Keveämpi kevät 2017

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia. En ota vuoden vaihtumista niin uudistavana tai suurena muutoksena. Pitää vain jatkossa muistaa kirjoittaa 2017 2016 sijaan, siinä kaikki. Nyt kuitenkin  suurimmasta väsymyksestä toipuminen sattui juuri tähän loppuvuoteen ja se on inspiroinut tekemään minua suunnitelmia ensi vuoden varalle. Kyllä niitä voisi jopa uudenvuodenlupauksiksi nimittää.

Olen todella iloinen siitä, että energiaa todella tuntuu olevan nykyään enemmän. Kotitöiden tekeminen ei tunnu yhtä raskaalta ja ystävien näkeminen tuntuu mukavalta eikä ahdistavalta tai väsyttävältä. Haluaisin kuitenkin karsia lopunkin "plösöytymisen" elämästäni. Plösöytymisellä tarkoitan toimettomuutta, laiskuutta, passiivisuutta. Sen vuoksi olenkin suunnitellut palauttavani liikunnan harrastamisen elämääni. Syksyllä kävin silloin tällöin lenkillä ja yritin myös pitää tanssiharrastusta yllä improvisaation avulla. Satunnainen kotona ja sen lähettyvillä heiluminen ei selkeästi kuitenkaan ole tarpeeksi, koska kiloja on kertynyt syksyn aikana hieman lisää.

Liikuntaharrastusta aion palauttaa elämääni ennen kaikkea säännöllistämällä sitä. Ostin korkeakoululiikunnan liikuntapassin, jolla pääsen ilmaiseksi tanssitunneille. Uimisharrastusta aion myös herätellä eloon ja houkutella mahdollisimman usein myös mieheni mukaan. Jos sen lisäksi vielä jotakin mukavaa löytyy, voin lähteä mukaan. Esimerkiksi hydrobiciä voisin kokeilla. Olisi mukavaa, jos edes pari kertaa viikossa tulisi jotakin rankempaa liikuntaa harrastettua. Tämän lisäksi olen suunnitellut palauttavani lihaskuntotreeniä viikko-ohjelmaan. En hirveästi tykkää ohjatusta jumpasta enkä kuntosalitreenistä, joten luultavasti toteutan tätä ihan vain kotona. Olen jopa vannottanut itseäni treenaamaan lankkua, jota vihaan yli kaiken. Pitää varmaan ottaa se haasteena; katsoa kuinka kauan kevään lopulla jaksan pitää asentoa yllä.

Tännekin päin saapui tällä viikolla talvi. Pakkasta on ollut lähes -20 astetta.

Liikunnan lisäämisen ensisijainen tarkoitus on tuoda enemmän energiaa arkeeni, mutta tietenkin myös paino olisi mukavaa saada putoamaan hiukan. Olen huomannut, että painon nousu on alkanut vaikuttaa muun muassa siten, että selkä saattaa kipeytyä helpommin ja astmaoireet ovat pahentuneet. Sen lisäksi ei ole tietenkään mukavaa, kun vaatekoko kasvaa eikä tiukkoja vaatteita kehtaa käyttää pömppiksen takia. Viimeinen masentava fakta tuli ilmi terveydenhoitajalla käydessäni, sillä hän totesi painoindeksini ylittäneen ylipainon rajan. Olen suurimman osan elämästäni kuullut terkkareilta olevani hoikka ja että painoni voisi vähän nousta. Siksi ylipainon puolelle joutuminen oli aika rankka paukku, joka todellakin laittoi minäkuvaa uusiksi. En kuitenkaan aio aloittaa mitään himorääkkiä. Minua ei haittaa, vaikka muotoni olisikin hiukan kurvikkaampi kuin ennen, vaan ennen kaikkea toivon että yleinen hyvinvointini paranisi.

Painonnousuun lienee vaikuttanut myös se, että syksyllä tuli syötyä karkkia aika paljon enemmän kuin ennen. Suurin syy tähän oli todennäköisesti stressi, mutta makeanhimo jäi kyllä päälle. Etenkin joulunaikaan kun tuli paljon syötyä konvehteja, alkoi huomata suoranaisia vieroitusoireita kun sitten tulikin suklaaton päivä. Tämän vuoksi päätin haastaa itseäni myös karkinsyönnin vähentämiseksi. Aloitan ensi viikon alusta karkkilakon, joka kestää pääsiäiseen asti. Karkit ja muu makea naposteltava saa jäädä. Sen verran ainoastaan armahdin itseäni, että kerran kuukaudessa sallin itselleni miehen kanssa jaetun sipsipussin.

Tällaisilla eväillä olen siis lähdössä uuteen vuoteen. Toivottavasti projekti tuottaa tulosta ja olo kohenisi entisestään. Teittekö te uudenvuodenlupauksia?

Pimeyttä ja kauneudenkaipuuta

Jonkin aikaa on ollut blogihiljaisuutta koulukiireitten vuoksi. Tänään sain viimein yhden luku-urakan päätökseen. Toivon mukaan tulee tentistä hyvä numero. Uhrasin lukemiseen syyslomanikin.

En ole kovinkaan paljon pimeän ystävä, mutta tänä vuonna se on tuntunut ihan mukavalta. Päivällä maisema näyttää niin ankealta, vaikka aurinko paistaisi. Pimeä peittää kaiken harmauden ja paljauden ja tekee kaikesta mystistä ja tunnelmallista. Tänä vuonna ei ole ollut samanlaista kaamosväsymystäkään kuin ennen. Masenteluun olen ollut taipuvainen aiempina syksyinä, ja valehtelisin jos väittäisin etten olisi ollut allapäin tänäkään syksynä. Mutta tuntuu, että vähemmän kuitenkin kuin aiemmin.

Kävin kuvaamassa superkuun aikaan. Kuu ei tosin näytä kuvissa niin isolta kuin todellisuudessa.

Syksy on mennyt jotenkin kauhean äkkiä. Kohta on jo marraskuu. Olen melkoinen jouluihminen, ja yleensä odotan ensilunta ja sen valaisevaa vaikutusta. Tänä vuonna minulla ei ole sen kanssa kiirettä. Nautin pimeydestä ja siitä, että pääsen kouluun pyörällä ilman suurta liukastumisvaaraa. Mutta ehkä vähitellen alkaa tuntua siltä, että joulutunnelmaankin voisi vähitellen virittyä. Joulukarkit kaupassa ehkä vaikuttavat (mutta en sortunut ostamaa, ihan tosi).

Mukavaa tässä syksyssä on myös se, että olen mukana parissa projektissa. Toinen on seurakunnan tanssiryhmä, jonka kanssa olemme harjoittelemassa tanssiesitystä marraskuun lopussa seurakunnassamme olevaan tapahtumaan. Ryhmä oli pieni rukousvastaus, koska olen toivonut voivani jatkaa tanssiharrastustani, mutta syksyn iltaluentojen ja tanssituntien kalliiden hintojen vuoksi en ole pystynyt. Kun sitten ilmestyi ilmoitus tästä ryhmästä, olin ihan innoissani. Voi olla, että keväällä menen myös jollekin tanssikurssille, jonka saa korkeakoululiikunnan sporttipassilla halvemmalla.

Tanssi oli minulle rakas harrastus ja harmitti, että sen kalleuden vuoksi jouduin sen taas joksikin aikaa jättämään. Ihanaa, kun sitä saa taas heräteltyä henkiin. Se yhdistää niin monta minulle rakasta asiaa: musiikin, taiteen ja kauneuden. Katsoin jokin aika sitten vanhoja Kajaani Dancen aikaisia esiintymisvideoita, joista olin ihan haltioissani. Niin paljon kauneutta ja myös tosi siistejä juttuja, kuten Agatha Christien kirjojen inspiroima koreografia, löytyi. Tekisi kyllä mieli joskus mennä oikeaan balettiin, sen verran innoissani olin videoiden balettipätkistäkin. Mielettömän hienoja sävellyksiä ja niin kaunista liikettä, ah. Mutta tuota miestä tuskin saa sukkahousuihin verhoutuneita miehiä katsomaan. Ehkä jonkun ystävän kanssa joskus, kun on tarpeeksi rahaa sellaiseen.