maanantai 26. joulukuuta 2016

Minun jouluni

Jostain syystä minusta tuntuu, että joulukuu menee vuosi vuodelta nopeammin. Viikot kuluvat vilkkaasti ja yhtäkkiä huomaan, että on aaton aatto, kaikki joulutouhut ovat kesken ja hädin tuskin jää aikaa nauttia.

Tänä jouluna suurin osa joulutunnelmoinnista jäi jouluviikolle, koska minulla oli lomaa. Maanantaina kävin lahjaostoksilla,  torstaina kävimme miehen kanssa ostamassa tuhottoman määrän jouluruokaa sekä kauneimmissa joululauluissa ja perjantai kului siivoukseen ja kinkkuvalmisteluihin. Eli melko lahjakkaasti onnistuin taas aliarvioimaan työmäärän ja raatamaan perjantain ja osan lauantaistakin  selkä vääränä. Mutta onneksi oli silti mukavaa!

Hyasintin tuoksu on minulle kuusentuoksun ohella kaikkein jouluisin tuoksu.

Lahjojenkin paketointi jäi viime tippaan. Aattoillan lomassa samalla rupatellen ne kuitenkin tuli käärittyä paperiin.

Vietimme tänä vuonna aaton siis ihan vain kotona. Mieheni veli tuli meille aatoksi ja oli meillä yötä. Siksi siis ensimmäistä kertaa elämässäni sain valmistella joulun ihan itse (mies tietty auttoi minkä pystyi, mutta päävastuu oli minulla). Menimme kuitenkin melko helpolla stressin minimoimiseksi. Ostimme laatikot valmiina ja tuunasimme niitä vain vähän lisäämällä mausteita ja kermaa. Samoin rosollin ostin valmiina.

Isoin projekti olikin se, että päätimme ostaa kaksi kinkkua: toisen perinteiseksi uunissa paistettavaksi ja toisen testataksemme tv-kokki Nigellan Coca-colassa keitettävää kinkkua. Alun perin oli tarkoitus valmistaa molemmat kinkut jo perjantaina, mutta koska nukkuminenkin on ennen aattopäivää mukavaa, paistettu kinkku jäi seuraavalle päivälle. Kokiskinkku sen sijaan valmistui perjantaina ilman ongelmia. Noudatan Snellmanin sivulta löytynyttä ohjetta. Kinkku oli kolmisen kiloa painava, ja se mahtui juuri ja juuri isoimpaan kattilaamme. Laitoin vain yhden suuren punasipulin lohkottuna kattilaan, kinkun päälle ja kattilan piripintaan täyteen kokista. Kolmisen tuntia se sitten porisi siinä. Kuorrutteeseen tuli siirappia, fariinisokeria ja sinappijauhetta. Ja täytyy sanoa, että maistui ihan kinkulta. Paras osuus oli se kuorrutus ehdottomasti ja ainakin heti paiston jälkeen kinkku oli todella mehevää. Minusta ero normaaliin kinkkuun ei ollut suuri, mutta mieheni ja lankoni kehuivat kinkkua maasta taivaaseen. Joten saattaahan siitä tulla vaikka perinneresepti.

Yllättäen paistokinkun kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia. Kinkun sisälämpötila oli paiston alkuvaiheessa melko alhainen, mutta aloin paistamaan kinkkua Snellmanin ohjeiden mukaisesti ensin puoli tuntia 200 asteessa ja sitten 100 asteessa. No, olisi se lämpötila ehkä voinut olla korkeampi koska oletetun 3,5 tunnin sijaan paistoon meni 6 tuntia! Siinäpä sitten nälkäisinä odotellaan, että saadaan ensin se halvatun kinkku ulos ha sen jälkeen riisipiirakat, laatikot ja joulutortut. Onneksi kaikki lopulta onnistui hyvin ja maistui hyvältä. Loppuillasta otettiin sitten rennosti hääräilyn jälkeen.

Herkkua on siinä monenlaista...


Kaikesta härdellistä huolimatta meillä oli todella mukava aattoilta. Voisin kuvitella valmistelevani joulun toistekin. Nyt olen matkalla kohti pohjoista viettämään jälkeisjoulua perheeni kanssa. En ole käynyt siellä puoleen vuoteen, joten on mukavaa päästä näkemään omaa perhettä. 

Hyvää joulun jatkoa teille, lukijat!

Kehittelin meille "kuusenkorvikkeen"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti