Pääsykokeisiin valmistautumista ja lepäilyä

Huh. Toukokuu on mennyt niin nopeasti! Vaikea uskoa, että on jo viimeinen kokonainen viikko menossa. Oulussakin ovat nurmet vihertyneet ja lehdet kasvaneet puihin. Eilen oli yli 20 astetta lämmintä ja ihanan kesäistä! Euroviisuvoiton vei Ukraina (yllättävä tulos, mutta ei harmittava sellainen) ja jääkiekossa Leijonat jäivät hopealle upeasta voittoputkesta huolimatta.

Tämän kuvan ottamisesta on jo viikko tai pari, joten ei ihan yhtä vihreää ole vielä kuin nyt. Kuvassa Oulun Linnansaari.

Nämä viime viikot ovat merkinneet minulle melko syvästä väsymyksestä toipumista. Vielä jokin aika sitten joka toinen päivä olin niin väsynyt, että makasin suurimman osan päivästä sängyssä. Nyt onneksi voimat ovat alkaneet jo hieman palautua, niin että olen taas jaksanut pohtia tulevaa ja hoitaa asioita paremmin. Toki edelleen lepäilen paljon, ja esimerkiksi kodin siistinä pitäminen ei vielä onnistu yhtä hyvin kuin jos voimat olisivat normaalit. Teen kuitenkin sen verran kuin jaksan ja yritän parhaani mukaan toipua. 

Ehkä suurin saavutukseni on se, että voimia liikuntaan on alkanut taas riittää. Tuolla ulkona on ihanaa lenkkeillä, kun kesän tuoksut kiemurtelevat jo nenään. Yritän kovasti vahvistaa heikoiksi päässeitä pohkeitani, joita vähäisestäkin juoksupyrähdyksestä alkaa särkeä. Hiljaa hyvä tulee. Erityisen ihanaa on ollut käydä lenkkipoluilla, jotka ovat vähän enemmän metsässä. Luonnon keskellä maalaistytön sieluni vasta saa levätä.

Tällainen aarre kukkivia ketunleipiä löytyi lenkkipolun varrelta

Pääsykoekin alkaa alle viikon päästä - iik! Olen yrittänyt valmistautua parhaani mukaan. Pääsykoekirjoja ei onneksi ole tarvinnut alkaa pänttäämään, ainoastaan kemian lukion ykköskurssia on ollut tarpeen kertailla. Ja se on ollut ihan hauskaa, etenkin kun kemiaa sivuaineenaan opiskellut aviomies osaa selittää, jos jokin jää epäselväksi. Lainasin kirjastosta oppikirjaksi Reaktio-nimisen lukiokirjan ja on ollut hyvä kirja! Eipä ole koskaan tullut mietittyä lukiokirjojen eroja, mutta tässä on jotenkin tosi kiva rakenne käsitellä asioita.

Tuon lisäksi olen taitellut origameja ja värittänyt "aikuisten värityskirja" -tyyppisiä kuvia, jotka tulostin itselleni. Pääsykokeessa nimittäin on ainakin ennen origamitaittelutehtävä sekä väritystehtävä. Toki ei ole satavarmaa, että nämä samat tehtävät ovat tänäkin vuonna, mutta ainakin laadukkaat värikynät kehotettiin ottamaaan mukaan pääsykoekutsussa. Sen lisäksi pitää tosin ottaa muun muassa liimapuikko ja sakset, joten voihan siellä ollakin jotakin erityyppistä askartelua tällä kertaa. Kaikista mystisin ohje on kuitenkin se, että kokeeseen täytyy ottaa mukaan 2-3 pyykkipoikaa. Olen yrittänyt pohtia, mitä kummaa niillä oikein olisi tarkoitus tehdä. Purkaa osiin rikkomatta? Maalata jotenkin siististi? Ei hajua.

Tällaisen leijonan värittelin jokin aika sitten. Ikävä kyllä kamera haalistaa hirveästi värejä :/ Anteeksi siis huono kuva.

Origamisatoa.

Pääsykoe tietenkin jännittää, mutta olen kuitenkin yrittänyt ottaa melko rennosti. Yritän parhaani, ja jos se ei riitä, maailma ei kaadu siihen. Sitten voi alkaa hakea töitä ja suunnitella seuraavia askeleita. Kesäni vietän nyt niin, että koska gradu jäi lopulta puolitiehen, on se sitten seuraavien kuukausien urakka. Tietysti, jos jotain kesätöitäkin ilmaantuu rinnalla tehtäväksi, niin sehän olisi vain mukavaa saada lisätienestejä.

Pienen hetken tuossa väsymyksen keskellä tunsin itseni jokseenkin epäonnistuneeksi, kun en onnistunut edes kuudessa vuodessa valmistumaan. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin on suunnitellut, ja minullakin taustalla on monia muita asioita eikä vain oma laiskuus. Aion kuitenkin ne maisterin paperit saada vielä käsiini, vaikkakin vähän myöhemmin kuin olisin halunnut. Parempi kuitenkin oli ottaa aikaa levätä eikä väkisin painaa ja sitten toipua burn outista monta kuukautta. Uudella innolla sitten gradun kimppuun kesäkuun puolella.

Tällainen upea auringonlasku näkyi asuntomme ikkunasta. Sekä auringonlaskut että nousut näkyvät kauniisti tähän.

Meidän kotielämästä muuten voisi sen verran sanoa, että olemme mieheni kanssa molemmat olleet kotona, kun mieheni on jonkin aikaa sairaslomalla. Yllättävän hyvin olemme toisiamme jaksaneet. Minä olen enemmän kiukutellut, mutta ei kyllä mitään suurempia riitoja ole ollut. Pääasiassa arki yhdessä on tosi mukavaa. Ehkä parhaiten tilannetta kuvaa se, kun viime viikolla valvoimme yhtenä yönä noin viiteen aamuyöstä katsellen hassuja Youtube-videoita ja katsellen kaunista auringonnousua. Olen kyllä hyvin tyytyväinen avioliittoomme ja siihen, kuinka hyvin viihdymme yhdessä. Tuntuu aina vaikealta lähteä kotoa minnekään pitemmäksi aikaa, kun tulee heti miestä ikävä. Hassua, koska oletin käyvän toisin päin! Kaiken väsymyksen keskellä elämässäni olen saanut ymmärtää, että elämässäni on kaikesta huolimatta niin paljon hyvää ja olen niin äärettömän kiitollinen erityisesti tuosta miehestä, joka jaksaa minua rohkaista ja piristää ja halata hyvinä ja huonoina päivinä.