Minulla oli syksyllä suunnitelmissa tehdä blogin vuosikatsaus, koska syyskuussa tuli tämän blogin aloittamisesta vuosi. No, se sitten syksyn kiireissä jäi ja niinpä päädyin lopulta ratkaisuun, että se voi toimia samalla eräänlaisena vuosikatsauksena näin vuoden lopussa. Olkoon tämä sitten vähän laajempi versio vuosikatsauksesta - puolitoistavuotiskatsaus.
Aloitin blogin sillä ajatuksella, että saisin kirjoitella kaikenlaisia mieltäni askarruttaneita asioita tänne sekä ihan vain arkisia kuulumisiakin. Kaikkea mikä minua kiinnostaa. Erityisesti alkuun pohdiskelin paljon oman elämäni ongelmia ja muutoksia, niitä kun puolitoista vuotta - vuosi sitten tapahtui melko runsaasti: naimisiin meno, sen myötä muutto yhteen, oma aikuistumisprosessi, itsetunto-ongelmat ja identiteetin rakentuminen. Sen lisäksi mukaan on mahtunut kevyempiä ruoanlaittokokemuksia, erilaisia mun suosikit -listoja sekä tietenkin kuulumispostauksia. Eniten viimeisen vuoden aikana on tietenkin tullut kirjoitettua gradusta, pääsykokeista ja uusista opinnoista sekä muutosta Vantaalle.
Nyt onkin hyvä palata blogin aloittaneeseen minuun ja katsoa, millaista kehitystä puolessatoista vuodessa on tapahtunut. Toisessa postauksessani Minua etsimässä kirjoitin siitä, että haluaisin löytää todellisen minäni sen sijaan että olisin se, jonka haluaisin itseni olevan. Välillä olen kertonutkin edistyneeni tässä asiassa ja tällä hetkellä koen olevani jo melko tasapainoinen ihminen. Erityisesti uusien opintojeni aloituksessa olen kokenut pystyneeni olemaan oma itseni. Itsetuntonikin on nykyään paljon paljon parempi. Toki vieläkin osaan omista heikkouksistani tuntea syvää alemmuudentunnetta, mutta toisaalta se tuntuu vaikuttavan minuun nykyisin varsin pinnallisesti. Osaan yhä enemmän nähdä, kuinka paljon esimerkiksi väsymys, huonotuulisuus ynnä muut vaikuttavat negatiivisten ajatusten taustalla. Olen oppinut ehkä hieman enemmän tunteidenhallintaa, minkä vuoksi osaan yhä paremmin tulkita tunteitani ja ymmärtää niiden taustoja.
Tämä ei tarkoita ettenkö nykyäänkin osaisi olla hyvin lapsellinen toisinaan. Omalle miehelle on tullut kiukuteltua hormonihuuruissa tai väsyneenä maailman typerimmistä aiheista. Syksyn huippuhetkiin kuului se, kun olin koko päivän yrittänyt kärsivällisesti kestää sen, että kaikki tuntui kurjalta ja gradun teko takkusi ja olin vieläpä syönytkin huonosti. Illalla mieheni teki meille iltapalaleipiä, mutta tulikin sitten pursottaneeksi myös minun leipieni päälle ketsuppia. En itse kauheasti pidä ketsupista, joten siinä vaiheessa sitten nälkäisenä, väsyneenä ja lannistuneena purskahdin itkuun, kun iltapala menikin pilalle. Eli välillä tulee näitäkin hetkiä, mutta ne kuulunevat elämään iästä riippumatta.
Olen esimerkiksi Ihkaoma identiteetti -postauksessa sanonut, että haluan pystyä olemaan oma itseni muiden mielipiteistä riippumatta. Ajatukseni tähän liittyen on hakenut muotoaan. Sosiaalisessa mediassa olen nähnyt paljon erilaisia inspiroivia lauseita. Kuinka vain paras on sinulle kyllin hyvää, ihmissuhteet jotka eivät anna mitään pitäisi lopettaa ja sinun pitäisi tehdä vain asioita, jotka sopivat elämäntyyliisi. Ymmärrän, että monesti tällaiset lauseet pyrkivät olemaan voimaannuttavia ja tietyissä elämäntilanteissa voivat olla hyödyllisiä, mutta suhtaudun niihin silti vähän kriittisesti. Koska minusta toinen puoli terveessä ihmisyydessä on se, että tiedostaa omat heikot puolensa, myöntää ne ja pyrkii kehittymään niissä. Olen sitä mieltä, että välillä pitää pyrkiä laajentamaan omia horistontteja tekemällä asioita eri tavalla, tutustumalla erilaisiin ihmisiin ja sietämällä välillä myös epämukavia tilanteita ja ihmisiä. Koska joskus ne voivat avata ihan uudenlaisia näköaloja. Olen päätynyt siihen, että turha on ruikuttaa ettei kukaan ymmärrä minua tai edes yritä, jos en itse yritä ymmärtää toisia. Tällaisia asioita olen paljon miettinyt, ja niihin yritän panostaa sen ohella että parhaani mukaan olen tinkimättömästi oma itseni.
Vaikka blogissa on erityisesti kesän ja kevään aikana ollut näkyvissä se, että olen ollut hyvin väsynyt elämäntilanteeni takia, minusta tuntuu että virkeys alkaa palata. Juuri ennen joulua aloin huomata, että ahdistus väheni, mieli oli iloisempi ja virkeämpi ja koulussa jaksoin paremmin. Kolmen viikon joululoma antaa vielä hieman lisää aikaa palautumiseen. Niinpä toivon, että keväällä jaksan panostaa blogiinkin enemmän. Suunnitelmissa olisi ainakin tehdä enemmän pohdiskelutyyppisiä postauksia, sekä ainakin yksi my day -postaus, jossa kerron tarkemmin miten mun arki kuluu. Jos luovuutta riittää, voisin jälleen julkaista runoja tai muita tekstejä.
Katsellaanpa näitä meininkejä enemmän ensi vuonna. Hyvää uutta vuotta!
perjantai 30. joulukuuta 2016
maanantai 26. joulukuuta 2016
Minun jouluni
Jostain syystä minusta tuntuu, että joulukuu menee vuosi vuodelta nopeammin. Viikot kuluvat vilkkaasti ja yhtäkkiä huomaan, että on aaton aatto, kaikki joulutouhut ovat kesken ja hädin tuskin jää aikaa nauttia.
Tänä jouluna suurin osa joulutunnelmoinnista jäi jouluviikolle, koska minulla oli lomaa. Maanantaina kävin lahjaostoksilla, torstaina kävimme miehen kanssa ostamassa tuhottoman määrän jouluruokaa sekä kauneimmissa joululauluissa ja perjantai kului siivoukseen ja kinkkuvalmisteluihin. Eli melko lahjakkaasti onnistuin taas aliarvioimaan työmäärän ja raatamaan perjantain ja osan lauantaistakin selkä vääränä. Mutta onneksi oli silti mukavaa!
 |
| Hyasintin tuoksu on minulle kuusentuoksun ohella kaikkein jouluisin tuoksu. |
 |
| Lahjojenkin paketointi jäi viime tippaan. Aattoillan lomassa samalla rupatellen ne kuitenkin tuli käärittyä paperiin. |
Vietimme tänä vuonna aaton siis ihan vain kotona. Mieheni veli tuli meille aatoksi ja oli meillä yötä. Siksi siis ensimmäistä kertaa elämässäni sain valmistella joulun ihan itse (mies tietty auttoi minkä pystyi, mutta päävastuu oli minulla). Menimme kuitenkin melko helpolla stressin minimoimiseksi. Ostimme laatikot valmiina ja tuunasimme niitä vain vähän lisäämällä mausteita ja kermaa. Samoin rosollin ostin valmiina.
Isoin projekti olikin se, että päätimme ostaa kaksi kinkkua: toisen perinteiseksi uunissa paistettavaksi ja toisen testataksemme tv-kokki Nigellan Coca-colassa keitettävää kinkkua. Alun perin oli tarkoitus valmistaa molemmat kinkut jo perjantaina, mutta koska nukkuminenkin on ennen aattopäivää mukavaa, paistettu kinkku jäi seuraavalle päivälle. Kokiskinkku sen sijaan valmistui perjantaina ilman ongelmia. Noudatan Snellmanin sivulta löytynyttä ohjetta. Kinkku oli kolmisen kiloa painava, ja se mahtui juuri ja juuri isoimpaan kattilaamme. Laitoin vain yhden suuren punasipulin lohkottuna kattilaan, kinkun päälle ja kattilan piripintaan täyteen kokista. Kolmisen tuntia se sitten porisi siinä. Kuorrutteeseen tuli siirappia, fariinisokeria ja sinappijauhetta. Ja täytyy sanoa, että maistui ihan kinkulta. Paras osuus oli se kuorrutus ehdottomasti ja ainakin heti paiston jälkeen kinkku oli todella mehevää. Minusta ero normaaliin kinkkuun ei ollut suuri, mutta mieheni ja lankoni kehuivat kinkkua maasta taivaaseen. Joten saattaahan siitä tulla vaikka perinneresepti.
Yllättäen paistokinkun kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia. Kinkun sisälämpötila oli paiston alkuvaiheessa melko alhainen, mutta aloin paistamaan kinkkua Snellmanin ohjeiden mukaisesti ensin puoli tuntia 200 asteessa ja sitten 100 asteessa. No, olisi se lämpötila ehkä voinut olla korkeampi koska oletetun 3,5 tunnin sijaan paistoon meni 6 tuntia! Siinäpä sitten nälkäisinä odotellaan, että saadaan ensin se halvatun kinkku ulos ha sen jälkeen riisipiirakat, laatikot ja joulutortut. Onneksi kaikki lopulta onnistui hyvin ja maistui hyvältä. Loppuillasta otettiin sitten rennosti hääräilyn jälkeen.
 |
| Herkkua on siinä monenlaista... |
Kaikesta härdellistä huolimatta meillä oli todella mukava aattoilta. Voisin kuvitella valmistelevani joulun toistekin. Nyt olen matkalla kohti pohjoista viettämään jälkeisjoulua perheeni kanssa. En ole käynyt siellä puoleen vuoteen, joten on mukavaa päästä näkemään omaa perhettä.
Hyvää joulun jatkoa teille, lukijat!
 |
| Kehittelin meille "kuusenkorvikkeen" |
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
Mitä katselen Youtubesta?
Meillä ei ole televisiota, mutta tietokoneen kautta tulee katsottua paitsi tv:n nettikanavia, myös Youtuben kautta videoita. Youtube onkin varmasti eniten käyttämäni sosiaalinen media. Koska olen aiemmin tehnyt päivityksiä kuuntelemastani musiikista, lukemistani kirjoista ja suosikkitelevisiosarjoistani, luonnollisena jatkona on se, että jaan tänne blogiin eniten seuraamiani Youtube-kanavia.
Aiemmin musiikkipostauksessa kerroinkin, että haluan kuunnella musiikkia nimenomaan siten, että saan keskittyä siihen. Suurin osa musiikin kuuntelustani tapahtuukin nykyään Youtuben kautta. Pidän erityisesti siitä, että Youtubessa musiikki on musiikkivideoiden muodossa, jolloin samalla saa nähdä taidolla tehtyjä, kauniita videoita. Esimerkiksi Lindsey Stirlingin ja 2Cellosin musiikkivideot ovat aivan upeita visuaalisia teoksia. Instrumentaalia pianolla ja sellolla tehtyjä cover-kappaleita esittävä The Pianoguys on myös tilauksessa. Nykyään he tosin eivät ole julkaisseet paljonkaan uusia kappaleita, mikä on hieman harmi. Ohessa on 2Cellosin viimeisin musiikkivideo Queenin kappaleesta The Show Must Go On.
Musiikkikanavista seuraan tällä hetkellä eniten Evynne ja Peter Hollensia. Peter on erikoistunut acapellacovereihin, jotka ovat todella taitavasti tehtyjä. Juuri nyt hän julkaisee viikottain uuden version jostakin joululaulusta, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Peterin vaimo Evynne on hänkin upea laulaja, ja hänen erikoisuutenaan on ollut viime aikoina versiot Disneyprinsessojen kappaleista. Eniten nautin kuitenkin Peterin ja Evynnen lumoavan kauniista duetoista. He ovat todella suloinen pariskunta ja heillä on myös hirmuisen suloinen pieni poika, Ashland. Ohessa Peter Hollensin viimeisin joululauluvideo, Carol of the Bells, sekä Evynnen ja Peterin duetto Beauty and the Beast elokuvasta Kaunotar ja Hirviö.
Musiikin lisäksi katselen useita eri kanavia liittyen eri aiheisiin. Yksi pisimpään seuraamiani kanavia on Fine Brothers Entertainmentin React-kanava. Kanavalla on eri ikäryhmiä, joille näytetään esimerkiksi suosittuja Youtube-videoita, pelejä, puhelinsovelluksia ynnä muuta, ja ryhmän reaktiot ja kommentit näytetään katsojille. Lopuksi kysytään vielä kysymyksiä liittyen aiheeseen. Videot ovat usein todella hauskoja ja nostalgisia. Yleiseksi on tullut myös se, että jos reaktiovideo liittyy tiettyyn tubettajaan, kuvataan vielä vastareaktiovideo jossa kyseinen tubettaja vastaa ryhmän reaktioihin. Kanavalla on lisäksi alkanut olla enemmän erilaisia haastevideoita, joissa pitää arvata elokuvia tai musiikkia ääniraidan perusteella sekä sarja, jossa ryhmälle näytetään hauskoja videoita, mutta heidän on oltava nauramatta tai hymyilemättä pysyäkseen pelissä. Ohessa on yksi näistä videoista.
Myös erilaiset elokuviin liittyvät kanavat ovat mieleeni. Screen Junkies -kanavalla on Honest Trailers -sarja, jossa elokuvista tehdään elokuvaa todenmukaisesti analysoivat trailer-pätkät. Lopputulos on yleensä hulvattoman hauska sisältäen teräviä huomioita elokuvista. Toinen elokuviin paljon keskittyvä kanava on WatchMojo.com, joka tekee erilaisia Top10-listoja. Toplistoja löytyy esimerkiksi huonoimmista näyteltyistä aksenteista elokuvissa, hauskimmista elokuvasankareista ja huonoimmista elokuvan loppuratkaisuista. Elokuvien lisäksi listoja on tehty musiikista, peleistä, julkkiksista ja mitä kummallisimmista aiheista, kuten vaarallisimmista lasten leluista. WatchMojolla on myös sisarkanava MsMojo, jossa on erityisesti naisille suunnattuja listoja.
Tykkään myös todella paljon Youtube-persoonista, jotka tuovat arkielämänsä vlogien muodossa näkyville. Aloin vastikään seuraamaan kokonaista perhettä, jossa jokainen jäsen on mukana Youtubessa. Tubettaminen alkoi heillä Matthias-nimisen tubettajan huumorivideoilla saamasta suosiosta. Yhdessä veljensä ja lankonsa kanssa Matthias perusti Team Edge -kanavan, joka julkaisee yksinomaan erilaisia haastevideoita. Matthiaksen lisäksi muilla Team Edgen muilla jäsenillä, Matthiaksen veljellä J-Fredillä ja langon Bryanin perheellä, joka käyttää nimeä The Crazie Crew, on omat pääosin vlog-kanavat. Myös Matthiaksen vaimolla Amanda Fayella on oma muun muassa kauneudenhoitoon, muotiin ja hyvinvointiin keskittyvä kanava ja lisäksi heillä on yhteinen Matt&Amanda vlog-kanava, joka esittelee heidän normaalia elämäänsä, johon nykyään kuuluu myös pieni vauva Luna. Tykkään näistä kanavista erityisesti sen takia, koska ne eivät sisällä kiroilua eivätkä kovin likaista huumoria. Lisäksi ainakin osa perheestä ovat kristittyjä, mikä näkyy henkilökohtaisissa vlogeissa jonkin verran. Lisäksi koko perhe vaikuttaa todella hyvissä väleissä olevalta ja hauskalta, joten heitä on mukava seurata.
Aiemmin musiikkipostauksessa kerroinkin, että haluan kuunnella musiikkia nimenomaan siten, että saan keskittyä siihen. Suurin osa musiikin kuuntelustani tapahtuukin nykyään Youtuben kautta. Pidän erityisesti siitä, että Youtubessa musiikki on musiikkivideoiden muodossa, jolloin samalla saa nähdä taidolla tehtyjä, kauniita videoita. Esimerkiksi Lindsey Stirlingin ja 2Cellosin musiikkivideot ovat aivan upeita visuaalisia teoksia. Instrumentaalia pianolla ja sellolla tehtyjä cover-kappaleita esittävä The Pianoguys on myös tilauksessa. Nykyään he tosin eivät ole julkaisseet paljonkaan uusia kappaleita, mikä on hieman harmi. Ohessa on 2Cellosin viimeisin musiikkivideo Queenin kappaleesta The Show Must Go On.
Musiikkikanavista seuraan tällä hetkellä eniten Evynne ja Peter Hollensia. Peter on erikoistunut acapellacovereihin, jotka ovat todella taitavasti tehtyjä. Juuri nyt hän julkaisee viikottain uuden version jostakin joululaulusta, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Peterin vaimo Evynne on hänkin upea laulaja, ja hänen erikoisuutenaan on ollut viime aikoina versiot Disneyprinsessojen kappaleista. Eniten nautin kuitenkin Peterin ja Evynnen lumoavan kauniista duetoista. He ovat todella suloinen pariskunta ja heillä on myös hirmuisen suloinen pieni poika, Ashland. Ohessa Peter Hollensin viimeisin joululauluvideo, Carol of the Bells, sekä Evynnen ja Peterin duetto Beauty and the Beast elokuvasta Kaunotar ja Hirviö.
Musiikin lisäksi katselen useita eri kanavia liittyen eri aiheisiin. Yksi pisimpään seuraamiani kanavia on Fine Brothers Entertainmentin React-kanava. Kanavalla on eri ikäryhmiä, joille näytetään esimerkiksi suosittuja Youtube-videoita, pelejä, puhelinsovelluksia ynnä muuta, ja ryhmän reaktiot ja kommentit näytetään katsojille. Lopuksi kysytään vielä kysymyksiä liittyen aiheeseen. Videot ovat usein todella hauskoja ja nostalgisia. Yleiseksi on tullut myös se, että jos reaktiovideo liittyy tiettyyn tubettajaan, kuvataan vielä vastareaktiovideo jossa kyseinen tubettaja vastaa ryhmän reaktioihin. Kanavalla on lisäksi alkanut olla enemmän erilaisia haastevideoita, joissa pitää arvata elokuvia tai musiikkia ääniraidan perusteella sekä sarja, jossa ryhmälle näytetään hauskoja videoita, mutta heidän on oltava nauramatta tai hymyilemättä pysyäkseen pelissä. Ohessa on yksi näistä videoista.
Myös erilaiset elokuviin liittyvät kanavat ovat mieleeni. Screen Junkies -kanavalla on Honest Trailers -sarja, jossa elokuvista tehdään elokuvaa todenmukaisesti analysoivat trailer-pätkät. Lopputulos on yleensä hulvattoman hauska sisältäen teräviä huomioita elokuvista. Toinen elokuviin paljon keskittyvä kanava on WatchMojo.com, joka tekee erilaisia Top10-listoja. Toplistoja löytyy esimerkiksi huonoimmista näyteltyistä aksenteista elokuvissa, hauskimmista elokuvasankareista ja huonoimmista elokuvan loppuratkaisuista. Elokuvien lisäksi listoja on tehty musiikista, peleistä, julkkiksista ja mitä kummallisimmista aiheista, kuten vaarallisimmista lasten leluista. WatchMojolla on myös sisarkanava MsMojo, jossa on erityisesti naisille suunnattuja listoja.
Rehellinen traileri Yksin kotona -elokuvasta
Tykkään myös todella paljon Youtube-persoonista, jotka tuovat arkielämänsä vlogien muodossa näkyville. Aloin vastikään seuraamaan kokonaista perhettä, jossa jokainen jäsen on mukana Youtubessa. Tubettaminen alkoi heillä Matthias-nimisen tubettajan huumorivideoilla saamasta suosiosta. Yhdessä veljensä ja lankonsa kanssa Matthias perusti Team Edge -kanavan, joka julkaisee yksinomaan erilaisia haastevideoita. Matthiaksen lisäksi muilla Team Edgen muilla jäsenillä, Matthiaksen veljellä J-Fredillä ja langon Bryanin perheellä, joka käyttää nimeä The Crazie Crew, on omat pääosin vlog-kanavat. Myös Matthiaksen vaimolla Amanda Fayella on oma muun muassa kauneudenhoitoon, muotiin ja hyvinvointiin keskittyvä kanava ja lisäksi heillä on yhteinen Matt&Amanda vlog-kanava, joka esittelee heidän normaalia elämäänsä, johon nykyään kuuluu myös pieni vauva Luna. Tykkään näistä kanavista erityisesti sen takia, koska ne eivät sisällä kiroilua eivätkä kovin likaista huumoria. Lisäksi ainakin osa perheestä ovat kristittyjä, mikä näkyy henkilökohtaisissa vlogeissa jonkin verran. Lisäksi koko perhe vaikuttaa todella hyvissä väleissä olevalta ja hauskalta, joten heitä on mukava seurata.
Tämä on loistava esimerkki siitä, miten hulluja ideoita Team Edgellä on haasteissa, Whack-a-mole challenge.
Tässä vielä koko perheen haaste Crazie Crewn kanavalta
Tässä oli pieni katsaus siihen, mitä laitan yleisimmin Youtubesta pyörimään. Anteeksi, että ne olivat kaikki englanniksi, en juurikaan seuraa kotimaisia tubettajia. Jos tiedätte hyviä kanavia, jakakaa ihmeessä kommenteissa niitä!
lauantai 26. marraskuuta 2016
Mistä olen kiitollinen
Yhdysvalloissa vietettiin pari päivää sitten kiitospäivää. Vaikka se ei kuulukaan suomalaiseen juhlakalenteriin, on aina silloin tällöin hyvä pysähtyä miettimään, mistä kaikesta olen tänään kiitollinen. Tässä muutamia asioista, joista olen valtavan kiitollinen.
Olen kiitollinen siitä, että valmistuin maisteriksi. Virallinen valmistumispäivä oli 24.11. ja eilen postiluukusta putkahti paketti, joka sisälsi tutkintotodistukseni. Olen ylpeä, että jaksoin tehdä töitä tutkinnon eteen. Välillä se oli hyvin epätoivoista, kuten olette kevään, kesän ja syksyn blogipostauksista nähneet. En olisi uskonut, että gradu vaatii niin paljon työtä, mutta olen ylpeä siitä, että jaksoin panostaa siihen ja sain siitä hyvän arvosanan.
Olen kiitollinen siitä, että kaikki on järjestynyt elämässäni taas niin hienosti. Saan opiskella kauan unelmoimaani alaa. Vaikka välillä omien kädentaitojen karkeus pelottaa, olen kuitenkin innoissani kun saan mahdollisuuden yrittää pärjätä tällä alalla. Saan asua tilavassa ja mukavassa asunnossa, joka on myös halpa. Ihmetyttää jo, miten ihmeessä mahduimme elämään aiemmassa 42 neliön kaksiossamme. Olen kiitollinen, että halvalla ostamamme astianpesukone toimii ja helpottaa arkea huomattavasti.
Olen kiitollinen siitä, että minulla on upea aviomies, joka saa minut hyvälle mielelle ja tuntemaan itseni arvokkaaksi ja rakastetuksi. Olen kiitollinen siitä, että Jumala on auttanut minua toipumaan pahimmasta väsymyksestä niin, että jaksan huolehtia kodistamme edes kohtalaisen hyvin. Kun muistelee viime kevään väsymystä ja sitä, että en oikeasti jaksanut siivota moneen kuukauteen kunnolla, on oikein tyytyväinen tähän hetkeen, kun siivottua tulee yleensä useamman kerran kuukaudessa.
Olen kiitollinen myös perheestä, joka on kaukana mutta kuitenkin olemassa. Sen lisäksi minulla on myös mahtava uusi perhe miehen puolelta, joka saa minut tuntemaan itseni tervetulleeksi. Sen lisäksi olen valtavan kiitollinen ystävistä, jotka jaksavat pitää yhteyttä ja sopia tapaamisia, vaikka itselläni ei ole energia riittänyt siihen. He saavat minut rentoutumaan ja tuntemaan, ettei minun suorittamiseni määrittele arvoani, vaan minä itsessäni olen arvokas.
Olen kiitollinen toimivasta pienestä läppäristäni, jota voin pitää sylissäni juuri nyt ilman että se ylikuumenee tai sekoilee. Toimivat näppäimet eivät edeltävän kuuden vuoden jälkeen ole itsestäänselvyys, joten kiitän niistä. Olen kiitollinen tästä blogista, johon saan kirjoittaa tuntojani ja kehittää itseäni kirjoittajana. Toivon myös, että tämä blogi saa antaa lukijoillensa iloa ja ajateltavaa.
Ennen kaikkea olen kiitollinen anteeksiantavasta Jumalasta, joka kaikkien mokailujeni ja laiminlyömisteni jälkeenkin haluaa ottaa uudelleen kädestäni kiinni ja jatkaa matkaa yhdessä kanssani. Emme ole tämän syksyn aikana kovin montaa kertaa päässeet käymään seurakunnassa kaiken väsymyksen keskellä, mikä harmittaa. Olen kuitenkin kiitollinen, että saan ottaa aikaa levolle kun sitä tarvitsen. Toivon mukaan jossain vaiheessa voimia tulisi siihen, että seurakuntaan jaksaisi mennä ja myös harrastuksia aloittaa. Olen kiitollinen siitä, että huomenna on ensimmäinen adventti ja lämpöinen joulunaika saa alkaa siitä. Ja kolmen viikon päästä alkaa pitkä joululoma, jolloin ainakin saan levätä kunnolla, nähdä perhettä ja ystäviä ja tietenkin rauhoittua kunnolla joulun sanoman äärelle.
Ihanaa joulunaikaa kaikille!
Olen kiitollinen siitä, että valmistuin maisteriksi. Virallinen valmistumispäivä oli 24.11. ja eilen postiluukusta putkahti paketti, joka sisälsi tutkintotodistukseni. Olen ylpeä, että jaksoin tehdä töitä tutkinnon eteen. Välillä se oli hyvin epätoivoista, kuten olette kevään, kesän ja syksyn blogipostauksista nähneet. En olisi uskonut, että gradu vaatii niin paljon työtä, mutta olen ylpeä siitä, että jaksoin panostaa siihen ja sain siitä hyvän arvosanan.
Olen kiitollinen siitä, että kaikki on järjestynyt elämässäni taas niin hienosti. Saan opiskella kauan unelmoimaani alaa. Vaikka välillä omien kädentaitojen karkeus pelottaa, olen kuitenkin innoissani kun saan mahdollisuuden yrittää pärjätä tällä alalla. Saan asua tilavassa ja mukavassa asunnossa, joka on myös halpa. Ihmetyttää jo, miten ihmeessä mahduimme elämään aiemmassa 42 neliön kaksiossamme. Olen kiitollinen, että halvalla ostamamme astianpesukone toimii ja helpottaa arkea huomattavasti.
Olen kiitollinen siitä, että minulla on upea aviomies, joka saa minut hyvälle mielelle ja tuntemaan itseni arvokkaaksi ja rakastetuksi. Olen kiitollinen siitä, että Jumala on auttanut minua toipumaan pahimmasta väsymyksestä niin, että jaksan huolehtia kodistamme edes kohtalaisen hyvin. Kun muistelee viime kevään väsymystä ja sitä, että en oikeasti jaksanut siivota moneen kuukauteen kunnolla, on oikein tyytyväinen tähän hetkeen, kun siivottua tulee yleensä useamman kerran kuukaudessa.
Olen kiitollinen myös perheestä, joka on kaukana mutta kuitenkin olemassa. Sen lisäksi minulla on myös mahtava uusi perhe miehen puolelta, joka saa minut tuntemaan itseni tervetulleeksi. Sen lisäksi olen valtavan kiitollinen ystävistä, jotka jaksavat pitää yhteyttä ja sopia tapaamisia, vaikka itselläni ei ole energia riittänyt siihen. He saavat minut rentoutumaan ja tuntemaan, ettei minun suorittamiseni määrittele arvoani, vaan minä itsessäni olen arvokas.
Olen kiitollinen toimivasta pienestä läppäristäni, jota voin pitää sylissäni juuri nyt ilman että se ylikuumenee tai sekoilee. Toimivat näppäimet eivät edeltävän kuuden vuoden jälkeen ole itsestäänselvyys, joten kiitän niistä. Olen kiitollinen tästä blogista, johon saan kirjoittaa tuntojani ja kehittää itseäni kirjoittajana. Toivon myös, että tämä blogi saa antaa lukijoillensa iloa ja ajateltavaa.
Ennen kaikkea olen kiitollinen anteeksiantavasta Jumalasta, joka kaikkien mokailujeni ja laiminlyömisteni jälkeenkin haluaa ottaa uudelleen kädestäni kiinni ja jatkaa matkaa yhdessä kanssani. Emme ole tämän syksyn aikana kovin montaa kertaa päässeet käymään seurakunnassa kaiken väsymyksen keskellä, mikä harmittaa. Olen kuitenkin kiitollinen, että saan ottaa aikaa levolle kun sitä tarvitsen. Toivon mukaan jossain vaiheessa voimia tulisi siihen, että seurakuntaan jaksaisi mennä ja myös harrastuksia aloittaa. Olen kiitollinen siitä, että huomenna on ensimmäinen adventti ja lämpöinen joulunaika saa alkaa siitä. Ja kolmen viikon päästä alkaa pitkä joululoma, jolloin ainakin saan levätä kunnolla, nähdä perhettä ja ystäviä ja tietenkin rauhoittua kunnolla joulun sanoman äärelle.
Ihanaa joulunaikaa kaikille!
sunnuntai 13. marraskuuta 2016
Sadan kirjan lista
Löysin joskus aikoinaan tällaisen BBC:n julkaiseman listan 100 kirjasta, jotka jokaisen tulisi lukea elinaikanaan. BBC uskoi, että suurin osa ihmisistä on lukenut vain kuusi sadan listasta. Hardcore-lukutoukkana haasteeseen piti tietenkin tarttua ja tarkistaa, että olen vähintään ne kuusi lukenut. Viime listauksessa 20.12.2010 eli kuusi vuotta sitten olin lukenut jo 15 kirjaa (tässä mustalla paksunnettuja) ja sen lisäksi paljon sellaisia, joista olin lukenut osan (tässä mustalla kursivoituja). Nyt olen vanhaan listaani päivittänyt tilannetta, ja ainakin muutama kirja lisää listalle on tullut. Kaikki uudet kokonaan luetut kirjat ovat punaisella paksunnettuja ja osittain luetut punaisella kursivoituja. Tämän lisäksi olen erikseen sinisellä kursivoinut ne kirjat, joista olen nähnyt filmatisoinnin.
1 Pride and Prejudice - Jane Austen
2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien
3 Jane Eyre - Charlotte Bronte
4. Harry Potter series - J.K. Rowling
5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee
6. The Bible
7 Wuthering Heights - Emily Bronte
8 Nineteen Eighty Four - George Orwell
9 His Dark Materials - Philip Pullman
10 Great Expectations - Charles Dickens
11 Little Women - Louisa M Alcott
12 Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy
13 Catch 22 - Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca - Daphne Du Maurier
16 The Hobbit - JRR Tolkien
17 Birdsong - Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye - JD Salinger
19 The Time Traveler’s Wife - Audrey Niffenegger
20 Middlemarch - George Eliot
21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald
24 War and Peace - Leo Tolstoy (BBC:n draama tuli vastikään)
25 the HitchHiker´s Guide to the Galaxy - Douglas Adams
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky
28 Grapes of Wrath - John Steinbeck
29 Alice in Wonderland
30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame
31 Anna Karenina - Leo Tolstoy
32 David Copperfield - Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia - CS Lewis
34 Emma -Jane Austen
35 Persuasion - Jane Austen
36 The Lion, The Witch and the Wardrobe - CS Lewis
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden
40 Winnie the Pooh - A.A. Milne
41 Animal Farm - George Orwell
42 The Da Vinci Code - Dan Brown
43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meaney - John Irving
45 The Woman in White - Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables - LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood
49 Lord of the Flies - William Golding
50 Atonement - Ian McEwan
51 Life of Pi - Yann Martel
52 Dune - Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility - Jane Austen
55 A Suitable Boy - Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens
58 Brave New World - Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men - John Steinbeck
62 Lolita - Vladimir Nabokov
63 The Secret History - Donna Tartt
64 The Lovely Bones - Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas
66 On The Road - Jack Kerouac
67 Jude the Obscure - Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding
69 Midnight’s Children - Salman Rushdie
70 Moby Dick - Herman Melville
71 Oliver Twist - Charles Dickens
72 Dracula - Bram Stoker
73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island - Bill Bryson
75 Ulysses - James Joyce
76 The Inferno - Dante
77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome
78 Germinal - Emile Zola
79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray
80 Possession - AS Byatt
81 A Christmas Carol - Charles Dickens
82 Cloud Atlas - David Mitchell
83 The Color Purple - Alice Walker
84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary - Gustave Flaubert
86 A Fine Balance - Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web - E.B. White
88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
91 Heart of Darkness - Joseph Conrad
92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery
93 The Wasp Factory - Iain Banks
94 Watership Down - Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice - Nevil Shute
97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas
98 Hamlet - William Shakespeare
99 Charlie and the Chocolate Factory - Roald Dahl
100 Les Miserables - Victor Hugo
Tällä hetkellä siis 21 näistä on luettu kokonaan. Uusia kirjoja viime kertaiseen listaukseen on tullut 6 kappaletta. Eniten ehkä nolottaa, etten ole vieläkään lukenut yhden yhtä Charles Dickinsonin kirjaa. Olisikohan se seuraava projekti sitten. Samoin Sherlock Holmesit olivat lukulistalla jo viime kerralla kun listaa päivitin. Olen lukenut ainoastaan Neljän merkin joskus aikoinaan. Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo oli minulla lainassa kesällä, mutta koska kirja on melkoinen tiiliskivi ja gradu ja muutto veivät valtavasti aikaa, ehdin lukea sen vain puoliväliin. Aion kyllä lainata sen vielä ja lukea loppuun.
Toisaalta lista alkaa olla jo selvästi vanhentunut. Mielestäni sille kuuluisi listata ainakin nämä lukemani kirjat:
The Hunger Games -sarja - Suzanne Collins
The No 1 Ladies' Detective Agency - Alexander McCall Smith
The Book Thief - Markus Zusak
A Thousand Splendid Suns - Khaled Hosseini
The Secret Dreamworld of a Shopaholic - Sophie Kinsella
Sen lisäksi olen ihmetellyt, ettei listalta löydy lukioaikana lukemaani Daniel Defoen Robinson Crusoeta tai enempää lasten klassikkokirjoja, esimerkiksi Viisikkoja. Mutta no, sata kirjaa on kuitenkin aika paljon, joten kaikkea siihen pysty ahtamaan ja varmasti aina syntyy erimielisyyksiä siitä, mikä sille kuuluisi ja mikä ei. Listaa on ihan hauskaa kuitenkin välillä seurailla ja ainakin tästä löytyy paljon ideoita, jos kaipaa jotakin uutta luettavaa.
1 Pride and Prejudice - Jane Austen
2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien
3 Jane Eyre - Charlotte Bronte
4. Harry Potter series - J.K. Rowling
5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee
6. The Bible
7 Wuthering Heights - Emily Bronte
8 Nineteen Eighty Four - George Orwell
9 His Dark Materials - Philip Pullman
10 Great Expectations - Charles Dickens
11 Little Women - Louisa M Alcott
12 Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy
13 Catch 22 - Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca - Daphne Du Maurier
16 The Hobbit - JRR Tolkien
17 Birdsong - Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye - JD Salinger
19 The Time Traveler’s Wife - Audrey Niffenegger
20 Middlemarch - George Eliot
21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald
24 War and Peace - Leo Tolstoy (BBC:n draama tuli vastikään)
25 the HitchHiker´s Guide to the Galaxy - Douglas Adams
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky
28 Grapes of Wrath - John Steinbeck
29 Alice in Wonderland
30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame
31 Anna Karenina - Leo Tolstoy
32 David Copperfield - Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia - CS Lewis
34 Emma -Jane Austen
35 Persuasion - Jane Austen
36 The Lion, The Witch and the Wardrobe - CS Lewis
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden
40 Winnie the Pooh - A.A. Milne
41 Animal Farm - George Orwell
42 The Da Vinci Code - Dan Brown
43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meaney - John Irving
45 The Woman in White - Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables - LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood
49 Lord of the Flies - William Golding
50 Atonement - Ian McEwan
51 Life of Pi - Yann Martel
52 Dune - Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility - Jane Austen
55 A Suitable Boy - Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens
58 Brave New World - Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men - John Steinbeck
62 Lolita - Vladimir Nabokov
63 The Secret History - Donna Tartt
64 The Lovely Bones - Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas
66 On The Road - Jack Kerouac
67 Jude the Obscure - Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding
69 Midnight’s Children - Salman Rushdie
70 Moby Dick - Herman Melville
71 Oliver Twist - Charles Dickens
72 Dracula - Bram Stoker
73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island - Bill Bryson
75 Ulysses - James Joyce
76 The Inferno - Dante
77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome
78 Germinal - Emile Zola
79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray
80 Possession - AS Byatt
81 A Christmas Carol - Charles Dickens
82 Cloud Atlas - David Mitchell
83 The Color Purple - Alice Walker
84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary - Gustave Flaubert
86 A Fine Balance - Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web - E.B. White
88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
91 Heart of Darkness - Joseph Conrad
92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery
93 The Wasp Factory - Iain Banks
94 Watership Down - Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice - Nevil Shute
97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas
98 Hamlet - William Shakespeare
99 Charlie and the Chocolate Factory - Roald Dahl
100 Les Miserables - Victor Hugo
Tällä hetkellä siis 21 näistä on luettu kokonaan. Uusia kirjoja viime kertaiseen listaukseen on tullut 6 kappaletta. Eniten ehkä nolottaa, etten ole vieläkään lukenut yhden yhtä Charles Dickinsonin kirjaa. Olisikohan se seuraava projekti sitten. Samoin Sherlock Holmesit olivat lukulistalla jo viime kerralla kun listaa päivitin. Olen lukenut ainoastaan Neljän merkin joskus aikoinaan. Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo oli minulla lainassa kesällä, mutta koska kirja on melkoinen tiiliskivi ja gradu ja muutto veivät valtavasti aikaa, ehdin lukea sen vain puoliväliin. Aion kyllä lainata sen vielä ja lukea loppuun.
Toisaalta lista alkaa olla jo selvästi vanhentunut. Mielestäni sille kuuluisi listata ainakin nämä lukemani kirjat:
The Hunger Games -sarja - Suzanne Collins
The No 1 Ladies' Detective Agency - Alexander McCall Smith
The Book Thief - Markus Zusak
A Thousand Splendid Suns - Khaled Hosseini
The Secret Dreamworld of a Shopaholic - Sophie Kinsella
Sen lisäksi olen ihmetellyt, ettei listalta löydy lukioaikana lukemaani Daniel Defoen Robinson Crusoeta tai enempää lasten klassikkokirjoja, esimerkiksi Viisikkoja. Mutta no, sata kirjaa on kuitenkin aika paljon, joten kaikkea siihen pysty ahtamaan ja varmasti aina syntyy erimielisyyksiä siitä, mikä sille kuuluisi ja mikä ei. Listaa on ihan hauskaa kuitenkin välillä seurailla ja ainakin tästä löytyy paljon ideoita, jos kaipaa jotakin uutta luettavaa.
torstai 3. marraskuuta 2016
Hyvä alkuviikko
Tämän viikon alkupuoli on ollut vähän rankka, koska meillä on ollut kemian labroja nyt kolmena päivänä noin 6 tuntia päivään. Toisaalta oli kiva, että ne sai nopeasti alta pois, mutta toisaalta yhteen pötköön se oli yllättävän rankkaa, erityisesti kun loppupäivästä olisi pitänyt kaivaa looginen päättelykyky aivojen perukoilta esiin ja laskea, kuinka 2-molaarisesta suolahaposta saadaan 0,1-molaarista. Ei riitä aivokapasiteetti, ei.
Onneksi näihin rankkoihin päiviin mahtui myös monta ilonaihetta. Maanantaina tulin kotiin väsyneenä, mutta mieli piristyi kummasti, kun huomasin graduni tulleen hyväksytyksi arvosanalla 4 (toiseksi paras)! On pitänyt pari päivää ihan sulatella sitä, että nyt se on ihan oikeasti ohi ja 24.11. minä valmistun Filosofian maisteriksi. Ja ihanaa, että kova työni palkittiin noin hyvällä arvosanalla. Viitosta en odottanutkaan saavani, koska gradusta sen saavat vain ne, jotka ovat tehneet aivan huippuhyvän gradun. Olen siis todella tyytyväinen neloseeni. Nyt on jäljellä enää se, että lähetän tutkintotodistushakemuksen yliopistolle ja sitten yliopisto olisi käyty. Aika hurjaa, kun jossain vaiheessa tuntui, että ei tämä lopu ikinä, mutta tässä sitä nyt ollaan!
Tiistain ilonaiheena oli se, että kävin hakemassa paketin, joka sisälsi uuden läppärini. Edellinen läppäri on melkein 6,5 vuotta vanha, ja sen kyllä huomaa. Näppäimet ovat toimineet kunnolla viimeksi kolme vuotta sitten, joten sen jälkeen olen käyttänyt erillistä näppäimistöä. Sen lisäksi netti on pätkinyt välillä todella häiritsevästi ja kaiken huippuna koneella on ollut käynnistymisvaikeuksia. Esimerkiksi kun kirjoitin viimeistä esseetä tutkintoa varten tuossa pari viikkoa sitten ja saunan jälkeen aioin tarkistaa sen loppuun ennen arvosteltavaksi lähettämistä, kone jäi hurraamaan ikään kuin valmiustilaan eikä käynnistynyt. Meinasi itku jo tulla, kun varmuuskopiointi oli unohtunut ja monen päivän työ oli menossa hukkaan. Onneksi kuitenkin vuodet ovat opettaneet koneen niksit ja vanha kunnon kikka antaa koneen ylikuumentua ja sammua siten itsekseen sai sen käynnistymään.
Ymmärrätte siis, että ei tuollaisella koneella voi enää jatkaa, kun se saattaa hajota milloin tahansa. Niinpä oli aika ostaa uusi. Onneksi miehelläni on ystäviä, joilla oli vinkata paikka, josta saa ostettua käytettyjä toimistoläppäreitä. Saimme siis hyvän koneen ostettua halvalla. Uusi koneeni on siis pieni ja näppärä Lenovon Thinkpad X230. Vaikka läppäri on käytetty, se vaikuttaa aivan uuden veroiselta. On ihanaa, kun voi kirjoittaa koneen omalla näppäimistöllä ja netin pätkiminen ei haittaa työskentelyä. Lisäksi vanha koneeni tosiaan ylikuumeni todella helposti ja päästi kauhean kovaa ääntä. Tämä taas on tosi hiljainen siihen verrattuna.
Keskiviikkoa piristi se, että tänne pääkaupunkiseudullekin satoi reilu kerros lunta. En ole mikään kauhean innokas talvi-ihminen, mutta kyllä lumi mielestäni kuuluu marraskuuhun. Marraskuu on mielestäni kaikista ankein kuukausi ilman lunta: on pimeää, harmaata ja puut ovat paljaita. Sen sijaan heti kun lunta sataa vähänkin, valon määrä moninkertaistuu ja ankeus peittyy. Siksi olin lumisateesta iloinen. Onneksi ei tosin tarvinnut mennä junalla minnekään, koska koulusta lähtiessäni vilkaisin alikulkutunnelissa juna-aikatauluja ja kaikki junat olivat myöhässä. Joten kaikille lumen tulo ei varmaankaan ollut mieleen.
Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa tätä viikkoa eteenpäin. Hyvää loppuviikkoa myös teille, lukijat!
Onneksi näihin rankkoihin päiviin mahtui myös monta ilonaihetta. Maanantaina tulin kotiin väsyneenä, mutta mieli piristyi kummasti, kun huomasin graduni tulleen hyväksytyksi arvosanalla 4 (toiseksi paras)! On pitänyt pari päivää ihan sulatella sitä, että nyt se on ihan oikeasti ohi ja 24.11. minä valmistun Filosofian maisteriksi. Ja ihanaa, että kova työni palkittiin noin hyvällä arvosanalla. Viitosta en odottanutkaan saavani, koska gradusta sen saavat vain ne, jotka ovat tehneet aivan huippuhyvän gradun. Olen siis todella tyytyväinen neloseeni. Nyt on jäljellä enää se, että lähetän tutkintotodistushakemuksen yliopistolle ja sitten yliopisto olisi käyty. Aika hurjaa, kun jossain vaiheessa tuntui, että ei tämä lopu ikinä, mutta tässä sitä nyt ollaan!
Tiistain ilonaiheena oli se, että kävin hakemassa paketin, joka sisälsi uuden läppärini. Edellinen läppäri on melkein 6,5 vuotta vanha, ja sen kyllä huomaa. Näppäimet ovat toimineet kunnolla viimeksi kolme vuotta sitten, joten sen jälkeen olen käyttänyt erillistä näppäimistöä. Sen lisäksi netti on pätkinyt välillä todella häiritsevästi ja kaiken huippuna koneella on ollut käynnistymisvaikeuksia. Esimerkiksi kun kirjoitin viimeistä esseetä tutkintoa varten tuossa pari viikkoa sitten ja saunan jälkeen aioin tarkistaa sen loppuun ennen arvosteltavaksi lähettämistä, kone jäi hurraamaan ikään kuin valmiustilaan eikä käynnistynyt. Meinasi itku jo tulla, kun varmuuskopiointi oli unohtunut ja monen päivän työ oli menossa hukkaan. Onneksi kuitenkin vuodet ovat opettaneet koneen niksit ja vanha kunnon kikka antaa koneen ylikuumentua ja sammua siten itsekseen sai sen käynnistymään.
 |
| Vanha ja kovia kokenut vanha koneeni pääsee eläkkeelle |
Ymmärrätte siis, että ei tuollaisella koneella voi enää jatkaa, kun se saattaa hajota milloin tahansa. Niinpä oli aika ostaa uusi. Onneksi miehelläni on ystäviä, joilla oli vinkata paikka, josta saa ostettua käytettyjä toimistoläppäreitä. Saimme siis hyvän koneen ostettua halvalla. Uusi koneeni on siis pieni ja näppärä Lenovon Thinkpad X230. Vaikka läppäri on käytetty, se vaikuttaa aivan uuden veroiselta. On ihanaa, kun voi kirjoittaa koneen omalla näppäimistöllä ja netin pätkiminen ei haittaa työskentelyä. Lisäksi vanha koneeni tosiaan ylikuumeni todella helposti ja päästi kauhean kovaa ääntä. Tämä taas on tosi hiljainen siihen verrattuna.
 |
| Uusi koneeni |
Keskiviikkoa piristi se, että tänne pääkaupunkiseudullekin satoi reilu kerros lunta. En ole mikään kauhean innokas talvi-ihminen, mutta kyllä lumi mielestäni kuuluu marraskuuhun. Marraskuu on mielestäni kaikista ankein kuukausi ilman lunta: on pimeää, harmaata ja puut ovat paljaita. Sen sijaan heti kun lunta sataa vähänkin, valon määrä moninkertaistuu ja ankeus peittyy. Siksi olin lumisateesta iloinen. Onneksi ei tosin tarvinnut mennä junalla minnekään, koska koulusta lähtiessäni vilkaisin alikulkutunnelissa juna-aikatauluja ja kaikki junat olivat myöhässä. Joten kaikille lumen tulo ei varmaankaan ollut mieleen.
 |
| Ihanaa, kun lumi ei sulanut heti pois. |
Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa tätä viikkoa eteenpäin. Hyvää loppuviikkoa myös teille, lukijat!
lauantai 29. lokakuuta 2016
Uusi koti ja uusi elämä
Elämä Vantaalla alkoi jo noin kaksi kuukautta sitten, joten eiköhän vihdoin ole aika kertoa, kuinka täällä on sujunut. Elämä on asettunut uomiinsa ja tänne on ehtinyt jo hieman sopeutua.
Muutto itsessään sujui melko näppärästi täällä päässä. Päädyimme ottamaan käyttöömme muuttofirman, koska pakettiauton vuokra ja bensakulut olisivat tulleet aika lailla yhtä kalliiksi. Onneksi ystävä sattui suosittelemaan firmaa, joka kuljetti tavaramme edullisesti. Ainoa miinus oli siinä, että aikataulut heittivät aika paljon. Olimme ystävän luona Espoossa majailemassa, kun saimme puhelun firmalta. He sanoivat, että ovat uudella asunnollamme puolen tunnin-tunnin päästä. No, me tosiaan olimme Espoossa täysin valmistautumattomina lähtöön emmekä millään olisi ehtineet paikalle ajoissa. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät. Firman miehet olivat tullessamme kantaneet paljon tavaraa porrastasanteelle, josta he sitten kantoivat ne asuntoon. Olin hyvästä palvelusta kiitollinen, koska miehelläni oli selkä kipeänä ja minulla taas oli melko mojova flunssa. Eli aika hirveät olosuhteet muuttoon, jos olisimme joutuneet itse kantamaan tavarat.
Seuraavaksi tietenkin piti alkaa purkamaan tavaraa. Koska minulla oli kaksi koulua sen lisäksi samaan aikaan päällä, päädyin purkamaan välttämättömimmät, kuten keittiön tavarat, suurimman osan vaatteista ynnä muut jokapäiväiset tavarat. Sen lisäksi sain kirjahyllyn melko pian täytettyä. Pyykin- ja astianpesukoneiden kanssa piti hieman säätää, mutta nekin saimme onneksi pian paikalleen. Muutoin olen vähitellen purkanut tavaraa, kun olen ehtinyt ja jaksanut. Suurin osa alkaa olla purettuna ja tänä viikonloppuna luultavasti puran paljon lisää vielä. Ovensuussa vain odottaa valtava laatikkokasa, josta pitäisi alkaa viemään vähitellen varastoon.
Ehkä senkään takia purkaminen ei ole innostanut eikä blogipäivityksen kirjoittaminen huvittanut, että aluksi epäilin pitkään asunnon sisäilmassa olevan ongelmia. Minulla nimittäin oli ainakin ensimmäisen kuukauden ajan melko pahat astmaoireet, erityisesti yskää ja ääni painuksissa. Koska minulla tosiaan oli flunssa silloin kun muutimme, ei aluksi voinut suoraan sanoa, johtuivatko oireet siitä vai jostain muusta. Kun flunssa muuten parani, mutta oireet eivät hävinneet, alkoi huolestuttaa. Ajatus uudesta muutosta ahdisti, mutta toisaalta pelotti myös tänne jääminen jos se tuhoaisi terveyteni. Yksi ystävä kuitenkin lopulta sanoi, että kyse voi olla ihan vain liiasta pölystä ja että kannattaa siivota kunnolla. En ollut viitsinyt kunnolla vielä nimittäin siivota purkamattomien laatikoiden ynnä muiden ollessa tiellä. Noudatin ystävän neuvoa ja ihme ja kumma - oireet alkoivat hävitä. On aivan valtavan huojentavaa, ettei taas tarvitse käydä läpi muuttoruljanssia! Olen niin kiitollinen siitä. Varsinkin kun tämä kämppä on todella hyväkuntoinen ja tilava ja sen lisäksi halpa, kiitos HOASin.
Uudessa koulussakin kaikki on sujunut hyvin. Luokkakaverit ovat mukavia ja toivon mukaan meille tulee hyvä luokkahenki, kunhan pääsemme kunnolla hommiin. Nyt on ollut vasta johdantokursseja, kemiaa ja valokuvauskurssi eli ei varsinaisesti oman alamme erikoiskursseja vielä. Jonkun mielestä kemia voi kuulostaa aika kamalalta, mutta minusta se oli todella kivaa! Tykkäsin lukiossa kemiasta ja olisin halunnut lukea sitä enemmänkin kuin kaksi pakollista kurssia. En kuitenkaan keksinyt, miten se olisi sopinut selkeästi humanistiseen alaan viittaaviin muihin aineisiini. No, tässä sitä ollaan, kulttuurialalla, johon kuuluu keskeisesti myös kemiaa.
Valokuvauskurssia taas jännitin hieman etukäteen, koska en ollut käyttänyt järjestelmäkameraa paljon ollenkaan. Perusasioista lähdettiin kuitenkin liikkeelle ja loppujen lopuksi kurssi oli aivan mahtava. Suurin osa kurssista oli käytännön harjoitustöitä, joissa kyllä oppi todella hyvin erityisesti meidän alallemme tärkeää kuvaamista. Tykkäsin myös kurssin opettajasta todella paljon. Tähän mennessä siis on mennyt todella hyvin, mutta edelleen jännittää se, kun oikeasti pääsemme tekemään oman alamme harjoitustöitä. En ole vieläkään täysin luottavainen sen suhteen, olenko tarpeeksi pikkutarkka ja visuaalisesti lahjakas tälle alalle, mutta sen näkee myöhemmin.
Yleisesti elämä Vantaalla tuntuu varsin mukavalta. Asumme Jokiniemessä lähellä Tikkurilaa, ja täällä on mukavaa pikkukaupungin tunnelmaa. Iltaisin liikkuminen ei juurikaan pelota, metsää ja peltoakin löytyy läheltä ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Olemme käyneet kerran Vantaan Minttukirkossa, joka on tässä melko lähellä. Siellä oli mukava tunnelma, joten siellä voisimme käydä enemmänkin. Nyt vain on ollut liikaa kiireitä, joten emme ole ehtineet aikoihin käymään siellä. Tietenkin edelleen surettaa se, että perhettä ei pääse niin helposti tapaamaan. Ennen matkaan meni se pari tuntia, nyt junalla 6-8 tuntia ja halpoja lentojakin löytyy Ouluun harvoin. Onneksi täälää kuitenkin viihtyy hyvin ja elämässä on uusia jännittäviä haasteita, joihin on mukavaa tarttua.
Muutto itsessään sujui melko näppärästi täällä päässä. Päädyimme ottamaan käyttöömme muuttofirman, koska pakettiauton vuokra ja bensakulut olisivat tulleet aika lailla yhtä kalliiksi. Onneksi ystävä sattui suosittelemaan firmaa, joka kuljetti tavaramme edullisesti. Ainoa miinus oli siinä, että aikataulut heittivät aika paljon. Olimme ystävän luona Espoossa majailemassa, kun saimme puhelun firmalta. He sanoivat, että ovat uudella asunnollamme puolen tunnin-tunnin päästä. No, me tosiaan olimme Espoossa täysin valmistautumattomina lähtöön emmekä millään olisi ehtineet paikalle ajoissa. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät. Firman miehet olivat tullessamme kantaneet paljon tavaraa porrastasanteelle, josta he sitten kantoivat ne asuntoon. Olin hyvästä palvelusta kiitollinen, koska miehelläni oli selkä kipeänä ja minulla taas oli melko mojova flunssa. Eli aika hirveät olosuhteet muuttoon, jos olisimme joutuneet itse kantamaan tavarat.
 |
| Tältä näytti alun purkamisvaiheessa olohuone |
Seuraavaksi tietenkin piti alkaa purkamaan tavaraa. Koska minulla oli kaksi koulua sen lisäksi samaan aikaan päällä, päädyin purkamaan välttämättömimmät, kuten keittiön tavarat, suurimman osan vaatteista ynnä muut jokapäiväiset tavarat. Sen lisäksi sain kirjahyllyn melko pian täytettyä. Pyykin- ja astianpesukoneiden kanssa piti hieman säätää, mutta nekin saimme onneksi pian paikalleen. Muutoin olen vähitellen purkanut tavaraa, kun olen ehtinyt ja jaksanut. Suurin osa alkaa olla purettuna ja tänä viikonloppuna luultavasti puran paljon lisää vielä. Ovensuussa vain odottaa valtava laatikkokasa, josta pitäisi alkaa viemään vähitellen varastoon.
 |
| Tämä kasa pitäisi saada rahdattua varastoon... |
Ehkä senkään takia purkaminen ei ole innostanut eikä blogipäivityksen kirjoittaminen huvittanut, että aluksi epäilin pitkään asunnon sisäilmassa olevan ongelmia. Minulla nimittäin oli ainakin ensimmäisen kuukauden ajan melko pahat astmaoireet, erityisesti yskää ja ääni painuksissa. Koska minulla tosiaan oli flunssa silloin kun muutimme, ei aluksi voinut suoraan sanoa, johtuivatko oireet siitä vai jostain muusta. Kun flunssa muuten parani, mutta oireet eivät hävinneet, alkoi huolestuttaa. Ajatus uudesta muutosta ahdisti, mutta toisaalta pelotti myös tänne jääminen jos se tuhoaisi terveyteni. Yksi ystävä kuitenkin lopulta sanoi, että kyse voi olla ihan vain liiasta pölystä ja että kannattaa siivota kunnolla. En ollut viitsinyt kunnolla vielä nimittäin siivota purkamattomien laatikoiden ynnä muiden ollessa tiellä. Noudatin ystävän neuvoa ja ihme ja kumma - oireet alkoivat hävitä. On aivan valtavan huojentavaa, ettei taas tarvitse käydä läpi muuttoruljanssia! Olen niin kiitollinen siitä. Varsinkin kun tämä kämppä on todella hyväkuntoinen ja tilava ja sen lisäksi halpa, kiitos HOASin.
 |
| Valokuvauskurssilta saimme lainaan tehtäviä varten järjestelmäkamerat. Tuli nämä kolme kuvaa sisustusyksityskohdista napsaistua sillä. |
Uudessa koulussakin kaikki on sujunut hyvin. Luokkakaverit ovat mukavia ja toivon mukaan meille tulee hyvä luokkahenki, kunhan pääsemme kunnolla hommiin. Nyt on ollut vasta johdantokursseja, kemiaa ja valokuvauskurssi eli ei varsinaisesti oman alamme erikoiskursseja vielä. Jonkun mielestä kemia voi kuulostaa aika kamalalta, mutta minusta se oli todella kivaa! Tykkäsin lukiossa kemiasta ja olisin halunnut lukea sitä enemmänkin kuin kaksi pakollista kurssia. En kuitenkaan keksinyt, miten se olisi sopinut selkeästi humanistiseen alaan viittaaviin muihin aineisiini. No, tässä sitä ollaan, kulttuurialalla, johon kuuluu keskeisesti myös kemiaa.
Valokuvauskurssia taas jännitin hieman etukäteen, koska en ollut käyttänyt järjestelmäkameraa paljon ollenkaan. Perusasioista lähdettiin kuitenkin liikkeelle ja loppujen lopuksi kurssi oli aivan mahtava. Suurin osa kurssista oli käytännön harjoitustöitä, joissa kyllä oppi todella hyvin erityisesti meidän alallemme tärkeää kuvaamista. Tykkäsin myös kurssin opettajasta todella paljon. Tähän mennessä siis on mennyt todella hyvin, mutta edelleen jännittää se, kun oikeasti pääsemme tekemään oman alamme harjoitustöitä. En ole vieläkään täysin luottavainen sen suhteen, olenko tarpeeksi pikkutarkka ja visuaalisesti lahjakas tälle alalle, mutta sen näkee myöhemmin.
Yleisesti elämä Vantaalla tuntuu varsin mukavalta. Asumme Jokiniemessä lähellä Tikkurilaa, ja täällä on mukavaa pikkukaupungin tunnelmaa. Iltaisin liikkuminen ei juurikaan pelota, metsää ja peltoakin löytyy läheltä ja kulkuyhteydet ovat hyvät. Olemme käyneet kerran Vantaan Minttukirkossa, joka on tässä melko lähellä. Siellä oli mukava tunnelma, joten siellä voisimme käydä enemmänkin. Nyt vain on ollut liikaa kiireitä, joten emme ole ehtineet aikoihin käymään siellä. Tietenkin edelleen surettaa se, että perhettä ei pääse niin helposti tapaamaan. Ennen matkaan meni se pari tuntia, nyt junalla 6-8 tuntia ja halpoja lentojakin löytyy Ouluun harvoin. Onneksi täälää kuitenkin viihtyy hyvin ja elämässä on uusia jännittäviä haasteita, joihin on mukavaa tarttua.
 |
| Mihin sitä on oikein tultu, kun lähiympäristöstä löytyy samasta maisemasta peltoa ja tehdas...? |
lauantai 22. lokakuuta 2016
Loma täynnä kokkausta
Tällä viikolla on täällä etelässä ollut syyslomaa. Puolet siitä tosin meni loppujen yliopisto-opintojen kanssa, mutta on tässä onneksi ehtinyt ihan vain lomaillakin vähän. Unirytmi on ainakin päässyt pahasti sekoamaan. Maanantaista tulee raskas päivä, huoh.
En tiedä, onko minulla vihdoin aktivoituneet jotkin emäntägeenit, kun loman aikana on tullut erityisen paljon testailtua erilaisia ruoka- ja leivontaohjeita. Kymmenen vuotta sitten olisin nauranut ajatukselle siitä, että käytän lomallani aikaa ruoanlaittoon. Haha, niin sitä aikuistuessa muuttuu. Jaan joka tapauksessa näitä kokemuksia teille lukijoillekin.
Jonkin aikaa sitten osallistuin tutkimukseen, jossa aiheena oli perunan käyttö. Tutkimuksen lopuksi annettiin itsetekoisten perunalastujen ohje. Resepti on pitkään ollut minulla tallessa valmiina kokeiltavaksi, mutta vasta viiime viikonloppuna herkkuhimossa päätin sitä kokeilla kun jääkaappiin unohtunut 2 kg perunasäkin neljäsosa oli päässyt jo osittain pilaantumaan. Tuli siis pelastettua vielä kunnossa olevat perunayksilöt tätä varten
Sipsit tehtiin siten, että esimerkiksi juustöhöylällä leikattiin ohuita lastuja. Niihin lisättiin öljyä ja haluamiaan mausteita. Sitten ne laitettiin uunipellille ja uuniin pastumaan n. 10 minuutiksi. Saamani ohje oli melko suuripiirteinen ja olisinkin kaivannut vähän tarkempia ohjeita siitä, millaisia valmiit lastut olisivat. Googletin paistovaiheessa vielä ohjeita ja huomasinkin, että omatekoisia sipsejä olisi voinut tehdä paljon helpommin mikrossa. Voi olla, että joskus vielä kokeilen, sillä uunissa paistetut lastut olivat pettymys. Niissä jäi joko keskikohta löysäksi tai sitten koko hoito meni ylikypsäksi. Jotain mätää oli siis paistolämpötiloissa tai muissa. Toki lastut saattoivat myös olla liian paksuja, koska juustohöylällämme niistä ei saanut kovin ohuita. Voisi siis kokeilla esimerkiksi kuorimaveitsellä tehdä ensi kerralla ohuempia.
Toinen kokeilu oli paljon kehuttu corn flakes -leivitys kanafileille. Itse rakastan kananugetteja, joten olin aika innoissani tästä. Kanafileet siis kieritellään ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja vielä corn flakes -murskassa. Kuulostaa helpolta, ja varmasti sitä onkin kunhan ensi kerralla muistaisi ottaa ne kanafileet hyvissä ajoin pakastimesta sulamaan. Nyt meni varmaan puoli tuntia siihen, että lämmitin kanoja miedolla lämmöllä mikrossa, jotta sain ne irti toisistaan... Sitten valitsin vielä työläämmän vaihtoehdon paistamiseen eli päätin paistaa kanat pannulla. Ajattelin, että lopputulos olisi siten ehkä rapeampi. No, siinpäpä yrität saada vielä sisältä vähän kohmeisia kanoja kypsäksi polttamatta leivitystä... Mutta lopputulos oli ihan hyvä kuitenkin. Ainoa haitta oli vain lievän kärtsääntymisen lisäksi se, että leivitys irtoili aika paljon, koska kääntelin kanoja pannulla niin paljon palamisen minimoimiseksi. Ensi kerralla voisi kokeilla uunissa. Ja sulaneilla kanoilla. Mutta suosittelen testaamaan. Ainakin tuo vähän vaihtelua.
Kanojen kanssa samana päivänä tuli myös tehtyä kinkkupiirakkaa kaupan lehtitaikinapohjalla. Olen siis aina ennen tehnyt pohjan itse, koska siitä vaan tulee tosi hyvää niin. Olin aikonut tehdä piirakan jo viikkoa aiemmin, kun ystäviä oli tulossa meillä käymään, mutta en sitten ehtinytkään silloin. Nyt kinkkusuikaleista oli menossa päiväys, joten piirakka oli lopulta tehtävä. Mukaan pääsi kinkkujen lisäksi sipulia ja rutkasti juustoa. Mokasin homman ensin, koska en esipaistanut taikinaa. Umpiraa'aksihan se sitten jäi. Laitoin piirakan vielä uudestaan uuniin alatasolla ja se kypsytti taikinaa vielä mukavasti polttamatta pintaa. Ihan hyvä piiras siitä tuli, mies ainakin kehui paljon. Itse tosin edelleen pidän itsetehdystä taikinasta enemmän. Mutta mukava tietää, että jos ei jaksa joka kerta sitä tehdä, niin aina voi ostaa valmistaikinaa ja se kelpaa ihan hyvin.
Kolmas kokeilu syntyi siitä, että meillä oli muutama banaani jäänyt syömättä ja ne olivat jo kauttaaltaan ruskeita. Muistin yhden tuttuni jakaneen blogissaan banaanileivän reseptin ja kertoneen, että mitä mustempi banaani, sen parempi. Niinpä laitoin reseptin kokeiluun. Ikävä kyllä resepti on nyt kadonnut johonkin, joten en voi sitä jakaa tähän. Mutta tosi hyvää siitä tuli, vaikka vähän sovelsimmekin muun muassa fariini- ja vaniljasokerin puutetta lisäämällä vaaherasiirappia ja kanelia. Tulos oli kuivakakkumainen ja se maistui todella ihanasti banaanille. Todellakin suosittelen kokeilemaan, netistä varmasti löytyy monenlaisia ohjeita, joista voi valikoida omaan käyttöön sopivan.
Melkoista kohellusta olivat taas nämä ruokakokeilut, mutta ensi kerralla sitten osaa ottaa oppia ensikokeilun virheistä. Ja pääasia tietysti, että oli hauskaa!
En tiedä, onko minulla vihdoin aktivoituneet jotkin emäntägeenit, kun loman aikana on tullut erityisen paljon testailtua erilaisia ruoka- ja leivontaohjeita. Kymmenen vuotta sitten olisin nauranut ajatukselle siitä, että käytän lomallani aikaa ruoanlaittoon. Haha, niin sitä aikuistuessa muuttuu. Jaan joka tapauksessa näitä kokemuksia teille lukijoillekin.
Jonkin aikaa sitten osallistuin tutkimukseen, jossa aiheena oli perunan käyttö. Tutkimuksen lopuksi annettiin itsetekoisten perunalastujen ohje. Resepti on pitkään ollut minulla tallessa valmiina kokeiltavaksi, mutta vasta viiime viikonloppuna herkkuhimossa päätin sitä kokeilla kun jääkaappiin unohtunut 2 kg perunasäkin neljäsosa oli päässyt jo osittain pilaantumaan. Tuli siis pelastettua vielä kunnossa olevat perunayksilöt tätä varten
Sipsit tehtiin siten, että esimerkiksi juustöhöylällä leikattiin ohuita lastuja. Niihin lisättiin öljyä ja haluamiaan mausteita. Sitten ne laitettiin uunipellille ja uuniin pastumaan n. 10 minuutiksi. Saamani ohje oli melko suuripiirteinen ja olisinkin kaivannut vähän tarkempia ohjeita siitä, millaisia valmiit lastut olisivat. Googletin paistovaiheessa vielä ohjeita ja huomasinkin, että omatekoisia sipsejä olisi voinut tehdä paljon helpommin mikrossa. Voi olla, että joskus vielä kokeilen, sillä uunissa paistetut lastut olivat pettymys. Niissä jäi joko keskikohta löysäksi tai sitten koko hoito meni ylikypsäksi. Jotain mätää oli siis paistolämpötiloissa tai muissa. Toki lastut saattoivat myös olla liian paksuja, koska juustohöylällämme niistä ei saanut kovin ohuita. Voisi siis kokeilla esimerkiksi kuorimaveitsellä tehdä ensi kerralla ohuempia.
Toinen kokeilu oli paljon kehuttu corn flakes -leivitys kanafileille. Itse rakastan kananugetteja, joten olin aika innoissani tästä. Kanafileet siis kieritellään ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja vielä corn flakes -murskassa. Kuulostaa helpolta, ja varmasti sitä onkin kunhan ensi kerralla muistaisi ottaa ne kanafileet hyvissä ajoin pakastimesta sulamaan. Nyt meni varmaan puoli tuntia siihen, että lämmitin kanoja miedolla lämmöllä mikrossa, jotta sain ne irti toisistaan... Sitten valitsin vielä työläämmän vaihtoehdon paistamiseen eli päätin paistaa kanat pannulla. Ajattelin, että lopputulos olisi siten ehkä rapeampi. No, siinpäpä yrität saada vielä sisältä vähän kohmeisia kanoja kypsäksi polttamatta leivitystä... Mutta lopputulos oli ihan hyvä kuitenkin. Ainoa haitta oli vain lievän kärtsääntymisen lisäksi se, että leivitys irtoili aika paljon, koska kääntelin kanoja pannulla niin paljon palamisen minimoimiseksi. Ensi kerralla voisi kokeilla uunissa. Ja sulaneilla kanoilla. Mutta suosittelen testaamaan. Ainakin tuo vähän vaihtelua.
 |
| Kanoja pannulla. Vähän se pinta irtoili, mutta hyvää oli silti. |
Kanojen kanssa samana päivänä tuli myös tehtyä kinkkupiirakkaa kaupan lehtitaikinapohjalla. Olen siis aina ennen tehnyt pohjan itse, koska siitä vaan tulee tosi hyvää niin. Olin aikonut tehdä piirakan jo viikkoa aiemmin, kun ystäviä oli tulossa meillä käymään, mutta en sitten ehtinytkään silloin. Nyt kinkkusuikaleista oli menossa päiväys, joten piirakka oli lopulta tehtävä. Mukaan pääsi kinkkujen lisäksi sipulia ja rutkasti juustoa. Mokasin homman ensin, koska en esipaistanut taikinaa. Umpiraa'aksihan se sitten jäi. Laitoin piirakan vielä uudestaan uuniin alatasolla ja se kypsytti taikinaa vielä mukavasti polttamatta pintaa. Ihan hyvä piiras siitä tuli, mies ainakin kehui paljon. Itse tosin edelleen pidän itsetehdystä taikinasta enemmän. Mutta mukava tietää, että jos ei jaksa joka kerta sitä tehdä, niin aina voi ostaa valmistaikinaa ja se kelpaa ihan hyvin.
 |
| Moni piirakka päältä kaunis... Muuten näyttää hyvältä, mutta pohja aivan raaka. |
Kolmas kokeilu syntyi siitä, että meillä oli muutama banaani jäänyt syömättä ja ne olivat jo kauttaaltaan ruskeita. Muistin yhden tuttuni jakaneen blogissaan banaanileivän reseptin ja kertoneen, että mitä mustempi banaani, sen parempi. Niinpä laitoin reseptin kokeiluun. Ikävä kyllä resepti on nyt kadonnut johonkin, joten en voi sitä jakaa tähän. Mutta tosi hyvää siitä tuli, vaikka vähän sovelsimmekin muun muassa fariini- ja vaniljasokerin puutetta lisäämällä vaaherasiirappia ja kanelia. Tulos oli kuivakakkumainen ja se maistui todella ihanasti banaanille. Todellakin suosittelen kokeilemaan, netistä varmasti löytyy monenlaisia ohjeita, joista voi valikoida omaan käyttöön sopivan.
 |
| Ennen uuniin menoa. Meillä ei ollut leipävuokaa, joten laitoimme tuollaiseen pyöreään. |
 |
| Valmis banaanileipä. |
 |
| Mmmm. Oli se vaan herkkua. Tuossa oli muuten sekä sisällä että päällä mantelirouhetta. Oli namia. |
Melkoista kohellusta olivat taas nämä ruokakokeilut, mutta ensi kerralla sitten osaa ottaa oppia ensikokeilun virheistä. Ja pääasia tietysti, että oli hauskaa!
maanantai 17. lokakuuta 2016
Muistoja kesältä
Syksy alkaa olla jo pitkällä. Syksy on ihan mukava vuodenaika, mutta kaikkein eniten pidän kesän valoisuudesta ja lämmöstä. Puhelimen kameraan kertyi kesän aikana kaikenlaista, mitä ei tullut blogin puolella julkaistua. Tässä pieni katsaus:
 |
| Tämä kuva on entisen kotimme pihalta. Kauniisti kukkivat tällaiset puut alkukesästä. |
 |
| Tämä ja alempi kuva ovat Oulun Hietasaaresta. Ehdin vielä kesällä löytää tällaisenkin rauhan tyyssijan sieltä. |
 |
| Sainpahan edes kerran kesän aikana käytyä torilla ostamassa metrilakuja ja mansikoita. |
 |
| Oulujärven Ärjänsaari on upea paikka, jonne perheemme moottoriveneellä hurauttaa mukavasti. |
 |
| Tulipa sanottua kesällä hyvästit myös lapsuudenkodilleni, jonka "pieni pintaremontti" paisui ensin näihin mittoihin ja lopulta päätyi purettavaksi. |
 |
| Venäjän reissun kuvia aiemmin jo julkaisinkin vähän, tässä vielä muutama lisää. Pietarhovi. |
 |
| Dasha on niin ihana, että pakko vielä laitta hänestä yksi kuva <3 |
 |
| Viipurin maisemia. |
lauantai 24. syyskuuta 2016
Olen rakastunut
Täytyy kyllä myöntää, että olen rakastunut. On usein hyvin auvoisa, onnellinen ja haaveellinen olo ja paljon helliä tunteita. Kun olen miehestäni erossa, tulee jo puolessa päivässä välillä ikävä. Hääpäivästä tulee kohta vuosi ja kaksi kuukautta jo täyteen ja tuntuu muuten todella hyvältä. Olen jostain syystä vähän arastellut kirjoittaa tätä blogiin, mutta täytyy myöntää että meillä on avioliitossa nyt jotenkin tosi hyvä kausi menossa. Viihdymme mieheni kanssa todella hyvin yhdessä, meillä on tosi hauskaa ja edelleen kuljemme paljon käsi kädessä.
Tämä ei tarkoita, että kaikki menisi koko ajan todella täydellisesti meidän elämässä. Ihan avioliiton alussa meidän piti totutella siihen, että asumme saman katon alla. Se aiheutti alkuun paljon konflikteja välillemme eivätkä omat itsetunto-ongelmani auttaneet asiaa. Vuoden alussa mieheni alkoi huomattavasti väsyä ja nyt hän on ollut kohta puoli vuotta sairaslomalla, eikä se ole ollut helppoa meille kummallekaan. Väsyin itsekin, kun vastuu kotitöistä ja vähän kaikesta muustakin kaatui minun harteilleni rankan koulunkäynnin lisäksi.
Kaikista vaikeuksista olemme kuitenkin selvinneet tähän asti yhdessä. Luottamuksemme toisiamme kohtaan on kasvanut todella paljon ja osaamme myös kommunikoida paljon paremmin sekä selvittää konfliktit. Mielestäni suhteemme voi paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka seurusteluaikanakin oli todella auvoista ja ihanaa varsinkin alussa, meillä oli välillä vaikeuksia löytää yhteisiä juttuja ja harrastuksia. Nykyään hengailemme todella paljon yhdessä ja usein ihan vain juttelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Enää ei ole kiusallisia hiljaisuuksia vaan osaan rentoutua täysin mieheni seurassa. Hän on paras ystäväni. Tunnen olevani rakastettu ja arvostettu hänen seurassaan. Ennen minulla oli vaikeuksia ilmaista ärtymyksen tunteita, koska inhoan konflikteja ja pelkäsin toisen loukkaantuvan tai suuttuvan. Nykyään uskallan jopa kiukutella miehelleni, koska se tuntuu turvalliselta.
Muutos on melkoinen siihen, kun seurusteluaikana tuli todella paljon pohdittua sitä, onko tämä suhde kuitenkaan meant-to-be. Toiseen, muuttuvaan ihmiseen sitoutuminen tuntui välillä todella pelottavalta. Asiaa ei auttanut se, että monet tutut menivät todella nopealla aikataululla naimisiin ja tuntuivat olevan niin varmoja asiastaan. Toisaalta toisten tuttujen erot lisäsivät pelkoja. Epäilyksiä oli loppuun saakka, ja ne ruokkivat toisiaan entisestään. Kuitenkin toisaalta rakastin miestäni todella paljon, Jumalan johdatus tuntui seurustelumme alussa todella selvältä ja esimerkiksi kihloihin mennessä tuli todella varma ja oikea olo valinnastamme. Niinpä menimme naimisiin ja tällä hetkellä olen pelkästään iloinen, että tein sen valinnan. Vihdoin on tullut se kaipaamani varmuus.
Haluan kertoa noista epäilyistäni täällä blogissa sen takia, että monella muullakin on niitä ja ne kuuluvat minusta asiaan. Toki on pareja, jotka ovat täysin varmoja asiastaan ja menevät ehkä todella nopeasti naimisiin. Mutta moni saattaa seurustella jonkin aikaa tutustuakseen kunnolla ja siinä ajassa ehtii usein tulla epäilyjäkin. Avioliitto kuitenkin on yksi elämän isoimpia päätöksiä, sillä siinä luvataan rakastaa toista loppuelämän niin vaikeina kuin hyvinä aikoina. Siksi on ihan luonnollista pohtia, onko siihen todella valmis juuri tämän ihmisen kanssa.
Vaikka monta kertaa olen blogissa sanonut, että aika näyttää mitä tulevaisuus tuo, niin tässäkin se pitää paikkansa. Varmasti meille tulee vielä aviolittossa niitä varjopaikkojakin, mutta nyt ainakin haluan täysillä nauttia siitä, että menee hyvin. Ja yritän myös parhaani tehdä, että meillä säilyisi jatkossakin hyvät välit miehen kanssa ja että anteeksiantoa riittäisi puolin ja toisin.
P.S. Mulla on ihan paras mies, koska se kattoo mun kanssa kissaohjelmia ja on luvannut lähteä mun kans kissakahvilaan! <3
Tämä ei tarkoita, että kaikki menisi koko ajan todella täydellisesti meidän elämässä. Ihan avioliiton alussa meidän piti totutella siihen, että asumme saman katon alla. Se aiheutti alkuun paljon konflikteja välillemme eivätkä omat itsetunto-ongelmani auttaneet asiaa. Vuoden alussa mieheni alkoi huomattavasti väsyä ja nyt hän on ollut kohta puoli vuotta sairaslomalla, eikä se ole ollut helppoa meille kummallekaan. Väsyin itsekin, kun vastuu kotitöistä ja vähän kaikesta muustakin kaatui minun harteilleni rankan koulunkäynnin lisäksi.
Kaikista vaikeuksista olemme kuitenkin selvinneet tähän asti yhdessä. Luottamuksemme toisiamme kohtaan on kasvanut todella paljon ja osaamme myös kommunikoida paljon paremmin sekä selvittää konfliktit. Mielestäni suhteemme voi paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka seurusteluaikanakin oli todella auvoista ja ihanaa varsinkin alussa, meillä oli välillä vaikeuksia löytää yhteisiä juttuja ja harrastuksia. Nykyään hengailemme todella paljon yhdessä ja usein ihan vain juttelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Enää ei ole kiusallisia hiljaisuuksia vaan osaan rentoutua täysin mieheni seurassa. Hän on paras ystäväni. Tunnen olevani rakastettu ja arvostettu hänen seurassaan. Ennen minulla oli vaikeuksia ilmaista ärtymyksen tunteita, koska inhoan konflikteja ja pelkäsin toisen loukkaantuvan tai suuttuvan. Nykyään uskallan jopa kiukutella miehelleni, koska se tuntuu turvalliselta.
 |
| Kävin kesällä hyvästelemässä Oulusta paikan, jossa mieheni kosi minua. Tuossa löysin "geokätkön" eli sormuksen ja mieheni polvistui keskellä kivikkoa. |
Muutos on melkoinen siihen, kun seurusteluaikana tuli todella paljon pohdittua sitä, onko tämä suhde kuitenkaan meant-to-be. Toiseen, muuttuvaan ihmiseen sitoutuminen tuntui välillä todella pelottavalta. Asiaa ei auttanut se, että monet tutut menivät todella nopealla aikataululla naimisiin ja tuntuivat olevan niin varmoja asiastaan. Toisaalta toisten tuttujen erot lisäsivät pelkoja. Epäilyksiä oli loppuun saakka, ja ne ruokkivat toisiaan entisestään. Kuitenkin toisaalta rakastin miestäni todella paljon, Jumalan johdatus tuntui seurustelumme alussa todella selvältä ja esimerkiksi kihloihin mennessä tuli todella varma ja oikea olo valinnastamme. Niinpä menimme naimisiin ja tällä hetkellä olen pelkästään iloinen, että tein sen valinnan. Vihdoin on tullut se kaipaamani varmuus.
Haluan kertoa noista epäilyistäni täällä blogissa sen takia, että monella muullakin on niitä ja ne kuuluvat minusta asiaan. Toki on pareja, jotka ovat täysin varmoja asiastaan ja menevät ehkä todella nopeasti naimisiin. Mutta moni saattaa seurustella jonkin aikaa tutustuakseen kunnolla ja siinä ajassa ehtii usein tulla epäilyjäkin. Avioliitto kuitenkin on yksi elämän isoimpia päätöksiä, sillä siinä luvataan rakastaa toista loppuelämän niin vaikeina kuin hyvinä aikoina. Siksi on ihan luonnollista pohtia, onko siihen todella valmis juuri tämän ihmisen kanssa.
 |
| Tahdon edelleen. |
Vaikka monta kertaa olen blogissa sanonut, että aika näyttää mitä tulevaisuus tuo, niin tässäkin se pitää paikkansa. Varmasti meille tulee vielä aviolittossa niitä varjopaikkojakin, mutta nyt ainakin haluan täysillä nauttia siitä, että menee hyvin. Ja yritän myös parhaani tehdä, että meillä säilyisi jatkossakin hyvät välit miehen kanssa ja että anteeksiantoa riittäisi puolin ja toisin.
P.S. Mulla on ihan paras mies, koska se kattoo mun kanssa kissaohjelmia ja on luvannut lähteä mun kans kissakahvilaan! <3
tiistai 6. syyskuuta 2016
Kun koti jää taakse
Kirjoitin tämän tekstin bussimatkalla Oulusta kohti Helsinkiä 21.8. Tekniset ongelmat ja kiire ovat viivyttäneet sen julkaisua, mutta tässä hieman ajatuksia muutosta etelään.
Muutin Ouluun heti lukion jälkeen ja aloitin opinnot. Olin aiemmin jo asunut ystäväni kanssa kahdestaan vanhempieni omistamassa asunnossa. Silloin kuitenkin kävin vielä joka viikonloppu kotona. Niinpä Ouluun muutto oli vasta se varsinainen itsenäistymisprosessi. Ja kun nyt itseäni vertaan siihen 19-vuotiaaseen tyttöön, huomaan että on tapahtunut valtavaa henkistä kasvua. Oulun vuodet ovat olleet tärkeitä merkkipaaluja kasvuprosessissani.
Oulussa sain myös kuulua aivan upeaan seurakuntaan, joka oikeasti tuntui kuin toiselta kodilta välillä. Sain olla mukana palvelemassa eri tavoin ja oppimassa, mitkä ovat minun vahvuuksiani ja heikkouksiani. Olen saanut olla Jumalan johdatuksessa ja oppia uutta. Kaikkein antoisinta oli kuitenkin olla osana solua, jossa naisten pienryhmässä saimme jakaa elämämme iloja ja suruja toisillemme ja rukoilla yhdessä. Nimenomaan solu on ehkä eniten opettanut minulle Jumalasta ja rohkaissut ajattelemaan asioita omilla aivoilla. Ikävä tulee noita upeita naisia, mutta ystävyys onneksi jatkuu yli välimatkojen.
Pääsykokeiden aikaan oli oikeastaan aika hassua, että minulle tuli aika vahva ajatus siitä, että kyllä minä täällä pääkaupunkiseudulla voisin asua. Hassua se on siksi, koska aina aiemmin on Helsingin suunnilla käydessä tullut täysin päinvastainen reaktio: ihmispaljous on ahdistanut ja tullut sellainen olo, että en minä kuulu tänne. Niin se Jumala johdattaa ja valmistaa. Pitkä matka on tässäkin tultu, koska silloin kun muutin Ouluun, olin ihan pihalla miten bussissa tuli toimia, ja menin vaatekaupan pukukoppiin lukemaan rauhassa karttaa, kun en kadulla kehdannut (mutta löytyi samalla hyvät farkut!). Tässä sitä nyt mennään vielä suurempaan metropoliin ihan hyvillä mielin. Onneksi nykyään kartta löytyy tarpeen tullen puhelimesta, niin ei tarvitse piilotella karttaa...
Vaikka olen siis hyvillä mielin lähdössä uuteen opiskelupaikkaan, on se kuitenkin haikeaa. Vaikein asia on ehkä se, että perheenjäsenistäni asuvat kaikki pohjoisessa, eikä heitä enää voi nähdä yhtä usein kuin ennen. Aiemmin olen saanut olla sisarten lasten kanssa läheisissä väleissä, mutta nyt minusta tuleekin etäisempi Helsingin-täti. Onneksi kääntöpuolena on se, että useampi läheinen ystävä asuu pääkaupunkiseudulla, joten heitä pääsee näkemään paljon useammin kuin ennen. Myös miehen sukulaiset asuvat nyt huomattavasti lähempänä, joten myös heitä voi tavata useammin.
Onhan se aina omalla tavallaan surullista jättää yksi elämänvaihe taakse ja aloittaa uusi. Koska gradu on vielä vaiheessa, ei itse yliopisto-opintoja tule juurikaan ikävä. Ajan kanssa varmasti tulee kuitenkin haikeudella muisteltua aikaa Oulun yliopistossa, opiskelukavereita ja tunnelmaa siellä. Toisaalta uusi koulu ja se, miten sopeudun joukkoon jännittää myös. Ja nyt kun lähdin Oulusta, alkaa upota vähitellen tajuntaan sen, että tälle tielleni minä nyt sitten ainakin neljäksi vuodeksi jään. Enää ei ole kotia, minne palata Oulussa. Se tuntuu aika turvattomalta. Onneksi saan olla matkalla ystävien luokse, niin ei olo tunnu ehkä niin orvolta.
Tällä hetkellä on siis vähän alakuloiset tunnelmat, mutta toisaalta surun ja luopumisen tunteen täytyy antaa tulla. Täytyy käsitellä sitä tosiasiaa, että jostain täytyy aina välillä elämässä luopua ja jättää se vanha kunnon turvallinen kupla. Onneksi taustalla on myös innostus tulevista opinnoista ja kaikesta, mitä Jumalalla on tuleville vuosille varattuna. Varmasti mahtavia juttuja, mutta välillä vastoinkäymisiäkin. Onneksi minulla on nyt yhä selkeämmin ympäri Suomen ulottuva tukiverkosto, joka on aina vähintäänkin puhelinsoiton päässä.
Muutin Ouluun heti lukion jälkeen ja aloitin opinnot. Olin aiemmin jo asunut ystäväni kanssa kahdestaan vanhempieni omistamassa asunnossa. Silloin kuitenkin kävin vielä joka viikonloppu kotona. Niinpä Ouluun muutto oli vasta se varsinainen itsenäistymisprosessi. Ja kun nyt itseäni vertaan siihen 19-vuotiaaseen tyttöön, huomaan että on tapahtunut valtavaa henkistä kasvua. Oulun vuodet ovat olleet tärkeitä merkkipaaluja kasvuprosessissani.
Oulussa sain myös kuulua aivan upeaan seurakuntaan, joka oikeasti tuntui kuin toiselta kodilta välillä. Sain olla mukana palvelemassa eri tavoin ja oppimassa, mitkä ovat minun vahvuuksiani ja heikkouksiani. Olen saanut olla Jumalan johdatuksessa ja oppia uutta. Kaikkein antoisinta oli kuitenkin olla osana solua, jossa naisten pienryhmässä saimme jakaa elämämme iloja ja suruja toisillemme ja rukoilla yhdessä. Nimenomaan solu on ehkä eniten opettanut minulle Jumalasta ja rohkaissut ajattelemaan asioita omilla aivoilla. Ikävä tulee noita upeita naisia, mutta ystävyys onneksi jatkuu yli välimatkojen.
Pääsykokeiden aikaan oli oikeastaan aika hassua, että minulle tuli aika vahva ajatus siitä, että kyllä minä täällä pääkaupunkiseudulla voisin asua. Hassua se on siksi, koska aina aiemmin on Helsingin suunnilla käydessä tullut täysin päinvastainen reaktio: ihmispaljous on ahdistanut ja tullut sellainen olo, että en minä kuulu tänne. Niin se Jumala johdattaa ja valmistaa. Pitkä matka on tässäkin tultu, koska silloin kun muutin Ouluun, olin ihan pihalla miten bussissa tuli toimia, ja menin vaatekaupan pukukoppiin lukemaan rauhassa karttaa, kun en kadulla kehdannut (mutta löytyi samalla hyvät farkut!). Tässä sitä nyt mennään vielä suurempaan metropoliin ihan hyvillä mielin. Onneksi nykyään kartta löytyy tarpeen tullen puhelimesta, niin ei tarvitse piilotella karttaa...
Vaikka olen siis hyvillä mielin lähdössä uuteen opiskelupaikkaan, on se kuitenkin haikeaa. Vaikein asia on ehkä se, että perheenjäsenistäni asuvat kaikki pohjoisessa, eikä heitä enää voi nähdä yhtä usein kuin ennen. Aiemmin olen saanut olla sisarten lasten kanssa läheisissä väleissä, mutta nyt minusta tuleekin etäisempi Helsingin-täti. Onneksi kääntöpuolena on se, että useampi läheinen ystävä asuu pääkaupunkiseudulla, joten heitä pääsee näkemään paljon useammin kuin ennen. Myös miehen sukulaiset asuvat nyt huomattavasti lähempänä, joten myös heitä voi tavata useammin.
 |
| Bussi kulkee ja Oulu jää taakse |
Onhan se aina omalla tavallaan surullista jättää yksi elämänvaihe taakse ja aloittaa uusi. Koska gradu on vielä vaiheessa, ei itse yliopisto-opintoja tule juurikaan ikävä. Ajan kanssa varmasti tulee kuitenkin haikeudella muisteltua aikaa Oulun yliopistossa, opiskelukavereita ja tunnelmaa siellä. Toisaalta uusi koulu ja se, miten sopeudun joukkoon jännittää myös. Ja nyt kun lähdin Oulusta, alkaa upota vähitellen tajuntaan sen, että tälle tielleni minä nyt sitten ainakin neljäksi vuodeksi jään. Enää ei ole kotia, minne palata Oulussa. Se tuntuu aika turvattomalta. Onneksi saan olla matkalla ystävien luokse, niin ei olo tunnu ehkä niin orvolta.
Tällä hetkellä on siis vähän alakuloiset tunnelmat, mutta toisaalta surun ja luopumisen tunteen täytyy antaa tulla. Täytyy käsitellä sitä tosiasiaa, että jostain täytyy aina välillä elämässä luopua ja jättää se vanha kunnon turvallinen kupla. Onneksi taustalla on myös innostus tulevista opinnoista ja kaikesta, mitä Jumalalla on tuleville vuosille varattuna. Varmasti mahtavia juttuja, mutta välillä vastoinkäymisiäkin. Onneksi minulla on nyt yhä selkeämmin ympäri Suomen ulottuva tukiverkosto, joka on aina vähintäänkin puhelinsoiton päässä.
maanantai 15. elokuuta 2016
Gradun viime metrit
Hei! Blogissa on ollut vähän hiljaista kesän aikana. Heinäkuu hujahti ohi hurjan nopeasti kesätöissä ja elokuun alku onkin sitten mennyt tehokkaasti gradun ja muuttovalmistelujen ynnä muiden asioiden parissa.
Mutta onneksi uurastus palkitaan! Gradu alkaa nimittäin vihdoin viimein olla loppusuoralla. Jihuu! Ajoittain on ollut aika epätoivoinen olo tässä kesän mittaan, kun on tuntunut ettei työ lopu ikinä. Tällä viikolla sitten vihdoin alkoi pilkottaa valo tunnelin päässä.
Huomenna tai viimeistään ylihuomenna koetan saada gradun siihen kuntoon, että voin lähettää sen ohjaajalle viimeisiä kommentteja varten (normaalisti se hoidettaisiin seminaarissa, mutta koska haluan saada paperit ulos mahdollisimman pian Kelan valitusten välttämiseksi, saan homman tällä tavalla hoidettua). Kommenttien pohjalta teen sitten vielä viimeiset korjaukset ja se on valmis!
Ja kyllä tässä välillä ehdittiin onneksi mun 25-vuotissynttäreiden ja ekan hääpäivän kunniaksi käydä Pietarin suunnilla vähän lomailemassa miehen perheen kanssa. Oli mukava reissu ja mukava irtiotto arjesta. Ja pääsin maistelemaan aitoja venäläisiä herkkuja lihahyytelöstä saslikkeihin (lihavartaisiin). Pääasiassa kaikki ruoka oli hyvää, paitsi juuri tuo lihahyytelö oli liian eksoottista. Aiotaan vielä sitten kahdestaan juhlia jälkikäteen ensi viikolla kun on aikaa ainakin hyvän ruuan merkeissä.
Yritän kirjoittaa lähiaikoina vielä liittyen muuttoon ja Oulusta lähtöön liittyvistä tunnelmista ja myös ajatuksista ekasta avioliittovuodesta. Pysykää kuulolla! ;)
Mutta onneksi uurastus palkitaan! Gradu alkaa nimittäin vihdoin viimein olla loppusuoralla. Jihuu! Ajoittain on ollut aika epätoivoinen olo tässä kesän mittaan, kun on tuntunut ettei työ lopu ikinä. Tällä viikolla sitten vihdoin alkoi pilkottaa valo tunnelin päässä.
 |
| Kirjojen ja muistiinpanolappusten ympäröimänä tulee töitä tehtyä. Flunssa vielä päätti iskeä päälle, mutta tahdonvoimalla on puskettu. |
Huomenna tai viimeistään ylihuomenna koetan saada gradun siihen kuntoon, että voin lähettää sen ohjaajalle viimeisiä kommentteja varten (normaalisti se hoidettaisiin seminaarissa, mutta koska haluan saada paperit ulos mahdollisimman pian Kelan valitusten välttämiseksi, saan homman tällä tavalla hoidettua). Kommenttien pohjalta teen sitten vielä viimeiset korjaukset ja se on valmis!
Ja kyllä tässä välillä ehdittiin onneksi mun 25-vuotissynttäreiden ja ekan hääpäivän kunniaksi käydä Pietarin suunnilla vähän lomailemassa miehen perheen kanssa. Oli mukava reissu ja mukava irtiotto arjesta. Ja pääsin maistelemaan aitoja venäläisiä herkkuja lihahyytelöstä saslikkeihin (lihavartaisiin). Pääasiassa kaikki ruoka oli hyvää, paitsi juuri tuo lihahyytelö oli liian eksoottista. Aiotaan vielä sitten kahdestaan juhlia jälkikäteen ensi viikolla kun on aikaa ainakin hyvän ruuan merkeissä.
 |
| Pietarhovin komeita maisemia |
 |
| Leppoisaa tunnelmaa venäläisellä mökillä. Ja ihana Dasha-kissa, joka vei sekä minun että mieheni sydämen. |
 |
| Käytiin torilla ostoksilla. Mukaan tarttui muun muassa uudet kengät ja valtavan kokoisia ja makeita vesimeloneja. |
Yritän kirjoittaa lähiaikoina vielä liittyen muuttoon ja Oulusta lähtöön liittyvistä tunnelmista ja myös ajatuksista ekasta avioliittovuodesta. Pysykää kuulolla! ;)
lauantai 9. heinäkuuta 2016
Pääsykokeiden tulokset ja mitä seuraavaksi
Lupailin viimeksi palata blogin pariin heinäkuun alussa, ja tässä nyt vihdoin uusi postaus. Pääsykokeiden tulokset tulivar heti 1.7. Ja sain tietää, että pääsin suorilta sisään opiskelemaan! Edessä on siis muutto pääkaupunkiseudulle, jossa koulu alkaa 22.8. Olin kyllä aika hämilläni, sillä vaikka toivoinkin kovasti pääseväni, en uskaltanut laittaa liikaa toivoa sen varaan. Olin oikeastaan jättänyt kaikki suunnitelmat tulevaisuuden varalle vielä auki, joten nyt kun myönteinen päätös tuli, olen ollut aika pää pyörällä.
Vähitellen olen alkanut prosessoimaan sitä, että muutan kohta pois Oulusta, kaupungista jossa olen asunut melkein kuusi vuotta. Elämä täällä vaihtuu vieraaseen kaupunkiin, josta tunnen vain kourallisen ihmisiä. Muut ystävät ja sukulaiset jäävät tänne Oulun ja Kajaanin korkeudelle. Se tuntuu oudolta ja vähän haikealtakin. Toisaalta olen myös aika innoissani, koska nyt pääsee kokeilemaan jotain aivan erilaista, sukeltamaan ihkauuteen seikkailuun.
Myös opiskelusta olen innoissani, koska koulu on kehuttu ja antaa minulle todella hyvät valmiudet työelämään. Välillä vain huolettaa, että mitä jos en sovi ollenkaan kymmenen hengen ryhmäämme, joka seuraavat neljä vuotta tulee tiiviisti viettämään aikaa yhdessä ja tekemään ryhmätöitä. Yliopistosta en nimittäin saanut kovinkaan montaa hyvää ystävää. Mutta toisaalta kymmenen erilaisen ihmisen joukosta luulisi löytävän edes muutaman sellaisen ihmisen, jonka kanssa kemiat natsaavat, ja toisaalta siihen voi väistämättä sisältyä myös ihmisiä joiden kanssa vain ei tule kovin hyvin toimeen. Toivon, että luokallamme voisi olla hyvä ryhmähenki ja että yhteistyömme sujuisiilman suurempia ongelmia.
Jatkosuunnitelmana on siis muuttaa pk-seudulle ja mies nyt onneksi on lähdössä mukaan. Tämäkin kesä tulee olemaan hyvin kiireinen, kun taas pitää muuttaa ja sain vieläpä töitäkin heinäkuun ajaksi. Sen lisäksi gradu pitäisi saada tehtyä ennen kuin uudet opinnot alkavat. Onneksi pidämme Oulun asunnon vielä elokuun, niin silloin ehtii paremmin pakata ja painaa gradua eteenpäin.
Onneksi kesäkuun puolella oli ihania kesäisiä hetkiä. Ystävien häät olivat upeat ja Juhannuskonferenssissa oli kerrankin upeat ilmat. Vähän rusketusta sain hankittua jopa pintaan. Aika raskas viikko oli vessoja jynssäten ja välissä tilaisuuksissa käyden, mutta hyvä mieli jäi ja sain ainakin itse paljon irti. Ja tietysti tuttuja oli ihanaa nähdä, vaikkei heitä ollutkaan siellä yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Pitää jatkossakin kaikesta kiireestä huolimatta yrittää tehdä muutakin kuin käydä töissä, tehdä gradua, pakata ja maata reporankana kotona (työ on aika fyysistä, joten se imee mehut aika hyvin). Olisi mukavaa nimittäin viettää viimeiset ajat Oulussa kavereita ja sukulaisia tavaten. Ja tietenkin nauttia lemivuodenajastani täysin rinnoin.
Vähitellen olen alkanut prosessoimaan sitä, että muutan kohta pois Oulusta, kaupungista jossa olen asunut melkein kuusi vuotta. Elämä täällä vaihtuu vieraaseen kaupunkiin, josta tunnen vain kourallisen ihmisiä. Muut ystävät ja sukulaiset jäävät tänne Oulun ja Kajaanin korkeudelle. Se tuntuu oudolta ja vähän haikealtakin. Toisaalta olen myös aika innoissani, koska nyt pääsee kokeilemaan jotain aivan erilaista, sukeltamaan ihkauuteen seikkailuun.
 |
| Kesäkuun puoella tuli käytyä Espoossa ystävien kauniissa häissä. |
Myös opiskelusta olen innoissani, koska koulu on kehuttu ja antaa minulle todella hyvät valmiudet työelämään. Välillä vain huolettaa, että mitä jos en sovi ollenkaan kymmenen hengen ryhmäämme, joka seuraavat neljä vuotta tulee tiiviisti viettämään aikaa yhdessä ja tekemään ryhmätöitä. Yliopistosta en nimittäin saanut kovinkaan montaa hyvää ystävää. Mutta toisaalta kymmenen erilaisen ihmisen joukosta luulisi löytävän edes muutaman sellaisen ihmisen, jonka kanssa kemiat natsaavat, ja toisaalta siihen voi väistämättä sisältyä myös ihmisiä joiden kanssa vain ei tule kovin hyvin toimeen. Toivon, että luokallamme voisi olla hyvä ryhmähenki ja että yhteistyömme sujuisiilman suurempia ongelmia.
Jatkosuunnitelmana on siis muuttaa pk-seudulle ja mies nyt onneksi on lähdössä mukaan. Tämäkin kesä tulee olemaan hyvin kiireinen, kun taas pitää muuttaa ja sain vieläpä töitäkin heinäkuun ajaksi. Sen lisäksi gradu pitäisi saada tehtyä ennen kuin uudet opinnot alkavat. Onneksi pidämme Oulun asunnon vielä elokuun, niin silloin ehtii paremmin pakata ja painaa gradua eteenpäin.
Onneksi kesäkuun puolella oli ihania kesäisiä hetkiä. Ystävien häät olivat upeat ja Juhannuskonferenssissa oli kerrankin upeat ilmat. Vähän rusketusta sain hankittua jopa pintaan. Aika raskas viikko oli vessoja jynssäten ja välissä tilaisuuksissa käyden, mutta hyvä mieli jäi ja sain ainakin itse paljon irti. Ja tietysti tuttuja oli ihanaa nähdä, vaikkei heitä ollutkaan siellä yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Pitää jatkossakin kaikesta kiireestä huolimatta yrittää tehdä muutakin kuin käydä töissä, tehdä gradua, pakata ja maata reporankana kotona (työ on aika fyysistä, joten se imee mehut aika hyvin). Olisi mukavaa nimittäin viettää viimeiset ajat Oulussa kavereita ja sukulaisia tavaten. Ja tietenkin nauttia lemivuodenajastani täysin rinnoin.
 |
| Ainakin tähän mennessä on ollut tällaisia ihania hetkiä, kun on saanut pysähtyä ja ihailla kesäistä maisemaa. |
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Kiirettä pitää
Lysähdän sohvalle. Jalkoja särkee ja väsymyskin jo hieman painaa. Olen juuri saanut suurin piirtein kaiken pakatuksi. Pari tuntia on tullut käveltyä ympäri asuntoa tavaroita etsiskellen. "Ai niin, hyttysmyrkky pitää muistaa! Ja sateenvarjo ja missäs se minun pikkulaukkuni nyt olikaan..."
Huomenna lähdemme kimppakyydillä kohti Espoota, jossa on ystäväni häät lauantaina. Sen jälkeen matka jatkuu jo sunnuntaina kohti Keuruuta, jossa järjestetään taas helluntailaisten Juhannuskonferenssi. Itse konferenssi alkaa vasta keskiviikkona, mutta menemme talkootyöläisiksi wc-huoltoon ja semmoinen 100-200 vessanpönttöä pitäisi talven jäljiltä kuurata puhumattakaan lavuaareista, wc-paperien paikoilleen laitosta ja lattioiden puhtaaksi harjaamisesta. Hommaa siis riittää. Mutta ainakin luvassa on siitä hyvästä sisämajoitus ja ilmaiset ruuat ja tietenkin hyvä mieli.
Nämä kesäkuun ensimmäiset viikot ovat olleet yllättävän kiireisiä. Arkipäivisin yritän saada gradua eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Erityisen paljon työtä on teettänyt se, että yliopiston kirjaston osastoista osa suljetaan koko kesäksi remontin vuoksi. Ja tietenkin niiden joukossa juuri se osasto, josta valtaosa tarvitsemistani kirjoista tulee. Niinpä minun piti pelastaa kaikki teokset, joita vaan voisin tarvita. Siinäpä oli hommaa ensin etsiä kaikki sellaiset kirjat ja sitten käydä lainaamassa ne.
Sen lisäksi on ollut kaikenlaista muutakin menoa: solutapaamisia, bänditreenejä, frisbeegolfia. Ja viikonloppuna oli myös uuden siskontyttöni ja nyt myös kummityttöni ristiäiset (ihana pieni <3). Ne ovat tietenkin olleet mukavia menoja, mutta yllättävän paljon vieneet mehuja minusta. Ja nyt sitten melkein puolitoista viikkoa poissa kotoa. No, pitää koettaa ottaa loman kannalta (emme siis koko aikaa siellä jynssää pönttöjä vaan on siellä tarkoitus myös käydä tilaisuuksissa ja nähdä kavereita. Ja syödä jäätelöä ja nauttia kesästä). Toivon mukaan ei vaan sataisi.
Tänään on kieltämättä ollut ehkä kiireisin päivä aikoihin. Ihan liikaa hommaa.jäänyt taas viime tippaan. Tuli tuossa päivän mittaan jo hienoinen paniikki, mutta ihmeellisesti sitä lopulta ehti kaiken (tai sitten olen vain unohtanut jotain...) Onneksi yhteen velvollisuuten oli helppoa liittää kävelylenkki ja kävinkin tuossa lähimetsikössä ihastelemassa vihreää luontoa. Sadekaan ei haitannut, vaan oli ihanan rauhallista. Siinä hermot saivat levätä hetken.
Palailen taas blogin pariin kunhan taas palaan Ouluun ja jaksan kirjoittaa. Viimeistään heinäkuun alussa tulee varmaankin päivitettyä tilannetta, kun pääsykokeen tulokset tulevat, kääk! Hyvää juhannusta siis teille, rakkaat lukijat ja nauttikaa kesästä!
Huomenna lähdemme kimppakyydillä kohti Espoota, jossa on ystäväni häät lauantaina. Sen jälkeen matka jatkuu jo sunnuntaina kohti Keuruuta, jossa järjestetään taas helluntailaisten Juhannuskonferenssi. Itse konferenssi alkaa vasta keskiviikkona, mutta menemme talkootyöläisiksi wc-huoltoon ja semmoinen 100-200 vessanpönttöä pitäisi talven jäljiltä kuurata puhumattakaan lavuaareista, wc-paperien paikoilleen laitosta ja lattioiden puhtaaksi harjaamisesta. Hommaa siis riittää. Mutta ainakin luvassa on siitä hyvästä sisämajoitus ja ilmaiset ruuat ja tietenkin hyvä mieli.
Nämä kesäkuun ensimmäiset viikot ovat olleet yllättävän kiireisiä. Arkipäivisin yritän saada gradua eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Erityisen paljon työtä on teettänyt se, että yliopiston kirjaston osastoista osa suljetaan koko kesäksi remontin vuoksi. Ja tietenkin niiden joukossa juuri se osasto, josta valtaosa tarvitsemistani kirjoista tulee. Niinpä minun piti pelastaa kaikki teokset, joita vaan voisin tarvita. Siinäpä oli hommaa ensin etsiä kaikki sellaiset kirjat ja sitten käydä lainaamassa ne.
Sen lisäksi on ollut kaikenlaista muutakin menoa: solutapaamisia, bänditreenejä, frisbeegolfia. Ja viikonloppuna oli myös uuden siskontyttöni ja nyt myös kummityttöni ristiäiset (ihana pieni <3). Ne ovat tietenkin olleet mukavia menoja, mutta yllättävän paljon vieneet mehuja minusta. Ja nyt sitten melkein puolitoista viikkoa poissa kotoa. No, pitää koettaa ottaa loman kannalta (emme siis koko aikaa siellä jynssää pönttöjä vaan on siellä tarkoitus myös käydä tilaisuuksissa ja nähdä kavereita. Ja syödä jäätelöä ja nauttia kesästä). Toivon mukaan ei vaan sataisi.
Tänään on kieltämättä ollut ehkä kiireisin päivä aikoihin. Ihan liikaa hommaa.jäänyt taas viime tippaan. Tuli tuossa päivän mittaan jo hienoinen paniikki, mutta ihmeellisesti sitä lopulta ehti kaiken (tai sitten olen vain unohtanut jotain...) Onneksi yhteen velvollisuuten oli helppoa liittää kävelylenkki ja kävinkin tuossa lähimetsikössä ihastelemassa vihreää luontoa. Sadekaan ei haitannut, vaan oli ihanan rauhallista. Siinä hermot saivat levätä hetken.
Palailen taas blogin pariin kunhan taas palaan Ouluun ja jaksan kirjoittaa. Viimeistään heinäkuun alussa tulee varmaankin päivitettyä tilannetta, kun pääsykokeen tulokset tulevat, kääk! Hyvää juhannusta siis teille, rakkaat lukijat ja nauttikaa kesästä!
perjantai 3. kesäkuuta 2016
Pääsykokeet ja kesäfiilis
Nyt saa huokaista helpotuksesta, sillä pääsykokeet ovat ohi. Huhhuijjaa, kyllä ne kovasti jännittivätkin, mikä näkyi myös yöunien vähäisyydessä. Adrenaliinin voimalla kuitenkin jaksoin. Näin jälkikäteen sen sijaan tuli aivan kaamea väsymys. Onneksi armahdin itseni jo etukäteen olemalla vapaalla loppuviikon. Vähitellen alkavat voimat palautua taas, niin että maanantaina jaksaa sitten aloittaa gradun kanssa.
Tarkoitukseni oli mennä pääkaupunkiseudulle jo perjantaina, jotta pääsisin samalla ystäväni polttareihin. Suunnitelmiin kuitenkin tuli muutos, kun torstaina yhtäkkiä valtasi kauhea heikkous, joka selvästi oli jonkin flunssapöpön aiheuttamaa. Vähän sitten ruumiinlämpökin nousi tavallista korkeammalle, joten päätin olevan parasta siirtää lähtöä parilla päivällä eteenpäin ja levätä. Onneksi sairastumisen oireet menivät ohi, ja ainoastaan kurkku oli hieman karhea pääsykoepäivinä.
Onneksi en ehtinyt varata matkoja ennen kuin sairausoireet iskivät. Niinpä sunnuntaina menin kimppakyydillä mukavassa seurassa Helsinkiin. Majoituin lapsuuteni parhaan ystävän luona. Oli tosi ihanaa nähdä ja pitkästä aikaa jutella ihan kunnolla. Whatsappin kautta kun ei yleensä tule kuin kuulumiset vaihdettua suuripiirteisesti.
Pääsykokeet etenivät siis niin, että ensimmäisenä päivänä oli kolme koetta, joiden perusteella sitten karsittiin osa hakijoista, ja jäljelle jääneet pääsivät vielä yhteen tehtävään ja haastatteluun. Ensimmäisen päivän tehtävissä oli väritystehtävä, kädentaitotehtävä ja kemian koe. Kemian koe oli niistä ehdoton vahvuuteni. Väritystehtäväkin meni ihan mukavasti, vaikka luulen kyllä että varmasti moni onnistui siinä minua paremmin. Kädentaitotehtävä oli kuitenkin kaikista vähiten minun osaamisalaani. Siinä piti nimittäin askarrella pahvimuki ilman mitään muita ohjeita kuin mukin korkeus ja suuaukon säde. Se meni minulta merkilliseksi räpeltämiseksi, mukiin tuli lyijykynätahroja pitkin poikin, ja pohjasta tuli aivan väärän kokoinen.
Juurikin mukitehtävän takia oletin, että en pääsisi toiselle päivälle. Yllätyksekseni nimi kuitenkin löytyi listasta. Seuraavana päivänä oli sitten suuntautumisalan mukainen tehtävä, joka mielestäni meni varsin hyvin. Haastattelu oli vasta kolmantena päivänä, ja se oli melko lyhyt, vain 10 minuuttia. Vaikeaa sanoa, miten se meni. Luulisin kuitenkin, että ainakin innostukseni alaa kohtaan ja toivon mukaan kypsyyteni näkyi läpi. Toki minulla on alaan sopivaa pohjakoulutusta, mikä toivon mukaan katsotaan edukseni. Kuitenkin jäi ihan hyvä mieli pääsykokeista, ja nyt sitten jännitetään, tuleeko tässä eteen muutto pääkaupunkiseudulle syksyllä.
Erityisesti kaksi viimeistä pääsykoepäivää olivat melko lyhyitä, joten minun piti keksiä itselleni tekemistä siksi aikaa, kun ystäväni oli töissä. Kävin toisena päivänä kolmessa museossa (Vantaan kaupunginmuseo, Yliopiston museo ja Museum of broken relationships). Kaikki olivat omalla tavallaan kiinnostavia ja tunnit kuluivat kuin siivillä. Jalat tosin alkoivat melko pian protestoimaan paljosta seisoskelusta. Jonkin verran tuli myös ulkona vietettyä aikaa, kuten joen varrella otetusta kuvasta näkyy. Oli tosi ihana sää koko pääsykokeen ajan, ja ihanan lämmintä. Tuli todellakin nautittua siitä. Kolmantena päivänä shoppailin muun muassa uuden uimapuvun ja kävimme ystäväni kanssa Suomenlinnassa. Samana iltana sitten lähdin yöbussilla kotia kohti.
Hyvä reissu oli siis, vaikka jännityksestä olinkin välillä melkein paniikkikohtauksen partaalla. Tuli mietittyä paljon sitä, että mitä jos sitten muuttaisinkin pääkaupunkiseudulle. Yllättävän mukavalta ajatus jopa tuntui. Löytyi paljon hyviä puolia, kuten kaunis Helsingin keskusta, useampien kasvilajien koristama luonto, paremmat palvelut ja kaupat, hyvät kulkuyhteydet, enemmän oman alan työpaikkoja tarjolla ja tietenkin lyhyemmät yhteydet etelässä asuviin ystäviin. Toisaalta olisi harmi muuttaa pois pohjoisesta, jossa perhe asuisi suhteellisen lähellä ja jossa tunnen oloni turvallisemmaksi ja kotoisammaksi. Sen lisäksi vähän kauhistuttaa se, että joutuisin kenties asumaan eri paikkakunnalla mieheni kanssa. Meillä on jo takana pari vuotta kestänyt kaukosuhde, joten kokemuksesta tiedän ettei erossaolo ole herkkua. Aika kuitenkin näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosi kivaa olisi kyllä päästä opiskelemaan, eli otan kyllä paikan vastaan mikäli sellainen tarjotaan.
Tuolla reissulla tuli kyllä ihana kesäfiilis. Harmi vain, että lämpötilat nyt laskivat aika reilusti. Mutta ulkona onneksi näyttää ja tuoksuu ihanan kesäiseltä. Ajattelin viikonloppuna vielä lepäillä ja nautiskella, katsella kesäleffoja, lueskella ja siivoilla kun on aikaa. Maanantaina on sitten gradun pariin palaamisen aika.
Tarkoitukseni oli mennä pääkaupunkiseudulle jo perjantaina, jotta pääsisin samalla ystäväni polttareihin. Suunnitelmiin kuitenkin tuli muutos, kun torstaina yhtäkkiä valtasi kauhea heikkous, joka selvästi oli jonkin flunssapöpön aiheuttamaa. Vähän sitten ruumiinlämpökin nousi tavallista korkeammalle, joten päätin olevan parasta siirtää lähtöä parilla päivällä eteenpäin ja levätä. Onneksi sairastumisen oireet menivät ohi, ja ainoastaan kurkku oli hieman karhea pääsykoepäivinä.
 | ||
| "Isolla Kirkolla" |
 |
| Kirkossa oli sisällä ihanan hiljaista. Mukava keidashetki museoissa kiertelyn välillä |
Onneksi en ehtinyt varata matkoja ennen kuin sairausoireet iskivät. Niinpä sunnuntaina menin kimppakyydillä mukavassa seurassa Helsinkiin. Majoituin lapsuuteni parhaan ystävän luona. Oli tosi ihanaa nähdä ja pitkästä aikaa jutella ihan kunnolla. Whatsappin kautta kun ei yleensä tule kuin kuulumiset vaihdettua suuripiirteisesti.
Pääsykokeet etenivät siis niin, että ensimmäisenä päivänä oli kolme koetta, joiden perusteella sitten karsittiin osa hakijoista, ja jäljelle jääneet pääsivät vielä yhteen tehtävään ja haastatteluun. Ensimmäisen päivän tehtävissä oli väritystehtävä, kädentaitotehtävä ja kemian koe. Kemian koe oli niistä ehdoton vahvuuteni. Väritystehtäväkin meni ihan mukavasti, vaikka luulen kyllä että varmasti moni onnistui siinä minua paremmin. Kädentaitotehtävä oli kuitenkin kaikista vähiten minun osaamisalaani. Siinä piti nimittäin askarrella pahvimuki ilman mitään muita ohjeita kuin mukin korkeus ja suuaukon säde. Se meni minulta merkilliseksi räpeltämiseksi, mukiin tuli lyijykynätahroja pitkin poikin, ja pohjasta tuli aivan väärän kokoinen.
Juurikin mukitehtävän takia oletin, että en pääsisi toiselle päivälle. Yllätyksekseni nimi kuitenkin löytyi listasta. Seuraavana päivänä oli sitten suuntautumisalan mukainen tehtävä, joka mielestäni meni varsin hyvin. Haastattelu oli vasta kolmantena päivänä, ja se oli melko lyhyt, vain 10 minuuttia. Vaikeaa sanoa, miten se meni. Luulisin kuitenkin, että ainakin innostukseni alaa kohtaan ja toivon mukaan kypsyyteni näkyi läpi. Toki minulla on alaan sopivaa pohjakoulutusta, mikä toivon mukaan katsotaan edukseni. Kuitenkin jäi ihan hyvä mieli pääsykokeista, ja nyt sitten jännitetään, tuleeko tässä eteen muutto pääkaupunkiseudulle syksyllä.
 |
| Auringosta nauttimassa Vantaalla |
Erityisesti kaksi viimeistä pääsykoepäivää olivat melko lyhyitä, joten minun piti keksiä itselleni tekemistä siksi aikaa, kun ystäväni oli töissä. Kävin toisena päivänä kolmessa museossa (Vantaan kaupunginmuseo, Yliopiston museo ja Museum of broken relationships). Kaikki olivat omalla tavallaan kiinnostavia ja tunnit kuluivat kuin siivillä. Jalat tosin alkoivat melko pian protestoimaan paljosta seisoskelusta. Jonkin verran tuli myös ulkona vietettyä aikaa, kuten joen varrella otetusta kuvasta näkyy. Oli tosi ihana sää koko pääsykokeen ajan, ja ihanan lämmintä. Tuli todellakin nautittua siitä. Kolmantena päivänä shoppailin muun muassa uuden uimapuvun ja kävimme ystäväni kanssa Suomenlinnassa. Samana iltana sitten lähdin yöbussilla kotia kohti.
Hyvä reissu oli siis, vaikka jännityksestä olinkin välillä melkein paniikkikohtauksen partaalla. Tuli mietittyä paljon sitä, että mitä jos sitten muuttaisinkin pääkaupunkiseudulle. Yllättävän mukavalta ajatus jopa tuntui. Löytyi paljon hyviä puolia, kuten kaunis Helsingin keskusta, useampien kasvilajien koristama luonto, paremmat palvelut ja kaupat, hyvät kulkuyhteydet, enemmän oman alan työpaikkoja tarjolla ja tietenkin lyhyemmät yhteydet etelässä asuviin ystäviin. Toisaalta olisi harmi muuttaa pois pohjoisesta, jossa perhe asuisi suhteellisen lähellä ja jossa tunnen oloni turvallisemmaksi ja kotoisammaksi. Sen lisäksi vähän kauhistuttaa se, että joutuisin kenties asumaan eri paikkakunnalla mieheni kanssa. Meillä on jo takana pari vuotta kestänyt kaukosuhde, joten kokemuksesta tiedän ettei erossaolo ole herkkua. Aika kuitenkin näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosi kivaa olisi kyllä päästä opiskelemaan, eli otan kyllä paikan vastaan mikäli sellainen tarjotaan.
 |
| Monta ovea on vielä edessä. |
Tuolla reissulla tuli kyllä ihana kesäfiilis. Harmi vain, että lämpötilat nyt laskivat aika reilusti. Mutta ulkona onneksi näyttää ja tuoksuu ihanan kesäiseltä. Ajattelin viikonloppuna vielä lepäillä ja nautiskella, katsella kesäleffoja, lueskella ja siivoilla kun on aikaa. Maanantaina on sitten gradun pariin palaamisen aika.
tiistai 24. toukokuuta 2016
Pääsykokeisiin valmistautumista ja lepäilyä
Huh. Toukokuu on mennyt niin nopeasti! Vaikea uskoa, että on jo viimeinen kokonainen viikko menossa. Oulussakin ovat nurmet vihertyneet ja lehdet kasvaneet puihin. Eilen oli yli 20 astetta lämmintä ja ihanan kesäistä! Euroviisuvoiton vei Ukraina (yllättävä tulos, mutta ei harmittava sellainen) ja jääkiekossa Leijonat jäivät hopealle upeasta voittoputkesta huolimatta.
Nämä viime viikot ovat merkinneet minulle melko syvästä väsymyksestä toipumista. Vielä jokin aika sitten joka toinen päivä olin niin väsynyt, että makasin suurimman osan päivästä sängyssä. Nyt onneksi voimat ovat alkaneet jo hieman palautua, niin että olen taas jaksanut pohtia tulevaa ja hoitaa asioita paremmin. Toki edelleen lepäilen paljon, ja esimerkiksi kodin siistinä pitäminen ei vielä onnistu yhtä hyvin kuin jos voimat olisivat normaalit. Teen kuitenkin sen verran kuin jaksan ja yritän parhaani mukaan toipua.
Ehkä suurin saavutukseni on se, että voimia liikuntaan on alkanut taas riittää. Tuolla ulkona on ihanaa lenkkeillä, kun kesän tuoksut kiemurtelevat jo nenään. Yritän kovasti vahvistaa heikoiksi päässeitä pohkeitani, joita vähäisestäkin juoksupyrähdyksestä alkaa särkeä. Hiljaa hyvä tulee. Erityisen ihanaa on ollut käydä lenkkipoluilla, jotka ovat vähän enemmän metsässä. Luonnon keskellä maalaistytön sieluni vasta saa levätä.
Pääsykoekin alkaa alle viikon päästä - iik! Olen yrittänyt valmistautua parhaani mukaan. Pääsykoekirjoja ei onneksi ole tarvinnut alkaa pänttäämään, ainoastaan kemian lukion ykköskurssia on ollut tarpeen kertailla. Ja se on ollut ihan hauskaa, etenkin kun kemiaa sivuaineenaan opiskellut aviomies osaa selittää, jos jokin jää epäselväksi. Lainasin kirjastosta oppikirjaksi Reaktio-nimisen lukiokirjan ja on ollut hyvä kirja! Eipä ole koskaan tullut mietittyä lukiokirjojen eroja, mutta tässä on jotenkin tosi kiva rakenne käsitellä asioita.
Tuon lisäksi olen taitellut origameja ja värittänyt "aikuisten värityskirja" -tyyppisiä kuvia, jotka tulostin itselleni. Pääsykokeessa nimittäin on ainakin ennen origamitaittelutehtävä sekä väritystehtävä. Toki ei ole satavarmaa, että nämä samat tehtävät ovat tänäkin vuonna, mutta ainakin laadukkaat värikynät kehotettiin ottamaaan mukaan pääsykoekutsussa. Sen lisäksi pitää tosin ottaa muun muassa liimapuikko ja sakset, joten voihan siellä ollakin jotakin erityyppistä askartelua tällä kertaa. Kaikista mystisin ohje on kuitenkin se, että kokeeseen täytyy ottaa mukaan 2-3 pyykkipoikaa. Olen yrittänyt pohtia, mitä kummaa niillä oikein olisi tarkoitus tehdä. Purkaa osiin rikkomatta? Maalata jotenkin siististi? Ei hajua.
Pääsykoe tietenkin jännittää, mutta olen kuitenkin yrittänyt ottaa melko rennosti. Yritän parhaani, ja jos se ei riitä, maailma ei kaadu siihen. Sitten voi alkaa hakea töitä ja suunnitella seuraavia askeleita. Kesäni vietän nyt niin, että koska gradu jäi lopulta puolitiehen, on se sitten seuraavien kuukausien urakka. Tietysti, jos jotain kesätöitäkin ilmaantuu rinnalla tehtäväksi, niin sehän olisi vain mukavaa saada lisätienestejä.
Pienen hetken tuossa väsymyksen keskellä tunsin itseni jokseenkin epäonnistuneeksi, kun en onnistunut edes kuudessa vuodessa valmistumaan. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut, ja minullakin taustalla on monia muita asioita eikä vain oma laiskuus. Aion kuitenkin ne maisterin paperit saada vielä käsiini, vaikkakin vähän myöhemmin kuin olisin halunnut. Parempi kuitenkin oli ottaa aikaa levätä eikä väkisin painaa ja sitten toipua burn outista monta kuukautta. Uudella innolla sitten gradun kimppuun kesäkuun puolella.
Meidän kotielämästä muuten voisi sen verran sanoa, että olemme mieheni kanssa molemmat olleet kotona, kun mieheni on jonkin aikaa sairaslomalla. Yllättävän hyvin olemme toisiamme jaksaneet. Minä olen enemmän kiukutellut, mutta ei kyllä mitään suurempia riitoja ole ollut. Pääasiassa arki yhdessä on tosi mukavaa. Ehkä parhaiten tilannetta kuvaa se, kun viime viikolla valvoimme yhtenä yönä noin viiteen aamuyöstä katsellen hassuja Youtube-videoita ja katsellen kaunista auringonnousua. Olen kyllä hyvin tyytyväinen avioliittoomme ja siihen, kuinka hyvin viihdymme yhdessä. Tuntuu aina vaikealta lähteä kotoa minnekään pitemmäksi aikaa, kun tulee heti miestä ikävä. Hassua, koska oletin käyvän toisin päin! Kaiken väsymyksen keskellä elämässäni olen saanut ymmärtää, että elämässäni on kaikesta huolimatta niin paljon hyvää ja olen niin äärettömän kiitollinen erityisesti tuosta miehestä, joka jaksaa minua rohkaista ja piristää ja halata hyvinä ja huonoina päivinä.
 |
| Tämän kuvan ottamisesta on jo viikko tai pari, joten ei ihan yhtä vihreää ole vielä kuin nyt. Kuvassa Oulun Linnansaari. |
Nämä viime viikot ovat merkinneet minulle melko syvästä väsymyksestä toipumista. Vielä jokin aika sitten joka toinen päivä olin niin väsynyt, että makasin suurimman osan päivästä sängyssä. Nyt onneksi voimat ovat alkaneet jo hieman palautua, niin että olen taas jaksanut pohtia tulevaa ja hoitaa asioita paremmin. Toki edelleen lepäilen paljon, ja esimerkiksi kodin siistinä pitäminen ei vielä onnistu yhtä hyvin kuin jos voimat olisivat normaalit. Teen kuitenkin sen verran kuin jaksan ja yritän parhaani mukaan toipua.
Ehkä suurin saavutukseni on se, että voimia liikuntaan on alkanut taas riittää. Tuolla ulkona on ihanaa lenkkeillä, kun kesän tuoksut kiemurtelevat jo nenään. Yritän kovasti vahvistaa heikoiksi päässeitä pohkeitani, joita vähäisestäkin juoksupyrähdyksestä alkaa särkeä. Hiljaa hyvä tulee. Erityisen ihanaa on ollut käydä lenkkipoluilla, jotka ovat vähän enemmän metsässä. Luonnon keskellä maalaistytön sieluni vasta saa levätä.
 |
| Tällainen aarre kukkivia ketunleipiä löytyi lenkkipolun varrelta |
Pääsykoekin alkaa alle viikon päästä - iik! Olen yrittänyt valmistautua parhaani mukaan. Pääsykoekirjoja ei onneksi ole tarvinnut alkaa pänttäämään, ainoastaan kemian lukion ykköskurssia on ollut tarpeen kertailla. Ja se on ollut ihan hauskaa, etenkin kun kemiaa sivuaineenaan opiskellut aviomies osaa selittää, jos jokin jää epäselväksi. Lainasin kirjastosta oppikirjaksi Reaktio-nimisen lukiokirjan ja on ollut hyvä kirja! Eipä ole koskaan tullut mietittyä lukiokirjojen eroja, mutta tässä on jotenkin tosi kiva rakenne käsitellä asioita.
Tuon lisäksi olen taitellut origameja ja värittänyt "aikuisten värityskirja" -tyyppisiä kuvia, jotka tulostin itselleni. Pääsykokeessa nimittäin on ainakin ennen origamitaittelutehtävä sekä väritystehtävä. Toki ei ole satavarmaa, että nämä samat tehtävät ovat tänäkin vuonna, mutta ainakin laadukkaat värikynät kehotettiin ottamaaan mukaan pääsykoekutsussa. Sen lisäksi pitää tosin ottaa muun muassa liimapuikko ja sakset, joten voihan siellä ollakin jotakin erityyppistä askartelua tällä kertaa. Kaikista mystisin ohje on kuitenkin se, että kokeeseen täytyy ottaa mukaan 2-3 pyykkipoikaa. Olen yrittänyt pohtia, mitä kummaa niillä oikein olisi tarkoitus tehdä. Purkaa osiin rikkomatta? Maalata jotenkin siististi? Ei hajua.
 |
| Tällaisen leijonan värittelin jokin aika sitten. Ikävä kyllä kamera haalistaa hirveästi värejä :/ Anteeksi siis huono kuva. |
 |
| Origamisatoa. |
Pääsykoe tietenkin jännittää, mutta olen kuitenkin yrittänyt ottaa melko rennosti. Yritän parhaani, ja jos se ei riitä, maailma ei kaadu siihen. Sitten voi alkaa hakea töitä ja suunnitella seuraavia askeleita. Kesäni vietän nyt niin, että koska gradu jäi lopulta puolitiehen, on se sitten seuraavien kuukausien urakka. Tietysti, jos jotain kesätöitäkin ilmaantuu rinnalla tehtäväksi, niin sehän olisi vain mukavaa saada lisätienestejä.
Pienen hetken tuossa väsymyksen keskellä tunsin itseni jokseenkin epäonnistuneeksi, kun en onnistunut edes kuudessa vuodessa valmistumaan. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut, ja minullakin taustalla on monia muita asioita eikä vain oma laiskuus. Aion kuitenkin ne maisterin paperit saada vielä käsiini, vaikkakin vähän myöhemmin kuin olisin halunnut. Parempi kuitenkin oli ottaa aikaa levätä eikä väkisin painaa ja sitten toipua burn outista monta kuukautta. Uudella innolla sitten gradun kimppuun kesäkuun puolella.
 |
| Tällainen upea auringonlasku näkyi asuntomme ikkunasta. Sekä auringonlaskut että nousut näkyvät kauniisti tähän. |
Meidän kotielämästä muuten voisi sen verran sanoa, että olemme mieheni kanssa molemmat olleet kotona, kun mieheni on jonkin aikaa sairaslomalla. Yllättävän hyvin olemme toisiamme jaksaneet. Minä olen enemmän kiukutellut, mutta ei kyllä mitään suurempia riitoja ole ollut. Pääasiassa arki yhdessä on tosi mukavaa. Ehkä parhaiten tilannetta kuvaa se, kun viime viikolla valvoimme yhtenä yönä noin viiteen aamuyöstä katsellen hassuja Youtube-videoita ja katsellen kaunista auringonnousua. Olen kyllä hyvin tyytyväinen avioliittoomme ja siihen, kuinka hyvin viihdymme yhdessä. Tuntuu aina vaikealta lähteä kotoa minnekään pitemmäksi aikaa, kun tulee heti miestä ikävä. Hassua, koska oletin käyvän toisin päin! Kaiken väsymyksen keskellä elämässäni olen saanut ymmärtää, että elämässäni on kaikesta huolimatta niin paljon hyvää ja olen niin äärettömän kiitollinen erityisesti tuosta miehestä, joka jaksaa minua rohkaista ja piristää ja halata hyvinä ja huonoina päivinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)