesti Hakekaa kätilö on saanut minut kyynelehtimään monet monet kerrat. Henkilöitä on monenlaisia ja he ovat upean hurmaavia.

 

Hakekaa kätilö -traileri.

Toiset historialliset sarjat eivät kuitenkaan uppoa. Katsoin esimerkiksi Outlanderin ensimmäisen kauden lähes kokonaan, koska jostain syystä skottimiehet ovat äärettömän ihania. Sarja kuitenkin ei lopulta uponnut erityisesti sen vuoksi, että koko ajan täytyi tapahtua jotakin ja sen vuoksi juoni tuntui liian hengästyttävältä, ja toisaalta siksi että se meni turhan vahvasti pehmopornon puolelle. Siitä syystä myöskään Game of Thrones ei ole innostanut. Downton Abbeyta en sen sijaan ole vielä ehtinyt katsastaa, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus.

Toimintasarjoja en ole erityisemmin jaksanut katsoa. Lähinnä sellaiset ovat uponneet, joissa on myös jotakin draamaa mukana. Esimerkiksi Arrowta katsoin jonkin aika, mutta kakkoskauden ylidramaattiset juonenkäänteet olivat liikaa ja sarjan katselu jäi siihen. Uusi Sherlock on myös todella loistava sarja, johon mieheni minut tutustutti. Pidän erityisesti siitä, että Sherlock Holmes -tarinat on hyvin kekseliäästi käännetty nykyaikaan säilyttäen kuitenkin alkuperäisen hengen. Sen sijaan esimerkiksi The Walking Deadia en kyllä uskalla katsoa, koska olen todella herkkä kauhuteemoille.

Tosi-tv on myös yksi yleisin katselukohteeni. Ehdottomia lemppareitani ovat The Amazing Race ja Muodin huipulle (engl. Project Runway). Amazing Racessa kiehtoo erityisesti erilaiset ympäristöt ympäri maailmaa ja tietenkin erilaiset tehtävät, joita kilpailijat joutuvat tekemään. Muodin huipulle sen sijaan vetoaa sen luovuuden vuoksi, jota vaatesuunnittelijoilla on. Itse olen käsitöissä surkea, joten voin vain haaveilla että itsellänikin olisi kyky tehdä kauniita vaatteita. Selviytyjät oli suosikkisarjojani teininä, mutta vanhemmiten olen väsynyt siinä tapahtuvaan juonitteluun. Uusin hurahtamiseni ovat erilaiset kokkauskilpailut. Hell's Kitcheniä tai Top Chefiä en tosin ole katsonut, mutta Koko Suomi leipoo ja uusin formaatti Katastrofikokki ovat olleet seurantalistallani.

 Fullmetal Alchemistin traileri. Sarjasta on tehty kaksi eri versiota, alkuperäinen ja mangaa noudattava Fullmetal Alchemist Brotherhood. Molemmat ovat loistavia omalla tavallaan, mutta Brotherhood ehkä sitoo langat paremmin yhteen.

Täytyy yös myöntää että olen hyvin hurahtanut japanilaiseen animeen ja mangaan. Fullmetal Alchemist oli Pokemonia lukuunottamatta ensirakkauteni ja edelleen se on suosikkisarjani. Se on varsin synkkä teemoiltaan, mutta sisältää myös paljon huumoria, toimintaa ja ihmissuhteita. Erityisesti veljesten välinen suhde on sarjan parasta antia. Animessa synkät sarjat jostain syystä uppoavat; muun muassa mieheni kanssa vastikään katsomamme Death Note on hyvin synkkä sarja, mutta todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Erityisesti fantasiaseikkailut ovat animessa kivoja, mutta nykyään olen katsonut enemmän shoujoa eli tytöille suunnattuja draama-romanssisarjoja. Suosikkejani ovat muun muassa Skip beat!, Toradora, Kaichou wa Maid-sama ja Kimi ni Todoke, jonka koulukiusaamisteema irrotteli minusta monenmonet kyyneleet. Myös strippisarjojen pohjalta tehdyt K-on! ja School Rumble ovat hulvattoman hauskoja.


Tässä pieni katsaus siihen, millaiset sarjat minua kiinnostavat. Kertokaa toki tekin, mitä te katsotte ja onko teillä erityisiä suosikkeja, joita haluaisitte suositella.

Millaista musiikkia kuuntelen?

Jotkut sanovat, etteivät voi elää ilman musiikkia. Minulle se ei oikeastaan tuota ongelmia, koska kuuntelen musiikkia yllättävän harvoin. Sanoisin silti, että se on minulle tärkeä asia ja ennen kaikkea se rentouttaa ja tuottaa nautintoa. Joskus vain saattaa mennä esimerkiksi viikko kuuntelematta oikeastaan ollenkaan mitään, mutta jonain iltana saatankin kuunnella tuntitolkulla musiikkia. Syynä on ehkä se, että kun kuuntelen musiikkia, haluan usein todella keskittyä siihen. Sen takia kuunteleminen itsessään vie aikaa. Toisaalta nautin hiljaisuudesta hyvin paljon. Minusta on ihanaa, kun ajatukset saavat mennä omia ratojaan ilman että mikään häiriötekijä katkoo niitä. Ja toisaalta musiikki on läsnä joka päivä - minun päässäni. Välillä tuntuu kuin mieleni olisi elävä jukeboksi, jossa soi aina milloin mikäkin kappale.

Tässä blogitekstissä jaan teille hieman sitä, millainen musiikki saa minut syttymään ja innostumaan. Kyllä, jos kuulen hyvää musiikkia, se saa minut oikeasti innostumaan niin että haluaisin vain tanssia ympäriinsä. Kerron vähän yleisemmin musiikkimaustani ja annan joitain esimerkkejä (voih, valinnan vaikeus)

Musiikkimakuni on hyvin laaja. Ehkä sen vuoksi, että kyllästyn nopeasti jos kuuntelen vain tietyn tyyppistä musiikkia. Lapsena ensimmäiset lempparit olivat muun muassa Smurffit, Princessa (jolla isoin hitti oli Anyone But You), Spice Girls ja eritoten Backstreet Boys. Poikabändit ovat vieläkin melko mukavia, mutta yleensä en niitä enää jaksa kovinkaan kauan kuunnella, koska kappaleet ovat usein melko yksitoikkoisia. Titanicin myötä monien suosikki oli Celine Dionin My heart will go on, mutta minuun teki sitä suuremman vaikutuksen Whitney Houstonin I will always love you. Vieläkin naisen laulutaito saa ihon kananlihalle. Vanhempana sitten Idols-tähdet Hanna Pakarinen ja Antti Tuisku olivat suursuosikkeja. Nykyään oikeastaan ihmettelen sitä, koska enää ei edes Antin uudempi tuotanto kauheammin uppoa.

Hieman yllättävämpiä suosikkeja lapsuudessa oli kantripuolelta J. Karjalainen. Menin usein lämmittämättömään saunaan istuskelemaan ja löylysaavia rummuttaen laulelin Väinö-kappaletta aina milloin kenenkin perheenjäsenen tai pehmolelun nimellä. Nykyäänkin kantrityylinen musiikki on minulle mieleen, mutta pääasiassa modernimpana versiona. Muun muassa Third Day uppoaa minuun sen kantrivivahteiden vuoksi. Laitan tähän esimerkiksi kantrirakkaudestani Alankomaiden vuoden 2014 euroviisukappaleen, joka oli ehdoton suosikkini tuona vuonna. Se kipusikin kilpailussa kakkossijalle, mutta Conchita Wurst vei lopulta voiton. Olkoon tämä myös esimerkki rakkaudestani euroviisuihin.

Eli siis, The Common Linnets - Calm after the storm. Tässä esityksessäkin oli jotenkin niin rauhallinen ja ihana tunnelma.

90-luvun musiikin lisäksi 80-luvun musiikki uppoaa minuun. A-Han Take On Me oli jo lapsena suosikki, mutta suurimpaan osaan 80-luvun helmistä olen vasta vanhempana tutustunut. Erityisesti Michael Jackson on vasta yliopistoikäisenä iskenyt. Yksi zumba-ohjaaja sai minut täpinöihini, kun laittoi meidät tanssimaan Thrillerin tahtiin. Oli tosi hauskaa! Rock-puoli tosin on kasarista vieläkin vähän pimennossa, pitäisi enemmänkin kuunnella.

Rickrollina tunnettu Rick Astleyn kappale Never gonna give you up on melkoinen korvamato, mutta minulle juuri sellainen kappale, joka saa kyllä jalan heilumaan pään nyökkäilemään.

Teini-iässä poikabändit ja pehmeät soundit alkoivat korvautua yhä enemmän rockilla ja metallilla. Näistä genreistä kuuntelemani bändit ovat pitkälti kristilliseltä puolelta, koska samoihin aikoihin tein uskonratkaisuni ja maallisen musiikin kuunteluni vähentyi sen myötä. The Rain oli ehdoton lempibändini, joka vastasi lähes täydellisesti musiikkimakuani. Melodinen metalli ja Sami Haverin ääni hurmasivat. Maalliselta puolelta samaan sarjaan lukeutunee Stratovarius, jota en aktiivisesti ole kuunnellut, mutta mistä hyvin paljon pidän. Muita kuuntelemiani bändejä olivat/ovat mm. HB, Skillet, Tera ja Kls. Myös punkista tykkään paljon. Pop-punkia soittava Relient K onkin yksi lempibändejäni. Erityisesti The Rainin ja Relient K:n sanoitukset ovat myös aivan upeita.

Tässä on ehkäpä lempikappaleeni The Rainin tuotannosta, Tie 316. Vinkuvissa kitaroissa on kyllä vain sitä jotain! Tämä tosin on vähän sitä pehmeämpää Rainin soundia.

Nykyään musiikkimakuni on hieman rauhoittunut. Tykkään paljon muun muassa folk-musiikista, kuten Idän ihmeistä, Outi&Leestä ja Mustarastaasta. Myös aiemmin mainittu kantrin paluu liittyy tähän. Myös pop-musiikista olen tykästynyt musiikkimakuni entisen miesvaltaisuuden sijaan naisartisteihin. Sen lisäksi olen mielistynyt yhä enemmän klassiseen ja instrumentaaliin musiikkiin. Sen vuoksi häämarssin valinta oli minulle haastava tehtävä. Lopulta päädyin aivan ihanaan sellistien painajaiseen Canon in D:hen, vaikka listalla olivat myös mm. Myrskyluodon Maija, Jesu Joy of Man's Desiring ja repäisyä miettiessä myös Star wars- ja Indiana Jones -teemat, joista jälkimmäinen päätyi sitten soimaan kun lähdimme hääpaikalta. Lindsay Stirling, The Piano Guys ja muut Youtubessa suosiota niittäneet artistit ovat massakulutuksessa erityisesti opiskelun taustalla.

The Piano Guysin Arwen's Vigil on niin kaunis! Menee aina kylmät väreet, kun kuuntelen tätä.

Ja koska jopa Sheldon Cooper rakastaa Taylor Swiftiä, pitää minunkin laittaa tähän vielä hänen kappaleensa. Tämä on Nälkäpelien lukemisen ja katsomisen myötä soinut mieleni soittolistalla melkoisen paljon. Ylimaallisen kaunis minusta ja ajattelen aina Rue-rukkaa... Taylor Swift feat. The Civil Wars - Safe & sound

Millaista musiikkia te kuuntelette? Kuunteletteko päivittäin vai ajoittain?