Esittäytyminen

Hei!

Aloittaminen on aina vaikeaa. Mutta "hei" on aina hyvä alku. Se viestii ystävällisyydestä. 

Pidin aiemmin blogia, jossa kerroin kokkauksesta (enimmäkseen epäonnistumisistani siinä) sekä lukemistani kirjoista. Se kuitenkin alkoi tuntua aikansa eläneeltä, kun noin neljä ja puoli vuotta olin sitä kirjoitellut. Kaipasin uutta blogia, jossa voisin kertoa vapaammin elämästäni ja ajatuksistani.

No. Tässä se vihdoin on, kun tänään yliopistolta iltaluennon jälkeen kotiin pyöräillesäni innostuin sen luomaan. Ajatus tästä blogista on muhinut päässäni jo jonkin aikaa, mutta kysymys sen toteuttamistavasta sekä ajanpuute viivyttivät sen perustamista. Tänään tuli kuitenkin vihdoin olo, että nyt on tämän blogin aika. 

Ehkäpä kerron hieman itsestäni, esittäytyminen on aina kohteliasta. Opiskelen kuudetta vuotta yliopistossa (anonymiteetin vuoksi kerron vain, että humanistista alaa) ja teen tänä lukuvuonna viimeisiä opintojani sekä gradua. Menin vähän päälle kuukausi sitten naimisiin ja olemme nyt aloitelleet mieheni kanssa yhteistä arkea ensimmäisessä yhteisessä kodissamme. Kuulun helluntaiseurakuntaan ja blogiin kirjoittelenkin varmasti paljon ajatuksia uskosta. Erityisesti nuortenillat ja nuorten aikuisten naisten solu kuuluvat arkeeni. 

Rakkaimpia harrastuksiani on pienestä pitäen ollut lukeminen. Sen lisäksi luonnossa liikkuminen muun muassa minun ja mieheni yhteisten harrastusten geokätköilyn ja frisbeegolfin parissa on minulle tärkeää. Sen lisäksi musiikki ja tanssi ovat lähellä sydäntäni, vaikken tanssia enää vakituisesti harrastakaan. Lisäksi säännöllisen epäsäännöllisesti innostun erilaisista asioista, kuten bloggaamisesta, askartelusta, liikuntaharrastuksista ynnä muusta. Toivon mukaan innostus tämän blogin parissa kestää pidemmän aikaa ja saisin tätä kautta heräteltyä opinto- ja muiden elämän kiireiden myötä kuollutta kirjoitusharrastustani eloon.

Toivon mukaan tämä blogi on voimavara ja ajatusten käsittelyn paikka opintokiireiden ja stressin keskellä. Kun kirjoittaa ja lukee paljon akateemista tekstiä, on luovuus joutunut vuosien varrella riutumaan, vaikka se ennen oli suuri voimavara elämässäni. Toivon kuitenkin myös, että tämä blogi voisi olla antoisa myös teille lukijoille ja saisitte tästä paitsi huvia, myös ajatuksen aihetta.

...Olen huono myös lopettamisessa. Puheluiden lopussakin jään himmailemaan ja ihmettelemään, että mitähän tässä sanoisi loppuun ilman että kuulostaa teeskentelevältä. Sanotaan vaikka, että näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Palaillaan. Adiós. Kirjoittelemisiin. Äh.