Pääsykokeisiin valmistautumista ja lepäilyä

Huh. Toukokuu on mennyt niin nopeasti! Vaikea uskoa, että on jo viimeinen kokonainen viikko menossa. Oulussakin ovat nurmet vihertyneet ja lehdet kasvaneet puihin. Eilen oli yli 20 astetta lämmintä ja ihanan kesäistä! Euroviisuvoiton vei Ukraina (yllättävä tulos, mutta ei harmittava sellainen) ja jääkiekossa Leijonat jäivät hopealle upeasta voittoputkesta huolimatta.

Tämän kuvan ottamisesta on jo viikko tai pari, joten ei ihan yhtä vihreää ole vielä kuin nyt. Kuvassa Oulun Linnansaari.

Nämä viime viikot ovat merkinneet minulle melko syvästä väsymyksestä toipumista. Vielä jokin aika sitten joka toinen päivä olin niin väsynyt, että makasin suurimman osan päivästä sängyssä. Nyt onneksi voimat ovat alkaneet jo hieman palautua, niin että olen taas jaksanut pohtia tulevaa ja hoitaa asioita paremmin. Toki edelleen lepäilen paljon, ja esimerkiksi kodin siistinä pitäminen ei vielä onnistu yhtä hyvin kuin jos voimat olisivat normaalit. Teen kuitenkin sen verran kuin jaksan ja yritän parhaani mukaan toipua. 

Ehkä suurin saavutukseni on se, että voimia liikuntaan on alkanut taas riittää. Tuolla ulkona on ihanaa lenkkeillä, kun kesän tuoksut kiemurtelevat jo nenään. Yritän kovasti vahvistaa heikoiksi päässeitä pohkeitani, joita vähäisestäkin juoksupyrähdyksestä alkaa särkeä. Hiljaa hyvä tulee. Erityisen ihanaa on ollut käydä lenkkipoluilla, jotka ovat vähän enemmän metsässä. Luonnon keskellä maalaistytön sieluni vasta saa levätä.

Tällainen aarre kukkivia ketunleipiä löytyi lenkkipolun varrelta

Pääsykoekin alkaa alle viikon päästä - iik! Olen yrittänyt valmistautua parhaani mukaan. Pääsykoekirjoja ei onneksi ole tarvinnut alkaa pänttäämään, ainoastaan kemian lukion ykköskurssia on ollut tarpeen kertailla. Ja se on ollut ihan hauskaa, etenkin kun kemiaa sivuaineenaan opiskellut aviomies osaa selittää, jos jokin jää epäselväksi. Lainasin kirjastosta oppikirjaksi Reaktio-nimisen lukiokirjan ja on ollut hyvä kirja! Eipä ole koskaan tullut mietittyä lukiokirjojen eroja, mutta tässä on jotenkin tosi kiva rakenne käsitellä asioita.

Tuon lisäksi olen taitellut origameja ja värittänyt "aikuisten värityskirja" -tyyppisiä kuvia, jotka tulostin itselleni. Pääsykokeessa nimittäin on ainakin ennen origamitaittelutehtävä sekä väritystehtävä. Toki ei ole satavarmaa, että nämä samat tehtävät ovat tänäkin vuonna, mutta ainakin laadukkaat värikynät kehotettiin ottamaaan mukaan pääsykoekutsussa. Sen lisäksi pitää tosin ottaa muun muassa liimapuikko ja sakset, joten voihan siellä ollakin jotakin erityyppistä askartelua tällä kertaa. Kaikista mystisin ohje on kuitenkin se, että kokeeseen täytyy ottaa mukaan 2-3 pyykkipoikaa. Olen yrittänyt pohtia, mitä kummaa niillä oikein olisi tarkoitus tehdä. Purkaa osiin rikkomatta? Maalata jotenkin siististi? Ei hajua.

Tällaisen leijonan värittelin jokin aika sitten. Ikävä kyllä kamera haalistaa hirveästi värejä :/ Anteeksi siis huono kuva.

Origamisatoa.

Pääsykoe tietenkin jännittää, mutta olen kuitenkin yrittänyt ottaa melko rennosti. Yritän parhaani, ja jos se ei riitä, maailma ei kaadu siihen. Sitten voi alkaa hakea töitä ja suunnitella seuraavia askeleita. Kesäni vietän nyt niin, että koska gradu jäi lopulta puolitiehen, on se sitten seuraavien kuukausien urakka. Tietysti, jos jotain kesätöitäkin ilmaantuu rinnalla tehtäväksi, niin sehän olisi vain mukavaa saada lisätienestejä.

Pienen hetken tuossa väsymyksen keskellä tunsin itseni jokseenkin epäonnistuneeksi, kun en onnistunut edes kuudessa vuodessa valmistumaan. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut, ja minullakin taustalla on monia muita asioita eikä vain oma laiskuus. Aion kuitenkin ne maisterin paperit saada vielä käsiini, vaikkakin vähän myöhemmin kuin olisin halunnut. Parempi kuitenkin oli ottaa aikaa levätä eikä väkisin painaa ja sitten toipua burn outista monta kuukautta. Uudella innolla sitten gradun kimppuun kesäkuun puolella.

Tällainen upea auringonlasku näkyi asuntomme ikkunasta. Sekä auringonlaskut että nousut näkyvät kauniisti tähän.

Meidän kotielämästä muuten voisi sen verran sanoa, että olemme mieheni kanssa molemmat olleet kotona, kun mieheni on jonkin aikaa sairaslomalla. Yllättävän hyvin olemme toisiamme jaksaneet. Minä olen enemmän kiukutellut, mutta ei kyllä mitään suurempia riitoja ole ollut. Pääasiassa arki yhdessä on tosi mukavaa. Ehkä parhaiten tilannetta kuvaa se, kun viime viikolla valvoimme yhtenä yönä noin viiteen aamuyöstä katsellen hassuja Youtube-videoita ja katsellen kaunista auringonnousua. Olen kyllä hyvin tyytyväinen avioliittoomme ja siihen, kuinka hyvin viihdymme yhdessä. Tuntuu aina vaikealta lähteä kotoa minnekään pitemmäksi aikaa, kun tulee heti miestä ikävä. Hassua, koska oletin käyvän toisin päin! Kaiken väsymyksen keskellä elämässäni olen saanut ymmärtää, että elämässäni on kaikesta huolimatta niin paljon hyvää ja olen niin äärettömän kiitollinen erityisesti tuosta miehestä, joka jaksaa minua rohkaista ja piristää ja halata hyvinä ja huonoina päivinä.

Euroviisuhuumaa

Euroviisujen semifinaalit on käyty ja finaalipaikan saaneet maat ovat selvillä. Ajattelin täällä blogissa purkaa euroviisuinnostustani ja esitellä omat suosikkini sekä veikkaukseni voittajaksi.

Ensimmäinen semifinaali oli todella kovatasoinen. Suomella oli tiukka paikka esiintyessään aivan ensimmäisenä. Lopulta Sandhja ei ikävä kyllä yltänyt jatkoon, vaikka tykkäsin kappaleesta. Pidin lähestulkoon kaikista ensimmäisen semifinaalin kappaleista jossain määrin, ainoastaan San Marinon kappale ei miellyttänyt juurikaan. Silti muutama suosikki muotoutui. Ne olivat Venäjä, Azerbaijan ja Alankomaat (linkitän kappaleet alle videoina).

Venäjän kappale on mielestäni mukavan rytmikäs ja sopivan dramaattinen: täydellinen euroviisukappale. Toki komea teknologiaa hyödyntävä esityskin on vaikuttava, vaikka yleensä en tykkää kovinkaan paljon liiasta kikkailusta. Komeetalla ratsastavaa Sergeitä vain on mahdotonta vastustaa!

Venäjän kappale You are the only one

Voimakkaita naisääniä oli tänäkin vuonna kummassakin semifinaalissa useita. Jostain syystä Azerbaijanin Samran esitys kuitenkin erityisesti jäi mieleeni. Itse kappale on sopivan menevä ja dramaattinen, mutta erityisesti Samran kaunis lauluääni teki minuun vaikutuksen.

Tässä Azerbaijanin kappale Miracle

Kolmas suosikkini ensimmäisestä semifinaalista oli Alankomaiden kappale. Tämä ei ollut sinällään yllätys, sillä kuten musiikkimakupostauksessani kerroin, kantrivivahteet uppoavat minuun todella vahvasti. Niinpä tämä päähän soimaan jäävä kappale valloitti minut. Tykkään myös siitä, että tämä on vähän eri tyyppinen kappale kuin muut, ei perinteinen euroviisuralli. Myös laulun kiireisen elämäntahdin välissä pysähtymisestä kertova sanoma on mielestäni hyvä. Ainoa mikä minua tässä hiukan rassaa on tuo keskellä tuleva lyhyt tauko, joka mielestäni menee vähän liikaa erikoisuudentavoittelun puolelle. Mutta mainio vaihtoehto joka tapauksessa.

Tässä Alankomaiden kappale Slow Down

Nämä suosikkini tulivat kaikki heti ensimmäisenä jatkoon menijöiden listalle, joten minun ei tarvinnut pitkään jännittää muita kuin Suomen kohtaloa.

Toinen semifinaali herätti ensimmäistä enemmän ristiriitaisia tunteita. En pitänyt ensimmäisistä kolmesta kappaleesta ja muutenkin mielipiteeni jakautuivat melko vahvasti eri kappaleiden kesken. Todella moni kappale oli lisäksi ihan hyvä, mutta usein oli jokin tietty asia, joka mätti. Esittelen kuitenkin joitakin suosikkejani.

Ehdottomat suosikkini olivat Liettua ja Slovenia. Liettuan Donny hurmasi minut aivan täysin. Samassa semifinaalissa oli pari muutakin poikabändityylistä kappaletta, mutta ne jäivät jotenkin laimeiksi. Tämä sen sijaan oli aivan loistava. Ehdottomasti yksi minun suosikeistani. Toisen ykkössuosikkini Slovenian kappale oli todella kaunis ja tietenkin ne banjot valloittivat minut... Ja tietenkään miespuolinen tankotanssija ei esitystä pahenna. ;D Ikävä kyllä Slovenia ei päässyt jatkoon. Linkitän senkin videon kuitenkin alle, jos haluatte palautella sen mieleen.

Tässä Liettuan ihana Donny ja I've been waiting for this night

Slovenian upea Blue and Red

Muita toisesta semifinaalista jatkoon päässeitä hyviä kappaleita olivat muun muassa Israelin, Serbian ja Belgian kappaleet. Myös Ukrainan Krimin tataareista kertova kappale oli mystisen kaunis, mutta ei ehkä aivan yltänyt suosikkeihini. Israel oli muuten varsin täydellinen paketti, mutta minua vain hieman häiritsi, että laulun nimeä Made of stars toistettiin vähän liikaa ja kappale oli ehkä vähän liian siirappinen tyyliltään minun makuuni. Mutta upea laulaja, kauniit sanat ja kaunis tulkinta. Serbian laulajan lähes adelemainen ääni tulkitsi dramaattista kappaletta kauniisti ja jäi mieleeni. Belgian kasarimainen kappale taas oli ihanan pirteä ja menevä. Nämä eivät kuitenkaan aivan lemppareihini yltäneet, mutta jos jokin näistä sattuisi voittamaan, en pahastuisi.

Tutustuin myös suoraan jatkoon menevien maiden, eli Ruotsin, Ranskan, Iso-Britannian, Saksan, Italian ja Espanjan viisuvaihtoehtoihin. Näistä erityisesti Espanjan kappale kuulostaa aivan radiohitiltä, joka voisi pärjätä kisassa. Mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän tykkään!

Espanjan kappale Say yay!

Vaikeaa sanoa, mikä maa tänä vuonna voittaa. Näistä suosikeistani erityisen vahva fiilis on Venäjän kappaleesta. Uskon, että se ainakin sijoittuu todella korkealle. Suosikkilistaltani ulkopuolelle jättämistäni vahvimmat hunchit on Australiasta ja Kroatiasta näin äkkiseltään muisteltuna. Mutta huomenna se nähdään! Kertokaa ihmeessä omia suosikkejanne ja ketä veikkaatte voittajaksi.

Kuulumisia + suosikkisarjani

Hei! Kevät etenee ja minulla on kiva viikko edessä: tällä viikolla nimittäin on Euroviisut! Huomenna on ensimmäinen semifinaali ja koska en ole vielä lainkaan perehtynyt muihin kuin Suomen edustajaan, jännittää nähdä millaisia esityksiä tänä vuonna on luvassa ja millaista lavaloistoa Tukholma tarjoaa. Myös MM-jääkiekkokausi on alkanut, mutta vielä en ole yhtäkään peliä katsonut. Yleensä en jaksa katsoa alkupään pelejä ja loppupäästäkin oikeastaan kiinnostavat vain Suomen pelit. Tykkään kuitenkin jännityksestä ja tunnelmasta, mikä jääkiekossa on.

Viime viikon kohokohta oli ehdottomasti Amazing Oulu -kilpailu. Vaikka kisa olikin aika rankka, oli se kuitenkin huikea kokemus. Pääsimme kokeilemaan muun muassa amerikkalaisen jalkapallon harjoitteita, tutustumaan Roller Derbyyn, käymään suppailemassa ja yrittämään tankotanssiliikkeitä. Voittoa emme kylläkään ikävä kyllä saavuttaneet, mutta kymmenen parhaan joukkoon sentään ylsimme (ilmeisesti parikymmentä joukkuetta osallistui). Ei voiton meno sivu suun kuitenkaan haitannut, riitti että oli hauskaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille oululaisille, joita kiinnostaa kokeilla uusia lajeja ja seikkailla.



Lyhyen kuulumiskatsauksen jälkeen itse asiaan. Ajattelin tällä kertaa jatkaa musiikkimakupostauksen kaltaisella katsauksella siihen, mitä sarjoja tykkään katsoa. Meillä ei ole televisiota, joten katson sarjoja yleensä esimerkiksi Yle Areenasta tai Katsomosta. Netflixkin olisi kivaa hankkia, mutta jäänyt tähän mennessä aikomukseksi. Liitän mainitsemiini sarjoihin linkit Imdb-sivustolle tai vastaavalle, jos haluatte tutustua niihin tarkemmin.

Olen joskus blogissa maininnutkin viittauksia esimerkiksi The Big Bang theorysta (suom. Rillit huurussa) ja How I met your motherista (Ensisilmäyksellä). Tämän tyyppiset komediasarjat ovat mukavaa viihdettä. Erityisesti näissä kahdessa on vieläpä onnistuttu mielestäni luomaan hyvät hahmot, joiden välinen kemia toimii, ja hyvä tarina. Ehkä vähän minua tökkii se, että esimerkiksi irtosuhteita korostetaan niissä, mutta kaipa sitä on oppinut näkemään sen ohi hyvät asiat. Onneksi sarjoissa usein on monentyyppisiä hahmoja, joista voi valita suosikkinsa.

Draamasarjoja seuraan myös paljon. Tosin ylidramaattiset ihmissuhdesopat, kuten Salkkarit, eivät uppoa enää yhtään. En vain jaksa sitä, että mikään pari ei pysy yhdessä vaan aina pitää jostakin repiä mehukkaita juonenkäänteitä lisää. Eniten pidän periodidraamoista, joista suosikkejani ovat Hakekaa kätilö (engl. Call the Midwife) ja Candlefordin postineiti (Lark rise to Candleford). Ne ovat hauskoja, mutta niissä on myös todella paljon syvyyttä. Erityisesti Hakekaa kätilö on saanut minut kyynelehtimään monet monet kerrat. Henkilöitä on monenlaisia ja he ovat upean hurmaavia.

 

Hakekaa kätilö -traileri.

Toiset historialliset sarjat eivät kuitenkaan uppoa. Katsoin esimerkiksi Outlanderin ensimmäisen kauden lähes kokonaan, koska jostain syystä skottimiehet ovat äärettömän ihania. Sarja kuitenkin ei lopulta uponnut erityisesti sen vuoksi, että koko ajan täytyi tapahtua jotakin ja sen vuoksi juoni tuntui liian hengästyttävältä, ja toisaalta siksi että se meni turhan vahvasti pehmopornon puolelle. Siitä syystä myöskään Game of Thrones ei ole innostanut. Downton Abbeyta en sen sijaan ole vielä ehtinyt katsastaa, mutta jossain vaiheessa olisi tarkoitus.

Toimintasarjoja en ole erityisemmin jaksanut katsoa. Lähinnä sellaiset ovat uponneet, joissa on myös jotakin draamaa mukana. Esimerkiksi Arrowta katsoin jonkin aika, mutta kakkoskauden ylidramaattiset juonenkäänteet olivat liikaa ja sarjan katselu jäi siihen. Uusi Sherlock on myös todella loistava sarja, johon mieheni minut tutustutti. Pidän erityisesti siitä, että Sherlock Holmes -tarinat on hyvin kekseliäästi käännetty nykyaikaan säilyttäen kuitenkin alkuperäisen hengen. Sen sijaan esimerkiksi The Walking Deadia en kyllä uskalla katsoa, koska olen todella herkkä kauhuteemoille.

Tosi-tv on myös yksi yleisin katselukohteeni. Ehdottomia lemppareitani ovat The Amazing Race ja Muodin huipulle (engl. Project Runway). Amazing Racessa kiehtoo erityisesti erilaiset ympäristöt ympäri maailmaa ja tietenkin erilaiset tehtävät, joita kilpailijat joutuvat tekemään. Muodin huipulle sen sijaan vetoaa sen luovuuden vuoksi, jota vaatesuunnittelijoilla on. Itse olen käsitöissä surkea, joten voin vain haaveilla että itsellänikin olisi kyky tehdä kauniita vaatteita. Selviytyjät oli suosikkisarjojani teininä, mutta vanhemmiten olen väsynyt siinä tapahtuvaan juonitteluun. Uusin hurahtamiseni ovat erilaiset kokkauskilpailut. Hell's Kitcheniä tai Top Chefiä en tosin ole katsonut, mutta Koko Suomi leipoo ja uusin formaatti Katastrofikokki ovat olleet seurantalistallani.

 Fullmetal Alchemistin traileri. Sarjasta on tehty kaksi eri versiota, alkuperäinen ja mangaa noudattava Fullmetal Alchemist Brotherhood. Molemmat ovat loistavia omalla tavallaan, mutta Brotherhood ehkä sitoo langat paremmin yhteen.

Täytyy yös myöntää että olen hyvin hurahtanut japanilaiseen animeen ja mangaan. Fullmetal Alchemist oli Pokemonia lukuunottamatta ensirakkauteni ja edelleen se on suosikkisarjani. Se on varsin synkkä teemoiltaan, mutta sisältää myös paljon huumoria, toimintaa ja ihmissuhteita. Erityisesti veljesten välinen suhde on sarjan parasta antia. Animessa synkät sarjat jostain syystä uppoavat; muun muassa mieheni kanssa vastikään katsomamme Death Note on hyvin synkkä sarja, mutta todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Erityisesti fantasiaseikkailut ovat animessa kivoja, mutta nykyään olen katsonut enemmän shoujoa eli tytöille suunnattuja draama-romanssisarjoja. Suosikkejani ovat muun muassa Skip beat!, Toradora, Kaichou wa Maid-sama ja Kimi ni Todoke, jonka koulukiusaamisteema irrotteli minusta monenmonet kyyneleet. Myös strippisarjojen pohjalta tehdyt K-on! ja School Rumble ovat hulvattoman hauskoja.


Tässä pieni katsaus siihen, millaiset sarjat minua kiinnostavat. Kertokaa toki tekin, mitä te katsotte ja onko teillä erityisiä suosikkeja, joita haluaisitte suositella.