Ajatuksia menneestä keväästä ja tulevasta kesästä

Olen viettänyt tämän kevään aika rennoissa tunnelmissa. Maaliskuussa kirjoitin postauksen henkisestä hyvinvoinnistani, jossa kerroin ajatuksistani keväästä. Tuolloin pohdin, kannattaisiko 19 h/vko työn lisäksi ottaa jotakin muita töitä, artikkelin kirjoitusta tai muuta vastaavaa rinnalle. Silloin jätin suunnitelmat vielä aika avoimiksi, koska halusin jättää tilaa levolle. Olihan takana nimittäin aika rankka syksy ja talvi, kun olin yhteensovittanut koulun ja työn.

Nyt tuosta postauksesta on kulunut yli kaksi kuukautta. Mitä olen siis tänä aikana tehnyt? No, en juurikaan mitään. Olisi ehkä kuitenkin voinut päättämällä päättää tehdä edes jotakin, koska laiskuuteen taipuvainen luontoni vain oleili einkä sitten saanut lopulta tehtyä mitään järkevää. Tuntuu, että olen sellainen ihminen, joka aivan hyvin voisi oleilla vapaalla loputtomiin. Tarvitsen jonkin pakon lähteä liikkeelle ja tarttua toimeen, koska muuten lykkään asioiden aloittamista ja oleilen. Tämä luonteenpiirre tuli hyvin tutuksi kandin ja gradun kirjoittamisen yhteydessä. Molemmissa oli ajanjaksoja, jolloin vain lykkäsin tutkielmien edistämistä ja se sitten kostautui myöhemmin, kun tuli kauhea kiire ja paine kaiken kanssa. Huoh, milloinhan sitä oppisi ottamaan itseään niskasta kiinni ajoissa.

Toisaalta nyt ei ollut kukaan tai mikään taho painostamassa tekemään mitään. Paitsi tietysti oma mieli. Ehkä vähän häpeissäni olen siitä, että olen antanut ajan vain kulua tekemättä paljon mitään. Toisaalta yritän kovasti vaientaa sen kaihertavan tunteen ja sen sijaan ajatella, että tarvitsin tällaisen ajan, koska olen saanut rauhassa latautua. Väsymys kyllä näkyi maalis-huhtikuussa. Töitä lukuun ottamatta löhösin kotona. Aluksi oli kyllä innostusta kirjoittamiseen ja muuhun, mutta sekin vähitellen haihtui. Kesäkelien tulon myötä olen vähitellen viimein toipunut henkisesti ja jaksanut oikeasti lähteäkin neljän seinän ulkopuolelle.

Roihuvuoren Hanamissa kirsikankukat olivat ehtineet jo suurimmaksi osaksi kukkia. Tämä oli niitä ainoita vielä kukassa olevia. Onneksi täällä Tikkurilassa on myös kirsikkapuita, joita kävin ihailemassa.

Kirsikankukkien lisäksi omenapuut kukkivat muutama viikko sitten ihanasti.

Rakastan kesää ja lämpöä ja olen halunnut nauttia täysillä näistä toukokuun säistä, koska loppukesähän voi olla jotain aivan muuta. Joka päivä olen sen vuoksi lähtenyt ulos ja nyt useana viikonloppuna lähtenyt ihmisten ilmoille. Parhaita tapahtumia ovat olleet Roihuvuoren Hanami, Semmarien konsertti Tikkurilassa, museokäynnit Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä ja Designmuseon Timo Sarpaneva -näyttelyssä, ystävän draamaryhmän esiintyminen ja tapaamiset ystävien kanssa. On oikeasti tuntunut siltä, että elän tätä elämää enkä vain anna sen lipua ohi. Olen niin pitkään halunnut jaksaa käydä tapahtumissa ja museoissa, mutta ei vain ole löytynyt voimavaroja. Ihan mahtavaa, kun nyt on oikeasti löytynyt sitä kauan kaivattua jaskamista.

Olen myös innostunut uudelleen asioista, joista olin innostunut joskus 10 vuotta sitten. Tällä tarkoitan lähinnä Fullmetal Alchemist -animesarjaa. Sarjasta on kaksi eri versiota, koska toinen on tehty ennen kuin sen perustana oleva mangasarja oli valmis ja toinen perustuu kokonaan mangaan. Tänä keväänä olen katsonut ne molemmat ja ollut yhtä innosta vääränä kuin silloin kun katsoin ne ensimmäisen kerran. Katsoin alkuperäisen sarjan siis 12 vuotta sitten ja toisen version 8 vuotta sitten. Ja vaikka se edelleen on pysynyt suosikkianimenani, silti ehdin jo unohtaa, miten hyvä se oikeastaan onkaan. Muutenkin kyllä Netflixiä on tullut käytettyä aika paljon. Jossain vaiheessa lopetin tilauksen, mutta lanko oli ilmeisesti saanut ilmaiseksi useamman kuukauden ja jakoi meillekin tunnuksen. Nyt katseluaika on päättymässä, mikä toisaalta surettaa, mutta on ehkä kuitenkin ihan hyväksi.

Todella paljon kuvia on tullut räpsittyä, kun olen käynyt viikonloppuisin kävelyillä fiilistelemässä kesää.

Nyt tämä vapaa kevät on päättymässä, sillä aloitin jo tämän viikon puolella kouluun liittyvän harjoittelun. Nuo pari päivää tein päällekkäin harjoittelua ja töitä. Onneksi harjoittelun alku oli todella rento ja lähinnä paikkaan, ihmisiin ja tuleviin työtehtäviin tutustumista. Siten työt eivät tuntuneet kovin raskailta sen päälle. Huomenna, maanantaina, palaan harjoitteluun tositoimissa eli luvassa on seuraavat kolme viikkoa oikeasti fyysisesti kuormittavaa työtä. Onneksi asia järjestyi nyt niin, että olen nuo kolme viikkoa palkallisella lomalla siivoustöistä. Saan siis keskittyä täysillä harjoitteluun. Kolmen viikon jälkeen harjoittelu jää tauolle elokuuhun asti, koska harjoittelupaikassa kaikki ohjaajani ovat lomalla. Sen ajan jatkan siis siivoojana ja tarkoitus olisi heinäkuun loppuun mennessä lopettaa tuossa työssä kokonaan. Nyt olen tosin kallistunut siihen, että lopettaisin jo 1,5 viikkoa ennen heinäkuun loppua, jotta saan edes vähän kokoaikaista lomaa, jolloin pystyn matkustelemaan pitkin Suomea perhettä ja kavereita tapaamassa. Harjoittelu jatkuu sitten vielä koko elokuun ja sen jälkeen palaan suoraan opiskelujen pariin.

Odotan kyllä tätä kesää innolla. Harjoittelupaikasta jäi kyllä ensimmäisten päivien perusteella hyvä fiilis, vaikka hiukan mokailinkin. Onneksi nykyään on itsetunto melko lailla kohdillaan ja osaan olla ottamatta mokia liian vakavasti. Varsinkin, kun tämä virhe oli helposti korjattavissa. Ainoa asia, mikä harjoittelussa mietityttää on se, että en vielä tiedä, pääsenkö kuitenkaan ihan niin paljon oppimaan uutta. Nämä ensimmäiset kolme viikkoa teen siis oikeastaan työtä, joka on jo tuttua ja johon minulla on pätevyys. Siihen oli tarkoitus yhdistää uutta opiskelualaani, mutta en kuitenkaan tiedä miten paljon se on mahdollista. Ehkä hiukan siis mietityttää oma harjoittelupaikan valinta. Onneksi ensi lukuvuonna on vielä toinenkin harjoittelu tulossa, joten sen kohdalla on ainakin mahdollista korjata asiaa, jos tässä harjoittelussa uuden oppiminen jää turhan vähäiseksi.

Olen ollut ihan ihmeissäni, kun kaikki kasvit ovat kukkineet niin nopealla aikataululla. Syreenitkin alkavat jo lopettaa kukintaansa pian.

Tänä viikonloppuna Tikkurilassa oli Kansainväliset suurmarkkinat, jossa tulin tilanneeksi suosikkigelatoani, Limonea.

Lopuksi vielä voisin listata hieman asioita, joita odotan tältä kesältä. Haluaisin viettää aikaa perheeni kanssa. Olisi todella hauskaa vaikkapa käydä huvipuistossa tai muussa mukavassa paikassa porukalla. Kovasti olen yrittänyt kutsua siskoja perheineen käymään täällä pääkaupunkiseudulla, jossa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. Haluan räjäyttää siskonpoikani tajunnan sillä, miten paljon Pokéstoppeja on Helsingin keskustassa, haha. Tänä kesänä haluan myös viettää paljon aikaa ulkona rennosti kirjan kanssa ja tapahtumissa käyden. Haluan syödä paljon jäätelöä ja varsinkin pehmistä nyt kun mansikan maku on palannut laajalti kioskeihin. Haluan syödä mansikoita ja käydä uimassa. Yksi iso tavoite olisi myös tutustua Vantaan eri alueisiin, kuten Kuusijärveen ja Helsingin pitäjän kirkonkylään. En ole siis vieläkään käynyt edes Vantaan keskiaikaisessa kivikirkossa, Pyhän Laurin kirkossa. Näihin haluaisin tutustua nimen omaan pyöräillen.

Tällaisia ajatuksia minulla on ollut tästä keväästä ja tulevsta kesästä. Laittakaa omat kesävinkkinne kommentteihin. Hyvää kesää kaikille lukijoille! Yritän jatkossakin kirjoitella useammin.

Kuinka voin fyysisesti?

Koska aiemmin kirjoitin postauksen siitä, kuinka voin henkisesti, ajattelin vastineeksi kirjoittaa hieman fyysisestä kunnostani. Kirjoitin vuoden 2017 alussa siitä, että halusin pudottaa painoa ja parantaa kuntoani. Henkisesti rankka kevät lopulta vei sen innostuksen mennessään, eivätkä asiat parantuneet vielä pitkään aikaan. Nyt on kuitenkin fysiikkakin vihdoin paljon paremmassa kunnossa.

Jo viime syksystä lähtien kiloja alkoi pikku hiljaa karista pois. Painoindeksi oli jossain vaiheessa jo ylipainon puolella, joten pudotettavaa oli. Rasvaa kertyi erityisesti suoraan vatsan alueelle, eli rasvamaksaa sun muuta ohessa varmasti syntyi. Onneksi syksyllä viimein alkoi tuloksia tulla ja paino tippui vähitellen alle 70 kilon. Tähän vaikutti eniten kaksi asiaa: toinen on se, että arkiliikunnan määrä moninkertaistui fyysisen työn myötä. Siivoaminen ei ole vain moppaamista, vaan työergonomian vuoksi esimerkiksi roskiksia tyhjentäessä ja uutta pussia laittaessa pitäisi aina kyykistyä, jotta rasitus menee jalkojen isoille lihaksille selän heikkojen lihasten sijaan. Kaikki se kyykistely ja muu aktiivinen liikkuminen kiireisellä työtahdilla sai rasvan palamaan.

Lenkillä on mukavaa käydä, kun maisemat näyttävät mukavan keväisiltä

 Toinen tärkeä seikka painon putoamisessa ovat olleet muutokset ruokavaliossa. Alun perin painoa alkoi kertyä, koska omaksuin huonoja ruokailutottumuksia mieheltäni. Mieheni on toisaalta tehnyt ruokailulle hyvää siinä, että hän on opettanut minua luopumaan nirsoilusta ja monipuolistamaan ruokavaliota. Mutta huonona puolena on se, että vaivihkaa annoskoot alkoivat kasvaa ja erityisesti rasvaisia ruokia alkoi tulla ruokavalioon enemmän. En esimerkiksi yksin asuessani ostanut melkein koskaan juustoa, mutta miehen tultua osaksi elämää aloin sitä jälleen ostaa ja käyttää. Meillä on myös ollut tapana tehdä toisillemme iltapalaa, ja mies ei oikein ymmärtänyt, kuinka paljon vähemmän minä oikeastaan söin. Niinpä vaivihkaa annoskoot sitten alkoivat kasvaa, ja jossain vaiheessa mukaan tuli vielä leipägrilli ja juustoa tursuavat grillileivät. Kesällä päätin alkaa pienentää annoskokoja, mikä on tuonut tuloksia.

Nyt paino on jo pudonnut noin 6-7 kiloa. Painan tällä hetkellä siis noin 67 kg ja painoindeksi 21,46 eli olen sen mukaan normaalipainoinen. Vatsakumpu on pienentynyt, reidet hiukan hoikistuneet ja kasvotkin tuntuvat kaventuneen hieman. Haluaisin kuitenkin saada painoa putoamaan vielä lisää. Itse asiassa olen aina tykännyt kurvikkaasta ruumiinrakenteesta. Ongelma on vain se, että minun ruumiinrakenteeni on ollut ja on edelleen kurvikkaan sijaan ylipainoisen näköinen. Olen nuorempana ollut ruumiinrakenteeltani todella hoikka ja siro ja pohjimmiltaan se ei ole muuttunut. Lähinnä sen siron rakenteen päälle on tullut rasvaa epäimarteleviin kohtiin. Rintani ovat esimerkiksi edelleen pienehköt, minkä vuoksi pömpöttävä maha erottuu todella selkeästi. Ja se korostuu vielä enemmän, koska äiti sukuvian perineenä minulla on notkoselkä. Käytännössä ruumiinrakenteeni näyttää siis siltä kuin olisin raskaana. Ja ei, tämä ei ole vain omaa mielikuvitustani, koska useampi - mielestäni aika tahditon - ihminen on kysynyt, että olenko pieniin päin. Se on ollut todella noloa ja saanut minut turvautumaan telttamaisiin paitoihin, jotta maha peittyy. Ulkonäkö ja parempi terveys ovat siis motivaattoreitani saada painoa alaspäin. Jos saavuttaisin 60-65 kg:n painon, niin siihen voisin olla jo ihan tyytyväinen. Tällä hetkellä tuo 65 kg on isoin tavoite.

Työ on vaikuttanut vahvasti siihenkin, että kuntoni on noussut. Aluksi työ oli todella raskasta, koska jalkapohjani kipeytyvät todella herkästi useamman tunnin seisomatyöstä. Minulla on ollut tätä ongelmaa jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Vieläkin on hieman epäselvää, mistä se johtuu, koska lääkäri on sanonut jalkojeni holvikaaren olevan hyvän eikä mitään rakenteellista vikaa varsinaisesti ole. Ilmeisesti jalkapohjan lihakseni ovat todella kireät tai vastaavaa. Tällä hetkellä ongelma ei ole enää yhtä paha. Luultavasti jalat ovat tottuneet seisomiseen jo jonkin verran. Pohjalliset ovat toinen hurjasti kipua helpottanut asia. Tällä hetkellä en oikeastaan tarvitse pohjallisia, koska hankin vuodenvaihteen tienoilla uudet lenkkarit, joiden pohjat ovat memoryfoamia, eli ne muotoutuvat helposti oman jalan mukaan. Ne ovat olleet hyvät jaloilleni. Jonkin verran kipeytymistä on edelleen, etenkin jos olen töiden lisäksi muutenkin paljon seisaallani. Kylmägeeli, jalkapohjien hieronta ja lepo auttavat yleensä silloin.

Fyysisen työn lisäksi olen yrittänyt kohottaa kuntoa erityisesti lisäämällä arkiliikuntaa, koska etenkin silloin kun oli koulua, aikaa ja energiaa liikuntaan ei oikein ollut. Niinpä olen pyrkinyt nousemaan portaita hissin sijaan ja kävelemään ja pyöräilemään lyhyitä matkoja. Etenkin nyt kun koulun takia minulla ei ole enää bussin kausilippua ja kevät on sulattanut tiet, kuljen töihin oikeastaan pelkästään kävellen tai pyörällä. Sen lisäksi käyn useimmiten viikonloppuisin pitemmillä kävelylenkeillä. Sainpa juuri tänään käytyä pitkästä aikaa uimassakin. Viime postauksessa mainitsin myös hankkineeni tasapainolaudan helppoa kotikuntoilua varten ja saatan kotona lisäksi jumppailla ja venytellä selkä- ja hartiakipujen lievittämiseksi.

Huonoja puolia työssä on se, että juurikin selkä kipeytyy, koska aina en malta olla ergonominen. Kiireessä roskat tuleekin noukittua nopeasti selän kustannuksella ja usein mopatessakaan en jaksa olla niin tarkka asennoista. Samoin kun pölyjä pyyhiessä ja mopatessa tuijottaa alaspäin, niska pääsee usein jäykistymään. Nämä ovat isoimmat ongelmani, joihin koetan töitä tehdessäni kiinnittää enemmän huomiota. Pienempiä krenkkoja on ollut myös oikean käden ranteessa ja olkapäässä. Erityisesti tuo olkapää pelottaa, koska se muutama vuosi sitten naksahti hassusti kun meinasin liukastua pyörää taluttaessa. Ja vielä enemmän siksi, koska äidilläni ja siskollani on molemmilla löystynyt olkapää niin, että se on mennyt toistuvasti sijoiltaan. Kauhistuttaa ajatus sijoiltaan menemisestä, koska olisin varmaan aivan paniikissa enkä uskaltaisi liikuttaa sitä tai yrittää muljauttaa sitä takaisin. Hyi hyi hyiii, ajatuskin on kamala! Täytyy toivoa, että sama geeni ei ole minulla. Ja opetella tekemään töistä vasemmalla kädellä.

Liikunta ja ruokavalion muutos ovat siis parantaneet fyysistä oloa todella paljon. Olo on paljon kevyempi ja jaksan paremmin. Kaikista isoin fyysiseen terveyteen vaikuttanut seikka on kuitenkin vielä yksi toinen asia. Nimittäin se, että aloin ottamaan alkuvuodesta D-vitamiinilisää. Todella nopeasti töissä tunnin jälkeen tuleva väsymys lähti ja jaksoin paljon paljon paremmin. Aiemmin olin jokseenkin skeptinen sen suhteen, että tarvitseeko sitä vitamiinilisää oikeasti. Kyllä muuten tarvitsee. Ei täällä Suomessa näköjään oikeasti saa D-vitamiinia talvella tarpeeksi. Se on luultavasti ollut fyysisen väsymykseni takana ennenkin, mutta en vain ole tajunnut sitä. Jatkossa aion kyllä käyttää D-vitamiinilisää talvisin. Minut on vakuutettu!

Edelleen aion syödä kesällä paljon jäätelöä, vaikka se painonpudotukseen hiukan vaikuttaisikin.

Kaiken kaikkiaan siis, fyysinen olo on verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen paljon paljon parempi. Ja olen ylpeä noista tiputetuista kiloista. Ne motivoivat tosi paljon liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Herkutkin jäävät nykyisin paljon helpommin kaupan hyllylle, kun tietää että ilman niitä paino lähtee vieläkin helpommin. Yritän kuitenkin välttää liian pakkomielteistä laihdutusta, koska edelleen haluan nauttia elämästä, hyvästä ruuasta ja siitä että välillä saan olla sohvaperunana. Paino on tähän mennessä tippunut hiljalleen, eikä se minua niin paljon haittaa. Tietysti olisi kivaa saada tuloksia nopeasti, mutta meiluummin muutan elämäntapojani parempaan suuntaan pikkuhiljaa, asia kerrallaan. Tähän mennessä se on toiminut hyvin.

Kun tie katoaa mutkan taakse

Hei! Minulla on ollut pitkä blogitauko, anteeksi siitä. Kun viimeksi kirjoitin, olin toiveikas siitä, että nyt elämä lähtee nousuun ja energiaa löytyy taas. No, eipä sitten käynyt niin. Kevät oli henkisesti raskas. Tuntui että aina kun tuntui että alkoi toipua vanhoista asioista, tuli jokin uusi asia joka painoi alas. Loppukeväästä sitten tuli elämään yksi hyvin vaikea asia, jonka seurauksena kulunut kesä oli ehkä elämäni rankin henkisesti. Kaiken tämän keskellä blogin kirjoittaminen ei ole oikein maistunut.

Liittyy kevääseen ja kesään positiivisiakin asioita. Yksi merkittävimpiä lienee se, että huolet alkoivat painaa niin kovasti, että päätin hakea tukea opintopsykologilta. Se oli hyvä ratkaisu, koska siellä sain purkaa omaa elämäntilannetta ja miettiä, mitä sen parantamiseksi voisi tehdä. Tapasimme viimeisen kerran toukokuun puolivälissä kun olin henkisesti aika romuna. Silloin psykologi onneksi painotti minulle, että haen kunnallisen terveydenhuollon puolelta tukea myös kesän ajalle. Tein niin ja yllättäen minulla todettiin keskivaikea masennus, johon sain lääkkeet. Alun epäilyn jälkeen huomasin että juuri sitä tarvitsin, koska lääkkeet ovat oikeasti auttaneet pääsemään paremmin elämään kiinni ja huomaan olevani enemmän oma itseni kuin pitkään aikaan.

Tällä kertaa siis omat voimat eivät riittäneet kaiken henkisen taakan alta ylös pääsemiseen. Lääkkeiden käyttö ei hävetä, vaan hyväksyn sen että tarvitsen juuri nyt niiden apua normaaliin elämään. Sen lisäksi käyn depressiohoitajalla saamassa keskusteluapua. Olen ollut tyytyväinen siihen, että sain juuri tämän kesän aikana tällaista tukea. Olisin varmaankin pärjännyt ilmankin sitä, mutta en todellakaan olisi näin hyvässä kunnossa henkisesti.

Tämä kesä on ollut hyvin vaikea syistä, joita en näin julkisesti voi avata. Olen kuitenkin joutunut hyvin paljon kamppailemaan sen kanssa, että en ole tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen joutunut miettimään isoja kysymyksiä ja päätöksiä samalla kun elämä on ollut täydessä myllerryksessä. Juuri nyt tilanne tuntuu vihdoinkin jonkin verran rauhoittuneen. Juuri nyt on hyvä ja suhteellisen varma olo. Silti edelleen tulevaisuudessa on monia avoimia kysymyksiä, jotka mietityttävät. Ne voivat merkitä sitä, että jotkin unelmat jäävät toteutumatta ja lisää vaikeita elämäntilanteita. En tiedä. En voi nähdä mutkan taakse ja tietää mitä tuleman pitää.

Edelleen kaiken keskellä on ollut helpottavaa kun kaikista isoimmatkin ongelmavyyhdet on saanut antaa isompiin käsiin. Jumala on pitänyt huolta kaiken keskellä. Olen saanut suunnatonta rohkaisua Häneltä. Sen lisäksi Hän on antanut minulle upean tukiverkon perhettä ja ystäviä. Monet heistä ovat kuunnelleet huoliani kesän aikana, kantaneet rukouksin ja rohkaisun sanoin ja järjestäneet aivan upeita juttuja, jotta olen saanut välillä pitää hauskaa ja ottaa taukoa huolista. Olen muun muassa käynyt tälle kesälle kahdessa kylpylässä, yhdessä huvipuistossa, saaripiknikillä, frisbeegolfaamassa, museoissa ja sen lisäksi olen saanut saunoa ja uida järvessä.

Tähän syksyyn lähden siis myös virkistyneenä kesän lomailusta, vaikkakin henkisesti hiukan väsyneenä vielä, uudella energialla ja askel kerrallaan. Koulu alkoi viime viikolla ja olen nyt kuukauden ollut lisäksi töissä iltasiivoojana. Aika iso pala on tullut haukattua siis työmäärällisesti. Ainakin vielä se on tuntunut hyvältä, mutta aika näyttää kuinka hyvin voimavarat riittävät. Tulevaisuus mietityttää, mutta koetan pysyä positiivisena ja muistaa myös hyvät asiat elämässäni.

Yritän kirjoittaa blogia taas aktiivisemmin, joten pysykää kuulolla!

20 kysymystä

Olen jonkin aikaa ajatellut, että voisi olla hauskaa tehdä tänne blogiin jonkinlainen "kymmenen faktaa minusta" -haaste tms. Joissakin seuraamissani blogeissa niitä on tehty, ja ne ovat kivasti avanneet bloggaajan persoonaa lisää. Minäkin siis halusin tehdä niin!

Halusin joitain hieman jännempiä kysymyksiä, ja Googlen kätköistä löytyi tällainen Puuduttaako tylsä pöytäkeskustelu? Kokeile näitä eriskummallisia kysymyksiä treffeillä! -kysymyslista. Works for me! Eli 20 kappaletta kysymyksiä ja vastaukset niihin. Tervetuloa treffeille kanssani, haha.

1. Mikä on sinun erikoisin tai kummallisin taitosi?
Hmm. Ei minulla kyllä ole kovin kummallisia taitoja. Kyky uppoutua syvälle omiin ajatuksiin ja unohtaa muut ihmiset ympäriltä? :D

2. Mikä oli lempilelusi lapsena?
Pehmolelukoira Roi, joka on minulla vieläkin. Se on rodultaan lapinporokoira.

3. Mikä on paras lahja, minkä olet ikinä antanut?
Hmm. Tykkään antaa lahjoja ja olen suhteellisen hyvä niitä ostamaankin. Mikähän olisi paras? Tein joskus yläasteella joululahjaksi poikaystävälleni itse satukirjan, joka kertoi kahden tontun rakkaustarinan (nimet olivat tietenkin meidän nimemme). Se oli aika siisti ja poikaystävä tykkäsi siitä. Ikävä kyllä suhde päättyi melko pian sen jälkeen, joten toisaalta se kirja on myös hiukan kiusallinen muisto...

4. Mikä on ollut kaikkein noloin tapahtuma, mitä sinulle on sattunut ala-asteella?
 Ei kai sitä enää muista tämmöisiä. Eskarista ja yläasteelta tulee heti pari tilannetta mieleen, mutta ala-asteelta? Olin todella pienellä ala-asteella, joten meidän luokalla oli vain kuusi tyttöä. Eniten ehkä nolottaa nykyään se, kun joskus yksi luokan tytöistä pomotti vähän liikaa ja se ärsytti meitä muita. No, minä sain mukamas hauskan idean, että sanoisimme tytölle ettemme tahtoneet olla hänen kanssaan siten, että jokainen sanoisi yhden sanan kerrallaan. Tyttö keskeytti meidät kesken lauseen sanoen "Okei, tajuan kyllä" ja lähti pois. Siitä tuli itselle aika syyllinen olo, kun tajusi pahoittaneensa toisen mielen ja edelleen joskus mieleen tullessa kaduttaa tuo tapaus. Onneksi ala-asteella tämmöisiä ei-olla-ton-kaa tilanteita tuli usein, mutta sopu löytyi melko nopeasti uudelleen. Muita noloja tilanteita oli muun muassa ykkösluokalla se, kun aloin itkemään koska olin vahingossa tehnyt kotona "läksyinä" matematiikan tehtäviä, joita oli tarkoitus tehdä tunnilla. Haha, olin pienenä melkoinen itkupilli.

5. Jos asuntoosi syttyisi tulipalo, minkä tavaran/esineen ensimmäisenä pelastaisit?
Nykyään olen sen verran realisti, että vastaan karun käytännöllisesti lompakon (sisältää henkkarit ja rahaa). Joskus nuorempana olisin saattanut sanoa romanttisesti esimerkiksi päiväkirjat tai Roin (ks. kohta 2).

6. Minkä värinen hammasharjasi on?
Käytän mieheni perintönä tullutta sähköhammasharjaa, joka on sininen ja jossa on keltainen tunnistusrengas. Eli varmaan se keltainen olisi sitten lähin vaihtoehto, koska sen saa valita.

7. Mikä sinusta piti alun perin tulla isona – ja miksei sinusta tullut sitä?
 Äh, minulla oli todella monta haaveammattia. Otetaan vaikka se suosituin eli kirjailija/toimittaja. Kirjailija on edelleen haaveammattini, mutta aika näyttää tuleeko siitä ikinä mitään. Toimittajaksi en lopulta halunnut, koska ajatus haastattelujen tekemisestä ei innostanut. En ole sellainen ihminen, jota tekee mieli penkoa toisten asioita ja kysellä kysymyksiä. Joku nuorten naisten lehden toimittaja voisi olla vieläkin tavallaan hauska ammatti.

8. Jos sinun tulisi valita ainoastaan yksi kirja, jonka saisit lukea elämäsi aikana, mikä se olisi?
 Nyt on paha. Todella paha. Valitsisin ehkä L.M. Montgomeryn Pienen runotytön.

9. Mikä on ollut kaikista kaamein työpaikkasi?
Öö, olen tykännyt työpaikoistani tähän mennessä aika paljon. Ehkäpä siinä tapauksessa kesätyöt hautausmaalla, jossa olin useampana kesänä. Pääasiassa siellä oli ihan kivaa, mutta välillä se haravointi oli kyllä todella yksitoikkoista ja ärsyttävää. Ja toisaalta kukkien hoito, koska kykkiminen alkoi sattua jalkoihin ja selkään.

10. Mikä on paras neuvo, minkä olet ikinä saanut? Kuka sen antoi?
Ehkäpä se, kun mieheni seurusteluaikanamme sanoi, ettei ole olemassa huonoja tunteita eikä tunteita pitäisi siksi yrittää tukahduttaa. Se on auttanut aika paljon tunteidensäätelyn opettelussa.

11. Mikä oli (tai on!) mielestäsi paras lautapeli?
Lapsena Cluedo, nykyinen on todella vaikea valinta. Ehkäpä Black Stories -arvoituspeli, jossa siis pitää porukalla selvittää arvoitus kysymällä arvuuttelijalta kyllä-ei kysymyksiä (seuraavina Bang!, Alias ja (Disney) Trivial Pursuit). Selvästi mysteerit edelleen kiehtovat!

12. Jos voisit asua missä vain, missä se olisi?
Jossakin lämpimässä, esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa. Esimerkiksi Barcelonassa, jotta voisi käydä usein katselemassa Gaudín rakennuksia tai Roomassa, niin antiikin historia olisi ympärillä. Toisaalta mieluummin ehkä jossakin maaseudulla, jossa olisi hedelmätarhoja, meri ja luonnonrauhaa.

13. Millainen on ollut paras syntymäpäiväsi? Kerro yksityiskohtaisesti.
Lapsena syntymäpäivät olivat kyllä aina kivoja. Mutta ehkä kaikkein paras oli syntymäpäivä kesänä jona olimme aivan vasta alkaneet seurustella nykyisen mieheni kanssa ja täytin 21 vuotta. Mieheni oli kertonut ettei pääsisi paikalle, koska hänellä oli töitä. Olin lapsuudenkodissani, josta kävin kesätöissä ja muutamia sukulaisia oli kylässä juhlimassa. Äitini huhuili jossain vaiheessa, että tuli uusi vieras. Pohdin hieman, että kuka se voisi olla, koska kaikki kutsutut olivat jo tulleet. Hämmästyin siis suuresti, kun eteisessä seisoi poikaystäväni ruusu kädessään. Hän oli suunnitellut yllätyksen, koska olin tullut sanoneeksi, ettei minua ole helppoa yllättää. Hän oli jopa ottanut puhelimestani salaa nukkuessani isäni puhelinnumeron ja sopinut tulonsa. Sain häneltä lahjaksi ruusun lisäksi todella kalliin tanssimaton. Se oli lisäksi ensimmäinen kerta kun hän tapasi vanhempani. Se oli aika loistava syntymäpäivä, koska se oli minulle täydellinen yllätys.

14. Mikä on ollut kaikista rohkein tekosi?
 Lähettää nykyiselle miehelleni ensimmäinen tekstiviesti. Se jännitti minua ihan hirveästi, koska olin ollut hänestä todella kiinnostunut jo kauan. Lähetin sen lopulta juuri ennen saunaan menoa ja juoksin sitten äkkiä saunaan pakoon. En tiedä, onko se oikeasti ollut rohkein tekoni, mutta se tuli ensimmäisenä mieleen. Ja se myös kannatti, koska nyt minulla on mahtava aviomies. <3

15. Mikä on ollut kaikista onnellisin tapahtuma elämässäsi?
Hmm. Kun sain kielillä puhumisen armolahjan kun olin mennyt kaappiin laulamaan ylistyslauluja ettei kämppäkaveri häiriintyisi. :'D Tietty myös naimisiin meneminen tuon miehen kanssa. <3 Ja unohtumattomat hetket kissojen kanssa. Sekä gradun hyväksyminen. Näitä on liikaa!

16. Kuvittele, että voisit lähettää ajassa taaksepäin jonkin esineen. Minkä esineen lähettäisit, kenelle sen lähettäisit ja mihin tilanteeseen?
Vaikea kysymys. Varmaankin pommin Hitlerille ennen toista maailmansotaa.

17. Kuvittele, että voisit tuoda jonkun ihmisen menneisyydestä tähän hetkeen tunniksi. Kenet toisit ja mitä tekisit hänen kanssaan?
Jeesuksen tai jonkun hänen opetuslapsistaan. Kyselisin kaiken mahdollisen.

18. Jos saisit pitää vain yhden aisteistasi – näkö, kuulo, maku, etc. – minkä aistin pitäisit?
Tunnon. Koska halaukset on parhaita. <3 Ja ilman muita pystyisi ehkä pärjäämään, koska pistekirjaimet voi opetella ja toisaalta kommunikoida voi myös kirjoittamalla selkään.

19. Jos voisit olla tunnin ajan joku historiallinen henkilö, kuka olisit?
Opetuslapsi Johannes. Olisi siistiä olla Jeesuksen bestis ja seurata Hänen elämäänsä läheltä.

20. Jos voisit muuttua eläimeksi, mikä eläin olisit loppuelämäsi?
Kissa, koska niiden elämä vaikuttaa mukavalta.


Tässä olivat minun vastaukseni. Toivottavasti ne olivat hauskoja ja mielenkiintoisia lukea ja avasivat hiukan uusia puolia minusta.