Pimeyttä ja kauneudenkaipuuta

Jonkin aikaa on ollut blogihiljaisuutta koulukiireitten vuoksi. Tänään sain viimein yhden luku-urakan päätökseen. Toivon mukaan tulee tentistä hyvä numero. Uhrasin lukemiseen syyslomanikin.

En ole kovinkaan paljon pimeän ystävä, mutta tänä vuonna se on tuntunut ihan mukavalta. Päivällä maisema näyttää niin ankealta, vaikka aurinko paistaisi. Pimeä peittää kaiken harmauden ja paljauden ja tekee kaikesta mystistä ja tunnelmallista. Tänä vuonna ei ole ollut samanlaista kaamosväsymystäkään kuin ennen. Masenteluun olen ollut taipuvainen aiempina syksyinä, ja valehtelisin jos väittäisin etten olisi ollut allapäin tänäkään syksynä. Mutta tuntuu, että vähemmän kuitenkin kuin aiemmin.

Kävin kuvaamassa superkuun aikaan. Kuu ei tosin näytä kuvissa niin isolta kuin todellisuudessa.

Syksy on mennyt jotenkin kauhean äkkiä. Kohta on jo marraskuu. Olen melkoinen jouluihminen, ja yleensä odotan ensilunta ja sen valaisevaa vaikutusta. Tänä vuonna minulla ei ole sen kanssa kiirettä. Nautin pimeydestä ja siitä, että pääsen kouluun pyörällä ilman suurta liukastumisvaaraa. Mutta ehkä vähitellen alkaa tuntua siltä, että joulutunnelmaankin voisi vähitellen virittyä. Joulukarkit kaupassa ehkä vaikuttavat (mutta en sortunut ostamaa, ihan tosi).

Mukavaa tässä syksyssä on myös se, että olen mukana parissa projektissa. Toinen on seurakunnan tanssiryhmä, jonka kanssa olemme harjoittelemassa tanssiesitystä marraskuun lopussa seurakunnassamme olevaan tapahtumaan. Ryhmä oli pieni rukousvastaus, koska olen toivonut voivani jatkaa tanssiharrastustani, mutta syksyn iltaluentojen ja tanssituntien kalliiden hintojen vuoksi en ole pystynyt. Kun sitten ilmestyi ilmoitus tästä ryhmästä, olin ihan innoissani. Voi olla, että keväällä menen myös jollekin tanssikurssille, jonka saa korkeakoululiikunnan sporttipassilla halvemmalla.

Tanssi oli minulle rakas harrastus ja harmitti, että sen kalleuden vuoksi jouduin sen taas joksikin aikaa jättämään. Ihanaa, kun sitä saa taas heräteltyä henkiin. Se yhdistää niin monta minulle rakasta asiaa: musiikin, taiteen ja kauneuden. Katsoin jokin aika sitten vanhoja Kajaani Dancen aikaisia esiintymisvideoita, joista olin ihan haltioissani. Niin paljon kauneutta ja myös tosi siistejä juttuja, kuten Agatha Christien kirjojen inspiroima koreografia, löytyi. Tekisi kyllä mieli joskus mennä oikeaan balettiin, sen verran innoissani olin videoiden balettipätkistäkin. Mielettömän hienoja sävellyksiä ja niin kaunista liikettä, ah. Mutta tuota miestä tuskin saa sukkahousuihin verhoutuneita miehiä katsomaan. Ehkä jonkun ystävän kanssa joskus, kun on tarpeeksi rahaa sellaiseen.