101 suomalaista kirjaa

Julkaisin aiemmin blogissa BBC:n keräämän sadan kirjan listan, jotka jokaisen tulisi heidän mielestään lukea elinaikanaan. Laskin itse, montako olin tullut lukeneeksi ja sain tulokseksi 21. Tämä postaus löytyy täältä.

Huomasin, että Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi Yle on listannut 101 kirjaa jokaiselta itsenäisyyden vuodelta. Sain siitä idean, jolla voin juhlistaa Suomen juhlavuotta lukemalla. Listaan nyt ne kirjat, jotka olen lukenut ja vuoden lopulla teen uuden postauksen, jossa katsastan montako kirjaa lisää olen saanut luettua. Tässä hyvä haaste myös muille lukutoukille tai ihan vain niillekin, jotka tahtovat sivistää itseään kotimaisella kirjallisuudella. Koko lista löytyy täältä, ja jokaiseen kirjaan liittyy myös lyhyt kuvaus, johon pääsee kirjan nimeen liitetystä linkistä.

Olen merkinnyt punaisella kaikki lukemani kirjat.

2010-luku

2016 Ilkka Remeksen Kiirastuli

2015 Elina Hirvosen Kun aika loppuu

2014 Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia

2013 Pauliina Rauhalan Taivaslaulu

2012 Juha Seppälän Mr. Smith

2011 Rosa Liksomin Hytti nro 6

2010 Markus Nummen Karkkipäivä

2000-luku

2009 Maarit Verrosen Normaalia elämää

2008 Sofi Oksasen Puhdistus

2007 Risto Isomäen Litium 6

2006 Leena Krohnin Mehiläispaviljonki

2005 Arto Salmisen Kalavale

2004 Reko Lundánin Rinnakkain

2003 Lars Sundin Erikin kirja

2002 Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie

2001 Jari Tervon Suomemme heimo

2000 Jusa Peltoniemen Jäähyväiset sukuromaanille

1990-luku

1999 Veronica Pimenoffin Maa ilman vettä

1998 Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu

1997 Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko

1996 Kreetta Onkelin Ilonen talo

1995 Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki

1994 Matti Paloheimon Valkoinen Mandela

1993 Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rakkauden nälkä

1992 Daniel Katzin Saksalainen sikakoira

1991 Erno Paasilinnan Kauppamiehet isänmaan asialla

1990 Olli Jalosen Isäksi ja tyttäreksi

1980-luku

1989 Annika Idströmin Kirjeitä Trinidadiin

1988 Kari Kontion ja Tuomas Nevanlinnan Kirjava lehmä

1987 Eeva Kilven Animalia

1986 Antti Tuurin Ameriikan raitti

1985 Matti Pulkkisen Romaanihenkilön kuolema

1984 Pirkko Saision Kainin tytär

1983 Joni Skiftesvikin Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja

1982 Kaari Utrion Ruusulaakso

1981 Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä

1980 Kauko Röyhkän Tien laidalla Waterloo

1970-luku

1979 Asikaisen, Mellerin ja Vuennon Pete Q

1978 Juhani Peltosen Elmo

1977 Paavo Haavikon Kansakunnan linja

1976 Risto Rasan Kaksi seppää

1975 Jussi Kylätaskun Revari

1974 Veijo Meren Kuviteltu kuolema

1973 Heikki Turusen Simpauttaja

1972 Arto Paasilinnan Operaatio Finlandia

1971 Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä

1970 Lassi Sinkkosen Solveigin laulu

1960-luku

1969 Jarkko Laineen Niin kulki Kolumbus

1968 Tytti Parraksen Jojo

1967 Hannu Salaman Minä, Olli ja Orvokki

1966 Arvo Salon Lapualaisooppera

1965 Timo K. Mukan Tabu

1964 Marja-Leena Mikkolan Tyttö kuin kitara

1963 Paavo Rintalan Sissiluutnantti

1962 Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella?

1961 Anni Polvan Tiinalla on hyvä sydän

1960 Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia

1950-luku

1959 Anders Cleven Katukiviä

1958 Aapelin Pikku Pietarin piha

1957 Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen tarinoita

1956 Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia

1955 Rauha S. Virtasen Seljan tytöt

1954 Väinö Linnan Tuntematon sotilas

1953 Aino Räsäsen Näkemiin, Helena!

1952 Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija

1951 Yrjö Kokon Sudenhampainen kaulanauha

1950 Tove Janssonin Muumipapan urotyöt

1940-luku

1949 Valentinin Ruma Elsa

1948 Elvi Sinervon Vuorelle nousu

1947 Outsiderin Kilroy oli täällä

1946 Jussi Talven Tällaista oli palata

1945 Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen

1944 Armas J. Pullan "Jees, leskiyli-insinöörskä!" sanoi vääpeli Ryhmy

1943 Matti Hällin Suopursu kukkii

1942 Eila Pennasen Ennen sotaa oli nuoruus

1941 Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä

1940 Erkki Palolammen Kollaa kestää

1930-luku

1939 Hella Wuolijoen Niskavuoren leipä

1938 Olavi Paavolaisen Risti ja hakaristi

1937 Martti Laineen Kuilu

1936 Sally Salmisen Katriina

1935 Saima Harmajan Sateen jälkeen

1934 Katri Valan Paluu

1933 Joel Lehtosen Henkien taistelu

1932 Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa

1931 Pentti Haanpään Noitaympyrä

1930 Iris Uurron Ruumiin ikävä

1920-luku

1929 Aarno Karimon Kumpujen yöstä

1928 Aino Kallaksen Sudenmorsian

1927 Unto Seppäsen Taakankantajat

1926 Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili

1925 Edith Södergranin Maa jota ei ole

1924 Maria Jotunin Tohvelisankarin rouva

1923 Kaarlo Hännisen Kiveliön karkurit

1922 Anni Swanin Pikkupappilassa

1921 Ollin Mustapartainen mies herättää pahennusta

1920 Juhani Ahon Muistatko?

1910-luku

1919 Frans Emil Sillanpään Hurskas kurjuus

1918 Eino Leinon Vapauden kirja

1917 Konrad Lehtimäen Ylös helvetistä

Kotimainen kirjallisuus on selvästi kansainvälistä huonommin hallussa, kun luettuja kirjoja kertyi vain neljä. Toisaalta todella moni kirjailija oli tuttu ja olin lukenut heiltä muita teoksia kuin tässä mainitut, mukaan lukien Tove Jansson, Mika Waltari, Anni Swan, Anni Polva, Saima Harmaja ja Edith Södergran. Täytyy kyllä tutustua näihin listalla oleviin teoksiinkin. Ja tietenkin minulla on ainakin kaksi valtavaa Sinuhe Egyptiläisen ja Tuntemattoman Sotilaan muotoista aukkoa sivistyksessä. Erityisen iloinen olin siitä, että mukaan oli otettu myös runoteoksia, klassikkolastenkirjoja ja vuoden kristilliseksi kirjaksi vuonna 2013 valittu Pauliina Rauhasen Taivaslaulu, joka on loistava kirja.

Montako kirjaa te saitte listalta? Jäikö jokin teos ulkopuolelle? Mitä suosittelette?

Minulla on tässä vuodeksi urakkaa. Eipähän ainakaan ideat lopu kesken. Katsotaan sitten joulukuussa, montako tuli luettua!

Lomatunnelmiin palailua

Kolmen viikon joululoma sai maanantaina päätöksensä ja oli aika palata kouluun. Se tuntui taas aika tahmealta etenkin kun unirytmi oli uudenvuoden jäljiltä luiskahtanut siihen, että nukkumaan tuli mentyä vasta kolmen-viiden aikaan ja herättyä noin puoli kolmelta päivällä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä unta kertyikin sitten varastoon vain nelisen tuntia. No, selvisin siitä päivästä, ihme ja kumma. Sen jälkeen on ollut hieman helpompaa ja unirytmi on palannut arkiseen uomaansa.

Ajattelin vielä kuitenkin jälkitunnelmoida lomaa. Joulun jälkeen lähdin muutamaksi päiväksi vanhempieni luo, jossa meillä olikin koko perhe koolla. Vuodenvaihdetta sen sijaan juhlistimme isommalla kaveriporukalla meidän kotonamme. Loppuloman sitten rentouduimmekin mieheni kanssa pääasiassa kotona. Yllättävän nopeasti loma sitten meni, kun oli paljon puuhaa ja hyvää seuraa. Itse jouluaatostahan täällä blogissa kerroinkin, mutta päätin jakaa vielä joitakin kuvia muista joulunpyhistä, uudenvuoden vietosta ynnä muusta.

Vielä joulun valmisteluista täällä Vantaan päässä. Joulun postauksesta pääsi unohtumaan tämä kuva, jossa on juuri aloitettu kokiskinkun keitto. Juuri ja juuri se tosiaan mahtui kattilaan ja hyvää tuli!

Tämä kuva on joulunpyhiltä, kun lähdin Kajaaniin vanhempieni luo viettämään jälkeisjoulua perheen kanssa. Siellä sai onneksi nähdä oikean joulukuusenkin eikä vain minun tunnalmanluomisyritelmääni.

Kajaanin suunnalla pääsi onneksi myös tunnelmoimaan joulua vähän valkeammissa tunnelmissa.

Mieheni uudenvuoden viettoon on perinteisesti kuulunut olivier-salaatti, johon tulee perunaa, porkkanaa, kananmunaa, herneitä, suolakurkkua (tämän tosin jätimme pois, koska vihaan suolakurkkua), lauantaimakkaraa (jonka tässä vaiheessa olimme onnellisesti unohtaneet) ja majoneesia. Koska meillä ei ollut kunnollista majoneesia, jäi maku ikävä kyllä hieman köyhäksi. Tuli salaatti onneksi kuitenkin syötyä.

Emme jaksaneet lähteä merta edemmäs kalaan katselemaan uudenvuoden viettoa. Parvekkeeltamme näkyi tulitusta monelta suunnalta, joten sitä oli helppo seurata parvekkeelta vilttiin kääriytyneenä. Ei ihan vetänyt vertoja viime vuoden Thaimaan reissun kokemukselle, mutta mukavaa omalla tavallaan.

Uuttavuotta juhlittiin myös pelaamalla monenlaista. Tässä on menossa yksi suosikkipeleistäni, Bang, kaikilla lisäosilla tietenkin.

Olen jo pitkään halunnut lukea Harry Potterit uudelleen, tällä kertaa englanniksi. Päätin päätimme mieheni kanssa lukea ensimmäisen kirjan yhdessä, koska kyllähän se vain on äärettömän paljon parempi kuin elokuva. Olemme edenneet hyvin ja minä olen päässyt harjoittelemaan niin englannin ääntämystä kuin erilaisia murteitakin. Hankalaa, kun Hagridin repliikit on kirjoitettu siten, että pakko on alkaa yrittää skotlannin murteella vetämään (se on ainoa Britannian murteista, josta on edes jotakin hajua). Ainakin monet naurut olemme sen myötä saaneet, kun olen alkanut kuulostaa aivan Arnold Schwarzeneggeriltä...

Potterin lisäksi postissa tuli joululahjani: uuteen läppäriini liitettävä ulkoinen dvd-soitin. Paitsi että se olikin jokin kiinalainen huijaus, jossa ei ollut mitään dvd-asemaa. Muistakaa aina lukea kaikesta netistä ostamastanne ne pienet präntit! Etenkin jos tilaatte Kiinasta!

Lomalla tuli herkuteltua ennen kaikkea suklaalla, mutta silloin jaksoi myös aamupalaksi paistaa lettuja. Tuli vihdoin käytettyä loppuun edellisiltä asukkailta jäänyt pancakemix.

Mukavia muistoja jäi siis tästä lomasta. Vaikka joulun valmistelua, matkustusta ja vieraista huolehtimistakin lomaan sisältyi, oli se kuitenkin todella rentouttava ja kaivattu paussi. Onneksi olen melko pian päässyt myös opiskeluihin takaisin kiinni ja mukavaa on todeta, että tämä on todella ala josta nautin. Tämä kevät on onneksi myös suhteellisen kevyt erityisesti edellisistä opinnoista saamieni korvaavuuksien vuoksi. Se on mukavaa, koska en todellakaan halua uutta burn outia kiireisten ja stressaavien opintojen vuoksi.

Jääpähän myös enemmän aikaa löytää niitä liikuntaharrastuksia, joista puhuin viime postauksessa. Tällä viikolla en ole liikuntaa vielä ehtinyt harrastamaan juurikaan, koska olen tehnyt pitkiä koulupäiviä ja siksi aikaa ja energiaa ei ole juurikaan ollut. Tänään ja huomenna pitäisi vielä jaksaa siivota, koska anoppi tulee kylään. Viikonloppuna pitää myös hieman lipsua herkkulakosta, koska menemme lauantaina ystäväni häihin. Koska kyllähän nyt kakkua pitää häissä syödä! Mutta en ajatellutkaan olla mikään ihan kauhea natsi itselleni, vaan lähinnä pyrkiä yleisesti vähentämään herkkujen syöntiä.

Keveämpi kevät 2017

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia. En ota vuoden vaihtumista niin uudistavana tai suurena muutoksena. Pitää vain jatkossa muistaa kirjoittaa 2017 2016 sijaan, siinä kaikki. Nyt kuitenkin  suurimmasta väsymyksestä toipuminen sattui juuri tähän loppuvuoteen ja se on inspiroinut tekemään minua suunnitelmia ensi vuoden varalle. Kyllä niitä voisi jopa uudenvuodenlupauksiksi nimittää.

Olen todella iloinen siitä, että energiaa todella tuntuu olevan nykyään enemmän. Kotitöiden tekeminen ei tunnu yhtä raskaalta ja ystävien näkeminen tuntuu mukavalta eikä ahdistavalta tai väsyttävältä. Haluaisin kuitenkin karsia lopunkin "plösöytymisen" elämästäni. Plösöytymisellä tarkoitan toimettomuutta, laiskuutta, passiivisuutta. Sen vuoksi olenkin suunnitellut palauttavani liikunnan harrastamisen elämääni. Syksyllä kävin silloin tällöin lenkillä ja yritin myös pitää tanssiharrastusta yllä improvisaation avulla. Satunnainen kotona ja sen lähettyvillä heiluminen ei selkeästi kuitenkaan ole tarpeeksi, koska kiloja on kertynyt syksyn aikana hieman lisää.

Liikuntaharrastusta aion palauttaa elämääni ennen kaikkea säännöllistämällä sitä. Ostin korkeakoululiikunnan liikuntapassin, jolla pääsen ilmaiseksi tanssitunneille. Uimisharrastusta aion myös herätellä eloon ja houkutella mahdollisimman usein myös mieheni mukaan. Jos sen lisäksi vielä jotakin mukavaa löytyy, voin lähteä mukaan. Esimerkiksi hydrobiciä voisin kokeilla. Olisi mukavaa, jos edes pari kertaa viikossa tulisi jotakin rankempaa liikuntaa harrastettua. Tämän lisäksi olen suunnitellut palauttavani lihaskuntotreeniä viikko-ohjelmaan. En hirveästi tykkää ohjatusta jumpasta enkä kuntosalitreenistä, joten luultavasti toteutan tätä ihan vain kotona. Olen jopa vannottanut itseäni treenaamaan lankkua, jota vihaan yli kaiken. Pitää varmaan ottaa se haasteena; katsoa kuinka kauan kevään lopulla jaksan pitää asentoa yllä.

Tännekin päin saapui tällä viikolla talvi. Pakkasta on ollut lähes -20 astetta.

Liikunnan lisäämisen ensisijainen tarkoitus on tuoda enemmän energiaa arkeeni, mutta tietenkin myös paino olisi mukavaa saada putoamaan hiukan. Olen huomannut, että painon nousu on alkanut vaikuttaa muun muassa siten, että selkä saattaa kipeytyä helpommin ja astmaoireet ovat pahentuneet. Sen lisäksi ei ole tietenkään mukavaa, kun vaatekoko kasvaa eikä tiukkoja vaatteita kehtaa käyttää pömppiksen takia. Viimeinen masentava fakta tuli ilmi terveydenhoitajalla käydessäni, sillä hän totesi painoindeksini ylittäneen ylipainon rajan. Olen suurimman osan elämästäni kuullut terkkareilta olevani hoikka ja että painoni voisi vähän nousta. Siksi ylipainon puolelle joutuminen oli aika rankka paukku, joka todellakin laittoi minäkuvaa uusiksi. En kuitenkaan aio aloittaa mitään himorääkkiä. Minua ei haittaa, vaikka muotoni olisikin hiukan kurvikkaampi kuin ennen, vaan ennen kaikkea toivon että yleinen hyvinvointini paranisi.

Painonnousuun lienee vaikuttanut myös se, että syksyllä tuli syötyä karkkia aika paljon enemmän kuin ennen. Suurin syy tähän oli todennäköisesti stressi, mutta makeanhimo jäi kyllä päälle. Etenkin joulunaikaan kun tuli paljon syötyä konvehteja, alkoi huomata suoranaisia vieroitusoireita kun sitten tulikin suklaaton päivä. Tämän vuoksi päätin haastaa itseäni myös karkinsyönnin vähentämiseksi. Aloitan ensi viikon alusta karkkilakon, joka kestää pääsiäiseen asti. Karkit ja muu makea naposteltava saa jäädä. Sen verran ainoastaan armahdin itseäni, että kerran kuukaudessa sallin itselleni miehen kanssa jaetun sipsipussin.

Tällaisilla eväillä olen siis lähdössä uuteen vuoteen. Toivottavasti projekti tuottaa tulosta ja olo kohenisi entisestään. Teittekö te uudenvuodenlupauksia?

Puolitoistavuotiskatsaus

Minulla oli syksyllä suunnitelmissa tehdä blogin vuosikatsaus, koska syyskuussa tuli tämän blogin aloittamisesta vuosi. No, se sitten syksyn kiireissä jäi ja niinpä päädyin lopulta ratkaisuun, että se voi toimia samalla eräänlaisena vuosikatsauksena näin vuoden lopussa. Olkoon tämä sitten vähän laajempi versio vuosikatsauksesta - puolitoistavuotiskatsaus.

Aloitin blogin sillä ajatuksella, että saisin kirjoitella kaikenlaisia mieltäni askarruttaneita asioita tänne sekä ihan vain arkisia kuulumisiakin. Kaikkea mikä minua kiinnostaa. Erityisesti alkuun pohdiskelin paljon oman elämäni ongelmia ja muutoksia, niitä kun puolitoista vuotta - vuosi sitten tapahtui melko runsaasti: naimisiin meno, sen myötä muutto yhteen, oma aikuistumisprosessi, itsetunto-ongelmat ja identiteetin rakentuminen. Sen lisäksi mukaan on mahtunut kevyempiä ruoanlaittokokemuksia, erilaisia mun suosikit -listoja sekä tietenkin kuulumispostauksia. Eniten viimeisen vuoden aikana on tietenkin tullut kirjoitettua gradusta, pääsykokeista ja uusista opinnoista sekä muutosta Vantaalle.

Nyt onkin hyvä palata blogin aloittaneeseen minuun ja katsoa, millaista kehitystä puolessatoista vuodessa on tapahtunut. Toisessa postauksessani Minua etsimässä kirjoitin siitä, että haluaisin löytää todellisen minäni sen sijaan että olisin se, jonka haluaisin itseni olevan. Välillä olen kertonutkin edistyneeni tässä asiassa ja tällä hetkellä koen olevani jo melko tasapainoinen ihminen. Erityisesti uusien opintojeni aloituksessa olen kokenut pystyneeni olemaan oma itseni. Itsetuntonikin on nykyään paljon paljon parempi. Toki vieläkin osaan omista heikkouksistani tuntea syvää alemmuudentunnetta, mutta toisaalta se tuntuu vaikuttavan minuun nykyisin varsin pinnallisesti. Osaan yhä enemmän nähdä, kuinka paljon esimerkiksi väsymys, huonotuulisuus ynnä muut vaikuttavat negatiivisten ajatusten taustalla. Olen oppinut ehkä hieman enemmän tunteidenhallintaa, minkä vuoksi osaan yhä paremmin tulkita tunteitani ja ymmärtää niiden taustoja.

Tämä ei tarkoita ettenkö nykyäänkin osaisi olla hyvin lapsellinen toisinaan. Omalle miehelle on tullut kiukuteltua hormonihuuruissa tai väsyneenä maailman typerimmistä aiheista. Syksyn huippuhetkiin kuului se, kun olin koko päivän yrittänyt kärsivällisesti kestää sen, että kaikki tuntui kurjalta ja gradun teko takkusi ja olin vieläpä syönytkin huonosti. Illalla mieheni teki meille iltapalaleipiä, mutta tulikin sitten pursottaneeksi myös minun leipieni päälle ketsuppia. En itse kauheasti pidä ketsupista, joten siinä vaiheessa sitten nälkäisenä, väsyneenä ja lannistuneena purskahdin itkuun, kun iltapala menikin pilalle. Eli välillä tulee näitäkin hetkiä, mutta ne kuulunevat elämään iästä riippumatta.

Olen esimerkiksi Ihkaoma identiteetti -postauksessa sanonut, että haluan pystyä olemaan oma itseni muiden mielipiteistä riippumatta. Ajatukseni tähän liittyen on hakenut muotoaan. Sosiaalisessa mediassa olen nähnyt paljon erilaisia inspiroivia lauseita. Kuinka vain paras on sinulle kyllin hyvää, ihmissuhteet jotka eivät anna mitään pitäisi lopettaa ja sinun pitäisi tehdä vain asioita, jotka sopivat elämäntyyliisi. Ymmärrän, että monesti tällaiset lauseet pyrkivät olemaan voimaannuttavia ja tietyissä elämäntilanteissa voivat olla hyödyllisiä, mutta suhtaudun niihin silti vähän kriittisesti. Koska minusta toinen puoli terveessä ihmisyydessä on se, että tiedostaa omat heikot puolensa, myöntää ne ja pyrkii kehittymään niissä. Olen sitä mieltä, että välillä pitää pyrkiä laajentamaan omia horistontteja tekemällä asioita eri tavalla, tutustumalla erilaisiin ihmisiin ja sietämällä välillä myös epämukavia tilanteita ja ihmisiä. Koska joskus ne voivat avata ihan uudenlaisia näköaloja. Olen päätynyt siihen, että turha on ruikuttaa ettei kukaan ymmärrä minua tai edes yritä, jos en itse yritä ymmärtää toisia. Tällaisia asioita olen paljon miettinyt, ja niihin yritän panostaa sen ohella että parhaani mukaan olen tinkimättömästi oma itseni.

Vaikka blogissa on erityisesti kesän ja kevään aikana ollut näkyvissä se, että olen ollut hyvin väsynyt elämäntilanteeni takia, minusta tuntuu että virkeys alkaa palata. Juuri ennen joulua aloin huomata, että ahdistus väheni, mieli oli iloisempi ja virkeämpi ja koulussa jaksoin paremmin. Kolmen viikon joululoma antaa vielä hieman lisää aikaa palautumiseen. Niinpä toivon, että keväällä jaksan panostaa blogiinkin enemmän. Suunnitelmissa olisi ainakin tehdä enemmän pohdiskelutyyppisiä postauksia, sekä ainakin yksi my day -postaus, jossa kerron tarkemmin miten mun arki kuluu. Jos luovuutta riittää, voisin jälleen julkaista runoja tai muita tekstejä.

Katsellaanpa näitä meininkejä enemmän ensi vuonna. Hyvää uutta vuotta!

Minun jouluni

Jostain syystä minusta tuntuu, että joulukuu menee vuosi vuodelta nopeammin. Viikot kuluvat vilkkaasti ja yhtäkkiä huomaan, että on aaton aatto, kaikki joulutouhut ovat kesken ja hädin tuskin jää aikaa nauttia.

Tänä jouluna suurin osa joulutunnelmoinnista jäi jouluviikolle, koska minulla oli lomaa. Maanantaina kävin lahjaostoksilla,  torstaina kävimme miehen kanssa ostamassa tuhottoman määrän jouluruokaa sekä kauneimmissa joululauluissa ja perjantai kului siivoukseen ja kinkkuvalmisteluihin. Eli melko lahjakkaasti onnistuin taas aliarvioimaan työmäärän ja raatamaan perjantain ja osan lauantaistakin  selkä vääränä. Mutta onneksi oli silti mukavaa!

Hyasintin tuoksu on minulle kuusentuoksun ohella kaikkein jouluisin tuoksu.

Lahjojenkin paketointi jäi viime tippaan. Aattoillan lomassa samalla rupatellen ne kuitenkin tuli käärittyä paperiin.

Vietimme tänä vuonna aaton siis ihan vain kotona. Mieheni veli tuli meille aatoksi ja oli meillä yötä. Siksi siis ensimmäistä kertaa elämässäni sain valmistella joulun ihan itse (mies tietty auttoi minkä pystyi, mutta päävastuu oli minulla). Menimme kuitenkin melko helpolla stressin minimoimiseksi. Ostimme laatikot valmiina ja tuunasimme niitä vain vähän lisäämällä mausteita ja kermaa. Samoin rosollin ostin valmiina.

Isoin projekti olikin se, että päätimme ostaa kaksi kinkkua: toisen perinteiseksi uunissa paistettavaksi ja toisen testataksemme tv-kokki Nigellan Coca-colassa keitettävää kinkkua. Alun perin oli tarkoitus valmistaa molemmat kinkut jo perjantaina, mutta koska nukkuminenkin on ennen aattopäivää mukavaa, paistettu kinkku jäi seuraavalle päivälle. Kokiskinkku sen sijaan valmistui perjantaina ilman ongelmia. Noudatan Snellmanin sivulta löytynyttä ohjetta. Kinkku oli kolmisen kiloa painava, ja se mahtui juuri ja juuri isoimpaan kattilaamme. Laitoin vain yhden suuren punasipulin lohkottuna kattilaan, kinkun päälle ja kattilan piripintaan täyteen kokista. Kolmisen tuntia se sitten porisi siinä. Kuorrutteeseen tuli siirappia, fariinisokeria ja sinappijauhetta. Ja täytyy sanoa, että maistui ihan kinkulta. Paras osuus oli se kuorrutus ehdottomasti ja ainakin heti paiston jälkeen kinkku oli todella mehevää. Minusta ero normaaliin kinkkuun ei ollut suuri, mutta mieheni ja lankoni kehuivat kinkkua maasta taivaaseen. Joten saattaahan siitä tulla vaikka perinneresepti.

Yllättäen paistokinkun kanssa tulikin sitten enemmän ongelmia. Kinkun sisälämpötila oli paiston alkuvaiheessa melko alhainen, mutta aloin paistamaan kinkkua Snellmanin ohjeiden mukaisesti ensin puoli tuntia 200 asteessa ja sitten 100 asteessa. No, olisi se lämpötila ehkä voinut olla korkeampi koska oletetun 3,5 tunnin sijaan paistoon meni 6 tuntia! Siinäpä sitten nälkäisinä odotellaan, että saadaan ensin se halvatun kinkku ulos ha sen jälkeen riisipiirakat, laatikot ja joulutortut. Onneksi kaikki lopulta onnistui hyvin ja maistui hyvältä. Loppuillasta otettiin sitten rennosti hääräilyn jälkeen.

Herkkua on siinä monenlaista...

Kaikesta härdellistä huolimatta meillä oli todella mukava aattoilta. Voisin kuvitella valmistelevani joulun toistekin. Nyt olen matkalla kohti pohjoista viettämään jälkeisjoulua perheeni kanssa. En ole käynyt siellä puoleen vuoteen, joten on mukavaa päästä näkemään omaa perhettä. 

Hyvää joulun jatkoa teille, lukijat!

Kehittelin meille "kuusenkorvikkeen"

Mitä katselen Youtubesta?

Meillä ei ole televisiota, mutta tietokoneen kautta tulee katsottua paitsi tv:n nettikanavia, myös Youtuben kautta videoita. Youtube onkin varmasti eniten käyttämäni sosiaalinen media. Koska olen aiemmin tehnyt päivityksiä kuuntelemastani musiikista, lukemistani kirjoista ja suosikkitelevisiosarjoistani, luonnollisena jatkona on se, että jaan tänne blogiin eniten seuraamiani Youtube-kanavia.

Aiemmin musiikkipostauksessa kerroinkin, että haluan kuunnella musiikkia nimenomaan siten, että saan keskittyä siihen. Suurin osa musiikin kuuntelustani tapahtuukin nykyään Youtuben kautta. Pidän erityisesti siitä, että Youtubessa musiikki on musiikkivideoiden muodossa, jolloin samalla saa nähdä taidolla tehtyjä, kauniita videoita. Esimerkiksi Lindsey Stirlingin ja 2Cellosin musiikkivideot ovat aivan upeita visuaalisia teoksia. Instrumentaalia pianolla ja sellolla tehtyjä cover-kappaleita esittävä The Pianoguys on myös tilauksessa. Nykyään he tosin eivät ole julkaisseet paljonkaan uusia kappaleita, mikä on hieman harmi. Ohessa on 2Cellosin viimeisin musiikkivideo Queenin kappaleesta The Show Must Go On.

Musiikkikanavista seuraan tällä hetkellä eniten Evynne ja Peter Hollensia. Peter on erikoistunut acapellacovereihin, jotka ovat todella taitavasti tehtyjä. Juuri nyt hän julkaisee viikottain uuden version jostakin joululaulusta, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Peterin vaimo Evynne on hänkin upea laulaja, ja hänen erikoisuutenaan on ollut viime aikoina versiot Disneyprinsessojen kappaleista. Eniten nautin kuitenkin Peterin ja Evynnen lumoavan kauniista duetoista. He ovat todella suloinen pariskunta ja heillä on myös hirmuisen suloinen pieni poika, Ashland. Ohessa Peter Hollensin viimeisin joululauluvideo, Carol of the Bells, sekä Evynnen ja Peterin duetto Beauty and the Beast elokuvasta Kaunotar ja Hirviö.

 

 

Musiikin lisäksi katselen useita eri kanavia liittyen eri aiheisiin. Yksi pisimpään seuraamiani kanavia on Fine Brothers Entertainmentin React-kanava. Kanavalla on eri ikäryhmiä, joille näytetään esimerkiksi suosittuja Youtube-videoita, pelejä, puhelinsovelluksia ynnä muuta, ja ryhmän reaktiot ja kommentit näytetään katsojille. Lopuksi kysytään vielä kysymyksiä liittyen aiheeseen. Videot ovat usein todella hauskoja ja nostalgisia. Yleiseksi on tullut myös se, että jos reaktiovideo liittyy tiettyyn tubettajaan, kuvataan vielä vastareaktiovideo jossa kyseinen tubettaja vastaa ryhmän reaktioihin. Kanavalla on lisäksi alkanut olla enemmän erilaisia haastevideoita, joissa pitää arvata elokuvia tai musiikkia ääniraidan perusteella sekä sarja, jossa ryhmälle näytetään hauskoja videoita, mutta heidän on oltava nauramatta tai hymyilemättä pysyäkseen pelissä. Ohessa on yksi näistä videoista.

Myös erilaiset elokuviin liittyvät kanavat ovat mieleeni. Screen Junkies -kanavalla on Honest Trailers -sarja, jossa elokuvista tehdään elokuvaa todenmukaisesti analysoivat trailer-pätkät. Lopputulos on yleensä hulvattoman hauska sisältäen teräviä huomioita elokuvista. Toinen elokuviin paljon keskittyvä kanava on WatchMojo.com, joka tekee erilaisia Top10-listoja. Toplistoja löytyy esimerkiksi huonoimmista näyteltyistä aksenteista elokuvissa, hauskimmista elokuvasankareista ja huonoimmista elokuvan loppuratkaisuista. Elokuvien lisäksi listoja on tehty musiikista, peleistä, julkkiksista ja mitä kummallisimmista aiheista, kuten vaarallisimmista lasten leluista. WatchMojolla on myös sisarkanava MsMojo, jossa on erityisesti naisille suunnattuja listoja.

Rehellinen traileri Yksin kotona -elokuvasta

Tykkään myös todella paljon Youtube-persoonista, jotka tuovat arkielämänsä vlogien muodossa näkyville. Aloin vastikään seuraamaan kokonaista perhettä, jossa jokainen jäsen on mukana Youtubessa. Tubettaminen alkoi heillä Matthias-nimisen tubettajan huumorivideoilla saamasta suosiosta. Yhdessä veljensä ja lankonsa kanssa Matthias perusti Team Edge -kanavan, joka julkaisee yksinomaan erilaisia haastevideoita. Matthiaksen lisäksi muilla Team Edgen muilla jäsenillä, Matthiaksen veljellä J-Fredillä ja langon Bryanin perheellä, joka käyttää nimeä The Crazie Crew, on omat pääosin vlog-kanavat. Myös Matthiaksen vaimolla Amanda Fayella on oma muun muassa kauneudenhoitoon, muotiin ja hyvinvointiin keskittyvä kanava ja lisäksi heillä on yhteinen Matt&Amanda vlog-kanava, joka esittelee heidän normaalia elämäänsä, johon nykyään kuuluu myös pieni vauva Luna. Tykkään näistä kanavista erityisesti sen takia, koska ne eivät sisällä kiroilua eivätkä kovin likaista huumoria. Lisäksi ainakin osa perheestä ovat kristittyjä, mikä näkyy henkilökohtaisissa vlogeissa jonkin verran. Lisäksi koko perhe vaikuttaa todella hyvissä väleissä olevalta ja hauskalta, joten heitä on mukava seurata.

Tämä on loistava esimerkki siitä, miten hulluja ideoita Team Edgellä on haasteissa, Whack-a-mole challenge.

Tässä vielä koko perheen haaste Crazie Crewn kanavalta

Tässä oli pieni katsaus siihen, mitä laitan yleisimmin Youtubesta pyörimään. Anteeksi, että ne olivat kaikki englanniksi, en juurikaan seuraa kotimaisia tubettajia. Jos tiedätte hyviä kanavia, jakakaa ihmeessä kommenteissa niitä!