Ajatuksia menneestä keväästä ja tulevasta kesästä

Olen viettänyt tämän kevään aika rennoissa tunnelmissa. Maaliskuussa kirjoitin postauksen henkisestä hyvinvoinnistani, jossa kerroin ajatuksistani keväästä. Tuolloin pohdin, kannattaisiko 19 h/vko työn lisäksi ottaa jotakin muita töitä, artikkelin kirjoitusta tai muuta vastaavaa rinnalle. Silloin jätin suunnitelmat vielä aika avoimiksi, koska halusin jättää tilaa levolle. Olihan takana nimittäin aika rankka syksy ja talvi, kun olin yhteensovittanut koulun ja työn.

Nyt tuosta postauksesta on kulunut yli kaksi kuukautta. Mitä olen siis tänä aikana tehnyt? No, en juurikaan mitään. Olisi ehkä kuitenkin voinut päättämällä päättää tehdä edes jotakin, koska laiskuuteen taipuvainen luontoni vain oleili einkä sitten saanut lopulta tehtyä mitään järkevää. Tuntuu, että olen sellainen ihminen, joka aivan hyvin voisi oleilla vapaalla loputtomiin. Tarvitsen jonkin pakon lähteä liikkeelle ja tarttua toimeen, koska muuten lykkään asioiden aloittamista ja oleilen. Tämä luonteenpiirre tuli hyvin tutuksi kandin ja gradun kirjoittamisen yhteydessä. Molemmissa oli ajanjaksoja, jolloin vain lykkäsin tutkielmien edistämistä ja se sitten kostautui myöhemmin, kun tuli kauhea kiire ja paine kaiken kanssa. Huoh, milloinhan sitä oppisi ottamaan itseään niskasta kiinni ajoissa.

Toisaalta nyt ei ollut kukaan tai mikään taho painostamassa tekemään mitään. Paitsi tietysti oma mieli. Ehkä vähän häpeissäni olen siitä, että olen antanut ajan vain kulua tekemättä paljon mitään. Toisaalta yritän kovasti vaientaa sen kaihertavan tunteen ja sen sijaan ajatella, että tarvitsin tällaisen ajan, koska olen saanut rauhassa latautua. Väsymys kyllä näkyi maalis-huhtikuussa. Töitä lukuun ottamatta löhösin kotona. Aluksi oli kyllä innostusta kirjoittamiseen ja muuhun, mutta sekin vähitellen haihtui. Kesäkelien tulon myötä olen vähitellen viimein toipunut henkisesti ja jaksanut oikeasti lähteäkin neljän seinän ulkopuolelle.

Roihuvuoren Hanamissa kirsikankukat olivat ehtineet jo suurimmaksi osaksi kukkia. Tämä oli niitä ainoita vielä kukassa olevia. Onneksi täällä Tikkurilassa on myös kirsikkapuita, joita kävin ihailemassa.

Kirsikankukkien lisäksi omenapuut kukkivat muutama viikko sitten ihanasti.

Rakastan kesää ja lämpöä ja olen halunnut nauttia täysillä näistä toukokuun säistä, koska loppukesähän voi olla jotain aivan muuta. Joka päivä olen sen vuoksi lähtenyt ulos ja nyt useana viikonloppuna lähtenyt ihmisten ilmoille. Parhaita tapahtumia ovat olleet Roihuvuoren Hanami, Semmarien konsertti Tikkurilassa, museokäynnit Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä ja Designmuseon Timo Sarpaneva -näyttelyssä, ystävän draamaryhmän esiintyminen ja tapaamiset ystävien kanssa. On oikeasti tuntunut siltä, että elän tätä elämää enkä vain anna sen lipua ohi. Olen niin pitkään halunnut jaksaa käydä tapahtumissa ja museoissa, mutta ei vain ole löytynyt voimavaroja. Ihan mahtavaa, kun nyt on oikeasti löytynyt sitä kauan kaivattua jaskamista.

Olen myös innostunut uudelleen asioista, joista olin innostunut joskus 10 vuotta sitten. Tällä tarkoitan lähinnä Fullmetal Alchemist -animesarjaa. Sarjasta on kaksi eri versiota, koska toinen on tehty ennen kuin sen perustana oleva mangasarja oli valmis ja toinen perustuu kokonaan mangaan. Tänä keväänä olen katsonut ne molemmat ja ollut yhtä innosta vääränä kuin silloin kun katsoin ne ensimmäisen kerran. Katsoin alkuperäisen sarjan siis 12 vuotta sitten ja toisen version 8 vuotta sitten. Ja vaikka se edelleen on pysynyt suosikkianimenani, silti ehdin jo unohtaa, miten hyvä se oikeastaan onkaan. Muutenkin kyllä Netflixiä on tullut käytettyä aika paljon. Jossain vaiheessa lopetin tilauksen, mutta lanko oli ilmeisesti saanut ilmaiseksi useamman kuukauden ja jakoi meillekin tunnuksen. Nyt katseluaika on päättymässä, mikä toisaalta surettaa, mutta on ehkä kuitenkin ihan hyväksi.

Todella paljon kuvia on tullut räpsittyä, kun olen käynyt viikonloppuisin kävelyillä fiilistelemässä kesää.

Nyt tämä vapaa kevät on päättymässä, sillä aloitin jo tämän viikon puolella kouluun liittyvän harjoittelun. Nuo pari päivää tein päällekkäin harjoittelua ja töitä. Onneksi harjoittelun alku oli todella rento ja lähinnä paikkaan, ihmisiin ja tuleviin työtehtäviin tutustumista. Siten työt eivät tuntuneet kovin raskailta sen päälle. Huomenna, maanantaina, palaan harjoitteluun tositoimissa eli luvassa on seuraavat kolme viikkoa oikeasti fyysisesti kuormittavaa työtä. Onneksi asia järjestyi nyt niin, että olen nuo kolme viikkoa palkallisella lomalla siivoustöistä. Saan siis keskittyä täysillä harjoitteluun. Kolmen viikon jälkeen harjoittelu jää tauolle elokuuhun asti, koska harjoittelupaikassa kaikki ohjaajani ovat lomalla. Sen ajan jatkan siis siivoojana ja tarkoitus olisi heinäkuun loppuun mennessä lopettaa tuossa työssä kokonaan. Nyt olen tosin kallistunut siihen, että lopettaisin jo 1,5 viikkoa ennen heinäkuun loppua, jotta saan edes vähän kokoaikaista lomaa, jolloin pystyn matkustelemaan pitkin Suomea perhettä ja kavereita tapaamassa. Harjoittelu jatkuu sitten vielä koko elokuun ja sen jälkeen palaan suoraan opiskelujen pariin.

Odotan kyllä tätä kesää innolla. Harjoittelupaikasta jäi kyllä ensimmäisten päivien perusteella hyvä fiilis, vaikka hiukan mokailinkin. Onneksi nykyään on itsetunto melko lailla kohdillaan ja osaan olla ottamatta mokia liian vakavasti. Varsinkin, kun tämä virhe oli helposti korjattavissa. Ainoa asia, mikä harjoittelussa mietityttää on se, että en vielä tiedä, pääsenkö kuitenkaan ihan niin paljon oppimaan uutta. Nämä ensimmäiset kolme viikkoa teen siis oikeastaan työtä, joka on jo tuttua ja johon minulla on pätevyys. Siihen oli tarkoitus yhdistää uutta opiskelualaani, mutta en kuitenkaan tiedä miten paljon se on mahdollista. Ehkä hiukan siis mietityttää oma harjoittelupaikan valinta. Onneksi ensi lukuvuonna on vielä toinenkin harjoittelu tulossa, joten sen kohdalla on ainakin mahdollista korjata asiaa, jos tässä harjoittelussa uuden oppiminen jää turhan vähäiseksi.

Olen ollut ihan ihmeissäni, kun kaikki kasvit ovat kukkineet niin nopealla aikataululla. Syreenitkin alkavat jo lopettaa kukintaansa pian.

Tänä viikonloppuna Tikkurilassa oli Kansainväliset suurmarkkinat, jossa tulin tilanneeksi suosikkigelatoani, Limonea.

Lopuksi vielä voisin listata hieman asioita, joita odotan tältä kesältä. Haluaisin viettää aikaa perheeni kanssa. Olisi todella hauskaa vaikkapa käydä huvipuistossa tai muussa mukavassa paikassa porukalla. Kovasti olen yrittänyt kutsua siskoja perheineen käymään täällä pääkaupunkiseudulla, jossa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa. Haluan räjäyttää siskonpoikani tajunnan sillä, miten paljon Pokéstoppeja on Helsingin keskustassa, haha. Tänä kesänä haluan myös viettää paljon aikaa ulkona rennosti kirjan kanssa ja tapahtumissa käyden. Haluan syödä paljon jäätelöä ja varsinkin pehmistä nyt kun mansikan maku on palannut laajalti kioskeihin. Haluan syödä mansikoita ja käydä uimassa. Yksi iso tavoite olisi myös tutustua Vantaan eri alueisiin, kuten Kuusijärveen ja Helsingin pitäjän kirkonkylään. En ole siis vieläkään käynyt edes Vantaan keskiaikaisessa kivikirkossa, Pyhän Laurin kirkossa. Näihin haluaisin tutustua nimen omaan pyöräillen.

Tällaisia ajatuksia minulla on ollut tästä keväästä ja tulevsta kesästä. Laittakaa omat kesävinkkinne kommentteihin. Hyvää kesää kaikille lukijoille! Yritän jatkossakin kirjoitella useammin.

Selviytymisrunoja

Tässä muutamia tämän kesän aikana syntyneitä runoja. Aika monet niistä ovat olleet myrskyaiheisia tai eksymiseen liittyviä. Ne ovat olleet minulle keino sanoittaa tunteitani ja toisaalta löytää toivo kaiken takaa. Ja synkät elämäntilanteet voi ainakin kääntää inspiraatioksi, jotta syntyy runoja hiukan eri näkökulmasta. Runoja on enemmänkin, mutta nämä olivat niistä onnistuneimpia.

*

Vaikka tiesinkin

kivun kuuluvan elämään,

ei mikään valmistanut minua

näihin tuskan vaahtopäihin,

jotka huuhtovat minua

uudelleen

ja uudelleen

Ei pimeisiin ja kylmiin pelon syvyyksiin,

jotka loputtomuudellaan kangistavat minut,

vaikka toivo kelluu lauttana

suoraan edessäni

Eikä tähän kaipuuseen,

joka vyöryy ylle ukkosmyrskynä

väläytellen muistoja salamoina

eikä entiseen ole paluuta

Tämä viluinen ja tyhjä yksinäisyys

melkein hukuttaa minut alleen:

en saa happea ja voimani hupenevat.

Epätoivon vimmalla koetan löytää pinnan,

vetää henkeä ja odottaa apua.

Liekin lailla toivoni lepattaa tuulessa,

hätärakettini valo himmenee taivaantantaan

Jumala, en tiedä suuntaa,

etkö jo auta minua?

Pidä liekkini elossa.

Älä anna tämän myrskyn voittaa minua.

*

Tuuli nousee

Nostan purjeen

Katselen kun se pullistuu

Annan Herran henkäysten

kuljettaa minne tahtovat

tämän pienen hauraan

kaarnalaivani

Kurimuksesta selvinneen

*

Kun olen väsynyt ja voimaton,

pettynyt itseeni ja saamattomuuteeni,

siivoan yhden puolen keittiöstä,

käännän selkäni törylle ja sekamelskalle,

katselen puhtautta ja iloitsen:

"Jaksoin tänään tehdä jotain hyvää!"

Sillä niinhän se on.

Muutos alkaa yhdestä askeleesta.

Se ei tarkoita,

että kaikki sotku häviää heti,

mutta kun katseen kiinnittää

siihen yhteen hyvään nurkkaan,

saa taas vähän voimaa jatkaa.

Kun tie katoaa mutkan taakse

Hei! Minulla on ollut pitkä blogitauko, anteeksi siitä. Kun viimeksi kirjoitin, olin toiveikas siitä, että nyt elämä lähtee nousuun ja energiaa löytyy taas. No, eipä sitten käynyt niin. Kevät oli henkisesti raskas. Tuntui että aina kun tuntui että alkoi toipua vanhoista asioista, tuli jokin uusi asia joka painoi alas. Loppukeväästä sitten tuli elämään yksi hyvin vaikea asia, jonka seurauksena kulunut kesä oli ehkä elämäni rankin henkisesti. Kaiken tämän keskellä blogin kirjoittaminen ei ole oikein maistunut.

Liittyy kevääseen ja kesään positiivisiakin asioita. Yksi merkittävimpiä lienee se, että huolet alkoivat painaa niin kovasti, että päätin hakea tukea opintopsykologilta. Se oli hyvä ratkaisu, koska siellä sain purkaa omaa elämäntilannetta ja miettiä, mitä sen parantamiseksi voisi tehdä. Tapasimme viimeisen kerran toukokuun puolivälissä kun olin henkisesti aika romuna. Silloin psykologi onneksi painotti minulle, että haen kunnallisen terveydenhuollon puolelta tukea myös kesän ajalle. Tein niin ja yllättäen minulla todettiin keskivaikea masennus, johon sain lääkkeet. Alun epäilyn jälkeen huomasin että juuri sitä tarvitsin, koska lääkkeet ovat oikeasti auttaneet pääsemään paremmin elämään kiinni ja huomaan olevani enemmän oma itseni kuin pitkään aikaan.

Tällä kertaa siis omat voimat eivät riittäneet kaiken henkisen taakan alta ylös pääsemiseen. Lääkkeiden käyttö ei hävetä, vaan hyväksyn sen että tarvitsen juuri nyt niiden apua normaaliin elämään. Sen lisäksi käyn depressiohoitajalla saamassa keskusteluapua. Olen ollut tyytyväinen siihen, että sain juuri tämän kesän aikana tällaista tukea. Olisin varmaankin pärjännyt ilmankin sitä, mutta en todellakaan olisi näin hyvässä kunnossa henkisesti.

Tämä kesä on ollut hyvin vaikea syistä, joita en näin julkisesti voi avata. Olen kuitenkin joutunut hyvin paljon kamppailemaan sen kanssa, että en ole tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen joutunut miettimään isoja kysymyksiä ja päätöksiä samalla kun elämä on ollut täydessä myllerryksessä. Juuri nyt tilanne tuntuu vihdoinkin jonkin verran rauhoittuneen. Juuri nyt on hyvä ja suhteellisen varma olo. Silti edelleen tulevaisuudessa on monia avoimia kysymyksiä, jotka mietityttävät. Ne voivat merkitä sitä, että jotkin unelmat jäävät toteutumatta ja lisää vaikeita elämäntilanteita. En tiedä. En voi nähdä mutkan taakse ja tietää mitä tuleman pitää.

Edelleen kaiken keskellä on ollut helpottavaa kun kaikista isoimmatkin ongelmavyyhdet on saanut antaa isompiin käsiin. Jumala on pitänyt huolta kaiken keskellä. Olen saanut suunnatonta rohkaisua Häneltä. Sen lisäksi Hän on antanut minulle upean tukiverkon perhettä ja ystäviä. Monet heistä ovat kuunnelleet huoliani kesän aikana, kantaneet rukouksin ja rohkaisun sanoin ja järjestäneet aivan upeita juttuja, jotta olen saanut välillä pitää hauskaa ja ottaa taukoa huolista. Olen muun muassa käynyt tälle kesälle kahdessa kylpylässä, yhdessä huvipuistossa, saaripiknikillä, frisbeegolfaamassa, museoissa ja sen lisäksi olen saanut saunoa ja uida järvessä.

Tähän syksyyn lähden siis myös virkistyneenä kesän lomailusta, vaikkakin henkisesti hiukan väsyneenä vielä, uudella energialla ja askel kerrallaan. Koulu alkoi viime viikolla ja olen nyt kuukauden ollut lisäksi töissä iltasiivoojana. Aika iso pala on tullut haukattua siis työmäärällisesti. Ainakin vielä se on tuntunut hyvältä, mutta aika näyttää kuinka hyvin voimavarat riittävät. Tulevaisuus mietityttää, mutta koetan pysyä positiivisena ja muistaa myös hyvät asiat elämässäni.

Yritän kirjoittaa blogia taas aktiivisemmin, joten pysykää kuulolla!

Muistoja kesältä

Syksy alkaa olla jo pitkällä. Syksy on ihan mukava vuodenaika, mutta kaikkein eniten pidän kesän valoisuudesta ja lämmöstä. Puhelimen kameraan kertyi kesän aikana kaikenlaista, mitä ei tullut blogin puolella julkaistua. Tässä pieni katsaus:

Tämä kuva on entisen kotimme pihalta. Kauniisti kukkivat tällaiset puut alkukesästä.

Tämä ja alempi kuva ovat Oulun Hietasaaresta. Ehdin vielä kesällä löytää tällaisenkin rauhan tyyssijan sieltä.

Sainpahan edes kerran kesän aikana käytyä torilla ostamassa metrilakuja ja mansikoita.

Oulujärven Ärjänsaari on upea paikka, jonne perheemme moottoriveneellä hurauttaa mukavasti.

Tulipa sanottua kesällä hyvästit myös lapsuudenkodilleni, jonka "pieni pintaremontti" paisui ensin näihin mittoihin ja lopulta päätyi purettavaksi.

Venäjän reissun kuvia aiemmin jo julkaisinkin vähän, tässä vielä muutama lisää. Pietarhovi.

Dasha on niin ihana, että pakko vielä laitta hänestä yksi kuva <3

Viipurin maisemia.

Gradun viime metrit

Hei! Blogissa on ollut vähän hiljaista kesän aikana. Heinäkuu hujahti ohi hurjan nopeasti kesätöissä ja elokuun alku onkin sitten mennyt tehokkaasti gradun ja muuttovalmistelujen ynnä muiden asioiden parissa.

Mutta onneksi uurastus palkitaan! Gradu alkaa nimittäin vihdoin viimein olla loppusuoralla. Jihuu! Ajoittain on ollut aika epätoivoinen olo tässä kesän mittaan, kun on tuntunut ettei työ lopu ikinä. Tällä viikolla sitten vihdoin alkoi pilkottaa valo tunnelin päässä.

Kirjojen ja muistiinpanolappusten ympäröimänä tulee töitä tehtyä. Flunssa vielä päätti iskeä päälle, mutta tahdonvoimalla on puskettu.

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna koetan saada gradun siihen kuntoon, että voin lähettää sen ohjaajalle viimeisiä kommentteja varten (normaalisti se hoidettaisiin seminaarissa, mutta koska haluan saada paperit ulos mahdollisimman pian Kelan valitusten välttämiseksi, saan homman tällä tavalla hoidettua). Kommenttien pohjalta teen sitten vielä viimeiset korjaukset ja se on valmis!

Ja kyllä tässä välillä ehdittiin onneksi mun 25-vuotissynttäreiden ja ekan hääpäivän kunniaksi käydä Pietarin suunnilla vähän lomailemassa miehen perheen kanssa. Oli mukava reissu ja mukava irtiotto arjesta. Ja pääsin maistelemaan aitoja venäläisiä herkkuja lihahyytelöstä saslikkeihin (lihavartaisiin). Pääasiassa kaikki ruoka oli hyvää, paitsi juuri tuo lihahyytelö oli liian eksoottista. Aiotaan vielä sitten kahdestaan juhlia jälkikäteen ensi viikolla kun on aikaa ainakin hyvän ruuan merkeissä.

Pietarhovin komeita maisemia

Leppoisaa tunnelmaa venäläisellä mökillä. Ja ihana Dasha-kissa, joka vei sekä minun että mieheni sydämen.

Käytiin torilla ostoksilla. Mukaan tarttui muun muassa uudet kengät ja valtavan kokoisia ja makeita vesimeloneja. 

Yritän kirjoittaa lähiaikoina vielä liittyen muuttoon ja Oulusta lähtöön liittyvistä tunnelmista ja myös ajatuksista ekasta avioliittovuodesta. Pysykää kuulolla! ;)

Pääsykokeiden tulokset ja mitä seuraavaksi

Lupailin viimeksi palata blogin pariin heinäkuun alussa, ja tässä nyt vihdoin uusi postaus. Pääsykokeiden tulokset tulivar heti 1.7. Ja sain tietää, että pääsin suorilta sisään opiskelemaan! Edessä on siis muutto pääkaupunkiseudulle, jossa koulu alkaa 22.8. Olin kyllä aika hämilläni, sillä vaikka toivoinkin kovasti pääseväni, en uskaltanut laittaa liikaa toivoa sen varaan. Olin oikeastaan jättänyt kaikki suunnitelmat tulevaisuuden varalle vielä auki, joten nyt kun myönteinen päätös tuli, olen ollut aika pää pyörällä.

Vähitellen olen alkanut prosessoimaan sitä, että muutan kohta pois Oulusta, kaupungista jossa olen asunut melkein kuusi vuotta. Elämä täällä vaihtuu vieraaseen kaupunkiin, josta tunnen vain kourallisen ihmisiä. Muut ystävät ja sukulaiset jäävät tänne Oulun ja Kajaanin korkeudelle. Se tuntuu oudolta ja vähän haikealtakin. Toisaalta olen myös aika innoissani, koska nyt pääsee kokeilemaan jotain aivan erilaista, sukeltamaan ihkauuteen seikkailuun.

Kesäkuun puoella tuli käytyä Espoossa ystävien kauniissa häissä.

Myös opiskelusta olen innoissani, koska koulu on kehuttu ja antaa minulle todella hyvät valmiudet työelämään. Välillä vain huolettaa, että mitä jos en sovi ollenkaan kymmenen hengen ryhmäämme, joka seuraavat neljä vuotta tulee tiiviisti viettämään aikaa yhdessä ja tekemään ryhmätöitä. Yliopistosta en nimittäin saanut kovinkaan montaa hyvää ystävää. Mutta toisaalta kymmenen erilaisen ihmisen joukosta luulisi löytävän edes muutaman sellaisen ihmisen, jonka kanssa kemiat natsaavat, ja toisaalta siihen voi väistämättä sisältyä myös ihmisiä joiden kanssa vain ei tule kovin hyvin toimeen. Toivon, että luokallamme voisi olla hyvä ryhmähenki ja että yhteistyömme sujuisiilman suurempia ongelmia.

Jatkosuunnitelmana on siis muuttaa pk-seudulle ja mies nyt onneksi on lähdössä mukaan. Tämäkin kesä tulee olemaan hyvin kiireinen, kun taas pitää muuttaa ja sain vieläpä töitäkin heinäkuun ajaksi. Sen lisäksi gradu pitäisi saada tehtyä ennen kuin uudet opinnot alkavat. Onneksi pidämme Oulun asunnon vielä elokuun, niin silloin ehtii paremmin pakata ja painaa gradua eteenpäin.

Onneksi kesäkuun puolella oli ihania kesäisiä hetkiä. Ystävien häät olivat upeat ja Juhannuskonferenssissa oli kerrankin upeat ilmat. Vähän rusketusta sain hankittua jopa pintaan. Aika raskas viikko oli vessoja jynssäten ja välissä tilaisuuksissa käyden, mutta hyvä mieli jäi ja sain ainakin itse paljon irti. Ja tietysti tuttuja oli ihanaa nähdä, vaikkei heitä ollutkaan siellä yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Pitää jatkossakin kaikesta kiireestä huolimatta yrittää tehdä muutakin kuin käydä töissä, tehdä gradua, pakata ja maata reporankana kotona (työ on aika fyysistä, joten se imee mehut aika hyvin). Olisi mukavaa nimittäin viettää viimeiset ajat Oulussa kavereita ja sukulaisia tavaten. Ja tietenkin nauttia lemivuodenajastani täysin rinnoin.

Ainakin tähän mennessä on ollut tällaisia ihania hetkiä, kun on saanut pysähtyä ja ihailla kesäistä maisemaa.

Kiirettä pitää

Lysähdän sohvalle. Jalkoja särkee ja väsymyskin jo hieman painaa. Olen juuri saanut suurin piirtein kaiken pakatuksi. Pari tuntia on tullut käveltyä ympäri asuntoa tavaroita etsiskellen. "Ai niin, hyttysmyrkky pitää muistaa! Ja sateenvarjo ja missäs se minun pikkulaukkuni nyt olikaan..."

 Huomenna lähdemme kimppakyydillä kohti Espoota, jossa on ystäväni häät lauantaina. Sen jälkeen matka jatkuu jo sunnuntaina kohti Keuruuta, jossa järjestetään taas helluntailaisten Juhannuskonferenssi. Itse konferenssi alkaa vasta keskiviikkona, mutta menemme talkootyöläisiksi wc-huoltoon ja semmoinen 100-200 vessanpönttöä pitäisi talven jäljiltä kuurata puhumattakaan lavuaareista, wc-paperien paikoilleen laitosta ja lattioiden puhtaaksi harjaamisesta. Hommaa siis riittää. Mutta ainakin luvassa on siitä hyvästä sisämajoitus ja ilmaiset ruuat ja tietenkin hyvä mieli.

Nämä kesäkuun ensimmäiset viikot ovat olleet yllättävän kiireisiä. Arkipäivisin yritän saada gradua eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Erityisen paljon työtä on teettänyt se, että yliopiston kirjaston osastoista osa suljetaan koko kesäksi remontin vuoksi. Ja tietenkin niiden joukossa juuri se osasto, josta valtaosa tarvitsemistani kirjoista tulee. Niinpä minun piti pelastaa kaikki teokset, joita vaan voisin tarvita. Siinäpä oli hommaa ensin etsiä kaikki sellaiset kirjat ja sitten käydä lainaamassa ne.

Sen lisäksi on ollut kaikenlaista muutakin menoa: solutapaamisia, bänditreenejä, frisbeegolfia. Ja viikonloppuna oli myös uuden siskontyttöni ja nyt myös kummityttöni ristiäiset (ihana pieni <3). Ne ovat tietenkin olleet mukavia menoja, mutta yllättävän paljon vieneet mehuja minusta. Ja nyt sitten melkein puolitoista viikkoa poissa kotoa. No, pitää koettaa ottaa loman kannalta (emme siis koko aikaa siellä jynssää pönttöjä vaan on siellä tarkoitus myös käydä tilaisuuksissa ja nähdä kavereita. Ja syödä jäätelöä ja nauttia kesästä). Toivon mukaan ei vaan sataisi.

Tänään on kieltämättä ollut ehkä kiireisin päivä aikoihin. Ihan liikaa hommaa.jäänyt taas viime tippaan. Tuli tuossa päivän mittaan jo hienoinen paniikki, mutta ihmeellisesti sitä lopulta ehti kaiken (tai sitten olen vain unohtanut jotain...) Onneksi yhteen velvollisuuten oli helppoa liittää kävelylenkki ja kävinkin tuossa lähimetsikössä ihastelemassa vihreää luontoa. Sadekaan ei haitannut, vaan oli ihanan rauhallista. Siinä hermot saivat levätä hetken.

Palailen taas blogin pariin kunhan taas palaan Ouluun ja jaksan kirjoittaa. Viimeistään heinäkuun alussa tulee varmaankin päivitettyä tilannetta, kun pääsykokeen tulokset tulevat, kääk! Hyvää juhannusta siis teille, rakkaat lukijat ja nauttikaa kesästä!

Pääsykokeet ja kesäfiilis

Nyt saa huokaista helpotuksesta, sillä pääsykokeet ovat ohi. Huhhuijjaa, kyllä ne kovasti jännittivätkin, mikä näkyi myös yöunien vähäisyydessä. Adrenaliinin voimalla kuitenkin jaksoin. Näin jälkikäteen sen sijaan tuli aivan kaamea väsymys. Onneksi armahdin itseni jo etukäteen olemalla vapaalla loppuviikon. Vähitellen alkavat voimat palautua taas, niin että maanantaina jaksaa sitten aloittaa gradun kanssa.

Tarkoitukseni oli mennä pääkaupunkiseudulle jo perjantaina, jotta pääsisin samalla ystäväni polttareihin. Suunnitelmiin kuitenkin tuli muutos, kun torstaina yhtäkkiä valtasi kauhea heikkous, joka selvästi oli jonkin flunssapöpön aiheuttamaa. Vähän sitten ruumiinlämpökin nousi tavallista korkeammalle, joten päätin olevan parasta siirtää lähtöä parilla päivällä eteenpäin ja levätä. Onneksi sairastumisen oireet menivät ohi, ja ainoastaan kurkku oli hieman karhea pääsykoepäivinä.

"Isolla Kirkolla"

Kirkossa oli sisällä ihanan hiljaista. Mukava keidashetki museoissa kiertelyn välillä

Onneksi en ehtinyt varata matkoja ennen kuin sairausoireet iskivät. Niinpä sunnuntaina menin kimppakyydillä mukavassa seurassa Helsinkiin. Majoituin lapsuuteni parhaan ystävän luona. Oli tosi ihanaa nähdä ja pitkästä aikaa jutella ihan kunnolla. Whatsappin kautta kun ei yleensä tule kuin kuulumiset vaihdettua suuripiirteisesti.

Pääsykokeet etenivät siis niin, että ensimmäisenä päivänä oli kolme koetta, joiden perusteella sitten karsittiin osa hakijoista, ja jäljelle jääneet pääsivät vielä yhteen tehtävään ja haastatteluun. Ensimmäisen päivän tehtävissä oli väritystehtävä, kädentaitotehtävä ja kemian koe. Kemian koe oli niistä ehdoton vahvuuteni. Väritystehtäväkin meni ihan mukavasti, vaikka luulen kyllä että varmasti moni onnistui siinä minua paremmin. Kädentaitotehtävä oli kuitenkin kaikista vähiten minun osaamisalaani. Siinä piti nimittäin askarrella pahvimuki ilman mitään muita ohjeita kuin mukin korkeus ja suuaukon säde. Se meni minulta merkilliseksi räpeltämiseksi, mukiin tuli lyijykynätahroja pitkin poikin, ja pohjasta tuli aivan väärän kokoinen.

Juurikin mukitehtävän takia oletin, että en pääsisi toiselle päivälle. Yllätyksekseni nimi kuitenkin löytyi listasta. Seuraavana päivänä oli sitten suuntautumisalan mukainen tehtävä, joka mielestäni meni varsin hyvin. Haastattelu oli vasta kolmantena päivänä, ja se oli melko lyhyt, vain 10 minuuttia. Vaikeaa sanoa, miten se meni. Luulisin kuitenkin, että ainakin innostukseni alaa kohtaan ja toivon mukaan kypsyyteni näkyi läpi. Toki minulla on alaan sopivaa pohjakoulutusta, mikä toivon mukaan katsotaan edukseni. Kuitenkin jäi ihan hyvä mieli pääsykokeista, ja nyt sitten jännitetään, tuleeko tässä eteen muutto pääkaupunkiseudulle syksyllä.

Auringosta nauttimassa Vantaalla

Erityisesti kaksi viimeistä pääsykoepäivää olivat melko lyhyitä, joten minun piti keksiä itselleni tekemistä siksi aikaa, kun ystäväni oli töissä. Kävin toisena päivänä kolmessa museossa (Vantaan kaupunginmuseo, Yliopiston museo ja Museum of broken relationships). Kaikki olivat omalla tavallaan kiinnostavia ja tunnit kuluivat kuin siivillä. Jalat tosin alkoivat melko pian protestoimaan paljosta seisoskelusta. Jonkin verran tuli myös ulkona vietettyä aikaa, kuten joen varrella otetusta kuvasta näkyy. Oli tosi ihana sää koko pääsykokeen ajan, ja ihanan lämmintä. Tuli todellakin nautittua siitä. Kolmantena päivänä shoppailin muun muassa uuden uimapuvun ja kävimme ystäväni kanssa Suomenlinnassa. Samana iltana sitten lähdin yöbussilla kotia kohti.

Hyvä reissu oli siis, vaikka jännityksestä olinkin välillä melkein paniikkikohtauksen partaalla. Tuli mietittyä paljon sitä, että mitä jos sitten muuttaisinkin pääkaupunkiseudulle. Yllättävän mukavalta ajatus jopa tuntui. Löytyi paljon hyviä puolia, kuten kaunis Helsingin keskusta, useampien kasvilajien koristama luonto, paremmat palvelut ja kaupat, hyvät kulkuyhteydet, enemmän oman alan työpaikkoja tarjolla ja tietenkin lyhyemmät yhteydet etelässä asuviin ystäviin. Toisaalta olisi harmi muuttaa pois pohjoisesta, jossa perhe asuisi suhteellisen lähellä ja jossa tunnen oloni turvallisemmaksi ja kotoisammaksi. Sen lisäksi vähän kauhistuttaa se, että joutuisin kenties asumaan eri paikkakunnalla mieheni kanssa. Meillä on jo takana pari vuotta kestänyt kaukosuhde, joten kokemuksesta tiedän ettei erossaolo ole herkkua. Aika kuitenkin näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tosi kivaa olisi kyllä päästä opiskelemaan, eli otan kyllä paikan vastaan mikäli sellainen tarjotaan.

Monta ovea on vielä edessä.

Tuolla reissulla tuli kyllä ihana kesäfiilis. Harmi vain, että lämpötilat nyt laskivat aika reilusti. Mutta ulkona onneksi näyttää ja tuoksuu ihanan kesäiseltä. Ajattelin viikonloppuna vielä lepäillä ja nautiskella, katsella kesäleffoja, lueskella ja siivoilla kun on aikaa. Maanantaina on sitten gradun pariin palaamisen aika.