Kiirettä pitää edelleen

Hei! Taas kerran aikaa on päässyt vierähtämään reilusti. Minulla on ollut aika hektistä viimeiset puoli vuotta koulun ja töiden kanssa. Viikonloppuisin olenkin sitten ollut niin poikki, että blogin päivittäminen ei ole erityisemmin kiinnostanut. Anteeksi tästä. En halua ottaa bloggaamisesta paineita, koska haluan pitää sen mukavana harrastuksena ja lisäksi stressiä arjessa riittää ajoittain muutenkin tarpeeksi.

Syksy meni yllättävänkin hyvin koulun ja iltatöiden kombolla. Iltatöitä teen siis 19 tuntia viikossa, eli 3-4 tuntia illassa maanantaista perjantaihin. Viikonloppu jää siten vapaaksi. Loppujen lopuksi työmäärä on aika iso, kun olen kuitenkin koulussa yleensä sellaiset 6 tuntia tai jopa yli, eli päivässä olen jonkinlaisissa hommissa 10 tuntia. Rankinta oli jossain vaiheessa se, kun koulussa päivät venyivät niin, että ehdin käydä kotona kääntymässä tunnin ajan, eli juuri ja juuri ehdin syödä, hiukan hengähtää ja valmistautua töihin lähtöön. Siinä vaiheessa tosissani suunnittelin työtuntien vähentämistä viiteentoista, mutta lopulta kun vain päätin lähteä koulusta ajoissa aina kun mitään aivan välttämätöntä ei jäänyt kesken, olo alkoi taas helpottua. Huomaan, että minulle sopii paremmin tällainen järjestely, että teen arkisin kaiken ja viikonlopun otan täysin vapaaksi. Siten ehdin kunnolla levätä ja palautua. Tietenkin viikonloppuna tulee liikuttua ja tehtyä kotitöitä, koska viikolla niitä ei ehdi, mutta joka tapauksessa ei ole pakkoa lähteä minnekään.

Joululomaa minulla oli koulusta peräti kolme viikkoa. Se teki kyllä todella hyvää, vaikka työt tietenkin jatkuivat sen aikana. Joulunpyhinä oli onneksi hyvä tilaisuus lähteä Kajaaniin vanhempieni luo. Aika perinteinen perhejoulu meillä oli siis. Saimme appivanhempieni auton lainaan ja sitä palauttaessa söimme myös jouluisen aterian heidän kanssaan. Välissä oli muutama päivä töitä ja sitten uudenvuoden vapaa. Tänä vuonna olimme mieheni kanssa kahden kotona. Söimme unelmatorttua, katselimme ilotulituksia parvekkeelta puolenyön aikaan ja pelasimme tietokoneella Don't touch anything -nimistä peliä. Hieman harmitti, ettei yhteinen uusivuosi ystävien kanssa onnistunut tänä vuonna, mutta aina ei voi voittaa. Ainakin oli rento uusivuosi.

Yleisesti tämä puoli vuotta on mennyt hieman vaihtelevasti. Minun mielialani on ollut suhteellisen hyvä, vaikkakin välillä hyvin väsynyt. Miehelläni sen sijaan on mennyt melko huonosti, mikä tietenkin vaikuttaa minuunkin jonkin verran. Depressiohoitaja onneksi painotti minulle, ettei minun tarvitse lähteä mukaan toisen pahaan oloon, sillä se ei auta toista sen enempää. Työt ovat olleet tietyssä mielessä pelastus, koska niiden myötä on saanut kotiasioihin etäisyyttä, enkä ole ajautunut liikaa mukaan miehen ongelmiin. Tietenkin olen hänen tukenaan ja apunaan, mutta olen pyrkinyt pitämään mielessä että olen ennen kaikkea vaimo enkä mikään terapeutti. Minun tehtäväni ei ole kantaa miestäni eteenpäin, vain hän itse voi nousta lääkärien ja terapian tukemana. Minä olen vain siinä rinnalla kannustamassa häntä uhraamatta kuitenkaan omaa jaksamistani.

Kirjoitin jossain vaiheessa siitä, kuinka viime keväänä vastoinkäymisiä tuli yksi toisensa perään. Juuri kun olin toipunut edellisestä, hyppäsi seuraava niskaan. Tämän syksyn aikana vastoinkäymisiä on ollut ehkä hieman vähemmän, mutta kyllä niitä on ollut. Ovat ne olleet myös raskaita, mutta jotenkin nyt on ollut paremmat eväät käsitellä niitä. Lääkitys on selvästi auttanut siihen, ettei vointi ole täysin romahtanut niiden takia. Tietysti välillä tulee niitä hetkiä, kun on niin ylikuormittunut että tekee mieli vain itkeä. Onneksi niissä on saanut purkaa tunteensa, tehdä sitten jotain mukavaa ja rentoa ja lopulta asiat ovat palautuneet oikeisiin mittasuhteisiinsa. Vähitellen mennään kaiken kanssa eteenpäin. Päivä kerrallaan -ajattelu auttaa kyllä paljon.

Entä mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Koulusta olen edelleen innoissani. Lähdemme ensi kuussa viikon opintomatkalle Tukholmaan ja mielenkiintoisia oppilastöitä on luvassa. Kevään loppupuoli on varattu harjoittelulle. Itselläni harjoittelupaikka on vielä jokseenkin epävarma. Kesälle saisin mahdollisesti paikan, jonka alunperin halusin, mutta varmaa tietoa en ole vielä saanut. Pitäisikin seuraavaksi lähettää kyselyitä muihin paikkoihin. En ole suuremmin jaksanut asiaa vielä stressata, lähinnä on hiukan ärtynyt olo, kun tuossa yhdessä paikassa asiaa vielä jahkataan. Olisi mukavaa saada varmuus siihen, että saanko harjoittelupaikan, vai pitääkö tosissaan alkaa kysellä muualta. Minulle ei ole oikastaan väliä, onko harjoittelu keväällä vai kesällä. Toisaalta voisi olla ihan mukavaa hengähtää keväällä hieman koulusta ja vaikkapa kirjoittaa enemmän. Toisaalta kesälle olisi parempia mahdollisuuksia saada oman alan töitä vaihteeksi. No, toivon mukaan asia selviää pian, jotta voisi alkaa suunnittelemaan tarkemmin ja hakemaan kesätöitä jos tarvitsee.

Ehkä hieman tulevaan kevääseen ja kesään liittyy myös pelkoa. Viime kesä oli niin kamala, että pelottaa että se toistuu. Jonkinlaista toimintasuunnitelmaa olen yrittänyt itselleni kehitellä sen varalle, mutta tietysti kaikkeen ei vain voi varautua etukäteen. Helpottaa todella paljon onneksi se, millaista huolenpitoa sain perheeltä ja ystäviltä viime kesänä. Tiedän, että minulla on turvapaikka, johon mennä jos asiat menevät päin mäntyä. Se antaa lohtua ja turvaa kaiken keskellä.

Hyvää kevään jatkoa! Yritän jaksaa taas kirjoittaa!

Lomatunnelmiin palailua

Kolmen viikon joululoma sai maanantaina päätöksensä ja oli aika palata kouluun. Se tuntui taas aika tahmealta etenkin kun unirytmi oli uudenvuoden jäljiltä luiskahtanut siihen, että nukkumaan tuli mentyä vasta kolmen-viiden aikaan ja herättyä noin puoli kolmelta päivällä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä unta kertyikin sitten varastoon vain nelisen tuntia. No, selvisin siitä päivästä, ihme ja kumma. Sen jälkeen on ollut hieman helpompaa ja unirytmi on palannut arkiseen uomaansa.

Ajattelin vielä kuitenkin jälkitunnelmoida lomaa. Joulun jälkeen lähdin muutamaksi päiväksi vanhempieni luo, jossa meillä olikin koko perhe koolla. Vuodenvaihdetta sen sijaan juhlistimme isommalla kaveriporukalla meidän kotonamme. Loppuloman sitten rentouduimmekin mieheni kanssa pääasiassa kotona. Yllättävän nopeasti loma sitten meni, kun oli paljon puuhaa ja hyvää seuraa. Itse jouluaatostahan täällä blogissa kerroinkin, mutta päätin jakaa vielä joitakin kuvia muista joulunpyhistä, uudenvuoden vietosta ynnä muusta.

Vielä joulun valmisteluista täällä Vantaan päässä. Joulun postauksesta pääsi unohtumaan tämä kuva, jossa on juuri aloitettu kokiskinkun keitto. Juuri ja juuri se tosiaan mahtui kattilaan ja hyvää tuli!

Tämä kuva on joulunpyhiltä, kun lähdin Kajaaniin vanhempieni luo viettämään jälkeisjoulua perheen kanssa. Siellä sai onneksi nähdä oikean joulukuusenkin eikä vain minun tunnalmanluomisyritelmääni.

Kajaanin suunnalla pääsi onneksi myös tunnelmoimaan joulua vähän valkeammissa tunnelmissa.

Mieheni uudenvuoden viettoon on perinteisesti kuulunut olivier-salaatti, johon tulee perunaa, porkkanaa, kananmunaa, herneitä, suolakurkkua (tämän tosin jätimme pois, koska vihaan suolakurkkua), lauantaimakkaraa (jonka tässä vaiheessa olimme onnellisesti unohtaneet) ja majoneesia. Koska meillä ei ollut kunnollista majoneesia, jäi maku ikävä kyllä hieman köyhäksi. Tuli salaatti onneksi kuitenkin syötyä.

Emme jaksaneet lähteä merta edemmäs kalaan katselemaan uudenvuoden viettoa. Parvekkeeltamme näkyi tulitusta monelta suunnalta, joten sitä oli helppo seurata parvekkeelta vilttiin kääriytyneenä. Ei ihan vetänyt vertoja viime vuoden Thaimaan reissun kokemukselle, mutta mukavaa omalla tavallaan.

Uuttavuotta juhlittiin myös pelaamalla monenlaista. Tässä on menossa yksi suosikkipeleistäni, Bang, kaikilla lisäosilla tietenkin.

Olen jo pitkään halunnut lukea Harry Potterit uudelleen, tällä kertaa englanniksi. Päätin päätimme mieheni kanssa lukea ensimmäisen kirjan yhdessä, koska kyllähän se vain on äärettömän paljon parempi kuin elokuva. Olemme edenneet hyvin ja minä olen päässyt harjoittelemaan niin englannin ääntämystä kuin erilaisia murteitakin. Hankalaa, kun Hagridin repliikit on kirjoitettu siten, että pakko on alkaa yrittää skotlannin murteella vetämään (se on ainoa Britannian murteista, josta on edes jotakin hajua). Ainakin monet naurut olemme sen myötä saaneet, kun olen alkanut kuulostaa aivan Arnold Schwarzeneggeriltä...

Potterin lisäksi postissa tuli joululahjani: uuteen läppäriini liitettävä ulkoinen dvd-soitin. Paitsi että se olikin jokin kiinalainen huijaus, jossa ei ollut mitään dvd-asemaa. Muistakaa aina lukea kaikesta netistä ostamastanne ne pienet präntit! Etenkin jos tilaatte Kiinasta!

Lomalla tuli herkuteltua ennen kaikkea suklaalla, mutta silloin jaksoi myös aamupalaksi paistaa lettuja. Tuli vihdoin käytettyä loppuun edellisiltä asukkailta jäänyt pancakemix.

Mukavia muistoja jäi siis tästä lomasta. Vaikka joulun valmistelua, matkustusta ja vieraista huolehtimistakin lomaan sisältyi, oli se kuitenkin todella rentouttava ja kaivattu paussi. Onneksi olen melko pian päässyt myös opiskeluihin takaisin kiinni ja mukavaa on todeta, että tämä on todella ala josta nautin. Tämä kevät on onneksi myös suhteellisen kevyt erityisesti edellisistä opinnoista saamieni korvaavuuksien vuoksi. Se on mukavaa, koska en todellakaan halua uutta burn outia kiireisten ja stressaavien opintojen vuoksi.

Jääpähän myös enemmän aikaa löytää niitä liikuntaharrastuksia, joista puhuin viime postauksessa. Tällä viikolla en ole liikuntaa vielä ehtinyt harrastamaan juurikaan, koska olen tehnyt pitkiä koulupäiviä ja siksi aikaa ja energiaa ei ole juurikaan ollut. Tänään ja huomenna pitäisi vielä jaksaa siivota, koska anoppi tulee kylään. Viikonloppuna pitää myös hieman lipsua herkkulakosta, koska menemme lauantaina ystäväni häihin. Koska kyllähän nyt kakkua pitää häissä syödä! Mutta en ajatellutkaan olla mikään ihan kauhea natsi itselleni, vaan lähinnä pyrkiä yleisesti vähentämään herkkujen syöntiä.

Minun jouluni

Jostain syystä minusta tuntuu, että joulukuu menee vuosi vuodelta nopeammin. Viikot kuluvat vilkkaasti ja yhtäkkiä huomaan, että on aaton aatto, kaikki joulutouhut ovat kesken ja hädin tuskin jää aikaa nauttia.

Tänä jouluna suurin osa joulutunnelmoinnista jäi jouluviikolle, koska minulla oli lomaa. Maanantaina kävin lahjaostoksilla,  torstaina kävimme miehen kanssa ostamassa tuhottoman määrän jouluruokaa sekä kauneimmissa joululauluissa ja perjantai kului siivoukseen ja kinkkuvalmisteluihin. Eli melko lahjakkaasti onnistuin taas aliarvioimaan työmäärän ja raatamaan perjantain ja osan lauantaistakin  selkä vääränä. Mutta onneksi oli silti mukavaa!

Hyasintin tuoksu on minulle kuusentuoksun ohella kaikkein jouluisin tuoksu.

Lahjojenkin paketointi jäi viime tippaan. Aattoillan lomassa samalla rupatellen ne kuitenkin tuli käärittyä paperiin.

Vietimme tänä vuonna aaton siis ihan vain kotona. Mieheni veli tuli meille aatoksi ja oli meillä yötä. Siksi siis ensimmäistä kertaa elämässäni sain valmistella joulun ihan itse (mies tietty auttoi minkä pystyi, mutta päävastuu oli minulla). Menimme kuitenkin melko helpolla stressin minimoimiseksi. Ostimme laatikot valmiina ja tuunasimme niitä vain vähän lisäämällä mausteita ja kermaa. Samoin rosollin ostin valmiina.

Isoin projekti olikin se, että päätimme ostaa kaksi kinkkua: toisen perinteiseksi uunissa paistettavaksi ja toisen testataksemme tv-kokki Nigellan Coca-colassa keitettävää kinkkua. Alun perin oli tarkoitus valmistaa molemmat kinkut jo perjantaina, mutta koska nukkuminenkin on ennen aattopäivää mukavaa, paistettu kinkku jäi seuraavalle päivälle. Kokiskinkku sen sijaan valmistui perjantaina ilman ongelmia. Noudatan Snellmanin sivulta löytynyttä ohjetta. Kinkku oli kolmisen kiloa painava, ja se mahtui juuri ja juuri isoimpaan kattilaamme. Laitoin vain yhden suuren punasipulin lohkottuna kattilaan, kinkun päälle ja kattilan piripintaan täyteen kokista. Kolmisen tuntia se sitten porisi siinä. Kuorrutteeseen tuli siirappia, fariinisokeria ja sinappijauhetta. Ja täytyy sanoa, että maistui ihan kinkulta. Paras osuus oli se kuorrutus ehdottomasti ja ainakin heti paiston jälkeen kinkku oli todella mehevää. Minusta ero normaaliin kinkkuun ei ollut suuri, mutta mieheni ja lankoni kehuivat kinkkua maasta taivaaseen. Joten saattaahan siitä tulla vaikka perinneresepti.

Yllättäen paistokinkun kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia. Kinkun sisälämpötila oli paiston alkuvaiheessa melko alhainen, mutta aloin paistamaan kinkkua Snellmanin ohjeiden mukaisesti ensin puoli tuntia 200 asteessa ja sitten 100 asteessa. No, olisi se lämpötila ehkä voinut olla korkeampi koska oletetun 3,5 tunnin sijaan paistoon meni 6 tuntia! Siinäpä sitten nälkäisinä odotellaan, että saadaan ensin se halvatun kinkku ulos ha sen jälkeen riisipiirakat, laatikot ja joulutortut. Onneksi kaikki lopulta onnistui hyvin ja maistui hyvältä. Loppuillasta otettiin sitten rennosti hääräilyn jälkeen.

Herkkua on siinä monenlaista...

Kaikesta härdellistä huolimatta meillä oli todella mukava aattoilta. Voisin kuvitella valmistelevani joulun toistekin. Nyt olen matkalla kohti pohjoista viettämään jälkeisjoulua perheeni kanssa. En ole käynyt siellä puoleen vuoteen, joten on mukavaa päästä näkemään omaa perhettä. 

Hyvää joulun jatkoa teille, lukijat!

Kehittelin meille "kuusenkorvikkeen"

Mistä olen kiitollinen

Yhdysvalloissa vietettiin pari päivää sitten kiitospäivää. Vaikka se ei kuulukaan suomalaiseen juhlakalenteriin, on aina silloin tällöin hyvä pysähtyä miettimään, mistä kaikesta olen tänään kiitollinen. Tässä muutamia asioista, joista olen valtavan kiitollinen.

Olen kiitollinen siitä, että valmistuin maisteriksi. Virallinen valmistumispäivä oli 24.11. ja eilen postiluukusta putkahti paketti, joka sisälsi tutkintotodistukseni. Olen ylpeä, että jaksoin tehdä töitä tutkinnon eteen. Välillä se oli hyvin epätoivoista, kuten olette kevään, kesän ja syksyn blogipostauksista nähneet. En olisi uskonut, että gradu vaatii niin paljon työtä, mutta olen ylpeä siitä, että jaksoin panostaa siihen ja sain siitä hyvän arvosanan.

Olen kiitollinen siitä, että kaikki on järjestynyt elämässäni taas niin hienosti. Saan opiskella kauan unelmoimaani alaa. Vaikka välillä omien kädentaitojen karkeus pelottaa, olen kuitenkin innoissani kun saan mahdollisuuden yrittää pärjätä tällä alalla. Saan asua tilavassa ja mukavassa asunnossa, joka on myös halpa. Ihmetyttää jo, miten ihmeessä mahduimme elämään aiemmassa 42 neliön kaksiossamme. Olen kiitollinen, että halvalla ostamamme astianpesukone toimii ja helpottaa arkea huomattavasti.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on upea aviomies, joka saa minut hyvälle mielelle ja tuntemaan itseni arvokkaaksi ja rakastetuksi. Olen kiitollinen siitä, että Jumala on auttanut minua toipumaan pahimmasta väsymyksestä niin, että jaksan huolehtia kodistamme edes kohtalaisen hyvin. Kun muistelee viime kevään väsymystä ja sitä, että en oikeasti jaksanut siivota moneen kuukauteen kunnolla, on oikein tyytyväinen tähän hetkeen, kun siivottua tulee yleensä useamman kerran kuukaudessa.

Olen kiitollinen myös perheestä, joka on kaukana mutta kuitenkin olemassa. Sen lisäksi minulla on myös mahtava uusi perhe miehen puolelta, joka saa minut tuntemaan itseni tervetulleeksi. Sen lisäksi olen valtavan kiitollinen ystävistä, jotka jaksavat pitää yhteyttä ja sopia tapaamisia, vaikka itselläni ei ole energia riittänyt siihen. He saavat minut rentoutumaan ja tuntemaan, ettei minun suorittamiseni määrittele arvoani, vaan minä itsessäni olen arvokas.

Olen kiitollinen toimivasta pienestä läppäristäni, jota voin pitää sylissäni juuri nyt ilman että se ylikuumenee tai sekoilee. Toimivat näppäimet eivät edeltävän kuuden vuoden jälkeen ole itsestäänselvyys, joten kiitän niistä. Olen kiitollinen tästä blogista, johon saan kirjoittaa tuntojani ja kehittää itseäni kirjoittajana. Toivon myös, että tämä blogi saa antaa lukijoillensa iloa ja ajateltavaa.

Ennen kaikkea olen kiitollinen anteeksiantavasta Jumalasta, joka kaikkien mokailujeni ja laiminlyömisteni jälkeenkin haluaa ottaa uudelleen kädestäni kiinni ja jatkaa matkaa yhdessä kanssani. Emme ole tämän syksyn aikana kovin montaa kertaa päässeet käymään seurakunnassa kaiken väsymyksen keskellä, mikä harmittaa. Olen kuitenkin kiitollinen, että saan ottaa aikaa levolle kun sitä tarvitsen. Toivon mukaan jossain vaiheessa voimia tulisi siihen, että seurakuntaan jaksaisi mennä ja myös harrastuksia aloittaa. Olen kiitollinen siitä, että huomenna on ensimmäinen adventti ja lämpöinen joulunaika saa alkaa siitä. Ja kolmen viikon päästä alkaa pitkä joululoma, jolloin ainakin saan levätä kunnolla, nähdä perhettä ja ystäviä ja tietenkin rauhoittua kunnolla joulun sanoman äärelle.

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Joulutunnelmaa

Joulukuu on mennyt tasaista vauhtia eteenpäin. Olemme vielä pari päivää Oulussa ennen kuin lähdemme minun vanhempieni luo aaton aattona siskoni kyydissä. Olemme siellä kaikki koolla joulun. Ajattelin hieman jakaa, mitä meidän joulunaikaamme on kuulunut.

Joulukuu tuli melko äkkiä ja yllättäen, sillä 27.-29.11. oli meillä seurakunnalla nuorisopäivät, joissa olin lauantaina mukana tanssimassa ja järjestämässä kahvitusta. Myös Room Escape oli sinä samana viikonloppuna ja toki muutkin kiireet kanssa veivät aikaa. Yleensä laitan joulukoristeet paikoilleen heti joulukuun ensimmäisenä päivänä ellen jo aiemminkin, esimerkiksi ensimmäisenä adventtina. Tänä vuonna sain ne kaivettua kellarikomeron kätköistä vasta 4.12. Mutta vaikka joulufiilistelyt alkoivat vähän myöhässä, niin eipä se mitään haittaa. Hyvin on ehtinyt tunnelmaa hakea myöhemminkin.

Ei meillä tosin paljon koristeita ole, kynttelikkö, siniset jouluvalot ja seinällä joulusukka. No, on muutama tonttu ikkunassakin, mutta ne eivät juurikaan lähes aina kiinni olevien verhojen takaa näy (syynä tähän on, että totesimme kadulta olevan melko hyvät näkymät asuntoomme etenkin vastapäiseltä bussipysäkiltä). Ostin myös hyasintin levittämään jouluista tuoksua kotiimme. Annoin sen vain olla alkuperäisessä "ruukussaan", ja se on kasvettuaan alkanut uhkaavasti kallistua... Pitäisi varmaan vihdoin hankkia ihan oikeita kukkaruukkuja. Ohessa muutama kuva.

Koetin laittaa lyijykynän tukemaan hyasinttiparkaa.

Vaikka olenkin ajatellut, että tämä joulukuu on ollut tavallista rauhallisempi, on kiirettä riittänyt silti sekä koulun että muiden menojen muodossa. Lähdin muun muassa mukaan nopealla aikataululla kerättyyn kuoroon, joka esiintyi seurakuntamme nuorten joulujuhlassa sekä koko seurakunnan joulujuhlassa. Kaiken tämän myötä alkoi tuntua, että kaikki hommat lykkääntyvät koko ajan. Joululahjat saimme onneksi mieheni kanssa melko kivuttomasti ostettua yhdellä reissulla kaupunkiin. Mikä ei ole todellakaan minulle itsestäänselvyys.

Näimmepä samalla reissulla Tiernapoikaesityksen, joita Tiernakaupunki Oulussa on paljon. Täällä järjestetään jopa tiernapoikakilpailut ja keskustan kävelykadulta, Rotuaarilta, löytyy tiernapoikapatsas. Olin aiemmin ohimennen nähnyt osia tiernapoikaesityksistä, mutten kiireen vuoksi ikinä ehtinyt jäädä katsomaan niitä kokonaan. Nyt vihdoin oli aikaa katsoa koko esitys. Oli muuten todella hyvä! Mahtavat maskeeraukset ja asut ja selvästi esitys oli hyvin harjoiteltu. Esityksen tasosta kertoo ehkä eniten se, että mieheni - joka hyvin harvoin innostuu mistään - taputti innoissaan ja kehui esitystä vielä jälkeenpäinkin. Tiernapoikien lisäksi olemme käyneet kauneimmissa joululauluissa ja minä kävin kuuntelemassa Oulun yliopiston kamariorkesterin joulukonserttia. Eli on tullut joululauluja kuunneltua ja laulettua.

Kaikki tohina aiheutti kuitenkin sen, että joulukortteja en ehtinyt tänä vuonna lähettää. Olen yrittänyt pitää tavan hengissä ja lähettänyt läheisimmille ystäville ja mieheni perheelle kortit parina viime vuonna. Tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, oli tarkoitus maalata kortit akryyliväreillä itse. En ole mikään huipputaiteilija, mutta mielestäni ihan söpöjä kortteja olen saanut aikaiseksi. Sitä paitsi tekee hyvää tehdä opiskelujen ohessa välillä tekmään jotain luovaa omaksi ja siinä samalla muiden iloksi. Aika ei kuitenkaan tänä vuonna riittänyt. Nyt onneksi osasin säästää itseäni siltä rääkiltä, että olisin yötä myöten itku kurkussa maalannut kortteja. Hauskuus on kuitenkin pääasia. Onneksi sähköisessä muodossa voi joulutervehdyksiä lähettää myöhemminkin.

Itsekään emme ainakaan vielä ole saaneet keneltäkään tutulta joulukorttia. Suurin osa lähettää hyvän joulun toivotukset juurikin sähköisesti nykyään. Mukava yllätys oli kuitenkin, että hääpaikkanamme toimineesta leirikeskuksesta saapui postissa joulukortti. Ihan mahtava paikka ihan oikeasti! He auttoivat meitä niin paljon ja vastasivat jokaiseen toiveeseemme ja enemmänkin sydämellisellä ja asiantuntevalla otteella. Se tuntuu todella hyvältä, koska viime keväämä paikan varaamisen jälkeen mietin vielä pitkään, teinkö virheen pohtien tilan rajallisuutta ynnä muuta. Ihanaa, että sai todeta paikan olleen nappivalinta.

On ollut myös mukavaa, kun ainakin täällä Oulussa on ollut suurimman osan joulukuuta lunta maassa. Kuukauden alkupuolella lumet välillä sulivat pois, mutta nyt on plussakeleistä huolimatta lunta sen verran, että maa on pysynyt valkoisena. Välillä oli jopa -15 astetta pakkasta ja oli ihanan talvisen näköistä. Olen ihan mielissäni tuijotellut ikkunasta ulos lumisadetta ja sinertyvää maisemaa. Toivottavasti myös jouluna tulisi lunta eikä vesisadetta.

Kaunista ja talvista! Tykkään!

Tässä meidän joulukuulumisiamme. Jos en enää ennen joulua ehdi kirjoittaa, niin oikein iloista joulua ja paljon lämpöisiä hetkiä teille, lukijat!

Tässä minun joululukemiseni. Koulukirjojen vastapainoksi Harlequin Historicals-hömppää.