Ajatuksia menneestä keväästä ja tulevasta kesästä

Olen viettänyt tämän kevään aika rennoissa tunnelmissa. Maaliskuussa kirjoitin postauksen henkisestä hyvinvoinnistani, jossa kerroin ajatuksistani keväästä. Tuolloin pohdin, kannattaisiko 19 h/vko työn lisäksi ottaa jotakin muita töitä, artikkelin kirjoitusta tai muuta vastaavaa rinnalle. Silloin jätin suunnitelmat vielä aika avoimiksi, koska halusin jättää tilaa levolle. Olihan takana nimittäin aika rankka syksy ja talvi, kun olin yhteensovittanut koulun ja työn.

Nyt tuosta postauksesta on kulunut yli kaksi kuukautta. Mitä olen siis tänä aikana tehnyt? No, en juurikaan mitään. Olisi ehkä kuitenkin voinut päättämällä päättää tehdä edes jotakin, koska laiskuuteen taipuvainen luontoni vain oleili einkä sitten saanut lopulta tehtyä mitään järkevää. Tuntuu, että olen sellainen ihminen, joka aivan hyvin voisi oleilla vapaalla loputtomiin. Tarvitsen jonkin pakon lähteä liikkeelle ja tarttua toimeen, koska muuten lykkään asioiden aloittamista ja oleilen. Tämä luonteenpiirre tuli hyvin tutuksi kandin ja gradun kirjoittamisen yhteydessä. Molemmissa oli ajanjaksoja, jolloin vain lykkäsin tutkielmien edistämistä ja se sitten kostautui myöhemmin, kun tuli kauhea kiire ja paine kaiken kanssa. Huoh, milloinhan sitä oppisi ottamaan itseään niskasta kiinni ajoissa.

Toisaalta nyt ei ollut kukaan tai mikään taho painostamassa tekemään mitään. Paitsi tietysti oma mieli. Ehkä vähän häpeissäni olen siitä, että olen antanut ajan vain kulua tekemättä paljon mitään. Toisaalta yritän kovasti vaientaa sen kaihertavan tunteen ja sen sijaan ajatella, että tarvitsin tällaisen ajan, koska olen saanut rauhassa latautua. Väsymys kyllä näkyi maalis-huhtikuussa. Töitä lukuun ottamatta löhösin kotona. Aluksi oli kyllä innostusta kirjoittamiseen ja muuhun, mutta sekin vähitellen haihtui. Kesäkelien tulon myötä olen vähitellen viimein toipunut henkisesti ja jaksanut oikeasti lähteäkin neljän seinän ulkopuolelle.

Roihuvuoren Hanamissa kirsikankukat olivat ehtineet jo suurimmaksi osaksi kukkia. Tämä oli niitä ainoita vielä kukassa olevia. Onneksi täällä Tikkurilassa on myös kirsikkapuita, joita kävin ihailemassa.

Kirsikankukkien lisäksi omenapuut kukkivat muutama viikko sitten ihanasti.

Rakastan kesää ja lämpöä ja olen halunnut nauttia täysillä näistä toukokuun säistä, koska loppukesähän voi olla jotain aivan muuta. Joka päivä olen sen vuoksi lähtenyt ulos ja nyt useana viikonloppuna lähtenyt ihmisten ilmoille. Parhaita tapahtumia ovat olleet Roihuvuoren Hanami, Semmarien konsertti Tikkurilassa, museokäynnit Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä ja Designmuseon Timo Sarpaneva -näyttelyssä, ystävän draamaryhmän esiintyminen ja tapaamiset ystävien kanssa. On oikeasti tuntunut siltä, että elän tätä elämää enkä vain anna sen lipua ohi. Olen niin pitkään halunnut jaksaa käydä tapahtumissa ja museoissa, mutta ei vain ole löytynyt voimavaroja. Ihan mahtavaa, kun nyt on oikeasti löytynyt sitä kauan kaivattua jaskamista.

Olen myös innostunut uudelleen asioista, joista olin innostunut joskus 10 vuotta sitten. Tällä tarkoitan lähinnä Fullmetal Alchemist -animesarjaa. Sarjasta on kaksi eri versiota, koska toinen on tehty ennen kuin sen perustana oleva mangasarja oli valmis ja toinen perustuu kokonaan mangaan. Tänä keväänä olen katsonut ne molemmat ja ollut yhtä innosta vääränä kuin silloin kun katsoin ne ensimmäisen kerran. Katsoin alkuperäisen sarjan siis 12 vuotta sitten ja toisen version 8 vuotta sitten. Ja vaikka se edelleen on pysynyt suosikkianimenani, silti ehdin jo unohtaa, miten hyvä se oikeastaan onkaan. Muutenkin kyllä Netflixiä on tullut käytettyä aika paljon. Jossain vaiheessa lopetin tilauksen, mutta lanko oli ilmeisesti saanut ilmaiseksi useamman kuukauden ja jakoi meillekin tunnuksen. Nyt katseluaika on päättymässä, mikä toisaalta surettaa, mutta on ehkä kuitenkin ihan hyväksi.

Todella paljon kuvia on tullut räpsittyä, kun olen käynyt viikonloppuisin kävelyillä fiilistelemässä kesää.

Nyt tämä vapaa kevät on päättymässä, sillä aloitin jo tämän viikon puolella kouluun liittyvän harjoittelun. Nuo pari päivää tein päällekkäin harjoittelua ja töitä. Onneksi harjoittelun alku oli todella rento ja lähinnä paikkaan, ihmisiin ja tuleviin työtehtäviin tutustumista. Siten työt eivät tuntuneet kovin raskailta sen päälle. Huomenna, maanantaina, palaan harjoitteluun tositoimissa eli luvassa on seuraavat kolme viikkoa oikeasti fyysisesti kuormittavaa työtä. Onneksi asia järjestyi nyt niin, että olen nuo kolme viikkoa palkallisella lomalla siivoustöistä. Saan siis keskittyä täysillä harjoitteluun. Kolmen viikon jälkeen harjoittelu jää tauolle elokuuhun asti, koska harjoittelupaikassa kaikki ohjaajani ovat lomalla. Sen ajan jatkan siis siivoojana ja tarkoitus olisi heinäkuun loppuun mennessä lopettaa tuossa työssä kokonaan. Nyt olen tosin kallistunut siihen, että lopettaisin jo 1,5 viikkoa ennen heinäkuun loppua, jotta saan edes vähän kokoaikaista lomaa, jolloin pystyn matkustelemaan pitkin Suomea perhettä ja kavereita tapaamassa. Harjoittelu jatkuu sitten vielä koko elokuun ja sen jälkeen palaan suoraan opiskelujen pariin.

Odotan kyllä tätä kesää innolla. Harjoittelupaikasta jäi kyllä ensimmäisten päivien perusteella hyvä fiilis, vaikka hiukan mokailinkin. Onneksi nykyään on itsetunto melko lailla kohdillaan ja osaan olla ottamatta mokia liian vakavasti. Varsinkin, kun tämä virhe oli helposti korjattavissa. Ainoa asia, mikä harjoittelussa mietityttää on se, että en vielä tiedä, pääsenkö kuitenkaan ihan niin paljon oppimaan uutta. Nämä ensimmäiset kolme viikkoa teen siis oikeastaan työtä, joka on jo tuttua ja johon minulla on pätevyys. Siihen oli tarkoitus yhdistää uutta opiskelualaani, mutta en kuitenkaan tiedä miten paljon se on mahdollista. Ehkä hiukan siis mietityttää oma harjoittelupaikan valinta. Onneksi ensi lukuvuonna on vielä toinenkin harjoittelu tulossa, joten sen kohdalla on ainakin mahdollista korjata asiaa, jos tässä harjoittelussa uuden oppiminen jää turhan vähäiseksi.

Olen ollut ihan ihmeissäni, kun kaikki kasvit ovat kukkineet niin nopealla aikataululla. Syreenitkin alkavat jo lopettaa kukintaansa pian.

Tänä viikonloppuna Tikkurilassa oli Kansainväliset suurmarkkinat, jossa tulin tilanneeksi suosikkigelatoani, Limonea.

Lopuksi vielä voisin listata hieman asioita, joita odotan tältä kesältä. Haluaisin viettää aikaa perheeni kanssa. Olisi todella hauskaa vaikkapa käydä huvipuistossa tai muussa mukavassa paikassa porukalla. Kovasti olen yrittänyt kutsua siskoja perheineen käymään täällä pääkaupunkiseudulla, jossa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. Haluan räjäyttää siskonpoikani tajunnan sillä, miten paljon Pokéstoppeja on Helsingin keskustassa, haha. Tänä kesänä haluan myös viettää paljon aikaa ulkona rennosti kirjan kanssa ja tapahtumissa käyden. Haluan syödä paljon jäätelöä ja varsinkin pehmistä nyt kun mansikan maku on palannut laajalti kioskeihin. Haluan syödä mansikoita ja käydä uimassa. Yksi iso tavoite olisi myös tutustua Vantaan eri alueisiin, kuten Kuusijärveen ja Helsingin pitäjän kirkonkylään. En ole siis vieläkään käynyt edes Vantaan keskiaikaisessa kivikirkossa, Pyhän Laurin kirkossa. Näihin haluaisin tutustua nimen omaan pyöräillen.

Tällaisia ajatuksia minulla on ollut tästä keväästä ja tulevsta kesästä. Laittakaa omat kesävinkkinne kommentteihin. Hyvää kesää kaikille lukijoille! Yritän jatkossakin kirjoitella useammin.

Kuulumisia + suosikkisarjani

Hei! Kevät etenee ja minulla on kiva viikko edessä: tällä viikolla nimittäin on Euroviisut! Huomenna on ensimmäinen semifinaali ja koska en ole vielä lainkaan perehtynyt muihin kuin Suomen edustajaan, jännittää nähdä millaisia esityksiä tänä vuonna on luvassa ja millaista lavaloistoa Tukholma tarjoaa. Myös MM-jääkiekkokausi on alkanut, mutta vielä en ole yhtäkään peliä katsonut. Yleensä en jaksa katsoa alkupään pelejä ja loppupäästäkin oikeastaan kiinnostavat vain Suomen pelit. Tykkään kuitenkin jännityksestä ja tunnelmasta, mikä jääkiekossa on.

Viime viikon kohokohta oli ehdottomasti Amazing Oulu -kilpailu. Vaikka kisa olikin aika rankka, oli se kuitenkin huikea kokemus. Pääsimme kokeilemaan muun muassa amerikkalaisen jalkapallon harjoitteita, tutustumaan Roller Derbyyn, käymään suppailemassa ja yrittämään tankotanssiliikkeitä. Voittoa emme kylläkään ikävä kyllä saavuttaneet, mutta kymmenen parhaan joukkoon sentään ylsimme (ilmeisesti parikymmentä joukkuetta osallistui). Ei voiton meno sivu suun kuitenkaan haitannut, riitti että oli hauskaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille oululaisille, joita kiinnostaa kokeilla uusia lajeja ja seikkailla.



Lyhyen kuulumiskatsauksen jälkeen itse asiaan. Ajattelin tällä kertaa jatkaa musiikkimakupostauksen kaltaisella katsauksella siihen, mitä sarjoja tykkään katsoa. Meillä ei ole televisiota, joten katson sarjoja yleensä esimerkiksi Yle Areenasta tai Katsomosta. Netflixkin olisi kivaa hankkia, mutta jäänyt tähän mennessä aikomukseksi. Liitän mainitsemiini sarjoihin linkit Imdb-sivustolle tai vastaavalle, jos haluatte tutustua niihin tarkemmin.

Olen joskus blogissa maininnutkin viittauksia esimerkiksi The Big Bang theorysta (suom. Rillit huurussa) ja How I met your motherista (Ensisilmäyksellä). Tämän tyyppiset komediasarjat ovat mukavaa viihdettä. Erityisesti näissä kahdessa on vieläpä onnistuttu mielestäni luomaan hyvät hahmot, joiden välinen kemia toimii, ja hyvä tarina. Ehkä vähän minua tökkii se, että esimerkiksi irtosuhteita korostetaan niissä, mutta kaipa sitä on oppinut näkemään sen ohi hyvät asiat. Onneksi sarjoissa usein on monentyyppisiä hahmoja, joista voi valita suosikkinsa.

Draamasarjoja seuraan myös paljon. Tosin ylidramaattiset ihmissuhdesopat, kuten Salkkarit, eivät uppoa enää yhtään. En vain jaksa sitä, että mikään pari ei pysy yhdessä vaan aina pitää jostakin repiä mehukkaita juonenkäänteitä lisää. Eniten pidän periodidraamoista, joista suosikkejani ovat Hakekaa kätilö (engl. Call the Midwife) ja Candlefordin postineiti (Lark rise to Candleford). Ne ovat hauskoja, mutta niissä on myös todella paljon syvyyttä. Erityisesti Hakekaa kätilö on saanut minut kyynelehtimään monet monet kerrat. Henkilöitä on monenlaisia ja he ovat upean hurmaavia.

 

Hakekaa kätilö -traileri.

Toiset historialliset sarjat eivät kuitenkaan uppoa. Katsoin esimerkiksi Outlanderin ensimmäisen kauden lähes kokonaan, koska jostain syystä skottimiehet ovat äärettömän ihania. Sarja kuitenkin ei lopulta uponnut erityisesti sen vuoksi, että koko ajan täytyi tapahtua jotakin ja sen vuoksi juoni tuntui liian hengästyttävältä, ja toisaalta siksi että se meni turhan vahvasti pehmopornon puolelle. Siitä syystä myöskään Game of Thrones ei ole innostanut. Downton Abbeyta en sen sijaan ole vielä ehtinyt katsastaa, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus.

Toimintasarjoja en ole erityisemmin jaksanut katsoa. Lähinnä sellaiset ovat uponneet, joissa on myös jotakin draamaa mukana. Esimerkiksi Arrowta katsoin jonkin aika, mutta kakkoskauden ylidramaattiset juonenkäänteet olivat liikaa ja sarjan katselu jäi siihen. Uusi Sherlock on myös todella loistava sarja, johon mieheni minut tutustutti. Pidän erityisesti siitä, että Sherlock Holmes -tarinat on hyvin kekseliäästi käännetty nykyaikaan säilyttäen kuitenkin alkuperäisen hengen. Sen sijaan esimerkiksi The Walking Deadia en kyllä uskalla katsoa, koska olen todella herkkä kauhuteemoille.

Tosi-tv on myös yksi yleisin katselukohteeni. Ehdottomia lemppareitani ovat The Amazing Race ja Muodin huipulle (engl. Project Runway). Amazing Racessa kiehtoo erityisesti erilaiset ympäristöt ympäri maailmaa ja tietenkin erilaiset tehtävät, joita kilpailijat joutuvat tekemään. Muodin huipulle sen sijaan vetoaa sen luovuuden vuoksi, jota vaatesuunnittelijoilla on. Itse olen käsitöissä surkea, joten voin vain haaveilla että itsellänikin olisi kyky tehdä kauniita vaatteita. Selviytyjät oli suosikkisarjojani teininä, mutta vanhemmiten olen väsynyt siinä tapahtuvaan juonitteluun. Uusin hurahtamiseni ovat erilaiset kokkauskilpailut. Hell's Kitcheniä tai Top Chefiä en tosin ole katsonut, mutta Koko Suomi leipoo ja uusin formaatti Katastrofikokki ovat olleet seurantalistallani.

 Fullmetal Alchemistin traileri. Sarjasta on tehty kaksi eri versiota, alkuperäinen ja mangaa noudattava Fullmetal Alchemist Brotherhood. Molemmat ovat loistavia omalla tavallaan, mutta Brotherhood ehkä sitoo langat paremmin yhteen.

Täytyy yös myöntää että olen hyvin hurahtanut japanilaiseen animeen ja mangaan. Fullmetal Alchemist oli Pokemonia lukuunottamatta ensirakkauteni ja edelleen se on suosikkisarjani. Se on varsin synkkä teemoiltaan, mutta sisältää myös paljon huumoria, toimintaa ja ihmissuhteita. Erityisesti veljesten välinen suhde on sarjan parasta antia. Animessa synkät sarjat jostain syystä uppoavat; muun muassa mieheni kanssa vastikään katsomamme Death Note on hyvin synkkä sarja, mutta todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Erityisesti fantasiaseikkailut ovat animessa kivoja, mutta nykyään olen katsonut enemmän shoujoa eli tytöille suunnattuja draama-romanssisarjoja. Suosikkejani ovat muun muassa Skip beat!, Toradora, Kaichou wa Maid-sama ja Kimi ni Todoke, jonka koulukiusaamisteema irrotteli minusta monenmonet kyyneleet. Myös strippisarjojen pohjalta tehdyt K-on! ja School Rumble ovat hulvattoman hauskoja.


Tässä pieni katsaus siihen, millaiset sarjat minua kiinnostavat. Kertokaa toki tekin, mitä te katsotte ja onko teillä erityisiä suosikkeja, joita haluaisitte suositella.