tiistai 9. helmikuuta 2016

Lukutoukkana luokses möngin

Nyt kun häämatkapostaukset ovat vihdoinkin pois alta, voisin kertoa hieman kuulumisia. Loma oli todellakin rentouttava ja antoi kaivattua välimatkaa opiskeluihin. Uusin voimin oli hyvä taas palata koulun penkille ja alkaa palauttelemaan mieleen, että missäs vaiheessa se gradu olikaan. Minulla on tänä keväänä muutama kurssi ja jatkan muun muassa venäjän opintoja. Gradu on kuitenkin se suurin työsarka. Se etenee hyvää vauhtia ja valmistuu todennäköisesti kevään aikana. Suurin haaste on muistuttaa itselleni, että se on vain harjoitustyö eikä elämää suurempi asia, josta tulevaisuuteni riippuu. Olen nimittäin välillä liian perfektionisti ja vaadin itseltäni liikoja. Haluaisin kuitenkin tehdä hyvää työtä ja saada hyvän arvosanan, mutta väsyttämättä itseäni täysin.

Muu elämä pyörii paljolti kotielämän ja seurakunnan ympärillä. Juuri viime viikonloppuna olin mukana tarjoilemassa seurakunnassa järjestetyllä sapattiaterialla. Samalla saimme syödä aterian ilmaiseksi. Se oli hieman erkoinen, mutta maistui kyllä. Suurin työ oli se, että tiskasimme ruokailijoiden astiat, mikä ei ollutkaan ihan nopea homma. Ruokailijoita oli muistaakseni noin 200 ja joka ikinen haarukka rakennuksessa oli käytössä (jouduimme itse syömään muoviaterimilla). Tiskaamiseen meni siis useampi tunti. Lähdin itse polkemaan kotiin puolenyön aikoihin ja osa vielä jäi tiskaamaan. Oli kuitenkin antoisaa olla palvelemassa ja tuntui mukavalta kun vielä seuraavana päivänäkin seurakunnan vanhempi väki kiitteli meitä nuoria tarjoilusta.

Olen yrittänyt kevään aikana lisätä liikuntaa arkeeni, koska se antaa paljon enemmän voimia arkeen. Ja toki muutma kilokin voisi samalla tippua ja vyötärönympärys kaventua, etteivät housut kiristäisi niin paljon. Zumbaan ja uimaan olen selvinnyt ja olen myös käynyt kävelylenkeillä - samalla Ingressiä pelaillen. Level 5 alkaa olla jo lähellä... Jee! Eräällä kävelylenkillä joen rannassa huomasin joutsenia, jotka uiskentelivat sorsien keskellä kuin kotonaan. Ohessa kuva tästä hauskasta näystä.



Eniten vapaa-aikaa minulla on mennyt viime aikoina kaunokirjallisuuden lukemiseen. Luin Mma Ramotswe-sarjan Limpopon yksityisetsiväkoulu, joka oli yhtä hyvä kuin sarjan muutkin osat. Kekseliäs, hauska ja filosofinen. Sen jälkeen luin ensimmäisen Nälkäpeli-kirjan. Olin kyllä nähnyt elokuvan, joten tiesin juonen. Tykkään silti mieluummin lukea kirjan, koska tässäkin kirjassa henkilön ajatukset ja kokemukset tulevat elokuvaa paremmin esille, etenkin kun Katnissin hahmo on lähtökohtaisesti hyvin pokerinaamainen. Mieheni ei erityisemmin pitänyt elokuvasta, mutta minusta Panem vyöhykkeineen on mielenkiintoinen skenaario tulevaisuudesta. Siitä, että ehkä ihmiskunta ei kykenekään tasa-arvoisuuteen vaan ajautuu jälleen diktatuuriin. En ole nähnyt muita elokuvia, joten muut kirjat saan lukea vähän suuremmalla jännityksellä.

Viimeisimpänä luin Graeme Simsionin kirjan Vaimotesti. Lainasin sen jo kesällä, mutta hääjärjestelyjen, kesätöiden ja muuton tuoksinassa en ehtinytkään lukea sitä. Nyt viimein sain sen taas käsiini. Ja tykkäsin todella paljon. Romanttisen hömpän rajamailla se liikuskelee genreltään, mutta päähenkilö onkin mies, mikä tuo erilaista näkökulmaa. Se kertoo sosiaalisesti rajoittuneesta tiedemiehestä, joka tahtoisi löytää vaimon itselleen. Hän päättää kehittää testin, joka karsii pois epäsopivat kumppanit. Suunnitelma ei etenekään aivan mutkattomasti ja lopulta päähenkilö Don oppii paljon itsestään ja toisista. Kirja oli todella hauska ja mukaansatempaava. Pidin paljon päähenkilöstä. Hän toi alussa kovasti mieleen The Big Bang Theoryn Sheldonin. Don on hyvin sympaattinen ja suloinen hahmo ja ainakin itse paikoin samastuin häneen paljon, koska omat sosiaaliset taitonikin ovat vähän vajavaiset. Kirjassa on samantapaista nokkeluutta ja hulvattomia tilanteita kuin Sophie Kinsellan kirjoissa. Vaikka arvasinkin loppuratkaisun, kirja oli minusta erittäin nautittava ja yksi parhaista lukukokemuksista pitkään aikaan. Suosittelen! Tuskin maltan odottaa jatko-osaan kiinni pääsemistä.

Seuraavaksi aion lukea Mary Hoffmanin Stravaganza-kirjasarjan viimeisen teoksen. Kyseessä on nuorten fantasiakirjasarja, josta olen aikoinani ensimmäisen osan lukenut jo kuutosluokalla ja loput yläasteikäisenä. Muutama vuosi sitten huomasin, että trilogia olikin paisunut kolmella osalla lisää. Niinpä aloitin sarjan lukemisen uudelleen, koska en muistanut kirjoista kovinkaan paljon. Kirjat kertovat lontoolaisista nuorista, jotka päätyvät Italian kaltaiseen rinnakkaismaailmaan, salaperäiseen Taliaan. Taliassa eletään 1500-lukua ja kirjoissa päästäänkin niin ruhtinaiden palatseihin kuin talliinkin. Nuoret kohtaavat seikkailuja ja päätyvät täyttämään tehtävän, jonka kohtalo on heille antanut. Lukukokemukset ovat olleet yllättävänkin hyvä. Kirjat on taidolla kirjoitettu ja juoni monivivahteinen. Neljäs osa Salaisuuksien kaupunki tosin ei minua vakuuttanut, mutta seuraava kirja oli jälleen mielenkiintoisempi. Suosikkini tähän mennessä lukemistani osista on kuitenkin kolmas kirja, Kukkien kaupunki. Se on jännittävä eikä juonta arvaa ennalta. Jännityksellä odotan, millainen kokemus viimeinen osa, Miekkojen kaupunki, on.


Tästä postauksesta tulikin varsin kirjallisuuspitoinen. Mitä kirjoja te olette viime aikoina lukenut ja millaisia lukukokemuksia ne olivat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti